Ei yksinäinen unta saa

Siis mie oon niin pulassa, kun jouvun nukkumaan yksin. Isäntä on kaverinsa kanssa mökillä, ja mie vietin sit viime yön yksinäni. Marken kans käytiin eilen Hesassa kattomassa Sernaa, tultiin sieltä joskus yhdentoista kieppeillä tähän. Marke lähti sit vähä ennen puoltayötä ajaa kotiinsa ja mie jäin tuijottaa Criminal Mindsia. Ei varmaan ollenkaan hyvä idea... 

No, sit kun Marke laitto tekstarin, että on päässy turvallisesti kotiin mie kellasin sänkyyn lukemaan. Joskus kahen aikaan sammutin valot ja sammuin ku saunatonttu, ihme kyllä. Mut voi hyvä Jumala, sitten se alko. Mie heräsin viime yönä kaikenkaikkiaan ainakin kolmesti. Joka kerta sillai, että mie tuijotin silmät selällään tätä huonetta ihan paniikissa ja mietin, että missä hitossa mie oikein olen. Sen jälkeen, ku tajusin, että kotona ja omassa sängyssähän täs ollaan niin nukahin uudestaan. Viimesellä kerralla olin napsauttanu yövalon päälle jo ennen, ku ees kunnolla heräsin ja havahuin siihen kun tiirasin kelloa. Se näytti puolta neljää. Mä jotenkin kuvittelin, etten oo nukkunu vielä yhtään, joten nappasin kirjan käteen ja aloin lukemaan.

Ehin lukee kolme riviä, kun tajusin, että miehän oon puoliksi ihan unessa, nakkasin kirjan lattialle ja aloin nukkua. Sit en enää heränny, kun puol kymmenen aikaan herätyskellon soittoon. Mutta siis voi jeesus, miten voikin olla yks nukkuminen hankalaa! Miun oli jollain välillä ihan törkeen hikikin, mutta jostain syystä en tajunnu avata parvekkeen ovea. Olin vissiin nähny jotain painajaista, enkä uskaltanu aukasta tota ovea, ettei tänne hiivi mitään mörköjä sisälle häirihtemään miun yöunia enää yhtään lisää!

Onneks mä sain kuitenkin nukuttua puol 12 asti ihan hyvin tänään, ettei mee ilta ihan harakoille. Hyppäsin sillon reippaana ylös, vedin aamupalan naamaan ja lähdin kaupoille. Oon tänään menos Main luo grillaamaan, se tulee hakee mua joskus kolmen jälkeen. Mä oon vaan niin onneton noissa "omat grillattavat mukaan" -jutuissa, ku en viiti mitään pihvipakua ostaa yksin mukaan, eikä makkarakaan niin herkkua ole, että sitä pakettitolkussa vetäis. Onneks kananugetit on keksitty, ne on grillissätehtynä oikein hyviä!

Isäntäki ehkä kotiutuu tänään, saas nähä. Ei siitä oikein selkoa ottanu, että koska se on kotiin tulossa. Sataan kertaan mä olen sille sanonu, että mä en lähde tänään ajelee perässä sinne mökille, koska mul on muuta menoa. Eilen soittaessaan se muisteli, että mä olisin eilen ollu menossa sinne grillaamaan. Että joo, ihan sama mitä sanot, ei se muista kuitenkaan. Tai sit ei vaan yksinkertasesti kuuntele.

Uah. Pitäs vielä kokata vähän jotain, etten ihan nälissäni lähe rillailee. Sit pitäs mennä suihkuun ja taikoo itestään ihminen. Mitä mie paan piälleni?!

Miten kukaan voi?!

Vantaalla pieni lapsi ja aikuinen ovat loukkaantuneet erittäin vakavasti jäätyään junan alle. Päivystävän palomestarin Ari Koivun mukaan Myyrmäen juna-asemalta lähteneen junan kuljettaja oli havainnut ihmisen asettautuvan kiskoille lapsi sylissään.

Aikuinen oli ilmeisesti ollut pikkupojan kanssa radan vieressä sähköpylvään takana kyykyssä ja kontannut sieltä alle, kun juna lähestyi. Sähköpylväs sijaitsee rataa reunustavan verkkoaidan sisäpuolella.

Iltalehti, 26.6.2012 

Iskä vei mut eilen junalle Kuopioon ja junan ollessa jo valmiiksi myöhässä puoli tuntia, sille juolahti toi uutinen mieleen. Siis miten kukaan pystyy tekemään mitään noin kamalaa?! Se aikuinen oli vielä tuon pikkuisen pojan oma ukki. Enhän mä toki tiedä, minkälaiset perhesuhteet siinä on takana, mutta viedä alle kaksivuotias lapsi junan alle? Lähteä liikkelle sillä ajatuksella, sen jälkeen piiloutua odottamaan ja junan tullessa kontata lapsi sylissä alle. Ihan hirveää. 

Tuo uutinen on pyöriny nyt mun mielessä koko viimesen vuorokauden. Mä en muista, koska viimeksi olis joku uutinen näin lujaa koskettanu. Toki noi perhesurmat pistää miettimään, mutta tämä otti jotenkin henkisesti ihan hirveän koville. Mä näin iskän ilmeestä, että sekään ei pystynyt käsittämään, miten joku kykenee tuommoseen. Mun silmissä näky koko junamatkan kuva iskästä ja Neelasta. Miten mein iskä leikkii sen kanssa, syöttää ja nukuttaa. Neela harvoin nukahtaa kenenkään syliin, mutta ukin syli on semmonen maaginen paikka, että siihen voi nukahtaa vaikka olis minkälainen meteli ympärillä. 

Neela on ukin tyttö. Ihan samalla tavalla, kun mä olen aina ollu isin tyttö. Se on niin uskomattoman liikuttava näky, kun se pikkumurunen lähtee suu leveässä hymyssä konttaamaan ukkiaan kohti, kun vaan saa mein iskän näköpiiriinsä. Mä voin sieluni silmin jo nähdä, mitenkä parin vuoden päästä se tyttö kulkee ukin kanssa ongella tai kävelee käsi kädessä maantienlaitaa kotoa mummolaan tai mummolasta kotiin. 

Mä en koskaan ole ollut mitenkään uskovainen ihminen, eikä meillä kotonaakaan näistä henkijutuista olla puhuttu, vaikka iltarukoukset onkin opeteltu ja luettu aina lapsena yhessä äitin tai iskän kanssa. Eilen illalla nukkumaan ruvetessa mä laitoin kyllä mielessäni kädet ristiin kyynärpäitä myöten ja ajattelin, että jos tuolla jossain joku suurempi voima on, niin se voima voisi antaa sen junan alle viedyn pikkuihmisen selvitä hengissä. Mitä niin pahaa alle kaksivuotias lapsi on voinu tehdä, että sille pitää tehdä noin? Miksi siltä lapselta piti riistää mahdollisuus elää ihan normaalia elämää ja kasvaa rauhassa isoksi? Voisin melkein veikata, että tuommosen rysäyksen jälkeen on mahdollista, että vaikka selviää hengissä niin ei välttämättä koskaan kävele. Ei koskaan enää elä täysin samanlaista ja tavallista elämää, mitä moni ikätoveri elää. Jos tuo uutinen kosketti jo muakin niin hirveästi, niin miltä tuntuu lapsen vanhemmista tai muista läheisistä?

