Mitä minulle kuuluu

Kesä alkaa olla lopuillaan. Tasan viikon päästä mä olen ollu jo kaksi päivää töissä. Mä olen taas Markelandiassa. Sunnuntai oli Sernan tilan romahtamisen takia semmonen aallonpohja, että mie meinasin oikeesti hajota ihan palasiksi. Mie itkin sen päivän aikana enemmän, kun oon itkeny koko tänä Sernan sairaalassa ollessa yhteensä. Mai oli aamulla meillä, kun Sernan äiti soitti. Mie en tainnu vielä sillon oikein edes ymmärtä koko asiaa... Itku tuli vasta siinä vaiheessa, kun Isäntä kotiutu Hesan reissultaan.

Äiti soitti mulle, kun Silille oli mesessä kertonu. Mä repesin siinä puhelimessa parkumaan ja kuulin, että äitinkin teki tosi tiukkaa kuunnella, kun mä vaan toistelin, että äiti mie en tiijä, että miten kauan pitää vielä odottaa. Mie en tiijä, miten kauan meistä kukaan jaksaa. Sen jälkeen soitti Sernan äiti uudestaan kertoakseen, että Sernaa oli jouduttu elvyttämäänkin, joten paruin sitten sillekkin. Lopuksi minä soitin Markelle ja uikutin sille puhelimessa, se oli ihan kamalaa. Sen jälkeen Marke loikkasi autoon ja ajeli hakemaan mut niille kotiin. Johan mä olin kolme päivää ehtiny kotona ollakin. Mutta meistei kumpikaan vaan kestäny sitä tilannetta yksin.

Nyt on taas asiat vähän paremmin. Nyt mie uskallan taas ajatella, että huomenna tai torstaina ois aika siirtyä taas kotiin ja totutella normiarkeen. Sunnuntaina iltana mun naama ja silmät oli ihan törkeen kipeet siitä kaikesta parkumisesta. Sit kun autoradiosta alko soimaan ulkona on kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä, mä itkin vielä vähän lisää.

Että kaiken ton rinnalla, miulle kuuluu hyvää. Mie uskallan taas ajatella, että kyllä tämä tästä. Tänään mie sain kuulla, että Serna on jo kaks kertaa käyny tuolla pilven reunalla kurkkaamassa, että mitä siellä toisella puolen on ja palannu silti takasin. Ehkä mie nyt uskallan toivoa, että Serna ei oo vielä lähdössä yhtään mihinkään.

Mun ei tee yhtään mieli tupakkaa. Huomenna tulee tasan viikko viimesestä röökistä ja hienosti oon pärjänny. En oo saanu itkupotkuraivokilareita, en oo tarvinnu nikotiinilaastareita ja purkkaa on menny edelleenkin ne hikiset viis kappaletta. Lauantaina baarissa mie tajusin, että se osa, mistä hipsitään pihalle tupakalle haisee oikeesti ihan hirveelle. Että semmoselleko mieki oon haissu koko ajan, kun körssittelin menemään? Enkä pummannu keltään savuketta, jämiä tai edes paria hatsia koko illan aikana. Ei kai sitten tehny kunnolla edes mieli, vaikka olinkin itelleni luvannu, että jos nyt armottomasti mieli alkaa tehdä niin mikäs siinä. Niin kauan, kun en juokse ostamaan omaa askia tai ala Isännältä pummailemaan joka päivä, mä en ole retkahtanu.

Mun kesäoperaariona oli saada omat kynteni näyttämään taas suht normaaleilta. Kun käyttää värillistä kynsilakkaa pari vuotta putkeen, niin kynnet alkaa näyttää ja voimaan aika herkullisesti. Mun kynnet oli ihan keltasenaan kaikesta siitä lakkamäärästä, mitä mä niille aina työnsin. Lisäksi ne alko liuskottumaan ja lohkeilemaan, ei ollu enää merkkiäkään niistä ihanan pitkistä ja vahvoista kynsistä, mitkä miulla joskus oli. Oon siis koko kesän leikelly kynsiäni ihan lyhyiksi ja kasvattanu sitä keltasuutta pois. Nyt alkaa tosiaan näyttää siltä, että kynnet alkais olla kunnossa. Seuraavaksi tarvii metsästää joku huippulaadun aluslakka, että uskallan ehkä vielä joskus lakata kynsiäni vielä.

Ulkona on ihan sairaan pimeetä ja siellä haiskahtaa jo vähän syksy.

