Olipahan paardit!

Siis voi laaki ja vainaa, myö vähä Main kanssa bailattiin. Ihan vaan pikkusen, silleen niinku hienojen rouvien kuuluukin. Taidettiin keskenämme riehua tuolla tanssijuottolan tiskillä, että vittu myö ymmärretä semmosta hienostelua, että juodaan kaks sidua ja sit lähetään yheltä kotiin ja seuraavana aamuna ihmetellään, että eipä muuten oo ees darra, kova väsymys on ja lässynlässynlää.

Myö taijettiin naukkailla vähä enemmänkin, kun vaan pari sidua. Siitäkin huolimatta, että tuolla SOK:n rafloissa oli menossa semmonen tarkka seuranta päällä, että asiakas ei todellakaan saanu yhdellä tilauksella enempää, kun sen yhden alkoholiannoksen. Eli ei saanu drinkkiä ja shottia, niinku on yleensä saanu, vaikka laki varmaan määrää, että yks per nekku. Syynättiin kyllä sisälle mennessä paperitki ihan törkysen tarkkaan. Mä olin tosi yllättyny, kun multa kysytään paperit johonki k-20 paikkaan. Kerrankin luulin näyttäväni nuorelta.

Kissanvitut, nyt on kuulemma ollu baareissa joku tehovalvontaviikonloppu. Eli tuskin näytin yhtään sen nuoremmalta, ne vaan syynäsi jokaisen henkkarit.

Sitten siinä pääsi taas käymään silleen hassusti, että myö Main kanssa sotkeuduttiin vähän jatkoille. Voi sen kämpän naapuriparkoja, oli siellä varmaan semmonen elämä viiden hengen kesken siinä pikku yksiössä, että voi tauti sentään. Kotiin sieltä lähettiin hipsimään joskus vissiin seittemän korvilla, ihmiset tuli vastaan aamulenkillä kusettaen koiriaan ja taisi joku olla töihinki menossa. Me kävellä hipsuteltiin tuolla heräävässä keskustassa kohti taksitolppaa, että päästiin himaan. Isäntä oli hereillä jo siinä vaiheessa, kun meikä tuli kotiin ja kaatu sänkyyn.

Minä onneton raukka kuvittelin, että selvisin ilman rapelorapua, kun heräsin joskus puolen päivän aikaan. Vedin rahkan ja vissyä naapuriini ja ihmettelin, että mikäs tässä on ollessa. Olis vissiin tarvinnu pitää turpansa kiinni ja ajatuksensa kurissa, nimittäin voi hyvää päivää ja kättä päälle, kun mä oikeasti olin eilen kipee! Mä sain halata vessanpönttöä useempaan otteeseen, eikä mulla pysyny mikään safka sisällä. Kelasin jo mielessäni, että montakohan aivosolua mä taas olen tappanu, kun syljin sisälmyksiäni vessanpönttöön. 

Melkein teki mieli jo sanoa ne neljä kuuluisaa sanaa, en juo enää ikinä.  Mut enpä viittiny ihteeni huijata, juon kuitenkin. Ja kärsin varmaan yhtä hirveetä darraa, kun eilenkin. Viime kerrasta muuten onkin aikaa, varmaan pääsiäisenä viimeks tollai, että oon iltaan asti purjonnu. Paitsi eilinen oli kyllä siinä mielessä taas pahin, että paiskasin kasin jälkeen sänkyyn, ku en enää jaksanu sitä kuvotusta ja oksetusta. Se on vissiin ihan suoraan verrannollista hauskuuden määrään se krapulan määrä, mitä kivempaa on, niin sen kovempi on darraki!

Että jäi kyllä eilen juoksukoulun treeni tekemättä. No, tein eilisen sit tänään ja keskiviikon taukopäivä jääpi poikkeen. Huomasin kyllä tuolla juostessani, että ei eilen oo tosiaan paljo sapuska suolistossa viihtyny, olin niin saatanan hapoilla, kun tulin kotiin. Mua kyllä naurattaa itteeniki jo, että vittu tällä viikolla pitäs kyetä juoksee jo neljä minuuttia putkeen. Joo, onnea mulle, tuun varmaan kuolleena sillon kotiin. Tai ryömin viimesillä voimillani ja kupsahan tohon eteisen lattialle. Sit jos joku vielä ihmettelee, että miksi mie vihaan kaikenlaista ryhmäliikuntaa. No just siksi, kun tällä kunnolla ei tosiaan juosta kummia lenkkejä tai jumpata kovin ihmeitä ilman, että makaan ruumiina omassa hiessäni sen jälkeen. 

