Pitää lähteä, että voi tulla uudestaan

Mä kattelin junan ikkunasta talvista maisemaa ja mun kurkkua kuristi. 

Mä en muista, koska Marken luota lähteminen olis ollu niin vaikeeta, kun se oli tänään. Kun mä halasin Eepua sen kiivetessä omaan junaansa, mun sisintä kyllä puristi. Siitä on puoli vuotta, kun nähtiin viimeksi ja tämä viikonloppu meni ihan liian äkkiä. 

Marke saatto mut sitten mun junalle ja mä hyppäsin äkkiä kyytiin, enkä pystyny kattomaan taakseni. Junassa painuin kiireesti omalle paikalleni ja kaivoin ristikkolehden esiin, kurkussa oleva pala tuntu ihan liian karheelta ja kovalta käsiteltäväksi siinä kohtaa.Yksikin vilkaisu ulos ikkunasta ja yksikin halaava pari, niin mä olisin parkunu kuin pikkuvauva.

Mä vihaan asemia. Mä vihaan sitä hälinaa, ihmispaljoutta, kuulutuksia lähtevien ja saapuvien junien merkiksi. Asemat tarkottaa mulle aina lähtemistä, jäähyväisiä ja luopumista. Vaikka totta kai siellä asemalla tapahtuu niitä ihania jälleennäkemisiäkin, mutta vahvimpana vaan jää mieleen ne kurkkua kaihertavat heipat ja viimeset halaukset, kun takana on ihanat päivät yhdessä. 

Ilmota, kun oot perillä ja hyvää ja turvallista matkaa. 

Siihen ei enää pysty lisäämään, että mun tulee ikävä, kun mun on jo nyt ikävä. Älä lähde. Mä en haluu mennä. Mä haluan jäädä tänne. Ne on ne asiat, jotka noilla hetkillä kirkuu mielessä.

Kotona mä odottelin asemalla jonkun aikaa, että Isäntä tuli hakemaan. Sekin kyllä tuntui hyvälle, kun se nousi autosta, nosti mun laukun takakonttiin ja veti vielä syliinsä siinä parkkipaikalla. Hyvää synttäriä, ooks jo miettiny mihin lahjas käytät? Koko mies on muutenki ollu ihan pehmo koko illan. Okei, on tämäki välillä kivaa, kun hipaisee ohi kulkiessaan ja pussaa välillä. Musta tuntuu hyvälle. 

Vaikka mun on ikävä, niin olen mä onnellinen.

Eletään kuin viimeistä päivää

Holy shit. Markelandian pakkasmittari näytti -25, kun alettiin pohtia, että leffamässyt on vielä ostamatta. Noh, sitä pukeuduttiin kuin eskimot sotaan lähtiessä, että tarkeni taapertaa tuon sata metriä makuuniin ja valtsuun hakemaan mul tupakkia ja batterya. 

Voi jumalauta sentäs, en muuta sano. Eilen ku haettiin Eppulia asemalta, niin meinas ihan oikeasti paleltua perse ja varpaat ja reidet ja nenä ja joka vitun raaja irti. Marke sekoili bussiaikataulujen kanssa, niin jouduttiin sit vielä juoksee pysäkiltä toiselle ja odottamaan yks vartti lisää. Mä olin kyllä sitä mieltä, että tästä hyvästä Marken olis kuulunu ottaa mun varpaat suuhunsa ja lämmittää niitä. Marke oli toista mieltä. 

Käytiin fiinisti syömässä ulkona mun tulevien ja Eppulin jo menneiden synttäreitten kunniaksi. Sit kun tultiin kotiin, mä muistin, että onhan siinä vanhenemisessa jotain kivaakin! Mä sain niinku maailman mahtavimman synttärikortin! Se oli niin huippu, nauroin ihan katketakseni sitä lukiessani, että meinasi jo lahjakin unohtua siinä sivussa. Lahja se vasta huippu olikin. Siis kun mulla on joskus semmonen pieni taipumus loistaa jollain nippelitietoudella ja pelata sillä tapaa fiksumpaa, kuin oikeasti olenkaan. Noh, mun muruset oli ostanu mulle tommosen Idioottitietous tietovisan. 