Tanssivarvasta kutittaa

Mulla on niin armoton kyty bailaamaan, ettei mitään rotia. Mä sain tänään tukkaani uuden värin ja torstaina mä puhallun kampaajalle ja viikonloppuna mennään Main kanssa rälläämään, mä en jaksa odottaa! Viimeksi pääsiäisenä oon riekkunu oikein kunnolla, joten kai sitä jo vähä menoa kaipaakin. Okei, en kyllä suunnitellu vetäväni itteeni yhtä tukkoon, kun viime pääsiäisenä, mutta jotain greisibailausta mä kyllä haluan!

Mä haluisin vetää jalkaan ne Berliinistä ostetut korkkarit, vaan kun kammottaa, että rymyän ne rikki heti ekalla kerralla. Okei, käytettäviksihän kengät on tehty, mutta silti... Lättäpohjaset ballerinat ois yks viissataakolme kertaa turvallisemmat vaihtoehdot, mutta ne mustat timanteilla koristellut korkkarit ois niin paljon nätimmät! Mut voi armo mun jalkoja ja varvasparkojani sen perään, kun rämistelisin illan menemään mokomilla. Äh. En mä tiedä. Vaatekriisiäkin varmaan tarviis vähän potea ja ehkä poiketa alennusmyynneissäkin vaikka sillon torstaina. 

Mä lupasin lähtä heinäkuun lopussa Marken mukaan kattoo Lovexia Tampereelle. Voi hyvät hyssykät, mihinkähän mä olen oikein menossa. Mun pitäs varmaan vähän alkaa kuunnellakin sitä bändiä, etten seiso ihan törppönä siellä ihmisten keskellä taivastelemassa ja kyselemässä tyhmiä. "Siis mikä tää bändi nyt oikein on?" "Onks näitten biisejä tullu radiossa?" "Tiedänks mää sen?" "Jaa, kyl mä tän biisin oon joskus kuullu!" Mä oon sen verran tynnyrissä (tai ihan muunlaisen musiikin pauloissa) eläny, että mä en edes tienny koko bändiä ennen ku joskus vähäsen aikaa sitte. Kyllä mie muistan, kun jengi vohkasi siitä Guardian angelista, kun se aikoinaan julkastiin. Mutta eipä ollu miun juttu.

Lupasin Markelle, että otan mukaan jonkun vitun ison banderollin, tekstillä Missä jatkot? Aki Tykki ei vissiin kuullu, kun mä koitin yleisön seasta huutaa sille Ylexpopissa, että mihin pubiin ne lähti jatkoille. Tai sit se ei vaan halunnu kertoa, kun ois muuten istuttu Marken kanssa viereisessä pöydässä lipittämässä sidua vodkaa koko ilta.

Lovexin jälkeen ois vähä suunnitelmissa rynniä Fat Ladyyn. Hitto soikoon, ei oo tammikuun jälkeen taidettu siinä puljussa vierailla! Joten on kyllä jo aikakin. Eikä kyllä edelleenkään oteta uusiksi viime syyskuun vierailua, kun Marken puhelin hävis ja mie vaan meinasin hävitä. Luojan kiitos kaks herrasmiestä löysi mut ja ehti vielä Markenkin mun puolestani, että päästiin turvallisesti yhdessä kotiin. Hatarien muistikuvien saattelemana. 

 Huah. Huomenna on vika päivä kotopuolessa, keskiviikkona lähetään aamusti ajelee kohti länsirannikkoa. Nyyh. Mun jää ikävä. Vaikka toisaalta on kyllä ihan hirveän kiva mennä omaan kotiin ja olla ihan omassa rauhassa, mut silti... Mä en taida enää tänä kesänä ehtiä millään ilveellä takasin tänne, mutta onneks mul on tiedossa kaikkee muuta kivaa loppulomaksi. Isännällä on vielä tää ja ens viikko vapaata, sit sillä on edessä paluu arkeen. Mä meen ens viikolla maalaa Marken luo (jos sataa niin sit vaan ei maalata), anoppilassa pitäis poiketa ja mennä sit tonneki Tampereelle riekkuu. 

Kai se tästä. Miten musta taas tuntuu, että tää kesä saattaa olla ohi nopeemmin, kun mä uskalsin edes ajatella.

