Pakkaan mukaani puolielämää

Episodi tavaroiden pakkaus talvilomalle lähtöä varten. Laukku on keskellä sänkyä ja pitäs muistaa, että takasin tullessa mulle ei enää ole tuo sama hehtaari matkalaukku, vaan oma puolet pienempi. 

1 x huppari

3 x tunikaa

1 x bolero

2 x t-paitaa

3 x toppia

1 x pierukollarit

11 x sukat

11 x alkkarit

1 x tissiliivit

1 x villasukat

2 x pitkät kalsarit

Ja lisäksi päällä olevat vaatteet. 

1 x naamanpesuaine

3 x rasva (naamari, vartalo + jalat)

1 x hiuslakka

1 x muotovaahto 

1 x hiusvaha

1 x hiuspuuteri

1 x dödö

1 x spray-dödö

1 x hajuvesi 

1 x suoristurauta

Meikkipussi, inskat, Neppulalle menevät vaatteet ja läppäri.

Että näillä mennään viikko! Juu, minä en todellakaan osaa pakata järkevästi. Oon menossa kotiin reiluksi viikoksi, siellä voisi toki pyykätä, ettei tarvii kantaa useampia vaatteita matkassaan, kuten myös hiustuotteita varmaan löytyis siitäkin osotteesta. Vaan ku en minä jaksa, mieluiten raahaan puolielämää kotoa asti mukanani. Miten mä saankin etoasiasta näin hirveen ressin kasvatettua, seuraavaksi alan hermoilla eväiden tekemisestä ja siitä, että mitä jos se juna on yhen kuus tuntia myöhässä enkä pääse ikinä perille.

Toivottavasti mulla nyt on kaikki?!

Kun menee metsään, niin menee sitten kunnolla

Voi hyvä Jumala. Mä saan ihan just hermoromahduksen, paniikkikohtauksen ja alan hyperventiloida. 

Isäntä on sairaana. Se makaa sohvalla puolikuolleena, lääkärin tuomio oli mahdollisesti kuumeeton keuhkokuume. Huomenna pitäis yhden aikaan lähteä reissuun, taisi jäädä Isäntä kotiin. Aamulla tuli jo pari raivon kyyneltä, minä oon odottanu tätä koko syksyn, ja nyt käy näin. Junaliput ja kaikki hommattu, tääl on jääkaappi tyhjänä eikä joulusta tietoakaan. Lukuunottamatta muutamia jouluvaloja, joulukortteja ja miljoonaa piparia. 

Mä lähden huomenna näillänäkymin yksin liikenteeseen ja Isäntä tulee sitten uudenvuoden viettoon perässä. Siihen on nyt tyytyminen, vaikka tekisi mieli itkeä ja parkua, että en minä näin halua. Minä haluan perhejoulun, missä on paikalla ihan kaikki. Ellei Isäntä ole aamulla siinä kunnossa, että jaksaa raahautua junaan ja istua siellä kuusi tuntia, sisältäen yhden junan vaihtamisen. 

Aamulla menen töihin, sit kauheella kiireellä kaupan kautta kotiin, käyn viskaamassa Isännän kummipojan lahjan naapuriin ja sit loput romut kasaan ja menoksi. Suurin osa tavaroista on pakattu, mutta väkisinkin kaikki meikit yms jää huomiselle. Pelottaa, että unohdan puolet siinä huomisen kiireessä, mikä todennäköisesti iskee päälle. Läppäri pitää vielä ladata ja kattoa kuntoon ja pakata kaikki tykötarpeet. Samoin mp3-soitin pitää ladata ja tunkea sinne jotain musaiikkia, mitä jaksan kuunnella junassa istumisen ajan.

ApuaApuaApuaApua. Mä en ihan oikeasti kestä. Mulla on vaan muutama tupakka ja aamulle pitää jäädä vähintään yksi. Luoja minua auta ja varjele, kun minä tästä selviän.

Pikkuruiset joulut

Joku menee aamulla kasilta kampaajalle. Sen jälkeen töihin. Auto pitäs saada keskustassa johonkin parkkiin, että pääsen sillä sit töihin. Ja ennenkaikkea sieltä pois. Isäntä nauraa mulle, kun mä pohdin tätä asiaa oikein Pohjanmaan kautta. 

"Pitäskö sun oikein ressi ottaa tuosta asiasta?"

Seuraavaksi minä tutkin googlemapsia ja bussiaikatauluja, että osaan varmasti mennä oikeaan paikkaan illalla. 

"Niin tuotko sä auton kotiin, ennen kun menet sinne pikkujouluihis?"

"No tuon! Käyn mä tääl suihkussa ja vaihtamassa vaatteetki. Olenko mä muka joskus ollut menossa autolla pikkujouluihin?!"

"No ei susta koskaan tiedä, että mitä sä tällä kertaa olet saanu päähäs..."

Pelkäsköhän se, että mä jätän meidän rakkaan pirssin jonnekin keskustaan vandaalien tuhottavaksi ja haen sen vasta rapulasta selvittyäni...? Mutta nyt on leggarit paikattu ja tissiliivit pesussa huomista iltaa varten. Jospa sitä onnistuis edes alkuillasta näyttämään ihan ihmiseltä. Loppuillasta ei sitten puhuta mitään, kun kompuroidaan silmät ristissä taksiin. Tällä kertaa ei tarvii rääpiä kenkiä jalasta taksijonossa, kun korot on sen verran matalat, että niissä pitäis selvitä ihan kotiin asti.

Joulu juhlista jaloin, pikkujouluista kontaten!