Mikä tätä maailmaa ja näitä ihmisiä oikeasti vaivaa. Mä niin tahtoisin suojella kaikkia lapsia tommosilta hirveiltä teoilta, jos mä vaan voisin. Mun kova uskoni suojelusenkeleihin on taas koetuksella, kun tämmösiä juttuja kuulee ja lukee.

 

Kai mäki joskus saan nokkiintua?

Mä tunsin tänään oloni ihan viiden tähden pikkukakaraksi. Mustasukkaiseksi ja loukatuksi sellaiseksi. 

Me kateltiin eilen illalla äitin ja iskän kans mun Berliinistä ottamia kuvia, ne oli tosi kiinnostuneita ja kyseli kauheesti kaikista nähtävyyksistä ja niin edelleen. Niitä kuvia tosiaan on pikkasen päälle 600, niin ei sit eilen ehditty ihan kaikkia kattelemaan, kun toi dvd-soitin ei mitään järettömän nopeeta vauhtia niitä pyörittäny. Oli meinaan telkusta miljoona kertaa kivampaa kattoa niitä, kun tuijottaa jostain koneen näytöltä. 

No, eilen sit todettiin, että katotaan tänään loput, niin päästään joskus nukkumaanki. Äiti sit tossa alkuillasta pyysi, että voisinko laittaa ne kuvat taas pyörii, hän haluis kattoo loppuun. Mikäs siinä, iskäkin ilmesty samantien olkkarin nojatuoliin istumaan. Sil ja Nekku pyöri tässä kanssa, velipojat oli rassaamassa jotain autoa tossa naapurin hallissa.

Me kerettiin kattoa ehkä kymmenen kuvaa, kun pojat pyyhkäsi kotiin. LilBro marssi suoraan olkkariin, lyssähti nojatuoliin istumaan ja ilmotti suureen ääneen, että hänellä on hirvee nälkä. BigBro ilmotti iskälle, että se verkosta saatu siika on muuten edelleen savustamatta, niin iskähän loikki samantien savustuspuuhiin. Äiti koitti sanoa, että meillä olis tää kuvien kattelu kesken, että kyl sieltä jääkaapista saa sapuskaa kaivaa... Siitäkös taivastelu synty. No en mä mitään tarvii, on mulla kotonaki ruokaa.

Jotenkin kummasti se tilanne päätty niin, että äiti häipy kahvin keittoon, LilBro taivasteli siinä samaisessa nojatuolissaan jääkarhujen kokoa BigBrolle. Sil istuskeli Nekun kans tossa ja koitti saada Nekkuaki kiinnostumaan eläintarhasta otetuista kuvista. Siinä hetki vielä kateltiin niitä kuvia, ennen kun mä iskin sen pauselle ja totesin, että mä nyt pysäytän nää kuvat, jos se äiti haluu katella nää loppuun. LilBro naurahti epämääräsesti ja totesi, että noinkohan toi tänäiltana enää ehtii kattelemaan. Siis mul oli niin lähellä, että mää en ladannu takasin, että ei varmaan ehdikään, kun sua tarvii täs passata.

Mä kyllä loukkaannuin ihan oikeasti. Siis vois LilBrokin joskus vähän ajatella! Se ite loukkaantuu joka helvetin jutusta, mitä sille sanoo. Että mun lomakuvani tai reissuni on niin mitättömiä, että meidän vanhempia ei taatusti kiinnosta, varsinkin jos vaihtoehtona on hänen seuransa ja passaamisensa. Mä ymmärtäsin, jos mä olisin pakottanu äitin tuijottaa mun kans niitä lomakuvia, vaan kun se itte pyysi, että hän haluis taas katella. Niin jotenkin tuli semmonen fiilis kun pojat kotiutu, että nyt hetitännekaikkimeille. Teki mieli LilBrolle ärähtää siitäkin, että sä kyllä pääset tänne vaikka joka vitun ilta vatuloimaan noita omia juttujas, että anna äitin nyt olla kiinnostunu jostain mun asiasta enemmän, kun susta tai sun muikkelistas.

En mä todellakaan tarkota sitä, että kun mä tuun käymään kotona, niin koko maailman pitäis pysähtyä. Mä ajan takaa sitä, että sisarukset vois kunnioittaa sitä, jos jompikumpi vanhempi just sillä tietyllä hetkellä sattuu tekemään vaikka mun kans jotain, siinä kohtaa voi itte keittää ne kahvinsa ja kaivaa sapuskansa jääkaapista.

Mä taisin olla vähän turhan terävä siinäkin, kun BigBro kysy, että saako ottaa vähän mun metrilakuistani. Käytiin Silin kanssa torilla tänään ja ostettiin metrilakuja, Sil vaan ehti mussuttaa omansa. Ärähin aika tiukkaan että juu saat ottaa, mut kaikkia et sit syö, että mul itsellekin jää. LilBro nöyrty siinä kohtaa kummasti, kysy hyvin kauniista, että saisko hänkin maistaa. Tässäkään kohtaa ei ole kyse siitä, että mä en pystyis jakaa karkkejani. Vaan lähinnä siitä, että usein käy niin, että omat karkit menee parempiin suihin alta aikayksikön, jos sattuu paljastumaan, että jollain sattuu karkkijemma olemaan. 

Mä luulen, että äiti huomasi, että mä ihan oikeasti loukkaannuin vähän. Oli kyllä ihan hirveen vaikeeta leikkiä, että kaikki on ok, kun naamaa veti norsunvitulle koko ajan. Musta ihan oikeasti tuntuu sille, että multa pääsee parku, jos mä vielä kauankin joudun kuuntelee LilBron kailotusta ja tapella siitä, että saa suunvuoron tai sanottua edes lyhyen asiansa loppuun, ennen kun se huutaa päälle. Äiti meinaan pyysi samantien, kun toi loppuheimo lähti koteihinsa, että voisitko laittaa ne kuvat uusiksi näkymään. Seki vähä tuhahteli, kun sanoin tosta LilBron möläytyksestä. 