Noh, sitähän sit testattiin jo eilen ja mä pääsin todellakin loistamaan, meinasin kyllä melkein sekaantua omaan näppäryyteeni välillä. Toki välillä kyllä pääsi oikein kunnon aivopierujakin, mikä sitte johti oikein kunnon huutonauruihin. 

Noh, tänään haettiin sitte jo mässyä ja iskettiin eka leffa pyörimään. Tolla karkkimäärällä sokerihumala on taattu ja naamassa kukkii huomenna viiskytäkaks finniä lisää jo näitten entisten lisäksi. Mua meinaa pelottaa jo valmiiksi, että miten hankalaa huomenna tulee olemaan, kun pitäs alkaa lähteä kotiinpäin. Tulee niin hirvee ikävä, ettei mitään rajaa.

Toisaalta, Isäntä oli perjantaina ihan ylihellällä päällä, eikä meinannu raskia bussiasemalla päästää millään irti. Lopulta piti vähän pyristellä ja nauraa kikattaa hölmön rakastuneesti ja antaa muutama suukko lisää ja vakuuttaa, että kyllä mä sitten sunnuntaina tuun kotiin. Että tuu sit hakee mua, rakastan!

Niin. Mun viimeinen päiväni 25-vuotiaana. Huomenna se kolmekymppiä on huomattavasti lähempänä, kun koskaan aikaisemmin tähän asti. Sen kunniaksi passaa tosiaan vetää kilo karkkia naamaansa ja voivotella vanhuuttaan kuulijoitten kyllästymiseen asti.

Perrrrrrrjantaiii!

32 minuuttia, sitten minä nostan kytkintä ja otan ritolat töistä. Kaahaan päätä pahkaa Turkuun, heitän auton Isännälle ja se nakkaa mut bussiin. Sit saan hyvänmatkanpusun ja reissaan Mänsesteriin. Heitetään elämä risaseksi, vähän ei tavalla kun yleensä. Eli maataan koko viikonloppu tuijottamassa leffoja ja mätetään karkkia. Mä en malta odottaa. Mitä mä nyt vaan kuulin uutisia, että eppulin juna on jo valmiiksi myöhässä. Fuck.

Mulle kelpais jo vaikka kevät

Pakkanen. Siitä suomalaiset tykkää. 

Minä oon syntyjäni tuolta itärajalta, missä tälläki hetkellä pakkanen paukuttelee kolmessakymmenessä asteessa. Tänä aamuna pakkasmittari vajosi täällä lounaisrannikolla -22 asteeseen, niin meikä kisko jalkaansa toppahousujen ja farkkujen lisäksi vielä paksut pitkiksetkin. Sitte varastin Isännältä fleecen takin ja puseron väliin, siitä huolimatta meinasi vähän viluttaa. 

Töissä mua kyllä meinasi suututtaa, kun tuli ilmotus, että ainakin ensimmäiset välitunnit vietetään sisällä, kun ulkona on niin hirveä pakkanen. Hei, ihan oikeesti. Mukuloista osa oli jo naulakoilla menossa vetämään vaatetta päälleen, kun tuli tämä kuullutus. Mä olisin ollut ihan valmis menemään valvomaan vartiksi sinne pihalle, sitenhän mä olin varustautunutkin. Mutta kun ei, niin ei. Mikäs siinä sitten, pannaan pennut riehumaan luokkaan välitunniksi ja meidän luokassa se tarkottaa sitä, että avustaja pitää siellä sitten kuria. Jihuu.

