Ehkä minäkin saan?

Vaikka mä olenkin ehkä maailman epäromanttisin olento, niin kai minäkin saan tykätä siitä, kun joku silittää mun niskaa ja toivottaa hyvää yötä? Kai minustakin saa olla kivaa katella telkkaria jonkun kainalossa?

Saa sitä varmaan ainakin haluta.

Rauhallista vuodenvaihdetta kaikille ja parempaa tulevaa vuotta! ♥

Pukkia odotellessa

Tekniikan ihmelapsi saa joulupukilta uuden puhelimen tänään. Vanhan möin pikkuveljelle aamupäivällä ja voi onnea mulle. Sain kopioitua osoitekirjasta kaikki numerot puhelimen muistikortille, mutta tota noin. Miten hitossa ne saa sieltä muistikortilta takaisin osoitekirjaan?! Nyt ei kannata tulla viisastelemaan, että olisit vaan pitäny ne siellä sim-kortilla, koska se sama kortti ei käy siihen uuteen älymystöpuhelimeen, minkä mä pukilta saan. Että joo, yksi jouluntoivotus tekstari on jo tullu, ei kyllä mitään hajua, että keltä. Mulla on siis LilBron vanha puhelin käytössä, joka on muuten kans mun vanha. Ei siellä tosiaan yhden ainutta yhteystietoa ole, mutta ainakin mut saa tarpeentullen kiinni... 

Noh, pitää koittaa keksiä jotain ja toivoa parasta. Jos vaikka saisin sen muistikortin koneeseen kiinni ja sieltä kautta sitten vaikka käsipelissä. Okei, ei varmaan maailma kaadu, vaikkei niistä 142 yhteystiedosta ihan kaikki säilykään tallessa, mutta kyllä siellä aika monta tärkeääkin numeroa on! 

Hoh hoi. Väsyttää. Koko päivä on ollu aikamoista hulinaa, vielä pitäis siirtyä hetkeksi BigBron ja Silin torppaan lapsenvahdiksi siksi aikaa, että aikuiset pääsee kahdestaan saunaan. Sen jälkeen sit ruokaa ja pukkikin tänne kuulemma on tulossa, wuhuu. Älkää käsittäkö mua väärin, mä rakastan perhettäni ihan hirveästi ja tykkään joulusta tosi paljon, mut kyl tää tohina osaa väsyttääkkin. Lisäksi täällä on ihan jäätävä pakkanen, ei paljon tee mieli ulos. 

Mun pinna oli kiree, kun viulunkieli, kun reissattiin isännän kanssa junalla tänne. Musta tuntu, että mä en kestä siltä yhtään sanaa ilman, että räjähdän silmille samantien. Asemalle päästessä kiskoin tautisen isoa matkalaukkua perässäni ja ärisin, että nyt elä puhu miulle yhtään mitään, multa lähtee järki ihan just. Ymmärsi onneksi oman parhaansa ja piti suunsa kiinni. 

Toi on vissiin lähdössä ennen uuttavuotta himaan, mä en vielä tiedä, että mitä minä teen. Toisaalta mä voisin lähteä, jos löytyy jotain sopivaa ohjelmaa vuodenvaihteelle, mutta voisin mä toki jäädä tännekin. Tiedä hänestä nyt sitten vielä. 

Mä voisin ottaa lasin punaviiniä ja istua sitten vaan hetken, ennen kuin lähen taas touhottamaan eteenpäin. Rauhallista joulua kaikille, muistakaa syödä hyvin, juoda hyvin ja lukea paljon hyviä kirjoja. Tai jotain sinnepäin. 

Joulu ja sen tuleminen

Voihan joulu sentään. Kahden viikon päästä se on jo ohi ja mulla on ihan hirvee jouluressi. Mä en jaksa edes muistaa, että koska mä oisin viimeksi hermoillu näin paljon. Kaikkein koomisinta tässä on se, että mä en edes itse tiedä, että mikä mua rassaa.

Mä oon ihan hillittömän väsyny. Töitä riittää, viime viikko oli niin kamalaa pyöritystä, että kolme päivää tuntu viikolta. Sen päälle neljän päivän reissu kotipuoleen, niin kyllä väsytti. Siis oli tosi ihanaa käydä kotona ja nähdä Jarnon ristiäiset ja viettää aikaa kaikkien kanssa, mutta seki mukavuus vaatii veronsa. Varsinkin, kun kotiin matkustaessa juna oli puoltoista tuntia myöhässä.

Lapset alkaa töissä olla kanssa aika joulupärinöissään. Vauhti on sen mukasta, tuntuu, että koko ajan sattuu ja tapahtuu. Ite kun ei jaksais enää mitään ylimäärästä, ihan tarpeeksi näissäki normihommissa. Ei onneks enää ole, kun kuus kokonaista työpäivää tämän jälkeen.

Töitten jälkeen mä painun enemmän ja vähemmän väsähtäneenä ja kiukkusena kotiin ja Isäntähän sen saa sitten tuntea nahoissaan. Mä en jaksa yhtään mitään ylimäärästä, tai saan hepulin. Mä en kestä, jos se olettaa, että mä olen ottanu asioista valmiiksi selvää sen takia, että hän voi vaan leikkiä tyhmää ja kysyä multa. Yksin viime maanantainen joulukorttien ostaminen sai mut raivon partaalle ja mä yllätin itteni Tiimarin kassalta tiuskimasta Isännälle ja siinä kohtaa hävetti ihan hirveesti.

Mä olen ostanut melkein kaikki joululahjat. BigBro, Sil, LilBro ja Tyttis on vielä vailla omiaan. Mellin ja Nessun lahjat hajen varmaan huomenna töitten jälkeen, kun tiedän mistä mä mokomat saan hommattua. Isännän joululahja on tilattu, että senkään puolesta ei tarviis hermoilla. Ehkä mä ressaan sitäkin, että vieläkö tässä tulee jotain ennen joulua, että ei päästäkään yhessä lähtee meille kotiin ens lauantaina. Viime vuonna Isäntä sairastu just ennen lähtöä, mua jotenkin kammottaa, että taas tulee sama.

Mä en tänä vuonna suostunut edes harkitsemaan sitä vaihtoehtoa, että me ois möllötetty kaksistamme Turussa. Ei, joulu on perhejuhla. Minä en suostu viettämään sitä kaksin kerrostalokaksiossa, jossa me ei keksitä toisillemme edes mitään puhuttavaa. Tai siis, kun ei meidän kuulemma tarvitse puhua. Tai kun se minun juttelemiseni ahdistaa, niin ollaan sitten vittu hiljaa.

Minä huomasin kotona taas sen katkeruudenpistoksen, minkä minä tunnen nykyään ihan liian usein. Mä istuin BigBron ja Silin sohvalla Jare sylissäni ja Nessu leikki siinä vieressä. Mä nuuhkin sitä Jaren vauvantuoksua ja mietin, että mulla saattais olla itsellänikin jo tämä kaikki, jos mä joskus olisin valinnut toisin. Isännällehän mun on ihan turhaa mennä näitä asioita sanomaan, ei se tajua kuitenkaan. Se ei tuu koskaan tajuamaan sitä, että minä tulen syyttämään sitä koko loppuikäni, jos minulla ei enää ole mahdollisuuksia saada omaa lasta. Niin monta vuotta minä suostuin odottamaan, ja nyt hän vasta mulle kerto, että ei hän halua koskaan lapsia. Että kiitos tästä, kiitos, kun annoit minun kuvitella muuta ja haudata omat haaveeni.

Mutta kyllä minä silti odotan joulua. Sitä, että pääsen kotinurkkiin, se tunnelma siellä. Jare, Neela, Saara ja kaikki muutkin. Saa hyvää ruokaa, voi vaan olla, eikä tarvii hermoilla enää yhtään mistään. Mie niin odotan.

Toivon kyllä, että koko joulunaikaa ei oo niin hirveetä pakkasta, että lenkille on turha haaveillakaan lähtevänsä. Tai vastaavasti niin hirveetä lumipyryä, ettei ulos oo asiaa. Kammoan ajatustakin siitä, jos jumahdan taas viikoksi sisälle, että mitenkä monta kiloa siinä ajassa oikeasti lihoo takasin, näillä meikäläisen syömätottumuksilla joulun aikaan. Kääk. Eilen kyllä totesin, että on melkein itsari koittaa päästä juoksemaan, kun jalkakäytävät on joko aurattu tosi liukkaaksi tai sitten siellä on lunta nilkkoihin asti, että revi siitä sitten. Hiki tuli ainakin, kun valitsin turvallisemmaksi sen lumihangen ja rämmin siellä menemään.

Koska mahtaa tulla kesä?

Mahtava meno

Oh my. Lueskelin tässä noita vanhempia merkintöjäni ja ainakin tämä postaus sai mut hymyilemään. Enpä olisi kirjottaessani mokomaa uskonu.

Mä istun tässä edelleenkin lenkkivaatteissani, ulkovaatteita lukuunottamatta. Tänään kulki vähän huonommin, kuin toissapäivänä, mutta jaksoin kuitenkin jotenkuten. Ei tullu itku, ei angstia eikä epätoivoa. Mä alotin sen hemmetin juoksukoulun alusta ja nyt on vissiin menossa neljäs viikko. Silloin ekaa kertaa alottaessani meinasin oikeesit kuolla, kun piti juosta kaks minuuttia. Olin ihan sairaan huonossa kunnossa, hävettää jopa myöntää. Nyt mä jaksan juosta sen kymmenisen minuuttia, ennen kun alan tehä hidasta kuolemaa. Eihän mun vauhtini tietenkään mitään päätä huimaavaa ole, mutta hölkkää kuitenkin. 

Mä huomasin kunnon kohentumisen siinäkin, että me oltiin tänään lasten kans luistelemassa. Huitelin siellä jäällä tunnin verran menemään, eikä mun tuntunu se missään. Toki mun tuli lämmin, niinku kuuluuki tulla, mutta ei sattunu jalkoihin, ei menny lihakset jumiin tai mitään. Oli ihan sikamaisen mahtava tunne, voisko tää nyt ihan oikeesti onnistua? 

Multa on aika moni työkaveri kysyny, että olenko mä laihtunu. Samoin Sil totesi mulle äsken, että hän katto jo viimeksi mun siellä käydessä, että mä olin hoikistunu ja näytin paljon terveemmältä. Okei, sille musta tuntuukin. Terveemmälle siis. Hoikistumisen mä huomaan siinä, että mun kesällä ostamat farkut on mulle isot. Kyllä, ne mun ihanan pornonpinkit farkut, jotka meni kesällä kiinni nippanappa. Nyt ne ei istu mulle enää ollenkaan, mutta mukavampi näin päin. 

Niin, elokuun puolen välin jälkeen multa on lähteny kahdeksan kiloa. Juoksukoulua on vielä muutama viikko jäljellä, sen jälkeen mun pitäs vaan saada pidettyä se tahti, että lähden sinne lenkille, vaikkei jääkaapin ovessa välttämättä valmista ohjelmaa olekaan. Koska mä tosiaankin haluaisin vielä saada muutamia kiloja pois ja sen jälkeen pidettyä itteni siinä kunnossa, etten syksyllä paina saman verran, kun painoin loppukesästä. 

Mun pitäs kaivaa vaatekaapin syövereistä esiin yks punanen minihame, minkä ostin Tampereelta kirppikseltä kesällä. Marke kursi siihen muutamia kuminauhoja, kun se oli mulle sillon ihan auttamattoman pieni, josko se nyt menis vähän paremmin päälle. Tai no, ainakin mahanlitistyskalsareitten kanssa uskoisin menevän! Mä niin tahdon iskee sen rytkyn päälleni viikonloppuna.

Jaa, että miksikö mä isken viikonloppuna päälleni hameen, joka päällä näytän varmaan ihan maksulliselta?! No koska luvassa on jotain ihan übermahtavaa! Me nimittäin startataan Main kanssa lauantaina aamusti auto, ja lähdetään ajelemaan kohti Tamperetta. Koukataan matkalla Sernalandian kautta ja noukitaan Serna kyytiin ja sit kaahataan Marken ihmemaahan. Ja illalla me mennään koko lauma kattoo Cheekiä! Että olenko ees odottanu, mä oon tykästyny siihen artistiin ihan sikana. Olkoonkin sitten persoonaltaan miten ylpee ja ärsyttävä tahansa, muhun uppoo se musiikki, kun kuuma veitsi voihin. En ois kyllä ikinä uskonu sanovani tätä tuon genren edustajan kohdalla. 