Älkää nyt käsittäkö mua väärin, mä rakastan omaa perhettäni ja veljiäni ihan hillittömästi. Mulla on aina ihan järjettömän kova ikävä takasin, kun mä lähden täältä pois. Ehkä juuri siitä syystä toi tuntu niin pahalta, koska kyllä mä olen kiinnostunu, jos jompikumpi veli on tehny jotain kivaa ja tahtoo näyttää vaikka kuvia siitä. Mä en ole sellainen ihminen, joka olis koko ajan vaatimassa itselleen huomiota, mutta kyllä mäkin joskus tykkäisin sitä saada. Mä myös osaan antaa muille sitä tilaa, että en ala kaakattaa omia juttujani, jos toisilla on jotain muuta kesken. En jaksa edes muistaa, koska ois viimeksi tuntunu yhtä pahalta, kun tänään tossa tilanteessa tuntu. 

Oon varmaan herkkänahkanen, mutta kai mäkin joskus saan loukkaantua. Oli kyllä tosi kivaa, kun äitin ja iskän kans kateltiin noi kuvat loppuun. Eikä äiti sitä sen takia tehny, että mun ois tullu parempi mieli vaan siksi, että sitä ihan oikeasti kiinnosti.

Ulkona on kesäyö

Semmonen juhannus. Yhdeksän vuotta sitten notkuin näillä nurkilla viimeksi jussin vietossa, nyt tuli sitten koettua taas. Täällä on ollu varmaan viimeset 20 vuotta perinteenä, että tuohon muutaman sadan metrin päässä olevalle rannalle kokoontuu kyläläisiä istumaan nuotion ääreen, paistamaan makkaraa, porisemaan tyhjänpäiväisiä juttuja ja ennenkaikkea juomaan viinaa. Kokkokin on yleensä poltettu, yhdeksän vuotta sitten iskän veli päätti polttaa koko rannan, omia maitaan kun olivat. 

Jotenkin kummasti sieltä on tätä meidän sukua löytyny joka kerta aika isokin määrä. Osa on tullu useankin sadan kilometrin takaa viettämään sukujuhannusta tänne, ovat sitten yöpyneet kuka missäkin, milloin teltassa mummon ja ukin pihalla (joka nykyisin on Silin ja BigBron piha) tai sitten tuolla iskän veljen nurkissa. Tuossa rannassa on varmaan juotettu lähestulkoon jokainen joskus siihen kuntoon, että on saatu vähintään taluttaa kotiin. Yleensä on ollut tapana, että mennessä sinne pukataan kottikärryllä viinat, makkarat ja muut vermeet, takaisin päin sitten se eniten juonut pääsee kottikärrikyydillä. Tästäkin perheestä on varmaan kaikki muut vähintäänkin talutettu kotiin, mä olen ainut, joka on marssinut joka kerta omin jaloin. Sekä ilman suurempia humalia. 

No, eilen sitten taas perinteitä kunnioittaen hipsittiin tonne samaiseen rantaan. Puron yli menevä silta oli huuhtoutunu kevättulvien mukana teille tietymättömille, eli varmaan 50 vuotta vanhaan huussiin olisi joutunut kiertämään maantien kautta, joten sitähän sai juosta ihan vanhalla kunnon sissikusella koko illan. Katosi juomahalut kummasti tämän asian valjetessa. Minä, BigBro, Sil pakattiin mukaan makkarat, notskitarpeet, pastasalaatti, juomat sekä Neela ja painuttiin rantaan. LilBrokin pyörähti paikalla ja äiti ja iskä hiippaili paikalle vähän myöhemmin. Meillä oli ihan mukava ilta. Muita sinne ei pahemmin ilmestyny, vissiin tää myöhäseksi venähtäny rehunteon alotus karsi porukkaa.

Noh, äiti häipy sitten kotiin potemaan sappivaivojaan, Sil lähti Neelan kans kotiin kun mein seurana olleet 200 000 000 hyttystä meinas syödä sen pikkuneitin elävältä. BigBron kans koitettiin saada joku vanha risukasa syttymään juhannuskokoksi, mutta vähän kehnosti kävi. Polteltiin sitten sen ja iskän kans notskia, mä lipitin greippilikööriä (minkä huomasin vasta juodessa ainoastaan 15 volttiseksi) ja puhuttiin paskaa. Naurettiin ihan katketaksemme, kun kelattiin, mitenkä ois aika moneen kertaan päästy jonkun iltapäivälehden otsikoihin, jos nykypäivänä ukki harrastais lastenlastensa kanssa samaa, mitä meidän ukki harrasti meidän kanssa. Se mm. opetti, mitenkä räkättirastaan pesät pudotellaan puusta ja jos siellä pesässä sattuu olemaan poikasia, niin nehän saatiin ukin ohjeilla näppärästi hengiltä. Saman koki moni harakan ja variksenkin pesä. Kaiken paras juttu oli toki se, että ukkihan kanto virvelöintireissuilla usein pistoolia mukanaan. Olihan sillä meinaan eri näppärä tapa ottaa kala hengiltä, kun lapsautti ampua pistoolilla sen jo veteen, kun oli uistimessa vonkale kiinni. Että näin meillä päin. 

Huomenna pitäs pyyhältää kahvittelemaan enon luokse. Sinne tulee koko äitin sisaruskatras, pitää varmaan polttaa joku miljoona röökiä, että kestän mummon sähläämistä ja sekoilua, ja parin serkkupojan viisastelua. Eiköhän ne muut siinä mene, mitä nyt eno tykkää vaimonsa kanssa olla välillä niin maan saatanan juntti, että taivastellaan silmät suurina ja porukalla jotain tuikitavallista asiaa. Tai siis sellaiselle tuikitavallista, jonka elämässä on muutakin, kun vaan minä ja minun talo ja minun nurmikko ja jada jada. 

Kai mä sen kestän, tälleen kerran vuodessa. Nyt mä voisin käydä ruokkimassa kissimissit ja vähän hypistellä sylissäni sitä pientä poikakissaa, jolla aukesi silmät eilen.

Kysymyksiä vastauksiin

tänään
Mistä heräsit aamulla? - Lapsuuden kodista omasta vanhasta huoneestani, joka taitaa olla joku vierashuoneen tapanen tätä nykyä.
Millainen olo on ollut? -Hyvä olo, vaikka aamulla väsytti ihan armottomasti!
Millainen sää on ollut? -Ihan jäätävä. Aamulla oli kymmenen astetta lämmintä ja vettä on tullu pitkin päivää. Iltaa kohti onneks on kirkastunu ja tais päivällä vähä lämpimämpiki olla. Nyt on yheksän astetta, hyi. Mut en silti laittanu sukkia tai farkkuja!
Oletko käyttänyt rahaa johonkin? - joo, kävin alkosta juhannusjuomaa ja sit ärrältä kaks askia röökiä. Sit mä hoidin Silin ja BigBron kans kaikki juhannuksen ruokaostokset. Isi makso.
Oletko ollut tänään autossa? - Kahdessakin. Aamulla ajelin lihamylly kyydissäni äiteen golfilla naapuriin, sit käytiin BigBron ja Silin hondalla kaupas.
Mikä biisi soi? -Tääl soi vaan toi kälynen paikallisradio! Pitkin iltaa siellä on soinu jotkut rätisevät juhannushumpat. Mut mul on soinu päässä kyllä koko illan Die Toten Hosenin yks biisi.
Onko ikävä jotakuta? - Ei mitenkään jäätävä ole ollu. Vaikka vähä haika tuli, kun Isäntä tänään soitteli.
Missä haluaisit olla? -Tässä on juuri nyt hyvä! Mä olen landella ja huomenna on juhannus. Kelepaa kyllä.