Tarinoita rapulasta

Aamuyöstä rumuttiin Marken kanssa baarista kotiin. Eikä ees kompuroitu Marken naapuruston kukkapenkkejä lyttyyn, niinku joku oli tehny toissayönä. Kuultiin sillon kyllä, kun joku rämisteli rapussaki niin kovaa, että heräsi varmaan jokainen asukas. Mutta takaisin viime yöhön. Tai tähän aamuun, ihan mitenkä vain.

Ensin vetelin naamaani kebua riisillä, sen jälkeen alkoi nukuttaa. Valveutuneena tyttönä hain tietenkin varmuuden vuoksi yrjövatin viereeni. Mikäs siinä, onneksi otin vatin enkä ämpäriä. Pyörähin nimittäin sängystä lattialle, ja suoraan sen vatin päälle. Lyttäsin siis Marken ainokaisen vatin, kastelin peittoni ja mattokin on vähän kostea. En siis ollu yrjönny sinne vatiin, ainoastaan pistin vettä, että on mukavampi kippailla pukluja pois jos en vessan pönttöön asti selviä. Mietin vaan Markelle ääneen jälkeenpäin, että jos oisin mylskähtäny sankon päälle, niin tod näk se olisin ollu minä, johon olisi sattunu enemmän. Sain kyllä onneksi murjottua ton vatin takasin muotoonsa, siinä on nyt vaan hienoinen lommo kyljessä muistona minusta. 

Tänä aamuna tein sitten sen huomion, että en enää ikinä syö juovuspäissäni kebua riisillä. Jos sattuu aamulla olemaan huonovointinen, niin sitä riisiä on ihan helvettiä puklata pihalle. Testattu on. 

Sit mun silmässä on joku roska. Oon hangannu, huuhtonu ja kaivanu märällä vanupuikolla, mut silti toiseen silmään pistää ja sattuu aika hirveesti. Saan varmaan kohta jonku silmävamman, kun koitan selvittää, että mikä tuolla silmäluomen alla pistää. 

Fanta exotic on kyllä maailman paras darrajuoma. Heti vadelmavissyn jälkeen. Miksi ostin vaan yhen pullon?! 

Mun on ikävä mun ukkokultaani. Sit mun vasen pikkuvarvas on kipee ja veikkaan tuoksuvani aika hirveen hyvälle. Toivottavasti ei tarviis ainakaan purjota enää tänään, mä tahtoisin tehä jotain kivaa, ettei ehi tulee ihan tautinen darrahajotus.

Ja jos joku kerkesi ihmettelemään tuota mustaa taustaa jossain kohtaa tekstiä, niin bloggerilla on taas mua vastaan jotain, enkä jaksa nyt perehtyä asiaan sen tarkemmin. Sen voisin todeta, että kiitos tästä.

Tahdon auringonlaskuun ratsastaa

Kävin tänään Lidlissä ekaa kertaa herra ties mitenkä pitkään aikaan. Vähän kyllä meinasi suorastaan jännittää, kun himoitsin tortilloja ja sain lidlissä hyvän tovin seikkailla, että löysin kaiken tarvittavan.

Mutta voi härrendyydelis, mitä mä rehulaarilta löysinkään! Siis voi pyhä lehmä sentään. Mä näin varmaan maailman kauneimman pojan. Tai okei, oli se jo varmaan mies, kun sillä oli semmonen sinertävä sänki leuan ympärillä. Mielestäni naamioiduin erittäin hyvin vertailemaan ja tutkimaan eri tomaatteja, mutta todellisuudessa kyyläsin suu auki sitä kävelevää mestariteosta. Skannasin sen tapauksen verkkokalvoilleni ja kun olin vahtinut tarpeeksi, pyyhin kuolat suupielestäni ja läksin jatkamaan matkaa. Kävelin sen pojun ohi ja sitten käännyin kuin ohimennen tutkimaan erilaisia olutmerkkejä ja tsekkasin samalla, että minkälainen berberi sillä herkkupalalla oli. Juu, kannatti kyllä kääntyä. 