Mutta niin. Ulkona sataa lunta, toivottavasti ei sada niin paljon, että bussit jumittuu lumikaaokseen aamulla ja mun töihinmeno on yks tuskien taival. Mut sen verran vois kyl tulla, että päästäis mukuloitten kanssa laskemaan mäkeä. Illalla tarvii taas painaltaa lenkille, mutta enköhän minä siihen taas kykene. 

Mulla on niin pirun hyvä fiilis!

Jeah, elossa ollaan edelleen, vaikka täällä on vähän hiljaista ollukin. Mulla ei vaan nyt juuri tunnu olevan oikein mitään sanottavaa, joten hiljaiselo saattaa hetken jatkuakin. Mut älkää hätääntykö (tai juhliko), en mä tätä kokonaan ole lopettamassa. Kaikki on hyvin, viikonloppuna tiedossa pikkujoulut ja ainakin neljälle seuraavallekin tiedossa jotain ohjelmaa. Taitaa olla se joulunalusvkonloppu, kun tämä muikkeli lepää laakereillaan koko viikonlopun. Palataan kastikkeelle ja pitäkää hauskaa! ♥

^-^

Joskus vannoin, että palkka juoksee ja minä en. Huomenna tilille ropsahtava tili on niin saatanallisen pieni, että kai se on mietittävä periaatteensa uudelleen. 

Eli tästä voisi vissiin päätellä, että kannatti alottaa juoksukoulu kokonaan alusta, kun tossa välissä tuli sairastelun takia parin viikon tauko. Jos tota meikäläisen taaperrusta nyt ylipäänsä voi juoksemiseksi kutsua... Mutta noh! Se on kivaa! Ja minä ihan oikeesti jaksan. Ei tarvinnu tänään tulla itkun kanssa lenkiltä kotiin, niin ku viimeksi kävi tässä vaiheessa. Että hyvä minä!

Huomenna minä starttaan töistä suoraan Markelandiaan ja Serna tulee kanssa! Oijjoi, lautapeliviikonloppu, ihanaa ihanaa ihanaa. Nauran varmaan itteni hengiltä. Mun on ollu niin ikävä! 

♥ ♥ ♥

Oltaisko parempia erikseen?

Rakas,

Mua ahistaa ihan liikaa. Mie oon yrittäny sanoa sitä varmaan miljoona kertaa, mut mie en saa suutani auki. Miun on niin paha olla. Viikonloppuna Saaran ristiäisissä mie tajusin, että miun molemmat veljet elää sitä elämää, mitä miekin haluisin. Niillä kummallakin on se, mikä multa puuttuu. Miekin haluisin oman perheen ja terveen parisuhteen. Ei, tää ei tarkota sitä, että nyt pitäis alkaa vauvaa vääntämään, ei se tässä kohtaa mitään auta. 

Mua pelottaa, että minä herään jonain päivänä siihen ajatukseen, etten rakasta sua enää pätkääkään. Että oon vaan juuttunu paikalleni tähän suohon ja sen jälkeen oon vaan vanha ja katkera akka ja panen kaiken sinun syyksi. Minä en enää jaksa edes valehdella itelleni mitään perheunelmia. Se nyt vaan sattuu olemaan aika totta, että jos minä tähän jään, niin mie en sitä perhettä tule koskaan saamaan. 

Kyse ei todellakaan siis ole siitä, ettenkö mie rakastais sinua. Kyllä rakastan, ja sen takia minä nyt avaan suuni. Minä en haluu alkaa riidellä enkä räyhätä. Minä haluaisin, että meillä kummallakin olis hyvä olla. Ja miulla ei nyt ole. Miusta tuntuu, että meitä asuu kaks vierasta ihmistä tässä samassa asunnossa. Koska me on viimeksi oikeasti kosketettu toisiamme? Koska me on oikeasti pidetty toisiamme hyvänä? Niin, en muista minäkään. Mitä meille on tapahtunu?

Mua pelottaa. Mua pelottaa enemmän, kuin ikinä. Miten minä selviäisin yksin? Enemmän mua kyllä pelottaa se, että miten sinä selviäisit. Okei, sinä tiedät mitä se yksin oleminen on. Sulla ei olis taloudellisesti kerrassaan mitään hätää, vaikka minä tästä lähtisin. Mutta rikkoisinko minä sinut kokonaan, jos mä lähden pois? Jaksaisitko sinä sen? Kun minä tiijän, miten rikki sinä joskus sillon oot ollu, kun erosit siitä edellisestä suhteestasi. Minä silloin vannoin, että minä en koskaan tekisi sulle noin. Nyt minä pelkään, että tekisin sittenkin.

Minun on vaan ehkä oltava niin itsekäs paska, että ajattelen tässä vaan ja ainoastaan ihteeni. Mie oon vielä kuitenkin sen verran nuori, etten voi jäädä tuleen makaamaan, jos miun ei oo hyvä olla. En haluu tuhlata mun elämääni siihen, että istun täällä ihmettelemässä, että tämmöstäkö tää elämä nyt on. Siis eihän kenenkään elämä ole mitään jatkuvaa ruusuilla tanssimista, mutta toiset tanssii edes joskus niillä ruusuilla. Toiset sanoo joskus, että ne rakastaa toisiaan. Samalla ne myös tarkottaa sitä.

Vaan jos minä jään, minä pelkään tekeväni jotain semmosta, mikä rikkoo sut oikeasti. Mä olen hirveä ihminen ja sitä mieltä, että mitä ei tiedä, niin se ei satuta. Sinun kohdallasi hyvä niin, kun et tiedä kaikkea. Mä olen vaan niin helvetin hukassa oman ihteni kanssa, etten tiedä, kuka mut oikeasti osais opastaa pois tästä sotkusta. Niin, ei varmaan kukaan muu, kuin minä ite.

Tämä kaikki ei todellakaan ole sinun syytä. Sinä et oo tehny mitään väärää minun kanssa, että miun pitäs sen takia lähtee pois. Tämä olis niin helppoa, jos mie osaisin luetella, että sun tarvii tehä näin ja miun tarvii tehä noin, että kaikki olis hyvin. Vaan kun en minä osaa. Tää olis helpompaa sittenkin, jos minä en pätkääkään välittäisi, etkä välittäisi sinäkään. 

Minä en haluaisi, että tämä kaikki johtaa siihen, ettei kumpikaan enää rakasta. Meidän kuuluisi olla onnellisia, mutta minä en ainakaan ole, etkä kyllä sinäkään kauhean onnelliselta näytä. Onnellisuuteen kuuluu muutakin, kuin se, että töissä on ihan kivaa. Onnellisuus on sitä, että ihan oikeasti hymyilyttää ja että meillä on hyvä olla. Miun mielestä elämässä kuuluu olla muutakin, kun vaan se, että aamulla mennään töihin, illalla tullaan kotiin ja sen jälkeen väistellään toisiamme, kun ei keksitä mitään puhuttavaa.

Koska me on viimeksi menty sylikkäin nukkumaan? Koska me on viimeksi juteltu nukkumaan mennessä kaikkea hölmöä ja naurettu yhdessä? Koska me on viimeksi herätty iho toisen ihoa vasten? Niin, en muista minäkään. 

Tiijätkö, minä antaisin mitä vaan, että minä saisin takaisin kaiken sen, mitä meillä joskus oli. Vaan kun se ei enää taida onnistua. Ainakaan minä en keksi mitään, mikä sen kaiken toisi takasin. 

Anna anteeksi, kun mä en osaa tuntea syyllisyyttä siitä, mitä mä tein viime viikonloppuna. Anteeksi, etten mä tule koskaan kertomaan sitä sulle. Koska sen verran minä välitän, että kuvittelen, että mitä sinä et tiedä, niin se ei sinua satuta. 

Kun mä vielä voisin olla se syypää sun hymyyn.

Silleen ja tälleen ja vähän tolleenkin

Mä olen viimepäivät ollu vähän... Miten mä sanoisin. Oiskohan sekaisin oikee sana? Mä en ihan oikeesti enää kestä itteeni kovin kauan, jos tää kerroksilla käyminen ja tyhjän nauraminen ei lopu. Niin. Minä kovin sunnuntaina (ja vielä maanantainakin) vannoin, etten enää koskaan tapaa sitä lumilautailijapoikaa. Mä olin ihan vissi, että ei se oikeasti ollut yhtään niin söpö, kun mä muistelin, että mä olin vaan juonut sen niin kauniiksi. Sit darrassa se vaan näytti niin kauniilta pojalta, kaikesta darrasta huolimatta.

Me saatettiin Main kanssa lähteä tiistai-iltana vähän lenkille. Me saatettiin lenkkeillä (tai oikeastaan ajaa auto) suoraan niille nurkille, mistä mä sunnuntaina hiippailin kaikessa hiljaisuudessa himaan. Me saatettiin eka kiroilla tovi siellä kadun toisella puolen, kun sen yksiö näytti olevan pimeenä. Meidän odotus ehkä myös palkittiin, koska hetikohta rappuun hipsi joku, ja siinä asunnossa syttyi valo. Mä meinasin kuolla siinä kohtaa. Herrajumala, me seistiin siellä vakoilemassa vierasta ihmistä ja naurettiin katketaksemme. Enkä tosiaan ollu juonu sitä kaveria kauniiksi! Voi tauti sentään.

Se oli paljon paljon paljon söpömpi, kuin mitä mä muistinkaan. Mehän ei suinkaan sen jälkeen tehty mitään tyhmää. Ei ainakaan kerätty maasta pikku kiviä ja heitelty niitä sen pojan ikkunaan. Se olis voinu olla jopa noloa. Varsinkin, kun mä en edes osunu siihen ikkunaan, niin lopulta Main piti hoitaa se heittelypuoli. Helvetin kauan saatiinkin heitellä, ennen kuin se kuuli ja huomasi meidät. Tuli se sit pihalle, kun mie vilkuttelin ja viitoin sen tulee alas.

Mä meinasin niin saaha jonkun halvauksen, ihan oikeesti. Mä en edelleenkään tiedä, että minkäikänen se kaveri oli. Vissiin silleen sopivasti ainakin neljä tai viis vuotta mua nuorempi, oli vähän kehdonryöstäjä olo sunnuntaina herätessä. Mikäs siinä, sain mä sen numeron mutta siihen se sitten jäikin. Mä olin vähän turhan rehellinen ja paljastin suoraan, että mä saatoin jättää siviilisäädystäni jotain kertomatta. Että se siitä sitten, oli vissiin liian kiltti ja tunnollinen poika. Mutta niin armottoman söpö! Että koko toi meidän kohellus vois nolottaa ihan sikana, mutta enemmän mua harmittais, jos ois jätetty menemättä. Tällä hetkellä se namu on jossain päin Egyptiä surffaamassa, en oo yhtään kade. Ei mua ainakaan huvittais olla jossian lämpimässä ja auringonpaisteessa, tän kylmyyden ja pimeyden sijasta.

Mä en edelleenkään tunne minkäänlaista syyllisyyttä ton seikkailuni takia. Mä en vaan jaksa. Ei varmaan tarvii edes sanoa, että on oma parisuhde kyllä ihan kevyesti kuollu, kun ei yks syrjähyppy tunnu kerrassa miltään. Enemmänkin naurattaa, kun sai vähän jännitystä ja jotain eloa elämäänsä. Miksi mä en sitten lähde pois? Niin, siinäpä hyvä kysymys.Kun mä en taida itsekään tietää, että mitä mä haluan. Haluanko mä saada oman avioliittoni ihan aikuisten oikeesti kuntoon, vai haluanko mä antaa olla ja lähteä pois. ois kai se helpompaa, jos joku vaan kertois ja tekis kaiken mun puolestani.

Joo, olen paha ihminen, kyllä kyllä.

Sovinnolla, hunningolla, kuutamolla

Herään vieraassa talossa, 

mietin miten vaikeaa ois kertoa tuolle
nukkuvalle miehelle että olen naimisissa.
Ja miten vaikee ois selittää, 

kuinka liitto laimenee. 

Nelkytvuotta saman
miehen lakanoissa, naiseuteni niihin pudotin. 

Sen löytämän sun halusin.

Ja mä mietin kuinka mä ratsastin, 

kuinka autossa jo liikkuvassa sua halusin, 

otin tietoisen riskin kun hairahdin. 

Olin vanha nainen
hunningolla. 

Olin vanha nainen hunningolla.