ihmiset
Kenelle kerroit viimeksi salaisuuden? - En tod voi muistaa. Oisinko Markelle. Mulla on loppuunsa aika vähä salaisuuksia, mutta Markea veikkaan silti.
Kenen kanssa syntyy aina hyvää juttua? -Marken, Sernan, Main, BigBron, Silin... Ja olen mä kyl huomannu, että tänään oon nauranu äitin ja iskän kans ihan maha kippurassa.
Kenellä on samanlainen musiikkimaku, kuin sinulla? - No kai jollain. En mä osaa sanoa ketään nimeltä.
Kenen kanssa haluaisit olla juuri nyt? -Bill fucking Kaulitzin!

paikka
» jossa vietät eniten aikaa? - Kotonahan minä. Siellä omassa kodissa siis, en täällä lapsuuden kodissa.
» jossa olet nyt? - Lapsuuden  kodissa, edelleenkin. Istun täs alakerrassa koneella ja kuuntelen kun iskä kattoo jalkapalloa.
» jonne menet seuraavaksi? -Tohon pihamaalle aattelin hipsiä iltasauhuille hyttysen syötiksi. Sit meen suihkuun hyttysten syötiksi ja pusuttelen kissan ja kissavauvan matkalla.
» josta viimeksi tulit? - Kaupasta päivällä. Ellei sitä lasketa, kun tulin röökiltä tosta samaiselta pihamaalta, mihin pian meen.
» jota et unohda koskaan? -Koti. Hampuri. Berliini... Kaikki ne, mistä on parhaat muistot parhaiden ihmisten kanssa.
» jonne aiot huomenna mennä? -Tohon rantaan illalla, kattoo juhannuskokkoa, paistaa makkaraa, juomaan vähän alkomahoolia ja sen semmosta. Kuulemma pitäis sammua nurtsille tai vetästä semmoset rynnäkkökännit, että joku saa tuuppia mut kottikärryissä kotiin.

henkilö
» joka piti viimeksi sinua kädestä kiinni?- Neela murunen!
» joka saa sinut aina hymyilemään/nauramaan? -Moniki ihminen! Marke, Mai, Serna, Isäntä, oma perhe...
» joka viimeksi halasi sinua? - Mummo, kun sattu kaupassa vastaan tänään.
» joka viimeksi sai sinut iloiseksi? - äiti varmaan, kun se paisto pullaa tänään.
» jonka kanssa on parhaimmat muistosi? -Monien ihmisten. Varmaan voisin luetella noi samat nimet, mitkä luettelin tossa, että ketkä mut saa hymyilee tai nauraa.
» joka lähetti viimeksi tekstarin sinulle? -Markepa Marke!
» joka merkitsee sinulle eniten? -En mä voi nimetä vaan yhtä. Niitä on niin monta.

"Onks pakko jos ei taho?"

Mun ymmärrystäni on tässä parin viime päivän kohdalla koeteltu oikein olan takaa. Mun tuttavapiiriini kuuluu semmonen parikymppinen häiskä, joka on silleen kevyesti työtävieroksuva kaveri. Häiskällä on samoja ikiä oleva tyttis, joka jätti viime talvena opiskelut kesken, kun ei se ollukaan kivaa. Sit tän miespuoleisen herran äiti, joka jaksaa hössöttää joka helvetin asiasta. 

Juttuhan on nyt niin, että tämä pariskunta keksi viime talvena, että mepäs haetaan yhteinen asunto. Mikäs siinä. Herrasväki päätyi yksityiselle vuokranantajalle kolmioon. Eihän se nyt niin paljon kalliimpi ole kuin kaksio! Juu ei varmaan, mutta voisin kuvitella, että kahden työttömän taloudessa sekin olisi jo paljon. 

Tämä herrasmies on valmistunut metallimieheksi vissiin vuosi tai kaksi sitten. Koko aika on köllötelty työttömänä. Hyviä selityksiä kyllä löytyy! Oman alan hommia ei voi tehdä, kun jos vaikka joutuu hitsaamaan, niin siitä kärystä voi tulla migreeni. Juu juu, näinhän se on. Ihmettelen kyllä kovasti, kun oma pikkuveljeni kärsii migreenistä ja painaa siitä huolimatta noita metallimiehen hommia. Lisäksi vielä se, että jos ei ole koskaan tosissaan kokeillut, niin helvetistäkö sitä tietää, että tuleeko migreeniä vai ei?

Golfkentänhoitajan hommiin ei voi lähteä. Jos sattuu satamaan vettä, niin siellä kastuu. Sit jos paistaa aurinko, niin tulee hiki. Selkäkin menee aika helposti kipeäksi, varsinkin jos on koko päivän maannu sohvalla, niin selkä on tosi kipeä. Ei siis voi lähteä töihin. Jos selkä kerran vaivaa, niin lääkäriin mars. Minä satun tietämään yhden Marken, joka oli tuossa talvella niin helvetillisessä kunnossa selkänsä kanssa, ettei kävelemään päässyt. Samaisessa tilanteessa moni olisi jättänyt datanomiopinnot kesken, että kun ei tää nyt onnistu kun en mä pysty tekee istumatyötä.

Pariskunnan kauniimpi osapuoli sitten... Rahaa ei tietenkään tule yhtikäs mistään, kun ei ole koulutusta, ei kokemusta, ei mitään. Sit ku on niin paha rasitusastma, että en mä oikein tiedä, mitä mä voisin tehdä. Voi hyvä jumala. Sossun luukulle siis. Varaa on kuitenkin edelleen asua siinä kolmiossa, pitää kahta autoa ja baarissakin on kiva istua joka viikonloppu. 

Nyt on sitten ongelmaksi muodostunut se, että jos tämä miekkonen pääsee töihin, niin muikkelilta menee tuet. Eli voi voi voi kuinka surullista, nyt on sitten muutettava erilleen. Miekkosen äiti on tästä asiasta mourunnut jo pitemmän aikaa, nyt pitäisi saatana jokaisen olla suosittelemassa sitä laiskajaakkoa johonkin töihin. Anteeksi vain, minä en ainakaan suosittelisi yhtään mihinkään sellaista lorvijaa! Meinaan olisko se hieman noloa, että menet johonkin kehumaan, että tää on kuule hyvä jätkä ja kova tekee duunia, sitten paikalle lampsii joku mamman pikku kakkapylly, jolle saattaa tulla vittu vaikka peräpukamia, jos joutuu tekemään töitä elääkseen.