Kassajonoon vaappuessani mä heitin koriin vielä muffinsseja. Hyvästi laihis, eiköhän tässä ole sikailtu jo ne kilot takaisin, mitkä ehkä ehti kadota, kun elin niukalla linjalla mässäilyn suhteen. Samalla tunsin taas kerran itteni ihan vanhaksi likaiseksi tädiksi, se poika oli ehkä hikiseen joku kaksikymppinen. Juu, olihan se ainakin aikuinen (tai sellaiseksi luettava), mutta siitä huolimatta. Mutta voi hyvänen aika, jos minun silmiini sattuu joku köyhän naisen versio Bill Kaulitzista, niin saa poju painaa karkuun jos baarissa sattuu tulemaan vastaan.

Mä muuten totesin tänä aamuna, että kannattais varmaan useammin mennä illalla seittemältä nukkumaan, jos aamulla soi kello kuudelta. Ei, en hypännyt sängystä jänöjussin ripeydellä ylös, mutta ei ainakaan ollu niin lamauttava väsymys, kun normaalisti on! Vielä kehtasin illalla kuuden aikaan miettiä, että mahtaiskohan riittää unta aamuun asti, jos nyt pistän nukkuu. Kyllä muuten riitti! Ja ois varmaan vielä parisen tuntia riittäny. Sillä asialla on ehkä jotain tekemistä unen riittämisen kanssa, että lauantaiaamuna kompuroin Main kanssa nukkumaan kuuden maissa. Ylös noustiin puolikymmenen aikaan ja siinäkin muutaman hassun tunnin aikana tuli kyllä heräiltyä ja nukuttua enemmän ja vähemmän huonosti. Se oli kyllä jo iso voitto, kun ei tarvinnu Main miehelle kiljua, että pysäytä tää auto, että mää pääsen tienposkeen voimaan pahoin, kummitytyn ja tämän isoveljen killittäessä takapenkillä.

Lisäksi noi purjoiluperformanssidarrat vetää mehut aika rajusti pois. Raapi kyllä napa eilen selkärankaa, kun illalla lopulta uskalsi varovasti vetää leivän naamariinsa. Oli voittajafiilis, kun se ruoka jopa pysyi sisällä. Uni ei kyllä maistunu päivällä, yritin kolmen aikaan pistää tunnin päikkäreille, heräsin 20 minuuttia myöhemmin ja se siitä sitten. Onneksi illalla sammuin, kuin saunatonttu ja aamulla olin kuin uusi ihminen. 

Mä olen tänään ollu jotenkin ihan hepulissa. Lauantai oli kyllä niin huippu ilta, naurattaa edelleenkin kaikki se koheltaminen. Vaikka ei me kyllä Main kanssa nyt edes niin pahasti kohellettu, mitä kohellettiin kaks viikkoa sitten Marken ollessa mukana. Mulla on kyllä se ilta niin täynnä mustia aukkoja, ettei mitään rajaa! 

Että nyt pitäs vissiin vähän saada juhlaputkea poikki. Ihan oikeesti, ei kestä kroppa, luonne eikä kukkaro, jos jatkan samalla vauhdilla eteenpäin. Vappua mä vietänkin muuten ihan huippu merkeissä, kun lähden kotipuoleen neljän päivän vapaan kunniaksi! Mä jo eilen kiemurtelin tuskissani, kun oli niin järjetön ikävä Neppulaa. Enää kaksi viikkoa, sitten minä menen kotiin, tilaan äitiltä munkkia ja simaata ja lellittelen Neppulan ihan pilalle. En malta odottaa.

Tango delirium

• Minä en juo enää ennen Berliinin reissua.
• Seuraavan kerran kun juopottelen Turun yöelämässä, niin tulen kotiin yöksi. Vaikka Main vierestä on kiva herätä, niin vielä kivampi on herätä omasta sängystä ja heittää purjoa omassa vessassa. 
• Minä taidan oikeasti kuolla. Tai pelkään, etten kuolekaan. 
• Enkä mä halua mennä huomenna töihin. 
• Rapulahajotus potenssiin sata.

Paluu arkeen

Minulla oli hyvä pääsiäinen. Perjantaina lähinnä löhöttiin Marken kanssa sohvalla telkkarin edessä, lauantaina kirmattiin ostoksille ja sen jälkeen alettiin tälläämään ja odottamaan Maita. 

