Liian kauan sitä vissiin kestikin, kun illalla tuli uni ja aamulla heräsi pirteenä hyvin nukutun yön jälkeen. 

Mä en pysty nukkumaan, liikaa ajatuksia. Mua ahdistaa niin paljon, että mä en voi hengittää. 

Sanoin illalla Isännälle, että mä olen sitä mieltä, että tää ei toimi. Sillä on töissä vittumaista ja se on väsyny, mutta mä olen myös väsyny. Mie en enää vaan jaksa. Minä en jaksa elää tämmöstä paskaa enää kahta viikkoa, kun sitten kuulemma töissä helpottaa. Vaan jos kotielämä ei helpota, mitä helvettiä tuo mies oikein kuvittelee. 

Se meni kyllä kumman hiljaiseksi, kun sanoin, että jos minä muuttasin pois. Sen jälkeen se ihan ite vapaaehtoisesti kyseli, että mihin aikaan mentäis huomenna töihin, että mulle passais bussit ja muut parhaiten. 

Mä aion siitä huolimatta olla se paska ihminen, joka ottaa tämän asian puheeksi viikonloppuna. kun mie en voi hengittää, kun minä en vaan enää jaksa. Kun mulla ei ole mitään sanottavaa, kun mie en vaan yksinkertaisesti jaksa.

En maksa vuokraa, en maksa autoa, enkä maksa mitään muutakaan, ennen kun mun kans on suostuttu keskustelemaan.

Vitun täysikuu, vitun ahdistus

Möllötinpä sitten koko viime yön hereillä kilpaa kuun kanssa. Ei jumalauta, ei tuu helvettiäkään tästä. Menin puoliltaöin sänkyyn, nousin vajaan tunnin päästä pois. Katsoin pari jaksoa Paljastavia valheita. Menin sänkyyn. Pyörin petivaatteet hikiseksi, kuuntelin Isännän kuorsaamista ja koitin kaivautua sen kainaloon. Siinä samalla koitin ikäänkuin vahingossa tönäistä sen hereille, että olisin voinut ruikuttaa sitä silittämään minut uneen. Kelloa katoin kakskytä vaille neljä. Sen jälkeen kulki postimies rapussa, ulkona kolisi lumiaura ja kuulin aamun ekat bussit. Puoli kuuden aikaan vilkasin kelloa ja tasalta se jo soi. Hoipertelin suihkuun ja teki mieli itkeä.

Ihan hirveä olo. Sydän hakkaa varmaan kolmatta sataa ja viskaa väliin muutaman rytmihäiriön, kädet tärrää, silmiä särkee ja olo on ihan sekava. Oksettaa, huimaa ja ahdistaa. Takaraivossa jyskyttää alkava migreeni, aloitin kyllä aamun särkylääkkeellä. Jos minä yhden päivän selviäisin. Tänään olisi paras tulla uni jo iltapäivällä, että saan nukuttua kaikki velat pois. Huominen tulee muuten olemaan vielä isompaa tuskaa.

Kyllä minä sinuna menisin lääkäriin, jos toi nukkuminen ei onnistu.

Isäntä oli varmaan ihan oikeassa. Mutta kun minä en ole se. En minä tiedä, että mihin minä soittaisin tai mitä minä tekisin. En minä vaan uskalla.

Itkupotkuraivo

Voi ristus notta mua ottaa päähän. Kiitti VR! Tilasin just perjantaita varten junalipun Pohjois-Karjalaan ja hommahan hoitui todella helposti. Eka palvelin kaatuu muutamia kertoja, sit kun lopulta saan matkustukseen oikeuttavan läpyskän maksettua, niin kuinkas käykään. Rahat lähtee kyllä, mutta sähköpostiin lippua ei näy, ei kuulu. Että kiitos oikein paljon tästä! Semmonen kevyt kenttävitutus päällänsä, tekis mieli repiä tukkaa, kirkua ja paiskoa kamoja. Tulostan huomenna ton tilausvahvistuksen töissä ja menen sen jälkeen riekkumaan VR:lle paikan päälle, ellei sitä lippua ala meilipoksiin kolahtelemaan. 

Koko viikko on ollu ihan mahdotonta höyräkkää. Ystävä on ollu maanantaista asti sairaalassa keuhkojensa takia ja näillä näkymin on ainakin ensi maanantaihin asti. Huolettaa ihan hirveästi, vaikka ei ihan henkiheitosta olekaan vielä kysymys. Toivottavasti. Sitten tässä on ollu sen miljoonaa puuhaa töitten lisäksi, että oon perjantaina puolen päivän aikaan valmiina kiipeemään junaan ja lähtemään ristiretkelle. 

Voi miksi ei voi olla jo huominen. Olisi enää yksi yö nukuttavana, että pääsen kotiin äitin pöperöille, iskän lellittäväksi ja ite lellimään Bigbron ja Silin vauvelia! Mä en malta odottaa, että nään taas ne kaikki mulle niin rakkaat ihmiset ja saan sen ihan vauvalta tuoksuvan pikkupikku ihmisen syliini. Mä en tajua, miten jotain elävää olentoa voi rakastaa näin hirveän paljon. Miten onnelliseksi mä tulen jo siitä, kun näen sen isänylpeyden Bigbron silmistä, tai miten onnelliselta Sil näyttää imettäessään kaunista pikku ihmettä. Pelottaa kyllä vähän jo etukäteen, että miten vaikeaa se sieltä lähteminen tulee maanantaina taas olemaan.

Viime yö meinasi taas mennä harakoille, ei meinannu tulla uni silmään taas kerran millään. Mä olen ihan tautisen väsyny koko ajan, kun en saa illalla unta. Valvon, pyörin ja tuskailen. Mä haluaisin vaan nukahtaa! Isäntä jo kysy, että eikö tähän vaivaan ois jotain lääkettä. Ei oo mun kohdalla, mä en halua mitään nukahtamislääkkeitä. Mä oon aina ollu huono nukkumaan ja ajottain sitte mennään näillä, että työviikkon aikana nukun kaikenkaikkiaan jotkut hikiset 20 tuntia. Kyllä mä sitten nukun, kun oon niin väsyny, etten enää hereillä selviä. 

Huominen päivä (ja aamu) enää, sitten saan ainakin nukkua vähän pidempään. Toivottavasti posti muistais mua huomenna paketilla ja pääsisin hautautumaan Queer as Folkin ihmeelliseen maailmaan. Tietenkin kaiken pakkausriehumisen jälkeen. 

Ps. Simpsonit on ihan suolesta. Hyiyök!