Että niinkuin, voi hyvää päivää ja kättä päälle. Vittuako ruikutat, että ei oo rahaa, kun ihan ite oot tohon jamaan ittes ajanu? Sit tosiaan tää pilalle lellityn jätkän äiti vikisee, että kun pitäs kannustaa tyttö opiskelee. Kannustapa vaikka alkuunsa niin, että pistät rahahanat kiinni, ellei kumpikin ala tekemään jotain oikeasti rakentavaa sen kotona lahoamisen lisäksi.

Juu, ei muakaan aina huvita lähteä töihin. En jaksaisi herätä aamulla. Olisi kivaa köllöttää vaan kotona. Vaan, kun pakko on jotain elääkseen tehdä! Enkä mä ihan oikeasti tajua, miten joku sossu voi jakaa tommosille jatkuvasti rahaa, kun ei sitä tukea tunnu sieltä semmoset ihmiset saavan, jotka sitä ihan tosissaan tartteis. Jumankauta, onneks en oo paljon tekemisissä tän pariskunnan kanssa. Saattais irrota pari kitkerää sanaa töissäkäymisestä, verojen maksamisesta ja siitä, että jotain sitä on jokaisen elämässään tehtävä. En jaksa kuunnella tommosta tyhjänpäivästä vinkumista sitten pätkääkään.

En ymmärrä, en

Hitto mulla on rikas olo. Iskä lättäsi mulle juuri 3000 euroa puhtaana käteen. En ookaan koskaan aikasemmin elämässä myyny mitään näin isoa, olin nääs kunnon kauppias ja myin meidän auton äitille ja iskälle. Täytyy kyl sanoa, että kun eka on ihan pihalla, että mitä autosta voi pyytää ja siihen päälle se, että mitä kehtaa pyytää omilta vanhemmiltaan. Silleen, että molemmat on tyytyväisiä eikä ketään jää miinukselle. Onneks toi BigBro on tommonen itseoppinut autokauppias, siltä sai aika suoran ja rehellisen hinta-arvion. Se kauppias myi just tänään toisen omista autoistaan pois ja äitin kauppakassi odottelee tossa pihassa ostajaa, vissiin huomenissa oli joku tulossa kattomaan. 

Niin, Isäntä oli tosiaan ostaa rämäyttäny meille tänään sen auton, mistä mä jo puhelinkin. Ajellaan sit parin-kolmen viikon sisään peräkanaa kahdella autolla tänne ja tuodaan äitin ja iskän auto pois. Wuhuu. Mä en tiedä, kummalla mä haluisin ajaa! Toki uus on aina uus, mutta vanhassa mä uskaltaisin tupakoida ajaessa... Sitähän ei tietenkään Isännälle kerrota. *köhköh* Onhan tosta auton vaihtamisesta usein puhuttu, mut jotenkin mä olen vaan sivuttanu koko asian pelkkänä Isännän höpötyksenä ja autokuumeiluna. Viimesimmän kerran taisin keväällä tokasta, että osta pois vaan, jos sulla on rahaa. Mulla ei ole kesäaikana varaa pistää yhtään käsirahaa johonkin autoon, sit syksyllä töitten jatkuessa on mun vuoroni alkaa maksaa sitä menopeliä pois. Joo joo, puolethan siitä joka tapauksessa on mun, mutta ihan reiluuden nimissä siitä on jotain maksettava. 

Mun pelkoni ei oo muuten ainakaan vielä käynyt toteen, hyttyset ei oo onnistunu syömään mua ihan rokkopotilaan näköseksi! Varustaudun kyl juhannusaattona pipolla ja miljoonalla purkilla hyttysmyrkkyä. Lisäksi ajattelin nauttia sen verran alkomahoolia, että menee hyttysetki humalaan jos meinaavat mua imeskellä. Podetaan niitä jälkiseuraamuksia sitten myöhemmin... 

Kävinpä tässä välissä tsekkaamassa uutisia. Mun pieneen mieleeni ei taas mahdu, mitä tässä maailmassa oikeasti tapahtuu! Toi Pomarkun perhesurma oli ihan hirvee uutinen. Veti kyllä hiljaseksi aamulla, kun radiosta kuulin siitä. Siis miten kukaan voi. Mun mielestä jokaisella on oikeus ottaa oma henkensä veke, jos sille tuntuu. Jos se vaihtoehto tuntuu siltä ainoalta oikealta, niin minun mielestä meistä jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään. Mutta mitä pahaa ne lapset on menny tekemään?! Jos haluaa kiduttaa sitä lasten toista vanhempaa, niin se varmasti onnistuu muillakin tavoilla. Tässä asiassa minä olen ehdoton. Olkoon ampujalla miten paljon ongelmia tahansa, olkoon kuin väärinymmärretty, kuin sairas tai mitä ikinä, minä en koskaan tule ymmärtämään, hyväksymään tai antamaan anteeksi moista touhua. 

Jos omia lapsiaan ei jaksa, niin silloin on haettava apua. Lapsista pidetään kyllä ihan varmasti huoli, henkeä niistä ei tarvitse alkaa ottamaan. Tää aihe on niin hirveä, että mä en edes tiedä, mitä tunnetta mä eniten tunnen. Onko se raivo, suru, viha vai mikä. Mun tekee niin pahaa niitten pienten viattomien lasten puolesta, samoin lasten äidin. Miten kukaan voi selvitä tuommoisesta? Siinäkin olen ehdoton, että vaikka näiden lasten äiti olisi miten huono ihminen tahansa, niin ei hänkään tuollaista ansaitse. Kukaan ei ansaitse. 

Heittäkää arkulle varoen multaa, siellä on lapset, siellä on kultaa.

Kesä ja kärpäset

Mä seisoskelin hetki sitten pihalla, kun iskä kiikaroi jotain lokinpesää ja selitti mulle ihan innoissaan, että siellä on pian poikaset. Okei, mua nyt ei mokoma asia niin kauheesti kiinnosta, mutta kun nyt iskä asiasta niin innoissaan vouhkasi niin toki mä kuuntelin. 

Täällä on satanu koko päivän, nyt alkaa lopultakin kirkastumaan. Järvenpinta on ihan peilityyni, ulkona tuoksuu kesäsade ja hyttyset on tullu jostain sadesuojistaan takasin, ettimään onnettomia uhrejaan. Neppulan naama oli paukamia täys, mä näytän varmaan pian samalta, kun noi saatanan vinkujat pääsee mun kimppuuni. Tuun todennäkösesti tuoksumaan offilta koko viikon, minkä tääl nyt loisin. 