Kyllä se vajaa kymmenenki vuotta riittää. Ja se jännitys. Se tunne, kun kaikki oli uutta ja outoo ja ihmeellistä. Se tunne, kun vielä tuntee kelpaavansa muillekin. Mä olen edelleen paha ihminen, kun olen nauraa käkättänyt viikonlopun muistoille. Ja huomenna mennään Main kanssa lenkille ja sitte vissiin kebabille. Että se siitä lenkistä, mut ainakin tulee olee kivaa! 

We'll be forever young

Tonight, we're going hard, hard, h-h-hard  

Just like the world is ours, ours, o-o-ours  

We're tearing it apart, part, p-p-part  

You know we're superstars, 

we are who we are

 
We're dancin' like we're dumb, dumb, d-d-dumb 

Our bodies going numb, numb, n-n-numb 

We'll be forever young, young, y-y-young  

You know we're superstars, 

we are who we are

Hei onnea, jos jaksat loppuun asti!

1. Onhan sinulla tarpeeksi aikaa, että kerkeät vastaamaan jokaiseen kysymykseen? - Eiköhän. Ei mulla tällä hetkellä oikeastaan muuta olekaan. Pyykit tarvii jollain välin ripustaa, mutta siinäpä se.
2. Missä paikkakunnalla asut? - Turussa. Eiks sen pitäis olla, että millä paikkakunnalla...?
3. Milloin viimeksi näit meren? - No ei siitä kai mitään hirveen pitkää aikaa oo. Koska mä pyöräilin muksujen kanssa kirkkoon? Muutama viikko sitte kaiketi.
4. Joitko eilen kahvia? - Mä en juo kahvia. Eli en.
5. Oletko ikinä tilannut vaatteita Lindexiltä? - Tilannu en ole, mutta ostanu kyllä muuten. En mä oikein muutenkaan tilaile koskaan vaatteita.
6. Odotatko joulua? - No joo, mä odotan lomaa ja perheen näkemistä ja hyvää ruokaa ja semmosta. Mutta en mä sitä hösellystä ja ressausta kauheesti odota.
7. Kirjoita tähän 19. saapunut viestisi - SELEVÄ muahah
8. Jos sinulla on facebook, kenen kanssa viimeksi juttelit siellä? - Veikkaan, että Marken. Joo, sillon kun mun mese kuoli.
9. Haluaisitko asua Helsingissä, ellet jo asu? - No en mä ihan välttämättä.
10. Kenen kanssa puhuit viimeksi? - Isännän.
11. Kun katsot taaksesi, mitä näet? - Meidän sängyn!
12. Käytätkö raidallisia paitoja? - On mul yks semmonen rönttäpaita, jota käytän lähinnä yöpaitana.
13. Minkä värinen on esine, joka on lähimpänä sinua nyt? - EEEEH. Tässä on ihan hirveesti romua. Mä kosketan mustaa näppistä, istun keltasen tuolin päällä ja käden vieres on vihree lankakerä.
14. Oletko ikinä tapetoinut? - En mä muista. En kai. Keskityin vaan repimään niita tapetteja irti kakarana.
15. Milloin viimeksi matkustit asuntoautolla? - Tuota. Öö. Kesällä 2000? Semmosen lyhyen matkan siis. Oikeella kesälomareissulla oon ollu ehkä kesällä 1994 tai 1995.
16. Oletko ikinä harrastanut jääkiekkoa? - Enpä ole. Mulla oli vähä naisellisemmat lajit.
17. Paistaako ulkona aurinko? - Vittu ei todellakaan, ei oo paistanu koko päivänä. Nyt toki jo kellonajasta riippuen siellä on pimeetä, kun jouluna persesilmässä ja vettä on tullu koko päivän, kun aisaa.
18. Kerro yksi asia, mitä odotat innolla? - Kyllä mä tällä hetkellä odotan huomista, kun nähdään Main kanssa ♥
19. Voisitko ikinä ottaa lemmikiksesi rottaa? - HYI HELVETTI EN. En sitten mistään hinnasta, yök yök yök!
20. Onko kotonasi paljon tauluja? - No tauluja ja tauluja. Kaks taitaa olla, sit on kehystettyjä julisteita ja palapeli. Ja valokuvia isossa kehyksessä.
21. Mitä harrastuksia sinulla on? - En mä tiedä. Teen vähä käsitöitä ja kohta jatkan taas lenkkeilyä ja sit mä dataan ja katon telkkuu ja jotain.
23. Onko perheelläsi ikinä ollut vihreää autoa? - Juu! Corolla oli vihree ja se oli eka mun oma auto. Tai siis puolet siitä oli mun. Nyt se on äitin.
24. Jos kävelisit nyt 2 metriä oikealle, missä kohtaa olisit? - Parvekkeen kynnyksellä.
25. Kirjoita tähän ensimmäinen sana, mikä tulee juuri NYT mieleesi - Monitori
28. Keneltä lainasit viimeksi rahaa? - Nyyyt en kyllä pysty muistaa. Mulla koskaan mitään rahaa ole, mistä edes voisin lainata. Yleensä mä oon se, ketä lainailee muilta.
30. Oletko allerginen jollekin? - Sille samalle a:lla alkavalle antibiotille ku Markeki. Sit töissä mä oon paprikalle ja raa'alle sipulille allerginen.
31. Haluaisitko että tämä kysely loppuisi jo? - No jaa. Kyl mä voin vielä vastaillakin.
32. Löytyykö teidän jääkaapistanne nyt sinappia? - En mä muista, ei ainakaan eilen ostettu vaikka ketsaria ostettiinkin? On siellä ainakin joku muutaman vapun nähny joulusinappi, jota ei varmaan syö enää erkkikään.
33. Oletko hikari koulussa? - HAH. En, enkä ole ikinä ollu. Okei, amiksessa pärjäsin ihan hyvin, mutta en mä hikariksi itteeni tuntenu. Paitsi parin peruspohjasen mielestä, jotka keskitty oppitunneilla kaivamaan nenää ja kitisemään, että koska pääsee kotiin ku kello on jo vittu yks! .
34. Mitä lautapeliä pelasit viimeksi? - Töissä pelasin tänään kuus erää Arvaa kuka?!
35. Minkälaiset sukat sinulla on nyt jalassasi? - Ihan tämmöset perus mustat. Näyttää ihan miesten sukilta, mut on niin pienet, että pakko olla mun. Siis kun on mulle sopivat.
36. Osaatko piirtää lehmän? - Mä osaan pirtää olennon, millä on samanlaiset sarvet, ku lehmällä ja isot tissit.
37. Asutko kerrostalossa? - Jees poks
38. Minkä värinen tyyny on lähimpänä sinua? - Kirkkaanpunanen Pikku Myy-tyyny. Tai siis tyynyliina on sen värinen, se ite tyyny on valkonen.
39. Oletko lähiaikoina lyönyt luurin korvaan jollekkin? - Jokunen viikko sitten pistin lehtimyyjälle. Jos mä olen sanonu kaks tai kolme kertaa ei kiitos ja mulle edelleenkin pakkomyydään jotain, niin mä saan laittaa luurin kiinni.
40. Uskotko, että jos rikkoo peilin, tulee huonoa onnea? - Njääh. Joskus uskoin, mut sit vahingossa testasin käytännössä ja tässähän tätä vielä ollaan.
41. Minkälainen taustakuva kännykässäsi on nyt? - Pannaria syövä Nessu.
42. Mitä aijot tehdä tämän jälkeen? - Ripustella varmaan ne pyykit... Tai sitten vaan datailla.
44. Mitä unta näit viimeksi? - En mä enää muista. Aamulla oli kyllä suht selkeesti mielessä, mut ei niin mielenkiintosta, että vieläki muistaisin.
46. Ajattelitko syödä tänään karkkia? - Enpä ajatellu.
47. Onko sinulla mielestäsi hyvä käsiala? - Mun mielestä ihan jees.
48. Huomasitko että 43. kysymys puuttuu? - En huomannu, kun en mie jaksa näitä numeroita kyylätä. Kuhan vaan vastaan siihen, mitä kysytään.
49. Onko televisio päällä? - Kuuluu olevan juu.
50. Milloin viimeksi kävit Siwassa? - Viime viikon ööö maanantaina kävin Kerttulinkadun Siwassa.

Mitä poika-/tyttöystäväsi harrastaa?
- Mun aviomies on datis ja taitaa se soittaa kitaraaki ja tekee musaa.
Luullaanko sinua erilaiseksi kuin oikeasti olet?
- Jaa? En mä tiedä? Sitä pitäs varmaan kysyä joltain mun tutulta?
Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit?
- Suutelisin.
Keneltä viimeksi saatu tekstiviesti on puhelimessasi?
- Mailta.
Kuka on viimeisin henkilö kenelle puhuit päin naamaa joka EI kuulu perheeseesi?
- Kuuluuko Isäntä mun perheeseen? Jos sitä ei lasketa, niin Markelle puhuin webbikameran kautta ja töissä sanoin Annikalle moikka.
Nukutko mieluummin jonkun kanssa vai yksin?
- Ei mulle oo väliä. Kunhan ei pelota, tai se kanssanukkuja ei kuorsaa niin, että seinät tärisee.
Voisitko seurustella itseäsi kahdeksan vuotta vanhemman kanssa?
-  Tällä hetkellä mä olen naimisissa mua 10v vanhemman miehen kanssa. Eli voisin.
Miltä kuulostaisi kimppakämppä hyvien ystäviesi kanssa?
-  No se kuulostaa ihan helvetin hyvältä. Sit, ku kattoo tarpeeksi Frendejä, niin sehän tuntuu ihan loistoidealta. Mutta tosiasiassa mie kyllä kammoksun sitä asiaa. Väliaikasesti joo, mutta mua jotenki pelottais muttaa yhteen mun ystävien kanssa. Ettei menis se ystävyys sitten siinä, kun sitä toisen naamaa kattoo melkein jatkuvasti.
Onko sinulla mese?
- Jepjep!
Haluaisitko lähteä joskus kielimatkalle?
- Kai mä voisin. Mut ei mahda tän ikäsenä enää kovin helposti päästä mihinkään. :D
Milloin viimeksi kävelit käsi kädessä?
- Varmaan viime perjantaina jollain tapaa pidettiin kädestä Marken kanssa? Ainaki mun käsivarressa on luullakseni Marken sormenjäljet, niin jos se lasketaan?
Milloin viimeksi vannoit ettet enää koskaan tee jotain?
- HAHAHA. En muista. En ainakaan viime darrassa.
Oletko ihastunut?
- Mä oon aina vähän johonkin.
Mitä toivoisit jos saisit yhden toivomuksen?
- LOTTOVOITON. Ja ihan saatanan ison.
Viimeisin lahja jonka sait?
- En tosiaan muista. Äitin ja iskän Norjan tuliaiset?
Mitä tarvitsisit kaikista eniten nyt?
- Unta varmaankin.
Säästätkö rahaa mihinkään tiettyyn?
- No kun ei sitä oikein säästy. Eipä sillä, ei mulla tällä hetkellä mitään kohdetta olekaan.
Tykkäätkö perheestäsi?
- Mä rakastan mun perhettä.
Kumman kanssa olet läheisempi äidin vai isän?
- Äitin.
Onko sinulla siskoja/veljiä?
- Kaksi veljee,
Tykkäätkö heistä?
- Rakastan niitäkin.
Jos ei olisi pakko käydä koulua, lopettaisitko sen vai jatkaisitko?
- Välillä ois ihan kiva mennä takas kouluun. Jos vaan keksis, että mitä koulua sitä haluis käydä.
Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään?
- En voi muistaa, ketä ajattelin. Mutta jotenkin epäilen, että tuskin menisin.
Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi?
- Töissä halasin yhtä muksua, niin en taitais kertoo...

GUYS
- Seurusteletko juuri nyt? - Naimisis.
- Haluaisitko? - Nohjaajooniin.
- Kaipaatko jotain poikaa? - Kaipaan kahta veljeäni ja toisen veljen poikalasta.
- Oletko ihastunut? - ainamäjohonkin.
- Edes vähän? - Nimenomaan vähän.

GIRLS
- Paras naispuolinen ystäväsi? - Marke, Serna, Mai, Sil
- Riiteletkö usein kavereidesi kanssa? - En mä jaksa vaivautuu. Eikä kyl oo tarviskaan.