Oli kyllä onnistunut ilta. Minä olin hyvin hyvin humalassa, mutta siitä huolimatta minulla oli hyvin hyvin hauskaa. Tanssin uudet kenkäni rikki (okei, se kyllä vituttaa ja aika paljonkin) ja varpaani verille, mutta varpaat onneksi ainakin paranee. 

Meinasin kyllä saada semmosen kevyen sydärin yöllä baarista kotiuduttua, kun havahduin just ennen sammumista siihen, että puhelin soi. Main taksi oli ajanu päin liikenteenjakajaa, eikä mitään pikkusen ollukaan kolhassu. Autosta oli turvatyynyt pamahtanu auki ja kuski oli vaan selitetty jotain, että ei tuota jakajaa oo aikasemmin tossa ollu. Siis mitä vittua?! Ei se jakaja ole tyhjästä siihen ilmestyny. Ja vaikka edellä ajaiskin auto tai olis uus jakaja, ei sitä päin silti voi ajella. Mai soitti mulle ihan hysteerisenä, mä potkin Markenkin hereille siinä tohinassa. Luojan kiitos, ei käyny kuinkaan!

Mutta edelleenkin ihmettelen, miksi se taksikuski ei ollu edes soittanu poliiseja siihen paikalle? Se oli ajellu ihan ihme reittejä muutenkin, että mikä lie ollu miehiään. Ensimmäisenä heräsi epäilys, että joko se oli nukahtanu rattiin, ajanu törkysen pitkää vuoroa, kun on pääsiäispyhät. Tai sitten ei ollu ihan selvinpäin. Kun eihän se saa vakuutuksestakaan mitään, jos poliisit ei oo käyny paikalla toteamassa tilannetta.

Onneksi mulle oli jääny talteen kuitti siitä matkasta, mikä me tultiin keskustasta tähän. Siinä kuitenkin luki kaikki tiedot autosta ja kuskista, niin saa sit Mai ilmotella taksikeskukseen tai johonki, että minkälainen ukko siellä oikein on ollu ratissa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. 

Sunnuntaina minulla oli hyvin hyvin hyvin paha krapula. Lopulta pelkäsin, etten kuolekaan, kun se kuvotus ja yrjötys ei menny ohi. Pidettiin Marken kanssa kunnon purjoiluperformanssit, Marke yökkäs aamupäivän ja minä iltapäivän. Iltaa kohti onneksi parani olo sen verran, että uskallettiin ajella (Marke ajo ja minä vapisin) kylään Marken velipojan luokse tohon vähän matkan päähän. 

Sen fyysisen darran lisäksi mua hajotti eilen ihan hirveesti. Siis niin. Minä voin hummailla vaikka missä reissussa viikkotolkussa ilman, että kuolen ikävään tota Isäntää kohtaan. Mutta voi auta armias, kun se erehtyy lähtemään reissuun ja mulla on darra. Mä olisin varmaan eilen maannu koko päivän sängyssä, nuuhkinu sen tyynyä ja parkunu pahaa oloani, mulla oli niin jäätävä ikävä. Taivaan kiitos Marke oli mun kans täällä, jos mä olisin ollu yksin niin voi hyvää päivää, en olis selvinny. Vaikka mä useinkin makaan täällä rapelon kourissa sillai, että Isäntä puuhailee vaan niitä omia juttujaan, niin ainakin se on täällä. Mun ei tarvii olla yksin, se on darrassa jotain niin hirveänkamalansurkeeta, että en oikeesti selviäis. 

Tossa vajaa tunti sitten tulin kotiin, kun heitin Marken bussiin. Nyt mua hajottaa enää ainoastaan se, että huomenna pitää mennä töihin. Ei pitäs ikinä tehä yhtään mitään kivaa näillä lyhyillä lomilla, ois se töihin meno satamiljoonaa kertaa helpompaa, jos ois vaan maannu tylsyyksissään kotona. Tai niin mä ainakin luulen. Onneksi Isäntä kotiutuu ens yönä, isken siltä hampaat kurkkuun jos se ei ehdi viimeseen Tampereelta tulevaan junaan ja mä joudun nukkumaan yöni yksin. Kun mä tiedän ihan varmaksi sen, että en varmaan nuku silmällistäkään, ennen kun ulko-ovi on ukkokullan perässä napsahtanu kiinni ja sen on mun vieressä vaakatasossa.