Väsyttää aika hirveesti. Aamulla pakattiin auto kattoa myöten täyteen ja lähdettiin Turusta ajelemaan joskus seiskan jälkeen. Ei kyllä pysähdytty, kun pariin otteeseen koko matkan aikani ja mun selkäni huusi kuolemaa. Ei oo toi bemarin etupenkki ihan mulle suunnattu, mut enpä viittiny alkaa muuttelee niitä säädöksiä, jos se kerran äitille passaa. Vanhuksien autohan se on, ja äipäke siinä pelkääjän paikalla enemmän istuu.

Autoista puheenollen... Isännällä on autokuume. Nyt tässä jotenkin pääsi käymään niin hassusti, että se on huomenna menos koeajaa yhtä avensista. Mein iskä vihjaili jo viime kesänä, että jos me ollaan hankkiutumas corollasta eroon, niin ei saa tietämäti hävittää. Äitin kauppakassiin on meinaan kertyny jo reippaasti kilometrejä ja on se muutenkin huomattavasti paskemmassa kunnossa, kun toi mein nykynen riisikuppi. Mikäs siinä, kyl mulle passaa! Vähä jänskättää, että ostaa rämäyttääkö se ukkeli sinne uuden auton odottamaan, vai mitä se meinaa. 

Mä voisin ottaa vähän lisää jäätelöä, käydä polttelemas tupakin ja pakottaa sen jälkeen äitin kattoo mun lomakuvat. Ehkä iskääkin vähän kiinnostaa. Sen jälkeen onkin vuorossa pelkkää lagailua, sieltä tulis futistaki telkkarista. Isän ja tyttären laatuaikaa... :D

Mitä sä luulit?

Mun päässä on soinu Super Marion tunnari eilispäivästä asti. Jaa, että minkä takiako? Koska taas BigBron kans muistettiin, että meidän xboxilla voi pelata sitä samaa iänikuisen vanhaa Marioo, mitä pentuna hakattiin nintendolla. Huippua.

Tää viikonloppu on kyllä eletty ihan helkkarin ahtaasti, mut sopu sijaa antaa ja hyvin on mahdettu. Kuhan Neppula saa maitonsa juotua, niin suunnataan kirpputorille. Sen jälkeen pitää pakata (vittusaatana) ja huomenna lähetään ajaa kohti Itä-Suomea ennen sianpierasua.

Mä olen niin onnellinen.

Tarmokas fiilis!

Mun on hiki! Ja voin taputtaa itseäni henkisesti selkään. Nousin puoli yhdeksältä ylös, vaikka väsytti ihan maan helvetisti. Koitin soittaa työterkkariin, että oisin saanu varattua itelleni ajan työhöntulotarkastukseen, mut vitut sieltä ketään vastannu. Temmoin sitten samantien lakanat irti sängystä ja nakkasin ne pyykkikoneeseen, eipähän ainakaan tullu enää himoa sukeltaa takasin sänkyyn. 

Nyt mä olen imuroinu, siistiny joka paikan, tiskannu, vieny lakanat ulos ja toinen koneellinen pyykkiä pyörii. Paskiksen pesin just ja enää pitäs kiikuttaa lehdet ulos, pyörähtää suihkun alla ja sit laittaa ruokaa tulemaan. Ainakin täällä nyt päällisin puolin näyttää sille, että kehtaan päästää BigBron pesueineen tänne sisälle. LilBro teksitteli kanssa tossa jokunen aika sitten, ne oli käyny ultrassa, eikä kuulemma ollu näkyny pippeliä! Nyt jäädään sit jännäilee, että kumpika sieltä sitten putkahtaa. Pulssien perusteella oli aikasemmin veikattu poikaa, vaan tiedä hänestä sitten. 

Mä oon ihan hirveen rauhaton ja on just semmonen fiilis, että virtaa riittäis vaikka mihin. Onneksi on ollu tätä siivoamista tässä, niin saan johonkin purettua tätä tarmoani. Tulisin hulluksi, jos vaan pitäis istua perseellään odottamassa, että koska mein vieraat on perillä. En malta odottaa sitä, kun nään Neppulan ja toki neki Neppulan vanhemmat ja sitä, kun saan työntää niille Berliinistä ostetut tuliaiset.

Hah, mä olen luukkuttanu koko aamun Die Toten Hosenia. Tiskatessa pukkasin keittiön soittimeen Bushidon levyn ja jammailin sen tahtiin tiskatessani. Mikä piru noissa saksalaisissa on, kun ne tekee niin hyvää musaa?! Kakarana mä tykkäsin Scooterista ja Captain Jackista. Teininä Rammstein oli ihan huippu ja aikuisena mä löysin Tokio Hotelin (aaaah!) ja sen myötä Bushidon, nyt viimesimpänä on tullu Die Toten Hosen. Oon niin kateellinen muutamalla lapsuudentuttavalle, ketkä kävi kattomasa Rammsteinia Helsingissä jokunen vuosi sitten. Miekin halluun!

Pitäs vähän katella noita Berliinin kuvia ja tunkee tikulle sieltä parhaat palat mukaan, niin saan kotipuolessa pakottaa kaikki kattomaan ne. Mä ite oon semmonen paparazzi, että räpsin viikon aikana reilut kuussataa kuvaa. Markelta tuli joku reilu kolme sataa, ehkä kukaan ei jaksa tuhatta kuvaa tuijottaa meikäläisen kohelluksista. Paitsi me itse tietenkin! Markella on kuva, missä mä seistä pojotan Madame Tussaudsissa Bill Kaulitz-nuken vieressä. Näytän niin karseelta, mul on oikeen semmonen hullun raiskaajan ilme. Voin vaan kuvitella, minkälainen ilme mun naamalla olis, jos pääsisin ihan oikeen elävän Billin viereen. Turvamiehet ajais mut kilometrien päähän samantien, kun näkisivät sen hullunkiillon mun silmissä, mikä siinä kuvassakin näkyy.

Mjäh. Jos mä menisin viemään noi lehdet nyt keräyslootaan. Sit kaivan etusormestani pois sinne menneen kaktuksenpiikin, kun on aika veemäisen tuntunen varsinkin näppistä hakatessa.

Fuck this shit #483

Voi laaki ja vainaa sentäs. Vittu tätä paskaa. Mikä siinä mahtaa olla, että jos joku päästää työpaikalla sammakon suustaan, niin ei voi sitten esimiehelle myöntää, että hupsista saatana, nyt kävi moka. Minkä helvetin takia tarvii mennä vetämään toinen työkaveri siihen mukaan ja kaiken lisäksi väittää, että se työkaveri on sanonut/kommentoinut tilanteessa jotain ihan muuta, kun mitä oikeasti on sanonu? En jaksa ymmärtää. Enkä kyllä jaksa asialla päätäni vaivata. Minun versioini asioista on kuultu, minä olen myöntänyt, että hupsista saatana, huonoon läppään tuli lähdettyä mukaan ja mun puolesta kaikki on okei. Kuten on myös sen henkilön, ketä se huono vitsi koski, kävin nimittäin häntäkin moikkaamassa samalla reissulla, että eihän meidän välillä vaan ole mitään epäselvyyksiä. Eipä ollut ei, kuten ounastelinkin. Mut nyt on kesä, mul on loma ja mä en jaksa kiusata itteeni työasioilla enää yhtään vitun vertaa!