BEFORE
- Kenen vastakkaisen sukupuolen vieressä nukuit tai makasit viimeksi? - Isännän.
- Kenellä on samanlainen musiikkimaku, kuin sinulla? - No en minä tiedä!
- Kuka viimeksi nauroi kanssasi? - Silleen kunnolla Nii tänään töissä.
- Koska söit ruokaa? - Nuudeleita mussutin joku aika sitten, ja ne oli aika pahoja. Lidlistä ostettuja ja niitä on vielä kolme pakua jäljellä... Nessun sanoja lainatakseni, nam nam!
- Koska joit jotakin? - Äsken hörppäsin pepsi maxia.
- Oletko lakannut joskus täysin luottamasta johonkin ihmiseen? - Olen. Kerran jos toisenkin.
- Saanut viimeisen viikon sisällä rahaa vanhemmiltasi? - En, siitä on jo parisen viikkoa.
- Inhoatko ketään tällä hetkellä? - No. Joo.
- Miksi olet koneella nyt? - Kun laiskottaa ja väsyttää ja täs on kivaa. Ja juttelen Silin ja Marken kanssa mesessä.
- Paljonko kello on? - 18.44

FAMILY
- Polttaako joku perheestäsi? - Ei polta enää!
- Matkusteletteko paljon perheesi kanssa? - No ei. Ne matkustelee keskenään (äiti ja iskä siis) ja mä matkustan kavereitten kans. Isännän kans ei pahemmin myöskään reissailla.
- Onko perhe sinulle tärkeä? - Yks tärkeimpiä asioita, mitä miulla on.
- Onko sinulla sisaruksia? - Edelleenkin kaksi veljee.
- Onko sinulla avoimet välit vanhempiisi? - Normaalin avoimet. On asioita, mistä vanhempien kanssa ei puhuta, mutta aika avoimesti voi omat kuulumisensa ja kuulumattomuutensa kertoo.

HOME, SWEET HOME
- Minkälaisessa talossa asut? - Kerrostalossa.
- Oma huone? - Yhteinen kaks huonetta ja köökki. 57^m, ei saunaa, erillinen vessa ja kylppäri.
- Mitäs kirjoituspöydältäsi löytyy ? - En kehtaa edes luetella, kun on niin täynnä törkyä.
- Monikerroksisessa talossa asut ? - Kahdeksan.
- Oma koti kullan kallis ? - Oma vuokra kullan kallis. Rakas ainakin.
- Podetko helposti koti-ikävää ? - Kyllä mie poden. Ainaki rapulassa. Ja sit, kun sieltä lapsuuden kotoo pitää lähtee pois.

LOVE
- Haluaisitko nyt halata jotain tiettyä ihmistä? - Miksipä en.
- Mikä sinut saa yleensä itkemään? - No jos sattuu olemaan tarpeeksi huono hetki kuusta, niin vääränlaiset sukat alkaa itkettää. Mut noin muuten, mä liikutun helposti ja kaikki surullinen ja ahdistava itkettää.
- Kenen kanssa haluaisit puhua juuri nyt? - Ei mul silleen oo ketään erityistä, jonka kanssa pitäis ehdottomasti saaha puhua.
- Rakastaako sinua kukaan? - Juu!
- Ikävöitkö ketään juuri nyt? - Aina mie jonkun verran kaipaan.

HAVE YOU
- Kaivannut jotakuta niin paljon, että sattuu? - Valitettavasti.
- Laulanut suihkussa? - Sitäkin.
- Oletko ollut todella iloinen? - Tätäkin!
- Entä nolostunut? - POIS SE MINUSTA.

MAKE THAT FOR THIS DAY
- Mihin heräsit aamulla? - Siihen, kun kello soi ja sade hakkasi ikkunoihin. Kyllä, kyllä väsytti. Sen lisäksi myös vitutti aika armottomasti.
- Millainen olo on ollut? - Hyvä olo miulla on ollu, mitä nyt vähä vielä räkätautia pukkaa ja väsyttää, mutta eipä mitään sen kummempia.
- Vituttaako? - Jos ei muuten, niin kyllä mie aina jonkun syyn keksin. Tai no, yks sana. Toimistokuukkeli. Vähintään kerran päivässä alkaa pinna kiristymään sen kanssa.
- Mihin on mennyt rahaa tänään? - Ei oo menny mihkään! Tai no, autoa ajoin, mutta ne bensat on kyllä jo maksettu.
- Oletko ollut tänään autossa? - Juu, ajoin töihin ja kotiin.
- Kenelle olet laittanut viestiä? - Sernalle, Markelle ja Maille.
 - Mikä biisi soi tällä hetkellä? - Mul ei soi mikään, mut mun päässä soi se saatanan one directionin ärsyttävä biisi, mistä Marke tykkää.
- Onko sinulla ketään ikävä? - Aina mul vähä. .
- Mitä odotat? - Huomista!

NOW
- Vaatteesi? - leggarit (pitkät kalsarit!), sukat, alusvaatteet ja huppari. Eroottista.
- Avonaiset msn-keskustelusi? - Marke ja Sil.
- Millälailla hiuksesi on? - Hiton likaset ne on ja aika huonosti ja silleen, mut aamulla mä oon niitä jotenkin sutinu.
- Kuka ihminen on sinulle tärkein tällä hetkellä? - Niitä on monia, onneksi. ♥
- Milloin viimeksi nukuit jonkun vieressä ? - Viime yönä.

Jos vaan ois rahaa

Mua ahdistaa noi finanssiasiat ihan hillittömästi. Toissayönä nukuin ihan sikahuonosti, uni ei meinannu ottaa tullakseen ja sitten mieleen juolahti se mukava asia, että tässä menee aika monta kuukautta, ennen kun mä saan taas kokonaista palkkaa. 

 

Nyt, kun mä sain viran tohon hommaani, niin tää eka vuosi menee mulla silleensä, että kaikki mun lomat on palkattomia, jahka semmosia haluan pitää. Määräaikasena duunarina lomiltakin maksettiin palkka ja kesät oltiin sit omillamme. Nyt sitte joko pitäs lomilla olla töissä tai pitää ne palkattomina. Ylityötunteja saa myös käyttää, mutta niitä tunteja ei saa kerätä sitä varten, että sais esim. jouluna pitää yhden päivän vähemmän sitä kuuluisaa palkatonta.

 

Noh. Pari viikkoa sitten oli syysloma. Siitä tuli kaks päivää. Pari viikkoa eteenpäin, mä lähden LilBron vauvan ristiäisiin, siitäkin tulee taas kaks päivää. Eli ens palkasta lähtee neljän päivän palkka, ja se kyllä jo tuntuu. Joulukuun palkasta lähtee vissiin joululoman palkka ainakin niiltä päiviltä, mitkä joululomasta menee joulukuun puolelta. Loput sitten tammikuusta. Helmikuussa on edessä hiihtoloma. 

 

Että hitto en mä tiedä. Sekin, että jos painaa lomansa duunia, niin siitäkään sitten tiedä, että mitä se on. Musta on ihan naurettavaa, että meille ohjaajille sitte aletaan keksimällä keksiä tekemistä lomiksi, kun kouluista on lapsetkin lomilla. Mikäs siinä, jos hyvissä ajoin osotettais vaikka joku päiväkoti, tai sitten omassa työpisteessä joku pitemmän paneutumisen vaativa projekti, että hoida tämä pois. Mutta musta on aika ahterista, että esim sen viikon ajan pyöritään, kuin puolukka pyllyssä paikasta toiseen ja mietitään, että mistähän minä seuraavaksi itseni löydän. Ei mun juttu sitten pätkääkään, saisin vatsahaavan mokomasta. 

 

Että en mä tiedä. Kun ei näissä hommissa sitä tiliä muutenkaan kovin suuria ropise. Okei, ens keväänä mulle kertyy kokonaista 15 lomapäivää, joista kesäkuussa pidetään viisi pois. Sen jälkeen ne loput kymmenen jää sitten ensi vuoden syksylle, ja kevääseen 2014 mennessä mulla pitäs olla jemmassa 28 lomapäivää. Sen jälkeen ei pitäiskään olla mitään hätää, voin kouluvuoden aikaan pitää kaikki lomat palkallisina ja kesällä sitten elellään liiton rahoilla. Tiukkaa se eläminen on kyllä niilläki, mut tähän asti oon ihan pärjänny.

 

Voi tauti, kun sitä tietäis ja osais ja vaikka mitä. Mä oon joskus miettiny, että minkähänlaista tää elämä olis, jos tekis vaikka samankokoista tiliä, kun mitä toi Isäntä tekee. Meillä kun ei todellakaan ole millään tapaa yhteiset rahat. Jos ei joka hiton ostoksen kohdalla tarviis miettiä, että onko tässä kuussa vielä jotain, vai voinko mie ostaa tämän. Tai, että joo, tässä kuussa ostan talvikengät, muuta mukavaa ei sitten tehdäkään.

 

Tätä asiaa olisi toki kannattanut varmaan miettiä jo sillon, kun oon lähteny lähihoitajaksi lukemaan. Näissä hommissa ei kukaan tahkoa kultakaivoksia. Jossain päiväkodissa voisin mahdollisesti tienata vähä enemmän, kun tuolla ala-asteella, mutta tällä hetkellä mä koen edukseni sen, että jossain kohtaa mulla tosiaan on palkallisia lomia pitkin vuotta. Vaan silti. Voi vittu, kun voittais lotossa niin paljon, että eipä tarviis näitäkään asioita pohtia. 

 

Mä olen joskus sanonut, että vaikka mulla ois kuinka paljon rahaa hyvänsä, mun olisi silti pakko käydä töissä, tai mun pää leviäisi. Vaan jos ihan tosissaan tilille rapsahtais 12 milliä, niin arvatkaapa kaks kertaa, menisinkö enää seuraavana maanantaina töihin? No okei, maanantaina voisin vielä mennä, mutta tuskin kovin kauaa siellä vanhenisin. Ei, en mä todellakaan tarkota sitä, että mä olisin millään tapaa leipiintyny työhöni, tai etten ollenkaan tykkäisi olla siellä. Mutta jos mulla olis vaihtoehtona se, että saan olla kotona ja tehdä kaikkee muuta kivaa päivän aikana, kun duunia, niin totta hitossa mä sen kotiinjäämisen välitsen! 

 

Varsinkin, kun mulla olis rahaa niin paljon, että voisin tosiaan harrastaakin päivät pitkät melkein mitä vaan mieleen juolahtais. Eipä tarviis pohtia, että onko rahaa mennä hammaslääkäriin, vai kärvistelenkö ens kuuhun. Tai että kuljenko rikkinäisillä farkuilla, vai saanko jostain pihistettyä rahat niihin uusiin. 

 

Taidan laittaa sen loton vetämään heti ens lauantaina. 

Triplatäti!

Tänään klo 19.19 minusta tuli tomeran pojankoltiaisen täti ja mun Nessu-murustani tuli isosisko. Ja on muuten isänsä näköinen pikkujätkä! Vajaa kaksi viikkoa, sitten minä nään tuonkin hurmurin. Vauvoja, vauvoja ja vähän lisää vauvoja. Vielä kun jaksaisi neuloa tuon nutun loppuun, minkä aloitin jo yli vuosi sitten...

Mistä tunnen mä ystävän

Mua väsyttää, mutta samalla mä käyn ihan järkyillä kierroksilla. Loppu taas viikonloppu ihan liian äkkiä, enkä olis millään malttanu lähtee Marken luota himaan. Siis voi elämä sentään, mie en oo varmaan ikinä darrapäivänä nauranu niin paljon, kun mie nauroin eilen! Ei miulla kyllä ees mitään hirveetä darraa ollu, kerran tuli niin hirvee pahoinvoinnin aalto, että piti halata pyttyä. Mut hei, halasin sentään pyttyä, enkä lennättäny pitkin seiniä!

Meinaan täältä voi jokainen käydä lukemassa tarinan darrasta ja elävästä elämästä. Että olis kyllä naurattanu, jos Marke ois purjonnu ittensä päälle. Vaan nauratti vielä vähän lisää, kun muidu purjosi mun päälle, sekä sänkyyn, että vielä lattiallekin. Mutta sattuuhan sitä, paremmissakin piireissä! Saapi siis sattua meillekin. Että niin, mistä tunnet sä ystävän. Siitä, että voit huoletta yrjötä sen päälle, eikä se edes vaivaudu hermostumaan. Taputtaa olkapäälle ja halaa ja sanoo, että kyllä tää tästä, oota mie käyn siivoomassa itteni niin siivotaan sit tää kämppä loppuun. Lisäksi toki nauraa ihan vitun räkäsesti koko viikonlopun koko äksidentille.

Näin kyllä viime yönä niin häiriintyneitä unia, että vaikka ei mikään hirvee liskojen yö ollukaan, niin unet oli kyllä sen mukaisia. Mä nimittäin oli Marken kans pyydystämässä heinäsirkkoja jossain helvetin heinikossa, kun se oli hommanni itelleen rotan, mikä söi niitä sirkkoja. Sen jälkeen mun piti laittaa ne taskuuni, mistä ne kaikki heinäsirkat sitten karkasi johonkin. En sitten tiijä, että mitenkä sitten siirryttiin siihen, että seuraavaksi olin panemassa BB-Tommin kanssa. Mikäs siinä, olihan se ihan mukavaa. 

