Kymmenen tuntia yöunta, teki kyllä eetvarttia pitkästä aikaa! Mä näin unta talvesta. Olin menossa autolla johonkin kaupunkiin, oli aamu ja aika kova pakkanen, semmonen kirkas ilma. Mä en tiedä mistä se johtuu, mutta vaikka mä inhoan kylmää, pakkasta ja aikasia aamuja, niin siitä huolimatta aikaisissa kaupunki näyttää kauniilta niinä aamuina, kun aurinko on juuri noussu ja on aika kirpee pakkanen.
Mä en osaa hirveästi kuvailla sitä näkyä. Ilmassa leijuu pakokaasu ja savupiipuista ja lämpörööreistä työntyy ilmaan lisää savua ja höyryä. Varsinkin, kun autolla tulee jostain kohti jonkun suuren kaupungin keskustaa, kun ne rakennukset tulee lähemmäksi, liikenne lisääntyy ja kaupunki herää uuteen päivään.
Illalla mä kyllä kaipasin kesää, kun seisoin parvekkeella tupakoimassa. Koko päivän jatkunu vesisade ei loppunu vielä yölläkään ja oli ihan hirvittävän pimeetä. Toi musta katu imi kaiken valon, mikä autojen valoista tai katulampuista lähti. Minä niin odotan kesää. Sitä, kun ei tule kamalan pimeä. Sitä, kun lahoan kotona kesälomatyöttömänä ja oon vapaa tulemaan, menemään ja lähtemään. Sen jälkeen palamaan aina takaisin. Mä niin odotan sitä, kun varmasti tulen taas lähtemään jollekin älyvapaalle reissulle, pakkaan kassini ja hyppään autoon. Sen jälkeen painan moottoritiellä talla pohjassa ja mun ympärillä on vaan kesäyö.
Mun pitäis nyt viimein ryhdistäytyä tähän päivään. Käydä suihkussa ja vetää jotain muuta vaatetta päälle, kun nää pyjamanhousut ja Isännältä ryöstetty t-paita. Autoa pitäs käydä tankkaamas ja kaupassakin pikaseen, mutta sen jälkeen minä aion vaan maata. Tämä on lauantai, kun minä en tee yhtikäs mitään. Okei, pyykkiä tarvii pestä ja vähän järjestellä paikkoja, mutta se nyt ei oo paha rasti.
Mulla on jotenkin hassulla tapaa melankolinen olo. Me järkättiin Marken kans eilen Sernalle semmonen ylläri, että Marke ajeli kans Turkuun ja mentiin kattoo Sernaa Tyksiin. Pitää kyllä änkee useammin kylään, kuhan marakatti tuolta osastolta kotiutuu, on taas ollu niin ikävä meitä kolme. West Coast Unit. Mun tuskin kannattaisi kuunnella Sunrise Avenueta ja etenkään Hollywood Hillsia. Tää oli meidän Hampurin biisi! Uppoaa sanat kyllä, kuin kuuma veitsi voihin, kun vertaa meidän reissuun. Miten meistä jokainen rakastu siihen kaupunkiin, vaikka ensi tapaaminen olikin yöunen puutteen takia aika negatiivinen.
Miten meistä jokainen jätti osan itsestään sinne, ja kantoi miljoona muistoa mukanaan kotiin. Miten me vannottiin, että tänne me tullaan uudestaan. Ja se me kyllä vielä joku päivä tullaan tekemään, odottakaa vain! Ensin käydään Marken kanssa riehumassa Berliinissä ja jättämässä jalanjälkemme sinne. Sen jälkeen, kun Serna on taas kuosissa, niin mennään eikä meinata.
I take a part of you with me now and you won't get it back
And a part of me will stay here, you can keep it forever, dear
And a part of me will stay here, you can keep it forever, dear