Nyt mul ois ohjelmassa järjestellä tämä huusholli inhimilliseen kuntoon. Pyykkiä pyörii taas täys koneellinen, onneks saan ulos kuivamaan niin kuivuuvat äkkiä tuolla auringossa. Imuroinnin jätän huomiselle ja samalla vois varmaan pyyhkästä vähän pölyjäki. Kehtaan sit päästää Neppulan mönkimään tänne, ilman että se on kolmen minsan konttailun jälkeen muuttunu itekin pölykoiraksi.

Oli muuten ihan yliluksusta nukkua viime yö omassa sängyssä! Samoten oli mahtavaa kattoa jalkapalloa (Hyvä Saksa!) suomenkielisellä selostuksella. Oma vessa on kans paratiisi, varsinkin, kun se vetää yhden viis kertaa paremmin, kuin mein Berliiniläinen paskis. Suihkusta tuli kuumaa vettä koko aamusuihkun ajan ja kun hain kioskilta tupakkia ja batteryn, niin oli eri kivaa, kun sai toimittua ihan omalla kotimaisella. Että joo, kyllä kotona on ihana olla. Nyt mä vielä tosiaan odotan tosi innoissani sitä, kun pääsen viikonvaihteen tienoilla reissaamaan kotopuoleen. Lauantaina mennään käymään sakilla Main luona, näkee noi mun kummitytyt sit toisensa. ♥


Ryydyttää kyllä vieläkin. Houkuttais ihan hirveen paljon sukeltaa tonne vällyjen väliin ja vetää vaikka semmoset muutaman tunnin tirsat, mut väliin jää. Pitää riittää jotain unta yöllekin, viiti nyt heti alkuunsa kääntää unirytmiään päin persettä. Mut hetken mä istun, ennen kun alan puuhaamaan itelleni ruokaa tai jatkan tätä siivoilua. Puhelinlaskukin pitäis maksaa. Fuck.

Going down to Potsdamer singing Checkpoint Charlie blues

Yksi sana: Väsyttää. 

Ja ihan maan helvetisti. Viime yönä nukuttu kolme hikistä tuntia, lento kotiin lähti Berliinistä klo 6.50 ja viideksi tähdättiin kentälle. Noustiin siis puoli neljän jälkeen ylös, kolmen tunnin yöunien jälkeen. Koneessa en saanu nukuttua paskaakaan, oli jotenkin hankala olla. 

Huomenna mun pitää raahautua pomojen kanssa palaveriin. Joku työpaikkakiusaamisjuttu, mua hirvittää ihan sikana. Mua ei tiettävästi syytetä mistään, vaan vitustako minä nyt tiedän, mitä siellä on se kiusaajaksi epäilty ihminen oikeesti puhunut. Mä en ole ainakaan kiusannu ketään, eikä mua ole kiusattu. Kai se sit huomenna selvinnee. Kuulemma mun ei tarvi olla huolissaan, vaan vittu, väkisinkin kai sitä on. Saisin pyytää paikalle työsuojeluvaltuutetunkin (kuulemma ei pomon puolesta ole tarvetta, mutta infoksi mulle) ja en tosiaan ole sille enää jaksanu soitella. 

Oon käyny täs valmiiksi yhden ihmisen paperisotaa liittoa varten, että saisin sinne lähetettyä kaikki lippuset ja lappuset, ennen kun suuntaan ens viikon alusta kotinurkille. BigBro, Sil ja Neppula tulee tänne viikonlopuksi, ihanaa! ♥ Mun on ollu ihan hirvee ikävä. 

Mutta meillä oli niin ihana loma. Vaikka Marken jalka kipeyty kaikesta siitä ravaamisesta heti alkuunsa ja kumpainenkin saatiin jotain pikku mahapöpöä, mulle riitti yks purjo tässä joku yö, mut Marke purjos ja istu pytyllä sit ihan mein molempien puolesta. Se olikin justi edellisenä iltana kehunu, ettei oo ala-asteen jälkeen sairastanu oksutautia. Mut silti, oli ihan huippua. Mua väsyttää nyt niin paljon, etten jaksa alkaa selostaa teille kaikkia meijän toilailuja, ehkä mä torhentaudun joku kerta. Kunhan nyt ensin saan nukuttua kunnon yöunet omassa sängyssä.

Mä kattelin noita meidän lomakuvia ja olen entistä enemmän sitä mieltä, että lähtisin takasin melkein ihan koska vain. Tai no, niiden yöunien jälkeen. Mun matkalaukku muuten ylitti 100 grammalla painorajan takasinpäin tullessa, luojan kiitos en joutunu makselee mitään sakkoja! 

Saattaapi olla, että tänään jää jalkapallo kahtomati, saattaa se kuuluisa DDR:n keksimä Nukkumasa tulla kylään, ennen kun peli loppuu. Siitäkin huolimatta, että kotiin oli tosi ihanaa palata, niin...

...Mulla on jo nyt ikävä Berliiniin.

To do!

• Käy työkkärissä

• Käy Isännän työpaikalla tulostamassa lentoliput

• Tee samalla online check in

• Tulosta hotellivarauksen varmistussähköposti mukaan

•  Tyhjennä Tampere-kassi

• PAKKAA

• PAKKAA

• PAKKAA

• Hoida käsimatkatavarat kuntoon --> Varmista, että passi ja inskat on mukana! 

• Lakkaa kynnet, höylää kainalot ja sääret, hoida ittesi ihmismäiseen matkustuskuntoon

• Osta lisää tupakkaa. Muista, että koneeseen saa viedä vaan yhden sytkärin.

• Älä ressaa liiaksi

Se on kyllä turha toivo. Oon ressannu jo varmaan koko viikon edestä, tai niin mä ainakin toivon. Mun laukku on viittä vaille täysi, ja omien punnitusten mukaan se painaa apauttiarallaa 14 kiloa. Eli saan shoppailla yhdeksän kilon edestä romua takasinpäin tullessa, nou worries siis!

Meitsi painuu takasin pakkaamaan, sit iltasella aikasin unille. Aamulla kilahtaa herätys 3.30, paree ois selvitä ennen puoltayötä unille. Bloggailkaa mul nyt sit kaikki paljon lukemista, nähdään reilun viikon päästä! ♥

Auf Wiedersehen! 