Ulkona on kesäyö

Semmonen juhannus. Yhdeksän vuotta sitten notkuin näillä nurkilla viimeksi jussin vietossa, nyt tuli sitten koettua taas. Täällä on ollu varmaan viimeset 20 vuotta perinteenä, että tuohon muutaman sadan metrin päässä olevalle rannalle kokoontuu kyläläisiä istumaan nuotion ääreen, paistamaan makkaraa, porisemaan tyhjänpäiväisiä juttuja ja ennenkaikkea juomaan viinaa. Kokkokin on yleensä poltettu, yhdeksän vuotta sitten iskän veli päätti polttaa koko rannan, omia maitaan kun olivat. 

Jotenkin kummasti sieltä on tätä meidän sukua löytyny joka kerta aika isokin määrä. Osa on tullu useankin sadan kilometrin takaa viettämään sukujuhannusta tänne, ovat sitten yöpyneet kuka missäkin, milloin teltassa mummon ja ukin pihalla (joka nykyisin on Silin ja BigBron piha) tai sitten tuolla iskän veljen nurkissa. Tuossa rannassa on varmaan juotettu lähestulkoon jokainen joskus siihen kuntoon, että on saatu vähintään taluttaa kotiin. Yleensä on ollut tapana, että mennessä sinne pukataan kottikärryllä viinat, makkarat ja muut vermeet, takaisin päin sitten se eniten juonut pääsee kottikärrikyydillä. Tästäkin perheestä on varmaan kaikki muut vähintäänkin talutettu kotiin, mä olen ainut, joka on marssinut joka kerta omin jaloin. Sekä ilman suurempia humalia. 

No, eilen sitten taas perinteitä kunnioittaen hipsittiin tonne samaiseen rantaan. Puron yli menevä silta oli huuhtoutunu kevättulvien mukana teille tietymättömille, eli varmaan 50 vuotta vanhaan huussiin olisi joutunut kiertämään maantien kautta, joten sitähän sai juosta ihan vanhalla kunnon sissikusella koko illan. Katosi juomahalut kummasti tämän asian valjetessa. Minä, BigBro, Sil pakattiin mukaan makkarat, notskitarpeet, pastasalaatti, juomat sekä Neela ja painuttiin rantaan. LilBrokin pyörähti paikalla ja äiti ja iskä hiippaili paikalle vähän myöhemmin. Meillä oli ihan mukava ilta. Muita sinne ei pahemmin ilmestyny, vissiin tää myöhäseksi venähtäny rehunteon alotus karsi porukkaa.

Noh, äiti häipy sitten kotiin potemaan sappivaivojaan, Sil lähti Neelan kans kotiin kun mein seurana olleet 200 000 000 hyttystä meinas syödä sen pikkuneitin elävältä. BigBron kans koitettiin saada joku vanha risukasa syttymään juhannuskokoksi, mutta vähän kehnosti kävi. Polteltiin sitten sen ja iskän kans notskia, mä lipitin greippilikööriä (minkä huomasin vasta juodessa ainoastaan 15 volttiseksi) ja puhuttiin paskaa. Naurettiin ihan katketaksemme, kun kelattiin, mitenkä ois aika moneen kertaan päästy jonkun iltapäivälehden otsikoihin, jos nykypäivänä ukki harrastais lastenlastensa kanssa samaa, mitä meidän ukki harrasti meidän kanssa. Se mm. opetti, mitenkä räkättirastaan pesät pudotellaan puusta ja jos siellä pesässä sattuu olemaan poikasia, niin nehän saatiin ukin ohjeilla näppärästi hengiltä. Saman koki moni harakan ja variksenkin pesä. Kaiken paras juttu oli toki se, että ukkihan kanto virvelöintireissuilla usein pistoolia mukanaan. Olihan sillä meinaan eri näppärä tapa ottaa kala hengiltä, kun lapsautti ampua pistoolilla sen jo veteen, kun oli uistimessa vonkale kiinni. Että näin meillä päin. 

Huomenna pitäs pyyhältää kahvittelemaan enon luokse. Sinne tulee koko äitin sisaruskatras, pitää varmaan polttaa joku miljoona röökiä, että kestän mummon sähläämistä ja sekoilua, ja parin serkkupojan viisastelua. Eiköhän ne muut siinä mene, mitä nyt eno tykkää vaimonsa kanssa olla välillä niin maan saatanan juntti, että taivastellaan silmät suurina ja porukalla jotain tuikitavallista asiaa. Tai siis sellaiselle tuikitavallista, jonka elämässä on muutakin, kun vaan minä ja minun talo ja minun nurmikko ja jada jada. 

Kai mä sen kestän, tälleen kerran vuodessa. Nyt mä voisin käydä ruokkimassa kissimissit ja vähän hypistellä sylissäni sitä pientä poikakissaa, jolla aukesi silmät eilen.