Mutta tuli muuten tossa Mansea kohti ajellessa moneen kertaan kiiteltyä, että onneksi toi Isäntä otti noi talventulotoitotukset vähän vakavammin, kun minä. Se tosiaan vaihdatutti meidän autoon talvitassut alle viime keskiviikkona, juurikin siitä syystä, että sitä talvee oli jo povailtu. Oisin meinaan ollu perjantaina kusessa ja pahassa, jos oisin kesärenkailla päästelly tuolla menemään. Lunta tuli ihan maan helvetisti Turun päässä ja oli kyllä aika liukasta. Onneksi selkeni keli jo ennen puoltamatkaa, ois muuten tullu itku ajellessa. Eipä sillä, jos ei ois talvirenkaita ollu, niin ois tullu kyllä junailureissu. 

Totesinpa tuossa, että nyt ku oon tän flunssan takia joutunu pitämään jo aika pitkän tauon ton juoksukoulun kanssa, niin taidan alottaa koko paskan suorilta alusta. En vaan maha vielä huomenna uskaltaa, sen verran miehekästä rykimistä on ollu ilmassa. Samoin mun ääni, varsinkin nauraessani kuulostan ihan merihevoselta. Todella eroottista.

Talavi tulloo!

Hyvää synttäriä Markelle! 

No siinähän kävi just niin, kun mitä minä veikkasin. Nimittäin otin ja unohin ne Marken synttärit. Oon minä aika vitun kohtelias, aamulla tekstailen ja voivottelen vaikka mitä asiaa, vaan en hitto soikoon niitä synttäreitä muista. Sitte, kun avaan facebookin ja huomaan, että armas aviomieheni oli onnittellut, niin mun päässä alko kellot soimaan. Voi tauti, että muuten hävetti! Huomenna voin sit kruunata tän kaiken taivastelemalla tovin ja kysymällä sitten, että niin paljonkos sie nyt täytitkään?

Miun yskä on vähän pahentunu. Nyt oon siinä vaiheessa, että rykäseminen tekee vähän kipeetä ja kuulostan merileijonalta yskiessäni. Todella eroottista, eikö vain? 

Mut oon silti menossa huomenna bailaamaan! Laukku on pakattu, ainakin vaatteita pitäs olla ihan omiksi tarpeiksi viikonlopun ajaksi. Aamulla pitää sit muistaa meikit ja muut vastaavat tykötarpeet. 

Niin ja täällä sataa lunta! Joko pitäs lähtee hiihtämään?

Ois jo perjantai

Mulla oli hiuslakka loppu. Tai siis, sitä oli vielä tippa pullon pohjalla, vaan se tippa tuli pihalle, kun minun piti tietenkin testata, että tuleeko sieltä mitään ulos. Tämä johti sitten siihen, että minun piti lähteä hakemaa uutta hiuslakkaa, koska minä en voi mennä huomenna töihin, ellei minulla ole hiuslakkaa. Mun tukka ei siis asetu muuten. Tai asettuu, mutta lässähtää heti. Nykyään on pakko tunkea extrapaljon lakkaa, kun lättään heti aamusta pipon päähäni ja hiukset pääsee mukavasti muhimaan siellä alla. 

Noh. Tunsin oloni rikolliseksi jo kotiovelta lähtiessä. Mitä jos tulee joku työkaveri vastaan? Joo, kyllä sairaslomalla saa kaupassa käydä! Ja varsinkin, kun on seuraavana päivänä menossa töihin niin ihan varmasti saa mennä. Mutta se tunne, mikä itelle tulee, voi tauti. 

No, suuntasin Skanssiin, kun se taitaa olla lähin paikka, mistä tota lakkaa saa. Ois ihan armottomasti himottanu kävellä sinne, mutta ehkä viisaampaa jättää mokoma väliin tälleen flunssan jälkimainingeissa. Räkä lentää edelleen, aivastuttaa ja kurkku on välillä vähän arka, mutta ihan mä alan kunnossa olemaan. Viime yönä nukutut 10 tunnin yöunet teki ihmeitä.

Hain sitä hiuslakkaa ja huomasin, että lindexillä oli muotoilevat alusasut tarjouksessa. Eli suomeksi sanottuna, sai 20% halvemmalla niitä läskinlitistyskalsareita, millä huijataan kaljamaha piiloon. Okei, olihan semmoset kalsongit pakko saaha, jos mä vaikka haluun perjantaina laitaa Berliinistä ostetun rievun päälleni baariin ja jos oikein muistan, se saattoi kaivata jotain korsetin kaltaista alleen. 

Lindexillä pyöriessäni päätin sit samalla sovittaa parit rintaliivit. Ja voi tauti, taas kerran mä sen opin. Rintsikoitten ostaminen on jostain niin perseestä ja syvältä sieltä! Siinä tulee kuuma, epätoivo ja tuska, kun mikään ei tunnu hyvälle. Mä aloin ihan vakavissani siellä kopperossa harkita, että hommaan jotkut puolen litran silarit, niin sit mä voin ostaa ne suurimmat avaruuskypärät, mitkä siitä puljusta löytyy ja homma ratkastu. Tai sitten mä haluan johonki tissien piennenysleikkaukseen, niin voin sit katella joitakin kivan värisiä ja kuvioisia, missä koot loppuu johonki b-kuppiin. 

Löysin mä nyt onneks parit kivat, joten se tuskailu tuotti lopulta tulosta. Mutta mikä parasta, sittarista löyty sitä profeelin ihanaa kaakaota! Ostin sitä kuus purkkia jemmaan, nam nam nam! Tungin vahingossa koriini eka jotain maitokahvin makusta sotkua, luojan kiitos tajusin sen jo siellä kaupassa. Ois muuten tullu ihan pirun iso itku kotona, minä kun en maitokahvia juo, hyi yök. Jos joskus oon kahvia jostain syystä juonu, oon vetäny sen mustana. Maitokahvin hajuki inhottaa. Lapsena mä aina työnsin teen sekaan sokeria ja maitoo ja ihmettelin, että miten kukaan voi tämmöstä juoda. Sit mä jätin sen maidon pois ja taisin olla parikymppinen, kun jossain join teetä ihan ilman yhtään mitään ja ylläripylläri, sehän maistu ihan hyvälle.

Musta on tainnu tulla aikuinen, kun kaurapuuro on hyvää ja teetäki kuluu kuppitolkussa. Niin mä ainaki lapsena ajattelin, että kai niitä sitte aikuisena oppii syömään ja juomaan. Mut South Parkista en oo oppinu tykkäämään, vaikka lapsena mietin,että ehkä mä sit aikuisena käsitän... Ei, en muuten käsitä. Hyi yök.

Mä en jaksa oottaa, että perjantai tulis. Oon varmaan töissä koko päivän ihan sekoboltsi, kun vaan odotan, että kello tulee pykälään ja saan lähtee lätkimään.

Snif!

Juu en oo menos tänään juoksemaan! 

Hitto soikoon, yöllä heräsin ainaki kolmesti, kun yskin ihteeni hengiltä ja sattu ihan joka kohtaan. Aamulla oli ihan pieksetty olo, kuumemittari näyttiki sitte semmosia lukemia, että jäin kotiin ja makaan vielä huomisenkin. On kyllä vähä rikollinen olo, kun ei oo mitään 38 asteen kuumetta ja silti oon kotona, mutta en mä kyllä duunissakaan olis tässä kunnossa selvinny. 

Oon käyttäny kyllä sillä tapaa hyödykseni tätä kotona makaamista, että oon pessy pyykkiä. Nyt, kun tiijän, että ainaki kaks päivää on lenkkivapaata, niin tungin kaikki lenkkivaatteetki koneeseen. Samoin laitoin mun paremman tuulitakin pesuun, kun huomenna en oo sitä mihinkään tarviimassa. 

Kotona oli satanu lunta. Onneks Silin ei ollu just tarvinnu lähtee synnyttää, kun niitten autossa on kesärenkaat ja sitä lunta on vissiin satanu useempi sentti. Se on nyt Nessun kanssa motissa kotonaan, BigBro oli loikannu iskän kyytiin, että oli päässy töihin. Isukin autossa kun sattuu olemaan kesärenkaina kitkat. Mänsesterissäki oli tullu lunta, mutta ei täällä rannikolla vaan vielä. Isäntä aiko käydä vaihdattamassa talvirenkaat huomenna tai viimestään torstaina, että mä en rusikoi autoa viikonloppuna Tampereelle mennessä. Että ei musta väliä, kuhan auto säilyy kunnossa. 

Mun kurkkuun sattuu. Mulla on kolme askia vicksejä, pannullinen muumi-teetä ja strepsilsejä. Siihen päälle buranaa, niin eiköhän tästä selvitä. Aamulla elin jossain houreissa varmaan, kun tekstasin Markelle kaks kertaa samaa asiaa. Yritin aamulla nukkuaki, mut ei siitä mitään tullu. Päivällä simahin sitte, mut heräsin pää märkänä puoltatuntia myöhemmin, kun olin ihan varma, että täällä sisällä hiippaili joku.

Mä olin yöllä ihan paskanjäykkänä kauhusta, kun heräsin yskimään ja niistämään. Mä olin ihan varma, että täällä piilottelee jossain joku sarjamurhaaja tai joku muu sairas pervo, enkä uskaltanu nousta sängystä mihinkään. Kannattanee varmaan jatkossa jättää Rizzolit ja Islesit kattomatta, jos sillä sarjalla on tuommonen jälkiseuraus. Ei se kyllä oikeestaan ollu edes kamalan pelottava, mutta se kirja, mistä eilinen jakso kerto, on ihan kamala. 

Mun tekee ihan hirveesti mieli Profeelin kaakaonmakusta proteiinijuomaa. Eli suomeksi sanottuna, vanhaa kunnon pillikaakaota! Olin eilen taas jonku sortin mainonnan uhri ja haksahin ostamaan sitä, kun siwassa se oli niin sopivasti tyrkyllä. Isäntä ei ollu k-kaupasta löytäny, eli toisinsanoen noi purkit ei oo kävelly heti sisälle astuttaessa vastaan, niin ei oo varmaan sen kummin jaksanu katellakaan. 

Onko taas vähä alkkisolo?

Viimeset kolme päivää on tehnyt tupakkaa mieli aika paljonkin. Mä oon taas miettinyt, että kaipaanko mä sitä nikotiinin tuomaa hyvää oloa vai yksinkertaisesti sitä tapaa. Mä vaan haluaisin niin mennä teemukin kanssa parvekkeelle ja polttaa yhden savukkeen. Eilen junassa mä kaipasin tupakkaa ihan hillittömästi, vaikka mulla oli kirja, neule ja läppäri mukana, ettei ainakaan tekemisen puute ollut. 

Eilenkin mä junassa pohdin useaan otteeseen, että tolleko mäkin haisin, kun mun ohi kulki joku, joka oli hetki sitte viihtyny siinä savua täynnä olevassa röökiloosissa. Että kyllä se mun nokkaan haisee ja pahalle, mutta silti mun tekee toisinaan mieli. Enkä tiedä, että tekeekö mieli vaan sitä tapaa vai ihan oikeesti tupakkaa. 

Hassua vaan, kun mä olen silleen omasta vapaasta tahdostani lopettanu ja se oli helppoa, niin nyt ihan viime päivinä mun mielessäni on tupakka pyöriny enemmän, kun varmaan koko lopettamisen jälkeen yhteensä. Ei mun siis mitään semmosia fiiliksiä ole, että pitäs oikeesti taistella ittensä kanssa, etten mee ja osta sitä tupakkaa. Kai tää vaan on joku vaihe, oon nimittäin viime aikoina nähny tupakoimisesta untakin tavallista enemmän. 

Karkkia ei oo viime aikoina tehny mieli. Viikonloppuna tuli kotopuolessa kyllä syötyä vähä enemmän ja vähemmän epämääräsesti, mutta paino ei ollu kyllä ottanu ihteensä yhtään.

Mua alkaa pikkuhiljaa keljuttaa tää flunssanpoikanen. Mun kurkkuun sattuu, mutta iltaan mennessä se yleensä helpottaa. Aamulla ja pitkälle päivään tuntuu siltä, että mulla on vähintään joku angiina tai raastinrauta kurkussa, mutta nytki alkaa olla aika jeesfiilis. Skippasin kyllä tän päivän juoksulenkin ja sen sijaan reippailin keskustasta kotiin. Meen sit huomenna juoksee, jos tää olo on yhtään kivempi.