Sano jotain kivaa

Nyt sano mulle jotain kivaa, tai saan pikkulapsikohtauksen!

Oli mun ekat sanat, kun raahauduin töistä kotiin kolmen kauppakassin kanssa, pipo vinossa, naama punaisena ja tuhannen kuumissani. Se aika kuusta, väsyttävä työpäivä ja pitkä kauppareissu takana. Väsytti, kuoletti, itketti ja nälätti. Isäntä kömpi sohvalta ylös ja tuli ihan kummissaan kattomaan, eikä se oikein osannu sanoa mitään. Veti syliinsä vähäksi aikaa.

Olisit soittanu, niin oisin tullu hakee Prismalta.

Enhän minä soittele. En pyydä apua, vaikka minulla ihana mies onkin. Kyllä minä selviän.  En minä halua soittaa vieressä olevan kaupan pihasta, että minulla on täällä kolme kassillista ostoksia, voisitko ystävällisesti tulla auttamaan minua. Ei, minä raahaan ne kyrpä otsassa ja itku kurkussa kotiin, vaikka mieli tekisi viskellä kaikki ympäri jalkakäytävää ja karjua kaikki raivonsa pihalle.

Kaupassa soi joululaulut, ihmiset säntäili edestakaisin ja joka paikasta tunki joulu esille. Mun hengitys meinasi salpautua, kun mä ajattelin, että kohta pitää olla joulukortit postissa, että ehtiivät ajoissa perille. Samoin ne lahjat. Minä olen ostanut tasan yhden joululahjan, senkin vasta tänään. Lilbro saa sen, mitä pyysi, muille en ole jaksanu vielä edes miettiä. Olisi varmaan paras alkaa pohtimaan, tulee muuten hirmuinen kiire. Nyt viikonloppuna en oo kotona juoksemassa lahjojen perässä, seuraavana lauantaina saattaa olla rapelo työpaikan pikkujoulujen jälkeen. Eli yksi sunnuntai ja yksi viikonloppu, siinä minun lahjojenosteluaikani. Tuskin arkena töitten jälkeen jaksan.

Onneksi huominen tulee pian. Jaksan työpäivän vaikka päälläni seisten, kun tiedän, että illalla nään kaksi niin tärkeää ja rakasta ihmistä.

Itkupotkuraivo

Voi ristus notta mua ottaa päähän. Kiitti VR! Tilasin just perjantaita varten junalipun Pohjois-Karjalaan ja hommahan hoitui todella helposti. Eka palvelin kaatuu muutamia kertoja, sit kun lopulta saan matkustukseen oikeuttavan läpyskän maksettua, niin kuinkas käykään. Rahat lähtee kyllä, mutta sähköpostiin lippua ei näy, ei kuulu. Että kiitos oikein paljon tästä! Semmonen kevyt kenttävitutus päällänsä, tekis mieli repiä tukkaa, kirkua ja paiskoa kamoja. Tulostan huomenna ton tilausvahvistuksen töissä ja menen sen jälkeen riekkumaan VR:lle paikan päälle, ellei sitä lippua ala meilipoksiin kolahtelemaan. 

Koko viikko on ollu ihan mahdotonta höyräkkää. Ystävä on ollu maanantaista asti sairaalassa keuhkojensa takia ja näillä näkymin on ainakin ensi maanantaihin asti. Huolettaa ihan hirveästi, vaikka ei ihan henkiheitosta olekaan vielä kysymys. Toivottavasti. Sitten tässä on ollu sen miljoonaa puuhaa töitten lisäksi, että oon perjantaina puolen päivän aikaan valmiina kiipeemään junaan ja lähtemään ristiretkelle. 

Voi miksi ei voi olla jo huominen. Olisi enää yksi yö nukuttavana, että pääsen kotiin äitin pöperöille, iskän lellittäväksi ja ite lellimään Bigbron ja Silin vauvelia! Mä en malta odottaa, että nään taas ne kaikki mulle niin rakkaat ihmiset ja saan sen ihan vauvalta tuoksuvan pikkupikku ihmisen syliini. Mä en tajua, miten jotain elävää olentoa voi rakastaa näin hirveän paljon. Miten onnelliseksi mä tulen jo siitä, kun näen sen isänylpeyden Bigbron silmistä, tai miten onnelliselta Sil näyttää imettäessään kaunista pikku ihmettä. Pelottaa kyllä vähän jo etukäteen, että miten vaikeaa se sieltä lähteminen tulee maanantaina taas olemaan.

Viime yö meinasi taas mennä harakoille, ei meinannu tulla uni silmään taas kerran millään. Mä olen ihan tautisen väsyny koko ajan, kun en saa illalla unta. Valvon, pyörin ja tuskailen. Mä haluaisin vaan nukahtaa! Isäntä jo kysy, että eikö tähän vaivaan ois jotain lääkettä. Ei oo mun kohdalla, mä en halua mitään nukahtamislääkkeitä. Mä oon aina ollu huono nukkumaan ja ajottain sitte mennään näillä, että työviikkon aikana nukun kaikenkaikkiaan jotkut hikiset 20 tuntia. Kyllä mä sitten nukun, kun oon niin väsyny, etten enää hereillä selviä. 

Huominen päivä (ja aamu) enää, sitten saan ainakin nukkua vähän pidempään. Toivottavasti posti muistais mua huomenna paketilla ja pääsisin hautautumaan Queer as Folkin ihmeelliseen maailmaan. Tietenkin kaiken pakkausriehumisen jälkeen. 

Ps. Simpsonit on ihan suolesta. Hyiyök!