Kesä ja kärpäset

Mä seisoskelin hetki sitten pihalla, kun iskä kiikaroi jotain lokinpesää ja selitti mulle ihan innoissaan, että siellä on pian poikaset. Okei, mua nyt ei mokoma asia niin kauheesti kiinnosta, mutta kun nyt iskä asiasta niin innoissaan vouhkasi niin toki mä kuuntelin. 

Täällä on satanu koko päivän, nyt alkaa lopultakin kirkastumaan. Järvenpinta on ihan peilityyni, ulkona tuoksuu kesäsade ja hyttyset on tullu jostain sadesuojistaan takasin, ettimään onnettomia uhrejaan. Neppulan naama oli paukamia täys, mä näytän varmaan pian samalta, kun noi saatanan vinkujat pääsee mun kimppuuni. Tuun todennäkösesti tuoksumaan offilta koko viikon, minkä tääl nyt loisin. 

Väsyttää aika hirveesti. Aamulla pakattiin auto kattoa myöten täyteen ja lähdettiin Turusta ajelemaan joskus seiskan jälkeen. Ei kyllä pysähdytty, kun pariin otteeseen koko matkan aikani ja mun selkäni huusi kuolemaa. Ei oo toi bemarin etupenkki ihan mulle suunnattu, mut enpä viittiny alkaa muuttelee niitä säädöksiä, jos se kerran äitille passaa. Vanhuksien autohan se on, ja äipäke siinä pelkääjän paikalla enemmän istuu.

Autoista puheenollen... Isännällä on autokuume. Nyt tässä jotenkin pääsi käymään niin hassusti, että se on huomenna menos koeajaa yhtä avensista. Mein iskä vihjaili jo viime kesänä, että jos me ollaan hankkiutumas corollasta eroon, niin ei saa tietämäti hävittää. Äitin kauppakassiin on meinaan kertyny jo reippaasti kilometrejä ja on se muutenkin huomattavasti paskemmassa kunnossa, kun toi mein nykynen riisikuppi. Mikäs siinä, kyl mulle passaa! Vähä jänskättää, että ostaa rämäyttääkö se ukkeli sinne uuden auton odottamaan, vai mitä se meinaa. 

Mä voisin ottaa vähän lisää jäätelöä, käydä polttelemas tupakin ja pakottaa sen jälkeen äitin kattoo mun lomakuvat. Ehkä iskääkin vähän kiinnostaa. Sen jälkeen onkin vuorossa pelkkää lagailua, sieltä tulis futistaki telkkarista. Isän ja tyttären laatuaikaa... :D

Väsynyt, nero ja nipo

Mä olen valittanu väsymystäni pitkin talvea, mutta tänään tää väsymyksen taso on kyllä ollu ihan omaa luokkaansa. Ei tän enempää voi enää hereillä ollessa väsyttää! Ei todellakaan voi. Tunnen itteni ihan ameebaksi. Aneemisen pienet yöunet yhdistettynä kevään viimeiseen maanantaihin ei ole ollenkaan nautinollinen yhdistelmä.

Huomenna kello kilahtaa taas kuudelta, se on sitten viimenen kasin työaamu tälle vuodelle. Viikon päästä kello kilahtaakin sitten siinä neljän korvilla, samoin keskiviikkoaamuna. Vaan ei se sillon enää haittaa, leijun sillon jo puoliksi Berliinissä. 

Mun tissiliiveistä tunkeutuu kaarituki ulos. Periaatteestakaan en heitä niitä pois, ja olen jo keksiny, että millä voisin korjata sen ongelman. Ekaksi koitin ommella, mut kangas oli siitä kohtaa niin paksua, että neula ei menny läpi. Seuraavana vaihtoehtona testasin nitojaa, ei pysyny sekään. Ja olis varmaan ikävästi hiertäny se niitti. No, kolmas kerta toden sanoo. Vippaan töistä jeesusteippiä ja paiskaan sitä sen reijän päälle. Paree olis toimia.

Että en mä ihan turha ämmä ole, en ollenkaan. En olekaan koskaan tavannut ketään, joka olis paikannut tissiliivinsä roudarinteipillä. Mäkkaivurikin olisi musta ylpeä.