Etkö sä nää mitä sun kuvan alle postasin

Olipas hurjat loman alottajaiset eilen. Sää oli kuin morsian, oli ihan vitun kylmä ja vettäki tuli välillä ihan omiksi tarpeiksi asti. Vedettiin Marken kanssa vähäsen skumppaa ja sen jälkeen sit suunnattiin säitä uhmaten keskustaan. Happoradion keikan jälkeen pällisteltiin vielä vähän aikaa keskustassa, imastiin Koskipuistossa sidut ja lonkerot ja lähdettiin sen jälkeen bussipysäkille hytisemään. 

Oltiin Markelandiassa jo ennen iltaysiä. Ei kyllä haitannu yhtään, ei meillä ajatuksissakaan enää ollu vähään aikaan ollu, että ryypättäis muistit ja tilit nollille. Mua kyllä väsyttiki ihan sairaasti. Heräsin eilen aamulla kuuden aikaan pyörimään sänkyyn, vaikka herätyskello soi vasta puol seittemän jälkeen. Aikasemmin tällä viikolla kävi kans kerran samalla tavalla, oon vissiin tulossa vanhaksi, kun tämmösiä merkkejä alkaa esiintymään. Mulla kun ei ole ikinä aikasemmin ollut tommosta ongelmaa, että uni loppuis aamulla kesken. 

Eilen simahdin yhdentoista korvilla. Ja ihan vahingossa. Marke oli vissiin koittanu mul jotain jutellaki, mutta olin jo nukkua pössöttäny täyttä häkää, kun en ollu enää vastannu. Huitelin sit puol kymppiin asti aamulla, olin kyl ihan eri ihminen herättyäni. Nyt onki koko päivä sätätty kaikkea valmiiks Berliiniä varten. Tulosteltiin valmiiksi junaliput tiistaille, kartat yhteen keskitysleiriin ja Berliinin vissiin ainoaan Budnikowsky-puotiin ja napattiin valokopiot passeista ja ajokorteista. Ihan vaan kaiken varalta.

Niin. Hampurissa Budneja kasvo joka nurkan takana ja kannettiin sieltä aika satsi meikkejä kotiinkin, kun se kaikki oli niin ihana halpaa. Me sitten toki nokkelina kuviteltiin, että Berliinistä niitä löytyy ihan samalla tavalla. Ja kissan hännät. Googlen mukaan löytyy tasan yks, sekin 20 kilsan päässä meidän hotellista. Budnikowsky-ketju on vissiin semmonen isompi juttu vaan siinä Hampurin nurkilla. Toivottavasti löydettäis joku yhtä mehevä halpakauppaketju eri nimellä, niin ei tarviis ihan noin kauas matkustaa. Vaan sit jos ei löydetä, niin matkustetaan ihan varmasti. Onhan meillä sentään jo karttakin. 

Kiskottiin kilpaa naamaamme rasiallinen kirsikoita, kun Marken porukat kävi kylässä ja toivat semmosia kivoja tuomisia. Eihän siinä mitään, nyt vaan meinaa maha huutaa kuolemaa. Jännityksellä odotan sitä hetkeä, kun jostain päin suolistoa kuuluu joku paljonpuhuva kurahdus tai korahdus ja sen jälkeen juostaan ja lujaa kohti pyttyä. Toivottavasti ehdin ajoissa, tai Marken nauru ei lopu ikinä. 

Kovasti me koitettiin tehdä jotain matkasuunnitelmaakin. Perjantaina mennään ostoksille ja sen jälkeen vähän juhlimaan. Nähtävyyksiä juostaan läpi sit kaikki muut maholliset päivät, ostettiin muuten netistä onlineliput Madame Tussaudsin vahakabinettiin! Meen niiin puristaa Bill Kaulitzia perseestä. Siellä on varmaan liikaa ihmisiä siihen, että kehtaisin iskeä hampaani sen vahanuken kankkuun. Muuten tekisin sen taatusti, sen lähemmäs tuun koskaan elämässäni pääsemään Bill Kaulitzin täydellistä takalistoa. Siitä varmaan pitää turvamiehet huolen.

Uh Ah. Pyysin MrHotin naamakirjakamuksi. Ainakin pystyn nyt stalkkaamaan sitä oikein kunnolla. Mä tuun olemaan niiiiiin hukassa. Mutta voi luoja, kun on se vaan niin hot. Ja jostain helvetin syystä mun päässäni on soinu koko illan se uus kesäkumibiisi. PANISIN! Woo-oo-oo-ouuu PANISIN!

Se oli sitten siinä

Tämä lukuvuosi nääs ja sitä myöten työt. Meen kyl huomenna vielä pyörähtää kevätjuhlissa, mutta en mä edes jaksa laskea sitä varsinaiseksi duuniksi varsinkaan, kun oma porukka ei Luojan kiitos ole tänä vuonna esiintymisvuorossa.

Mä olen pakannut melkein kaikki kamat Tampereen reissua varten. Jotenkin mulla on koko ajan semmonen keskeneränen fiilis, että jotain tärkeää puuttuu ja on unohtumassa kokonaan. Mä olen niin innoissani tästä kaikesta, Tampereelle lähdöstä ja siitä, että ihan pian me lähdetään sinne Berliiniin! Siitä huolimatta mulla on päällä ihan hillitön henkinen väsymys. Mut tätä se on joka kevät. Viimeset viikot on ihan jäätävää hullunmyllyä ja sit kun se loppuu, niin kaikki pysähtyy. 

Säätiedotus lupaa vettä koko huomiselle päivälle. Saattaapi olla, että ei Marken kans kyl lähdetä vesisateeseen rypemään ja kyttäämään Happoradioo, vaan hipsitään johonkin pubiin istumaan ja kilistämään kesälomantyöttömyyden kunniaksi. 

Niin, lähipäiville kyllä riittää ohjelmaa ihan kyllikseen. Sunnuntai istutaan Marken kanssa alasti (toivottavasti saitte paljon likaisia mielikuvia!) kun pyykkikone pyörittää viimeisiä pyykkejä Berliiniä varten. Pitäs aina pyhittää ne viimeset päivät ennen pidempää reissua kotona makaamiselle, mutta en jaksa nähdä vaivaa. Oon viime päivinä meinannu kiipeillä seinillä jo muutenkin, oonpahan jossain, missä joku kiipeilee mun kans kilpaa niille seinille. 

Saatan siis viettää hiljaiseloa blogissani vähän aikaa. Tai sitten en. Älkää kuitenkaan vielä huokaisko helpotuksesta, kyllä mä vielä tuun riehumaan ja hehkuttamaan teille lähtöäni ja siitä aiheutuvaa ressiä. 

Ai niin! Onnea ylioppineelle Eepulle  sekä Antulle ja Mimosalle valmistumisen johdosta! :)