Torkuin äsken sohvalla Paljastavien valheiden pyöriessä taustalla, kun posti tuli hirveällä kolinalla. Mä olin ihan varma, että joku tunkee tänne sisään ja melkein lamaannuin kauhusta sohvalle peiton alle.
Mä olen kotona kipeenä. Mun koski jo eilen töissä vähän mahaan, mikä aiheutti sen, että kiristi pinnaa entisestään. Lapset meni pitkin seiniä ja mä olin ihan siinä ja siinä, ettei lähteny järki ihan totaalisesti paremmille reissuille. Illalla mä ruikutin Isännälle, että vääntää mahaa. Sain kuitenkin syötyä ja silleen, että ei mitään isompia.
Voi jösses, heräsin tänä aamuna kylmä hiki otalla, kun koski niin maan helvetisti. Valehtelematta kävi mielessä kyllä ajatus, että kuolenkohan minä tähän, kun sattu niin kovaa. Kiemurtelin sängyssä tuskissani ja ähisin ja puhisin niin paljon, että Isäntäki heräsi. Urheasti mä olin töihin lähdössä, kun siellähän saattaa vaikka koko peruskouluasetelma kaatua, jos mä en ole pitämässä sitä paikkaa pystyssä.
Ihan hyvä, kun en lähteny. Isäntä tuumasi mun rynnistäessä vessaan kolmatta kertaa, että ehkä on syytä jäädä tällä kertaa kotiin, eikä lähtä kiusaamaan itteensä ja tartuttelemaan muitakin. Tässä sitä nyt ollaan. Mulla on semmonen kytinä, että mä haisen ihan hillittömän pahalle. En oo jaksanu mennä suihkuun ja vähän väliä nousee pintaan oikein miellyttävä tuskan hiki. Mahassa vihloo niin paljon, että on pakko käpertyä ihan kippuralle ja keskittyä hengittämään, ettei lopu happi kesken kaiken. Lisäksi mun vaatteet on mitä hehkeimmät, varmaan venyneimmät ja vanuneimmat mitä tästä huushollista löytyy. Mutta samalla myös mukavimmat.
En oo uskaltanu pistää hammasharjaa suuhuni tälle aamua. Pelkään, että alan oksentaa, kun on vähä sekin refleksi herkässä tänään. Hammasharja jos mikä on oikein omiaan auttamaan siinä asiassa, sen minä ainakin olen oppinut tässä elämässä. Siihen kun vielä lisää sen, että naama kiiltää pesemättömyyttä, kun en yksinkertasesti ole jaksanu hulautella lärviäni hanan alla. Hiukset on niin likaset, että pysyy pystyssä ihan omillaankin.
Huitelin naamaani tämän talouden viimeisen imodiumin ja käskin Isännän kantaa apteekin tyhjäksi kaikista mahalääkkeistä. Tää tuska on saatava pois ja sitten vielä se, että minä aion olla huomenna terve. En todellakaan jää kotiin istumaan vessanovi auki ja maha kipeenä, vaan oon niin lähdössä baanalle muidujen kanssa. Mä olen odottanut sitä iltaa jo vaikka kuinka kauan, enkä ole valmis siitä luopumaan ihan pienessä kummassa.
Okei, jos en pysty vessasta poistumaan huomenna, niin sit jään himaan. Muussa tapauksessa lähen kyllä, oli mikä hyvänsä.
Mutta nyt minä menen kumoamaan kitaani actimelia ja piimää ja ainakin kuvittelen, että ne parantaa tämän äkäistä ääntä pitävän mahan. Sen jälkeen hautaudun uudestaan sohvalle ja tuijotan lopun päivää Paljastavia valheita ja jos vaan jaksan, niin ehkä jopa jonkun leffan.
Jos maha olis pienempi, niin sattuisko siihen vähemmän? Vai meniskö se niin päin, että kun kivulla ois vähemmän tilaa mellastettavanaan, niin sattuis vielä pikkusen enemmän?
Ps.
Mun Sernalla on synttärit! Paljon onnea 20-vuotiaalle muruselleni! ♥