Mun pitäis mennä suihkuun. Oikeastaan mun pitäis olla jo pitkälläni, kun aamulla on taas kuudelta herätys, vaan kun. Telkkarista alkaa Rizzoli ja Isles. Mun on ihan pakko valvoa ja kattoa ainakin se ensimmäinen osa, että tiedän jatkossa kannattaako vaivautua. Kuolen sit huomennaki väsymykseen töissä, mut sittepähän kuolen. Mulla on kaikki Tess Gerritsenin kirjottamat kirjat, missä noi kaks naista seikkailee, niin pakko nähä ne telkkaristakin. Toivottavasti ei käy samalla tapaa, kun Maria Kallion kanssa, että kirjana tykkään ku hullu puurosta, mut telkkarisarja oli ihan perseestä. 

Mä en malta odottaa viikonloppua Markella on nyt tässä viikolla synttärit (okei, mä en nyt taaskaan muista, että mikä päivä!) ja me mennään juhlimaan niitä perjantaina. Ja ollaan muuten sitten ihan maan vitun päissään. Perjantaina on ainaki Fat Ladyssa jotain Halloween häppeninkiä, ja jos pukeutuu joksikin niin pääsee ilmatteeksi sisään. Eli jos menee alasti, niin ainaki joutuu maksamaan. Se hyvä puoli tossa toki on, että jos näyttää valmiiksi möröltä kotoota lähtiessään, niin voi baarin ovella sanoa pukeutuneensa möröksi tai halvan näköiseksi. 

Ei tosiaan olla mitään naamiaisfaneja kumpikaan. Ollaan niin pellejä jo normielämässä ja arjessa, ettei enää jaksa kiinnostaa mikään halloweenpukeutuminen. Mulla on kyllä niin jäätävä vaatekriisi,että oksat pois. Vähänkö muuten nolottaa siinä fätin ovella, jos ne päästää ilmatteeksi sisään luullessaan, että meikäläinen on pukeutunu joksiki haudasta nouseeksi, vaikka itse olen kuvitellut näyttäväni niin vitun hyvälle. 

Onnea mulle, taas kerran.

Onks pakko lähtee?

Pitäskö muuttaa takas kotinurkille ja lähtee mukaan hirviporukkaan? Ensin vaan pitäs varmaan hankkia metästyskortti ja aseenkantoluvat, vaan ei kai se ihan mahdotonta vois olla. Mä olin eilen mukana, kun paikallinen hirviseura piti mehtuun päättymisen kunniaksi saunaillan. Saunan mä skippasin, mutta vedin kyllä Tapioo raakana, kun iskä kerran tarjos. Okei, mun piti olla kuski ja hilata BigBro kotio sieltä, mut ku isi tarjos viunaa niin äiti lupas ajaa. 

Tulin kyllä jo puoliltaöin Silin kanssa himaan, enkä ees ollu missään kekkulissa, vaikka aika monta paukkua tulikin tehtyä. Sen lisäksi toki hörpättyä myös raakana sitä saatanan Tapioo, näillä nurkilla ei näköjään oo noi lantringit mitenkään hirveen kovassa huudossa. Ainakaan minkään metästysseuran kemuissa. Mut kivaa oli ainaki! 

Mua hajottaa niin lähtee huomenna kotiin. LilBro kävi Tyttiksen ja vauvan kans tänään kylässä, voi hellunen miten se vauva on pieni! Kun mä pidin sitä sylissäkin, niin ihan oikeesti hirvitti, että miten tällasta osaa edes pitää. Kolmen viikon päästä ois tarkotus tulla takasin vauvan ristiäisiin. Mä teen tässä syksyllä ehkä vielä ennen joulua toisenkin ristiäiskeikan, ihan riippuen siitä, koska Silin ja BigBron vauva päättää syntyä. Kiire sillä ei ainakaan tunnu olevan.

Mulle meinaa olla tulossa flunssa. Tai mun kurkku on edelleen vähän karhee, eilen aamulla se oli jo oikeesti kipeä. Vedin buranaa naamaan ja ohi meni, kävin sitte eilen ja tänään vielä lenkilläkin. Että saan varmaan jonku sydänlihastulehduksen kohta, mutta mä en ihan vielä tunne itteäni mitenkään niin kipeeksi, että jättäsin sen lenkkeilyn vielä väliin. Nyt mä vaan toivon, että jos on joku tauti iskemäs päälle, niin iskis mielellään tässä lähipäivinä, eikä vaikka ens viikonloppuna! Sillon mennään juhlimaan Marken synttäreitä, niin en mä ehdi sairaana makaamaan sillon. 

Täällä on kaikenlisäksi pakkanen. Oli ihan oikeesti kylmä, vaikka mulla oli tuulipuku, pipo ja hanskat ku kävelin Silin, BigBron ja Nessun luo saunaan tuossa iltaseiskan korvilla. Mä olin tietty tuntia aikasemmin käyny lenkillä, niin varmaan sekin meinas vähä kylmätä. Oon muuten täs loman aikana tullu siihen tulokseen, että en mä haluakaan koiraa sen takia, että tulis lähdettyä sen kanssa varmemmin lenkille. On toi yksinään lenkkeily vaan niin paljon mukavampaa ja ennenkaikkea helpompaa! Eilen mulla oli yks labbis messissä, kun rynnin tonne mehtäautotielle juoksemaan. Tänään päätin olla kiltimpi ja vein molemmat mukanani. Ei siinä mitään, kun ne voi päästää irti tuolla metänpuskassa, mut sit kun pitää molempia hilata narussa tossa yleisellä tiellä... Siinä ei ainakaan juosta, muuten voi käydä hassusti. 

Enkä muuten saanu junaan pc-paikkaa huomiseksi. Voi persereikä sentään, ei huvittais sitten yhtään. Toivottavasti ensi viikonloppu tulee sitten ihan pirun äkkiä!

Juna jyskyttää

Mä olen istunu puoli tuntia junassa ja nyt jo tekee mieli kiukutella. Hei oikeesti, täällä on ihan sikamaisen kuuma! Sit, kun on lähteny reissuun suoraan töistä, niin päällä on pitkistä kalsareista lähtien kaikki, niin mä meinaan paistua. Lisäksi mä en tajua, että miks tässä pc-paikoilla pitää olla ihan sikamaisen pieni pöytä, että konetta on pakko pitää sylissä, mieli käyttää sitä jotenkin. Pieksämäelle on semmonen kevyehkö vajaa viis tuntia, saattaa perse olla aika vaahdossa siihen mennessä.

Mie olin koko päivän töissä ihan hepulissa. Päivä tuntu ihan törkeen pitkältä, vaikka lähin jo kahen aikaan töistä, että kerkesin ajoissa junaan.Voi tauti, miten ihanaa, kun alkaa loma! Nyt pitääki sitte tosiaan koittaa unohtaa työasiat, kun en saa näiltä kahdelta päivältä palkkaa. Määräaikasena sai kaikki lomat automaattisesti palkallisena, nyt sit ku sai viran kesäkeskeytyksellä niin palkalliset lomat lähtee juoksemaan vasta keväällä 2014. Tai niin mä ainakin ymmärsin, toivottavasti en ymmärtäny ihan päin persettä, tai saattaa jotakuta vielä itkettää.

Mun kirjoitussormia kutittaa edelleen. Hakkasin jo töissä yhden oman osan mun ja Marken ficciprojektiin ja hirvee kyty työstää lisää. Perkele, kun meinaa oikeesti loppua vuorokaudessa tunnit kesken, kun tykkäis vaan kirjottaa, kirjottaa ja kirjottaa. Tai siis, kun tätä inspistä nyt kerrankin on! Monesti on ajatus, mutta sitä ajatusta ei vaan yksinkertaisesti saa tekstiksi millään. Nyt on kyllä ihmeen helposti syntyny iso kasa tekstiä, viime viikonloppuna kirjotettiin vuoronperään ihan intsinä, eikä ois millään maltettu lopettaa. Että voi kun mullakin olis ollu viikon mittainen loma...

Mä meen huomenna kattomaan vauvaa! Sitä pientä pipopäistä tytöntylleröä. BigBro, Sil ja Neppu lähtee mukaan ja BigBrosta tulee vissiin sen pikkuruise prinsessan sylikummi. Tai semmosia huhuja mie eilen vähä kuulin! Nyt sit vaan jänskällä odottelen, että koska ne ristiäiset sit mahtaa olla. Ja koska Sil meinaa poksahtaa. Sillä on laskettu aika huomenna, mutta on kuulemma hyvin hyvin hyvin epätodennäköistä, että huomenna vielä tapahtuis yhtikäs mitään.

Että vauvoja, vauvoja ja vielä vähän vauvoja! Mun on ollu niin hirvee koti-ikävä, etten kestä!

Kun mie en osaa enää kirjottaa

1. seurusteletko kolmen päivän päästä? - Toivottavasti! Ja tuskin ehditään aivoeroakaan ottamaan ennen sitä.
2. poltatko tupakkaa? - En enää. Ja sen muuten lenkkeillessä huomaa! Ennen loppui happi, nyt loppuu vaan ne voimat! :'D
3. poltatko ruohoa? - No sitä en oo polttanu koskaan, en oo kokenu tarpeelliseksi testata.
4. arvosteletko ihmisiä? - JAA MINÄ? No totta hitossa arvostelen. Miksi luulette mun katsovan linnanjuhlia telkkarista?
5. oletko naimisissa? - Kyllä vain kyllä.
6. onko olemassa joku joka ei pidä sinusta jonkin asian takia jota et edes tehnyt? - On olemassa yksi ihminen, joka yritti tehdä mun elämästäni helvettiä joskus yläasteaikoina, eikä ole käryäkään, että miksi. Mä en edes tiennyt sen muijan nimeä, kun se huorittelu alko. Tänäkään päivänä en sano ko ihmiselle moi, ihmetelköön toki, että miksi mä olen niin ylpeä.
7. kaipaatko jotakuta? - Kyllä mä kaipaan, montaakin ihmistä.
8. luuletko että hänkin kaipaa sinua? - Marke ainakin kaipaa, kun se ihan innoissaan kirjottaa ja niin mielellään tunkis sen jälkeen läppärin mulle, että mä jatkasin siitä. Mutta kyllä mua varmaan kotipuolessakin kaivataan.
9. puhutko vielä joskus hänelle? - No mä en nyt maininnu vaan yhtä ihmistä, puhun kyllä noille kaikille ketä sivusin äsken. Markelle parhaillankin mesessä.
10. oletko vihainen kenellekkään juuri nyt? - Enpä ole. Vähän känkkäränkkä olin yhen työpalaverin takia tänään, ku tulin töistä, mutta enpä sitte kauan jaksanu.
11. pidätkö tällä hetkellä kenestäkään? - No tykkeen! Vaikka ja kenestä.
12. oletko suudellut ketään huulille viimeisen 24 tunnin aikana? - Juups, tänä aamuna viimeksi.
14. tykkäätkö halailla? - No kyllä mie ihan. Vaikka en mikään semmonen kainalossa kyhjääjä olekaan, mutta kyllä mie noita tärkeitä ihmisiä halaan.
15. ketä suutelit viimeksi? - Isäntää
16. rakastatko jotakuta? - Rakastan, vaikka ei kyllä ihan joka hetki siltä tunnu.
17. minkä yhden asian olet tänä vuonna oppinut? - Ei pie nuolasta ennen ku tipahtaa.
18. tuletko toimeen vanhempiesi kanssa? - Ihan loistavasti.
19. tykkäätkö ihmisistä? - Kyllä mie yleensä, vaikka mie justi räyhäsin itekseni, että kun ihmisten on pakko mataa niin hitaasti just sillon, kun miulla on kiire bussiin.
20. viimeisin asia jonka takia itkit? - Ihan hävettää myöntää, mutta torstaina olin hormonihirviö ja perseelleen menny lenkki päätty silleen, että tulin parkuen kotiin ja viskasin lenkkarit seinään. Olin taas niin surkeeta ja rumaa ja lihavaa, että voi Isäntä parka, kaikkee seki joutuu kuuntelee.
21. kuka on soittanut sinulle viimeksi? - Äipäke.
22. mielialasi? - Väsyttää vähä, mutta samalla oon ihan sika malttamaton, että pääsen lukee mitä Marke mulle kirjottelee!
23. mikä biisi soi tällä hetkellä? - Ei soi yhtikäs mikään, sade hakkaa ikkunoihin. Ah, kuinka runollista.
24. millainen paita sinulla on päällä? - Musta yökkärin paita, missä lukee "Wake me when it's Friday"
25. mitä teit viime yönä? -  Nukuin ja ihan pirun huonosti.
26. oletko pitkävihainen? - En mä kai. Vaikka toisinaan on ongelmia päästä asioista yli.
27. mitä suunnitelmia sinulla on huomiseks? - Töihin, kauppaan (eväät junaan ja LilBron tyllerölle tuttipullo), lenkille, pakkaamista, kirjoittamista ja siinäpä se.
28. mitä teit eilen? - Olin Marken luona, kirjoitin kilpaa sen kanssa, join varmaan sammiollisen teetä ja kaahailin alkuillasta kotiin.
30. mitä meinaat tehdä seuraavaksi? -No pitäs varmaan alkaa mennä nukkumaan.