Tällä tavalla sitä pullamössösukupolvea saahaan lisää! Ei herranen aika sentäs, kun vedetään kunnolla vaatetta päälle, niin jokainen tarkenee vartin kahenkymmenen asteen pakkasessa! Lisäksi lapset liikkuu koko ajan, ei ne seistä pönötä paikallaan, niinkuin se valvoja siellä pihalla tekee. Totta helvetissä siellä tulee kylmä, jos liikenteeseen on lähdetty farkkuleggareilla ja ilman pipoa. Kun ei tuo meidän Terttuliina-Marjatta tykkää laittaa toppahousuja, kun se on jo tokaluokalla. 

Hitto mitä paskaa sanon minä. Jokaisen peruskoulun alaluokilla olevan perusvaatetukseen näillä pakkasilla kuuluu toppahousut (tai toppahaalari) ja piste. Sitä ei tosiaankaan aleta kyselemään, että haluaisitkohan sinä nyt pukea ne toppahousut jalkaan, vaan ne puetaan ja sillä sipuli. Minut saa taas kivittää kärkevästä suhtautumisestani asiaan, mutta kyllä minä ite muistan pentuna, kun ei olis huvittanu vetää sitä toppahaalaria niskaan, farkut ja takki olis ollu niin paljon enemmän pikkuminun tyyliin. Vaan ei auttanu, kun kotoota sanottiin, että ulkovaatteet päälle ja pulinat pois. 

En mä nyt siis sitä tarkoita, että koko koulun lapsilauma olis pitäny heittää värjöttelemään sinne pakkaseen. Sitä ajelen tässä perästä, että mitä varten ne muruset, kellä oli sitä vaatetta tarpeeksi ja intoa mennä ulos leikkimään, eivät sinne saanu lähtee? Ei sitä kukaan ihan tietämättä kylmään vielä näillä asteilla kuole. Totta kai sitten tullaan kipeiksi ja on ikävän tuntusta ja itkukin voi tulla, jos vaatetta on niin vähä, että jäätyy pystyyn samantien, kun nokkaansa edes näyttää pihalle.

Kantapään kautta oon muuten minäki oppinu, että mikä sen talvella pukeutumisen tarkotuksen on. Elettiin vissiin tammikuuta 2001, kun hummailtiin kavereitten kanssa kylillä, pakkasta oli vaatimattomat -28 astetta. Pipoahan mulla ei ollu, tietenkään. Mähän olisin näyttänyt se päässä ihan urpolta. Tätä mun exäkin jaksoi mulle hokea, että käytä mieluummin vaikka pantaa. Hei haloo, ja oisin näyttäny joltain ysärin alkuun unohtuneelta... No, joka tapauksessa. Oikea korvanlehti paleltu niin suloisesti, että teki monta viikkoa tuskaa nukkua se korva tyynyä vasten. Ja vielä tänäkin päivänä tuntuu ikävälle toi korva, kun saa vähänkään kylmää.

Jostain kumman syystä sen reissun jälkeen alko se pipo kulkemaan kassissa mukana ja löysi toisinaan jopa tiensä päähänkin asti. Ei vissiin järkikulta ihan kokonaan ehtiny jäätymään, kun sen verran viisastuin kuitenkin. 

Niin, pakkasta on huomennakin. Pitää hommautua ajoissa töihin, että saan auton tolppapaikalle, ettei jäädy sinne koko viikonlopuksi. Uutisissa on toitotettu, että ihmisiä kuolee tän pakkasen takia ympäri Eurooppaa. YleX:n aamupoikia siteeraten, suurin osa kuolee varmaan vitutukseen.

Ps. Mun pitäs alkaa pakata, huomenna töitten jälkeen on suuntana Markelandia, pidetään Eepun ja Marken kans leffaviikonloppu!

Happy Birthday!

Paljon onnea 18-vuotiaalle Eepulle!

Pidä oikein hauskaa tänään, juhli niin, kuin huomista ei koskaan tulisikaan.

Käyttäydy, kuin partyanimal äläkä tee mitään, minkä minäkin jättäisin tekemättä.

Meidän juniorikin on nyt täysi-ikäinen. <3

*miljoona synttärihalia*