Nii ja sit mä olin nipottava akka, enkä käyny ostaa semmoselle hikiseen 15 kesäselle neiti kesäheinälle röökiä, vaikka se roikku Ärrän ovenpielessä mun kävellessä ohi. Eipä varmaan sekään kiskantäti olis tajunnu, että kelle sitä röökiä ollaan ostamassa, kun se neitokainen oli vissiin pysäyttäny jo muutaman muunkin ohikulkijan. Kuulosti niin epätoivoselta.

Ps. Töissä oli niin kiire, että näin MrHotin vaan ohimennen kiireesti. Sillonkin edestäpäin. 

We're going to Berlin!

34 päivää, ja me ollaan Marken kanssa Helsinki-Vantaan kentällä varmaan paskat housussa ja sekasin innosta. Meidän lento lähtee 10.25, mitä ennen me on mitä todennäköisimmin matkustettu bussilla Turusta Helsinkiin. Eli herätään siis ennen kukonpierasua, kun on pakko lähtä Turusta liikkelle jo ennen kuutta aamulla, että ehditään kentälle pari tuntia ennen lennon lähtöä. 

Sitä ennen me on hilluttu lauantaina (2.6.) Tampereella YleXpopissa. Tiistaiaamuna herätään Marken residenssissä taas kerran ennen sitä kuuluisaa kukon töräystä, ja junaillaan Turkuun. Tän rouvan tarvii nääs mennä työkkäriin! Sit Marke nukkuu meillä yhden yön ja seukkina aamuna meidän suuri seikkailu alkaa. 

Mä seikkailin google mapsin kautta eilen pitkin Berliiniä. Sain selville, että meidän hotellin vieressä on todennäkösesti mein kantisravintola, meinaan siinä muutaman askeleen päästä hotellistä on joku italialainen ravinteli. Ehkä me istutaan siellä yhtä ahkeraan, kun Hampurissa istuttiin meidän kulmaravintelissa, missä vedettiin vikana iltana varmaan 10 tequilaa per nuppi ja suurin osa ravintolan laskuun. Berliinistä ei kyllä lennetä darrassa pois, mulle riitti, kun oon kerran elämässäni rynnänny lentokoneessa yrjöämään krapuloissani veskiin. 

Meidän hotellin läheisyydestä löyty itseasiassa muutaman sadan metrin säteeltä aika hiton monta yökerhoakin... Voi onnea meille, mihin me ollaan menossa! Kuten eilen jo Markelle sanoin, mä haluan jonkun ylimakeen bilemekon ja sen jälkeen voidaan vapaasti löytää itsemme Vodkaloungesta. Siellä oli muuten huhtikuun tarjouksena Finlandia vodkaa... Tai sitten me eksytään sadan metrin päässä olevaan Kuubalaisen pubiin. Olipahan miten tahansa, mie en jaksa odottaa!

Mä kipeilen tän päivän kotona, yöllä yskin niin paljon, että piti siirtyä olkkariin nukkumaan, että edes Isäntä sai suht kunnolliset yöunet. Lisäksi rykimistä helpotti se, että sai tuettua ittensä puoliksi istuvaan asentoon. Köhin siis tänään kotona, meen sit huomenna taas räkimään töihin. Isäntä vähän aamusella vihjaili, että vois olla ihan poikaa mennä lääkäriin ja hakea itelleen jotain yskänlääkettä... Vitut. En tosiaan ala soittelemaan terkkariin ja tappelemaan jonkun hoitsun kanssa, että tarviinko mä lääkäriä vaiko en. Tuskailen sitten noitten käsikauppa yskänlääkkeiden kautta, vaikka harvemmin niistä mitään hyötyä on.

Alles wird gut

Kymmenen tuntia yöunta, teki kyllä eetvarttia pitkästä aikaa! Mä näin unta talvesta. Olin menossa autolla johonkin kaupunkiin, oli aamu ja aika kova pakkanen, semmonen kirkas ilma. Mä en tiedä mistä se johtuu, mutta vaikka mä inhoan kylmää, pakkasta ja aikasia aamuja, niin siitä huolimatta aikaisissa kaupunki näyttää kauniilta niinä aamuina, kun aurinko on juuri noussu ja on aika kirpee pakkanen. 

Mä en osaa hirveästi kuvailla sitä näkyä. Ilmassa leijuu pakokaasu ja savupiipuista ja lämpörööreistä työntyy ilmaan lisää savua ja höyryä. Varsinkin, kun autolla tulee jostain kohti jonkun suuren kaupungin keskustaa, kun ne rakennukset tulee lähemmäksi, liikenne lisääntyy ja kaupunki herää uuteen päivään. 