Miun sieluun tuli viime viikolla miljoona haavaa ja oli aika usein paha olla ja epätoivo valtasi ja kaikki oli huonosti. Nyt mie olin viikonlopun Marken hoivissa ja mie totesin heti perjantai-iltana, kun painettiin vesitornin mäkee ylös, että mun sielu on jo nyt laastaroitu ehjäksi. Niin paras viikonloppu! Eikä edes ryypätty!

Tiistaina mie pakkaan taas kassin ja keskiviikkona reissaan kotipuoleen, kattomaan pikkuruista tylleröä ja sitä isompaa tylleröä, jolle tätsällä on synttärilahjakin vielä viemättä. Kolme päivää!

Ps. Hyvää synttäriä Anttu!

Ei oo helppoo olla minä

"Siis jos minnuu joku inhottaa, niin tällä hetkellä minä ite."

"Häh?"

"No ku mie oon tämmönen. Tankki."

"Mikä hei nyt on?"

"No just se, kun mie näytän tältä. Turhauttaa taas niin paljo, ku vaikka kuin juoksee ja on syömättä kaikkee mättöö, niin silti. Vituttaa sit ees tehä mittään."

"Eiks se silti oo vaan hyvä jos juoksee tai käy lenkillä?"

"Mut vittu jos mitään ei tapahu, arvaa kuin pal tekis mieli repiä toi lappu tosta jääkaapin ovesta ja pyyhkii perse sillä! Kun en mie kuitenkaan jaksa."

"Mistä sä sen tiiät, jos et ees koeta?"

"No ku mie oon tämmönen."

"Mut eikö ees sillä uhalla kannattais yrittää, että näkee, että jaksais ehkä kuitenki?"

"En mie tiijä. Mie vaan haluisin olla laiha."

"Eihän semmonen yhdessä yössä tapahu."

"..."

"Mut sit sä voit aina olla ylpee, että saa jotain aikaan sillä, että lähtee sinne ulos ja vähä kattoo, mitä suuhunsa panee. Ei siihen sen kummempia tarvita."

"No joo... Väsyttää vaan. Kun mie en muista, koska mie oikeesti oisin voinu kattoa peiliin ja tykätä siitä omasta peilikuvastani. Kun minnuu vaan nykyään oksettaa, kun nään omat läskini jostain."

Ei oo todellakaan helppoo olla minä. Eikä taida olla ihan helppoa olla Isännälläkään, kun se näitä marinoita joutuu kuuntelemaan. Nyt vaan on jotenkin niin aallonpohjaolo. Väsyttää, jalkoihin sattuu ja suihkusta ei tullu aamulla lämmintä vettä. Sitte ku naamaan on pamahtanu taas sata näppyä ja tukka näyttää petolinnun perseeltä niin jippii. On taas niitä aamuja, kun tää töihintulo oli yhtä tervanjuontia, oisin vaan halunnu vetää kollarit jalkaan ja kaatua sohvalle viltin alle kattomaan telkkaria.

Koska nää fiilikset oikeesti menee ohi? Koska sitä alkaa tykkäämään omasta kehostaan niin paljon, ettei enää tuu tämmösiä epätoivon hetkiä? Koska sitä voi oikeesti hyvillä mielin sanoa, että mun on hyvä olla tässä kropassa ja tykkään itestäni?

Olipahan paardit!

Siis voi laaki ja vainaa, myö vähä Main kanssa bailattiin. Ihan vaan pikkusen, silleen niinku hienojen rouvien kuuluukin. Taidettiin keskenämme riehua tuolla tanssijuottolan tiskillä, että vittu myö ymmärretä semmosta hienostelua, että juodaan kaks sidua ja sit lähetään yheltä kotiin ja seuraavana aamuna ihmetellään, että eipä muuten oo ees darra, kova väsymys on ja lässynlässynlää.

Myö taijettiin naukkailla vähä enemmänkin, kun vaan pari sidua. Siitäkin huolimatta, että tuolla SOK:n rafloissa oli menossa semmonen tarkka seuranta päällä, että asiakas ei todellakaan saanu yhdellä tilauksella enempää, kun sen yhden alkoholiannoksen. Eli ei saanu drinkkiä ja shottia, niinku on yleensä saanu, vaikka laki varmaan määrää, että yks per nekku. Syynättiin kyllä sisälle mennessä paperitki ihan törkysen tarkkaan. Mä olin tosi yllättyny, kun multa kysytään paperit johonki k-20 paikkaan. Kerrankin luulin näyttäväni nuorelta.

Kissanvitut, nyt on kuulemma ollu baareissa joku tehovalvontaviikonloppu. Eli tuskin näytin yhtään sen nuoremmalta, ne vaan syynäsi jokaisen henkkarit.

Sitten siinä pääsi taas käymään silleen hassusti, että myö Main kanssa sotkeuduttiin vähän jatkoille. Voi sen kämpän naapuriparkoja, oli siellä varmaan semmonen elämä viiden hengen kesken siinä pikku yksiössä, että voi tauti sentään. Kotiin sieltä lähettiin hipsimään joskus vissiin seittemän korvilla, ihmiset tuli vastaan aamulenkillä kusettaen koiriaan ja taisi joku olla töihinki menossa. Me kävellä hipsuteltiin tuolla heräävässä keskustassa kohti taksitolppaa, että päästiin himaan. Isäntä oli hereillä jo siinä vaiheessa, kun meikä tuli kotiin ja kaatu sänkyyn.

Minä onneton raukka kuvittelin, että selvisin ilman rapelorapua, kun heräsin joskus puolen päivän aikaan. Vedin rahkan ja vissyä naapuriini ja ihmettelin, että mikäs tässä on ollessa. Olis vissiin tarvinnu pitää turpansa kiinni ja ajatuksensa kurissa, nimittäin voi hyvää päivää ja kättä päälle, kun mä oikeasti olin eilen kipee! Mä sain halata vessanpönttöä useempaan otteeseen, eikä mulla pysyny mikään safka sisällä. Kelasin jo mielessäni, että montakohan aivosolua mä taas olen tappanu, kun syljin sisälmyksiäni vessanpönttöön. 

Melkein teki mieli jo sanoa ne neljä kuuluisaa sanaa, en juo enää ikinä.  Mut enpä viittiny ihteeni huijata, juon kuitenkin. Ja kärsin varmaan yhtä hirveetä darraa, kun eilenkin. Viime kerrasta muuten onkin aikaa, varmaan pääsiäisenä viimeks tollai, että oon iltaan asti purjonnu. Paitsi eilinen oli kyllä siinä mielessä taas pahin, että paiskasin kasin jälkeen sänkyyn, ku en enää jaksanu sitä kuvotusta ja oksetusta. Se on vissiin ihan suoraan verrannollista hauskuuden määrään se krapulan määrä, mitä kivempaa on, niin sen kovempi on darraki!

Että jäi kyllä eilen juoksukoulun treeni tekemättä. No, tein eilisen sit tänään ja keskiviikon taukopäivä jääpi poikkeen. Huomasin kyllä tuolla juostessani, että ei eilen oo tosiaan paljo sapuska suolistossa viihtyny, olin niin saatanan hapoilla, kun tulin kotiin. Mua kyllä naurattaa itteeniki jo, että vittu tällä viikolla pitäs kyetä juoksee jo neljä minuuttia putkeen. Joo, onnea mulle, tuun varmaan kuolleena sillon kotiin. Tai ryömin viimesillä voimillani ja kupsahan tohon eteisen lattialle. Sit jos joku vielä ihmettelee, että miksi mie vihaan kaikenlaista ryhmäliikuntaa. No just siksi, kun tällä kunnolla ei tosiaan juosta kummia lenkkejä tai jumpata kovin ihmeitä ilman, että makaan ruumiina omassa hiessäni sen jälkeen. 

Partyyyyyy!

Viikonlopun tanssimuuvit!

Myö lähtään Main kanssa viihteelle! ♥

Mul mitään kavereita oo

Kirjoita Facebookin hakulaatikkoon annettu kirjain ja kerro henkilöstä mikä tuli ensimmäisenä
 

- J
Kuinka paljon hän merkitsee sinulle? - Ihan mukava tyyppi, viimeaikoina hänellä on ollu aika paljon huolta ja kaikkee paskaa, niin on kyllä tuntunu pahalta puolesta.
Voisitko kertoa hänelle asioita joita et kertoisi muille? - Kyllä mä varmaan voisin ja tiedän, että mua myös kuuntelisi. Mutta ei me vaan enää olla niin läheisiä.
Milloin viimeksi näit hänet? - Kesällä.
Suutelisitko häntä? - No en suutelis, kiitos vain.
Oletko riidellyt hänen kanssaan? - Eipä olla ei, vaikka varmaan oon tästäki tyypistä avautunu ihan kovin sanakääntein.
Onko hänen äitinsä kiva? - No mie tykkään kyl! Se lähetti miulle joskus LilBron mukana ananaksen!

- V
Onko hän koskaan mokannut pahasti sinun nähdessä? - HAH! Paljon mie oon nähny, mut en mie nyt tiijä, että mokannu. Kaikkee me on kyl hämmennetty ja mie oon nähny tänki tyypin koheltavan... En mie tiijä. Sanotaan nyt kuitenki varalta, että olen olen!
Oletko ollut ihastunut häneen? - Tykkään ihan hirrrrrveen paljon, mutta en kuitenkaan ihastunu.
Oletko koskaan huutanut hänelle? - Siis sillai, että jos se ei muuten oo kuullu mun ääntä niin joo. Mut en muuten.
Voisitko kuvitella seurustelevasi hänen kanssaan? - no en kyllä ihan! Vaikka yks maailman ihanimpia ja rakastettavia ihmisiä onkin. ♥
Kauan olette tunteneet? - Nyt syksyllä tuli viis vuotta täyteen.

- E
Onko hän tyttö vai poika? - Nainen.
Mitä muuttaisit hänessä jos voisit? - Nyt täytyy sanoa, että nykysellään tunnen koko tyyppiä niin vähän, että ihan mahotonta sanoa mitään. Se oli ihan jees ne muutamat kerrat, kun yhdessä kännäiltiin.
Oletko koskaan rikkonut lakia hänen kanssaan? - Joo. Kussu puskaan kaupungissa. Se ei mahda olla ihan sallittua?
Mitä mieltä olet hänen tyylistään? - Tyylistä? En mä tiedä, ihan jees varmaan!
Onko hän facebookkaverisi? - EEEEEIIII, muuten vaan löysin, kun noiden ohjeiden mukaan hain! Tietty on. Sehän täs oli niinku pointti.
Mikä olisi viimeinen lauseesi hänelle? - Eh. Pidä kivaa?

- H
Tykkäätkö hänen nimestään? - Sukunimestä ainaki. Kyllä toiki etunimi on ihan jees.
Voisitko kuvitella meneväsi naimisiin hänen kanssaan? - No myö ollaan jo!
Pukeutuuko hän värikkäästi vai tummasti? - Tummasti. Ei varmaan omista ku mustia, sinisiä tai harmaita vaatteita.
Hänen lempiurheilulaji? - Penkkiurheilu, ei se muuten urheile ikinä.
Polttaako tai juoko hän? - Ei polta enää! Joskus ottaa kuppia.
Oletko ollut/oletko ihastunut häneen? - Kai sitä on joskus tullu ihastuttua, ku on kerran naimaanki menty.