Illalla mä kyllä kaipasin kesää, kun seisoin parvekkeella tupakoimassa. Koko päivän jatkunu vesisade ei loppunu vielä yölläkään ja oli ihan hirvittävän pimeetä. Toi musta katu imi kaiken valon, mikä autojen valoista tai katulampuista lähti. Minä niin odotan kesää. Sitä, kun ei tule kamalan pimeä. Sitä, kun lahoan kotona kesälomatyöttömänä ja oon vapaa tulemaan, menemään ja lähtemään. Sen jälkeen palamaan aina takaisin. Mä niin odotan sitä, kun varmasti tulen taas lähtemään jollekin älyvapaalle reissulle, pakkaan kassini ja hyppään autoon. Sen jälkeen painan moottoritiellä talla pohjassa ja mun ympärillä on vaan kesäyö. 

Mun pitäis nyt viimein ryhdistäytyä tähän päivään. Käydä suihkussa ja vetää jotain muuta vaatetta päälle, kun nää pyjamanhousut ja Isännältä ryöstetty t-paita. Autoa pitäs käydä tankkaamas ja kaupassakin pikaseen, mutta sen jälkeen minä aion vaan maata. Tämä on lauantai, kun minä en tee yhtikäs mitään. Okei, pyykkiä tarvii pestä ja vähän järjestellä paikkoja, mutta se nyt ei oo paha rasti. 

Mulla on jotenkin hassulla tapaa melankolinen olo. Me järkättiin Marken kans eilen Sernalle semmonen ylläri, että Marke ajeli kans Turkuun ja mentiin kattoo Sernaa Tyksiin. Pitää kyllä änkee useammin kylään, kuhan marakatti tuolta osastolta kotiutuu, on taas ollu niin ikävä meitä kolme. West Coast Unit. Mun tuskin kannattaisi kuunnella Sunrise Avenueta ja etenkään Hollywood Hillsia. Tää oli meidän Hampurin biisi! Uppoaa sanat kyllä, kuin kuuma veitsi voihin, kun vertaa meidän reissuun. Miten meistä jokainen rakastu siihen kaupunkiin, vaikka ensi tapaaminen olikin yöunen puutteen takia aika negatiivinen. 

Miten meistä jokainen jätti osan itsestään sinne, ja kantoi miljoona muistoa mukanaan kotiin. Miten me vannottiin, että tänne me tullaan uudestaan. Ja se me kyllä vielä joku päivä tullaan tekemään, odottakaa vain! Ensin käydään Marken kanssa riehumassa Berliinissä ja jättämässä jalanjälkemme sinne. Sen jälkeen, kun Serna on taas kuosissa, niin mennään eikä meinata.

I take a part of you with me now and you won't get it back
And a part of me will stay here, you can keep it forever, dear

Mie halluun reissuun!

Frankfurt, Berliini, München, Stuttgart, Barcelona, Budapest, Milano, Zürich, Madrid, Amsterdam, Rooma, Pariisi, Kööpenhamina, Wien... 

Mihin me mentäis? 

Missä olis parhaat bileet ja parhaat shoppailumatkat?

Missä olis yhtä mahtia, kun viime kesänä Hampurissa?

Mistä keräis yhtä mahtavat muistot, kun St. Paulista ja Reeperbahnilta?

Minne mä kaipaisin pimeinä syksyiltoina takasin?

Tule jo kesäkuu, sillon me pannaan Marken kanssa haisemaan, käydään taas koheltamassa jossain päin Eurooppaa ja pannaan koko city polvilleen.

Whatever you need anytime of the day or night

Katoin sen jakson Queer as Folkista missä Brian sanoo Justinille ne sanat. Itkin ihan maan vitusti.

Sit luvin Marken blogia, varsinkin niitä kesällä tehtyjä merkintöjä. Tuli niin ikävä kesää ja sitä kaikkea kivaa, että itkettää vielä enemmän. Mä haluun takas Hampuriin Sernan ja Marken kanssa. Mä haluan takas sen hullun viikon, minkä loisin Marken himassa landella ja päivät hengasin sen mukana töissä. Mä haluan sen Rumblereissun. Ja huonekalutalkoot. Ja sen idioottimaisen viikonlopun, kun ensin nukuttiin Raumalla peukkubaarin pihassa yö (kaikki kolme tuntia siis) ja ajeltiin sen jälkeen Sernan luo syömään grillimättöä.

Mulla on ikävä teitä, mulla on ikävä kesää. 

Tuleehan uusi kesä ja uudet seikkailut pian?