- I
Onko hän koskaan tehnyt sinulle jotain tosi kusipäistä? - No ei, kun tääkin on tämmönen "joskus oltiin ryyppäämässä yhdessä" -kaveri. Mie saan muuten itteni kuulostamaan ihan alkkikselta tän kyselyn perusteella.
Onko hän tyttö vai poika? - Nainen.
Oletko koskaan saanut viestiä häneltä? - Faboviestin olen, se oli joku "kiitos viimesestä!" tai muuta mukavaa.
Oletko käynyt hänen kotonaan? - No en tod, en edes sillä paikkakunnalla, missä se asustelee.
Luotatko häneen? - Totaaa... Miten tän nyt sanoisi, en mä kyllä kauheesti luota ihmiseen, jonka olen tavannut lähinnä juovuspäissäni.
Onko hän puhunut vanhemmillesi? - Luullakseni ei?

- N
Onko hän sinulle tärkeä? - No tärkee ja tärkee. Työkaverina kyllä pidän hänestä tosi paljon.
Oletko viettänyt paljonkin aikaa hänen kanssaan? - Mitä nyt töitten lomassa ehditään, niin ihan silleen semisti.
Voisitko lyödä häntä? - Ei niin kilttiä ihmistä saa mennä lyömään.
Onko hän kaunis? - Kai se ihan. Ei nyt mikään missi, mutta ei varmaan peilitkään säry jos sinne vilkasee.
Vihaako hän sinua? - En mie ainakaan usko, eli toivottavasti ei!
Seurusteleeko hän? - Joo, taitaa olla kihloissakin. Naimisiin ei kuulemma aio mennä.
Kuvaile häntä yhdellä sanalla - Kiltti.

- T
Rakastatko häntä? - Se on se sisko, jota mä en ole koskaan saanut, eli voisin kyllä sanoa, että kyllä rakastan.
Tiedätkö missä hän asuu? - Kyllä vain. Osaisin matkustaa sinne vaikka silmät kiinni.
Milloin viimeksi näit hänet? - Kesällä, valitettavasti.
Mitä teitte? - Ihan kaikkee mahollista! puhuttiin paskaa ja naurettiin ja katottiin telkkaa ja sen semmosta, kai välillä jotain hyödyllistäkin.
Oletko seurustellut hänen kanssaan? - Velipoika on hoitanu sen roolin, niin miun ei oo tarvinnu.
Oletko suudellut häntä? - Joskus päissäni oon jonku pusun tainnu heittää.

- S
Onko hän sinulle tärkeä? - No... Ei kyllä oikeestaan.
Oletko sanonut hänelle 'rakastan sinua'? - En varmasti ole sanonu. Ala-asteella oltiin kavereita ja sitten ylläripylläri juopoteltu joskus keskenämme parikymppisinä, mutta ei niin läheisiä ole oltu, että tämmösiä tunnustuksia oisin menny tekemään.
Oletteko seurustelleet? - Ei olla ei.
Oletko suudellut häntä? -Eipä olla sitäkään. Ellei tänki kanssa olla niitä kuuluisia kännipusuja heitelty.

Paskajuttu!

Kun tässä nyt on erinäisten vaivojen valittamisen kanssa vauhtiin päästy, niin jatkanpa nyt sitten toki eteenpäinkin. Että jos ei kiinnosta lukea minun ruumiini toiminnoista, niin kannattaa katkasta lukeminen tähän, kiitosta vain käynnistä. 

Minä tulin tänään siihen tulokseen (Marken sanoja lainaten), että mun mahani sielunelämä on ihan uskomatonta.

Mä olen aina ollut sitä mieltä, että oon jollaintapaa mahavammanen. Siis mun maha reagoi ihan joka asiaan. Jos mua jännittää, mun sattuu mahaan. Jos mua stressaa tai pelottaa, maha vetää ittensä ja puoli suolistoa umpisolmuun ja meikä saa istua huussissa kaikessa rauhassa pelaamassa kännykällä timanttipeliä ennätyslukemiin asti. Mulle ei sovi valkeat jauhot, jos syön pullaa, lettuja, pannaria tai makaronia, niin maha kyllä kertoo. Se turpoaa, on täynnä ilmaa ja muhun sattuu. 

Jäätelö saa muhun vauhtia. Joka kerta, kun meikä mussuttaa jätskiä, varmistan myös sen, että vessa on lähellä. Saattaa muuten sillä herkuttelulla olla sanan kaikessa merkityksessä paskanen loppu. Ja ei muuten ole väliä, onko kyseessä laktoositon vai normaali jäätelö. Jossain vaiheessa olin kauan syömättä jugurttia, kun se sattu mahaan kanssa. Jos mä vietän jollaintapaa holtitonta elämää syömiseni suhteen, niin huomaan sen kyllä tosi äkkiä. Ei ole mitenkään epänormaalia, että meikä heittää purjot, kun oon syöny jotain sopimatonta ja mahaan on alkanu sattumaan. Kun vaan sattuu ja tekee pahaa.

Sillon, kun mä poltin tupakkaa mä sain mahani toimimaan ainakin sillä, että poltin aamusin tupakan. Että joo, se hyöty tupakoinnista oli, että maha toimi vähintään kerran päivässä, parhaimillaan ehkä useampaankin otteeseen. Riippu tosi paljo siitä, että mitä sitä meni suustaan alas mättämään. 

Vaan voi paska sentään. Jos mä ennen olin mahavammanen, niin nyt mä olen joku mahainvalidi. Siis voi tauti! Tänä aamuna iski taas ihan jäätävä mahakramppi. Sattu mahaan niin maan perkeleesti, enkä oikein tienny, että pitäskö vessanpöntölle asetella pää vai perse. Mä kylvin hiessä ja ulvoin Isännän tuomaan mulle ämpärin, kun teki niin saatanan kipeetä. Teki oikeesti mieli itkee. Siinä kaiken tuskan keskellä ehin miettiä sitäki, että kerkesin pistää insuliinit, mutta aamupala on melkein kokonaan syömättä. Välähti jo mielessä seki, että joutuko tässä vielä ambulanssinkin itelleen soittelemaan.

Eipä siinä, tovin se kesti ja meni sitten ohi yhtä nopeesti, kun oli alkanukin. Kun mä vaapuin vapisten vessasta ulos ja marssin tälle aamulle jo toisen kerran suihkuun, niin Isäntä koitti varovasti vihjailla, että oisko lääkäri mitään. Puhu se jotain kuitujenkin syömisestä, mitä minä kyllä koitan tehdä niin paljo, kun vaan mahollista.  Vaan en perkele uskalla mennä lääkäriin. Mä kammoan sitä, jos mä joudun nielemään jotain letkua. Kuolen siihen paikkaan. Mua ahdistaa hammaslääkärissäkin, kun suu on täynnä romua ja tulee semmonen tukehtumisen tunne, niin mitä sitte jos pitää niellä jotain kameraa?

Vaan voi jeesus, miten mulla oli jotenkin heikko olo, kun kompuroin töihin! Nuokuin bussissa koko matkan ja töissä perillä kippasin naamaani kupillisen teetä, niin tuli vähän tukevampi olo. Sen jälkeen vaan iski niin mahoton jysäri, että meinasi oikeesti tulla itku. Mä ehdin jo miettiä sitäkin, että onks mun aivot räjähtämispisteessä vai mitä tää oikein on. 

Joo joo, maalailen taas vähän piruja seinälle. Laktoosivaivaa mulla ei ole, se on kyllä ihan kotikutosesti testattu. Tarvii varmaan käydä ostamassa apteekki tyhjäksi kaikista mahanapeista ja alkaa mussuttaa mokomia. Sit vois ostaa jotain kuituleseitä ja mussuttaa mokomia aamupalansa seassa. Nam nam... Eikä varmaan ois yhtään pahaksi taas hellittää tätä pepsi maxin kittaamista. Joskus kyllä tääki pani mahan tanssimaan letkajenkkaa, nykyään ei ihan niin pahoja vaivoja tuu. Taitaa lähinnä olla toi makeutusaine, mikä teki. 

Mun maha päästelee nytkin todella kummallisia ääniä. Jos mä joudun vielä tänään kärsimään toisenkin paskahalvauksen, niin sit mä kyllä saatan ihan tosissani kuolla. 

Niin, paskajuttu vaan tulipahan kerrottua.

Voi lääkäri sentään

Hmm. Toissapäivänä kehuin, että kylläpäs on hyvin pitäny toi antiperspirantti ja pikkusen vaan kainalot kutisee. Noh, eilen sitte oli vähä semmonen nihkee tunne, joten kävin suihkussa ja lättäsin uuden satsin Torria menemään. Ihan tein tänkin ohjeen mukaan, annoin kainaloiden olla ihan rutikuivat ja niin päin pois. Eikä se siinä illalla taas pahemmin mitään sen kummempia, mitä nyt vähän kutisi.

Vaan vittu aamulla. Voi herrajumala. Mulla osu peiton reuna kainaloon, kun sammutin herätyskelloa ja meinasin huutaa. Siis voi elämä, miten muhun sattu! Kompuroin kylppäriin ja ekana tietenkin nostin käpälät ylös ja tiirasin silmät puoliummessa kainaloitani. Kumpiki helotti ihan kirkkaan punasena ja sattu niin maan saatanasti, että hipasuki laitto melkein huutamaan. Pakkohan ne toki oli pestä, että sain sen Torrin pois sieltä, mut piti kyllä purra huulta samalla. 

Seuraavaksi tuli semmonen tenkkapoo sitten eteen, että mitenkäs tässä vaatteita puetaan päälle? Mä sain vedettyä ainoastaan maailman epäseksikkäimmän yöpaitana käyttämäni t-paidan mun päälle, se ei sattunu niin tautisen paljo. Vissiin saumat pehminny tarpeeksi. Siinä kohtaa mä sit totesin, että en mä kyllä töihin voi lähteä, kun en saa kunnon vaatteitakaan päälle. Ja seuraavaksi tie viekin sitten lääkäriin...

Soittelin sitte suoraan työterkkariin, että ottaako ne mut vastaan siel vai ilmottaavatko, että ei kuulu heille. Ottivat kyllä, sain niin nopeesti ajan, että piti kotipihasta ponkasta taksilla keskustaan, että ehin bussiin. Voi tauti mun teki mieli lyödä sitä lääkäriä, kun se sörkki mun kainaloita. Meinas kyl vähä nolottaa, kun se lääkäri kysäsi ensimmäiseksi, että oonko mä kenties Torria käyttäny. Kuulostin varmaan ihan hirveeltä selittelijältä, kun papatin, että kyllä mä kaikki käyttöohjeet luin ja tein just niitten mukaan. 

Ei siinä mitään, se kirjotti mulle tän päivän saikkua, käski syödä buranaa ja sain lisäksi kipugeeliä ja kiitti ja heippa. Sitä ennen se kyllä silleen hienostuneesti vinkkasi, että sieltä apteekin hyllyltä löytyy kyllä hieman miedompiaki antiperspirantteja, että kannattais varmaan kokeilla niitäki. No minäpä ajattelin kokeilla! Tulin apteekin kautta kotiin, hain sen kipugeelin ja sit tommosen alkoholittoman antiperspirantin, saas nähä onko toi sitte mistään kotosin. Ainakin se lupaa rutikuivat kainalot koko päiväksi... 

Niin, olin sitte kotona sutimassa sitä kipugeeliä (Feldeniä) kainalooni, kun jostain kumman syystä välähti mielessä, että luenpa ton tuoteselosteen kerrankin ennen käyttöä. Perkele sentään, onneksi luin! Siellähän sanottiin ihan selvällä suomella, että saa käyttää ainoastaan ehjälle iholle. Minkä helvetin puoskarin kaupunki on meille palkannu työpaikkalääkäriksi? Se on semmonen aika nuori jannu, mulle tulee jotenki aina semmonen urpo-olo sen lähellä, niin kävi työhöntulotarkastuksessaki. Sit kun mä tänään vielä porhalsin Valintataloon hakemaan batterya, niin eikö se lääkäri törmänny siihen samalle hyllylle mun perässä. Että terve vain terve!

Mut noh, sudin sitte kainaloihin tommosta paksua rasvaa minkä sain kaupanpäällisiksi, kun ostin Vichyn antiperspirantin. Sen jälkeen köllötinkin tuntisotalla sohvalla kädet pään takana ja odotin, että se rasva kuivuu. Nyt on kainalot pikkusen paremman tuntuset, pitää laittaa huomenna joku pehmee paita päällensä. 

Päivän toki kruunasi hammaslääkärikeikka. Yks reikä löyty, jonka paikkaamisen jäljiltä mulla on vieläki puoli ylähuulta ihan turtana. Voin kertoo, että ihan muutaman kerran oon jo onnistunu jyrsimään huultani.

Nii ja hei! Tasan kaks kuukautta savuttomana! Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!