Että huhheijaa, sanon minä. Ens viikonloppuna pitäs Main kanssa vielä vähäsen juhlia! Sit on kyllä meikäläisen bailut taas hetkeksi bailailtu, eihän tämmöstä touhua kestä kroppa, kukkaro eikä kengät.

Illalla on kiva painaa pää ihan omaan tyynyyn

Uh huh, oli hyvät bileet eilen! Jopa niin hyvät, että mä kotiuduin tänään vasta puolen päivän jälkeen. Keksittiin yöllä, että lähen kans Main luokse yöksi, että mennään nyt sit oikein jatkolle Main veljen ja tämän kaverin kanssa.

No, eka jonotettiin heseltä safkaa, sit juostiin puol kaupunkia taksin perässä (kun taksijonot oli ehkä kolmen kilsan mittasia) ja lopulta selvittiin Naantaliin asti. Eipä siinä kovin kauaa sitten jaksettukaan jatkoilla, vedettiin ruuat naamaan ja painettiin nukkumaan. Toi kellojen siirto sotki kyllä aika kummasti, yöllä kummasteltiin kilpaa, että mitä se kello nyt sit oikeesti onkaan. 

Nukkumaan selvittiin joskus kuuden maissa aamulla. Ja tadaa, minä heräsin vähän ennen puolta kymmentä, eikä kyllä tullu enää nukuttua sen jälkeen. Kateltiin Main kanssa yks jakso Mentalistia, ennen kun se uskalsi lähtä auton rattiin ja heitti mut kaupan kautta kotiin. Olo oli kyllä mitä kaunein ja raikkain ikinä, kun samoissa retkuissa ja meikeissä himmailin menemään, kun eilen illalla. 

Nyt mua väsyttää ihan tautisesti. Ei oo mikään järkyttävä rapelo, mutta vähäsen heikohko fiilis... Ruoka ei oikein maistu, eikä toi tupakkikaan kovin hyvää tehny. Otin tuossa tunti sitten puolen tunnin tirsakkeet, jonkun ajan päästä raahaudun suihkuun ja sit painun kyllä aikaseen yöunille. Mä en uskalla edes ajatella, että kuinka pahalle mä mahdan haista... 

Mun nielu on ihan hirveen kipee. Että ihan pikkusen on tullu kaakatettua eilen ja sitten tosiaan vielä juoksenneltua yöllä vesisateessa ulkona, että helvetin hienoo, jos nyt jonkun flunssan saan tähän kehkeytymään. Mai vähän meinasi, että se lähtis kahden viikon päästä mun ja Marken kanssa rälläämään, kuhan Marke tulee tänne viettää pääsiäistä. Saas nähä nyt sitte. 

Summa summarum, kivaa tosiaankin oli. En ollu missään jäätävässä kännissä, ja rahaakin meni ihan mukavasti. Nyt on sitten kukkarossa pari kymppiä, joilla pitää selvitä ens perjantaihin asti, kun tulee tili. Ei sen nyt uskois olevan paha homma, kun jääkaapissa on sixpäkki batteryä ja tupakoissakin oon tällä hetkellä aika hyvin. 

Mut jooh. Ehkä mä nyt koitan syödä vähän jotain ja parin tunnin päästä voinkin ihan tosissani alkaa paneutumaan yöpuulle, että jaksan aamulla nousta kuudelta ylös. Wuppiduu.

Paska lentää ja balalaika soi

Ja oli muuten vihonviimenen kerta, kun minä kaadan salmaria suustani alas. Voi hyvä jumala, jos tää paskominen ei pian lopu, niin miulta sulaa persereikä irti. Oon kohta mutustanu Marken imodiumit naamaani, mut ei tunnu auttavan. Ajateltiin tälleen rapelopäivän kunniaksi ajella Marken kotona vielä iltasella, kun ei tässä nyt mikääm tappodarra oo kummallakaan ollu. Allekirjoittanu on vaan saanu juosta melkein vartin välein istumassa pöntöllä. Käyn ostamassa banaania kilokaupalla ja ahdan ne kitusiini, etten paskanna housuuni tossa tunnin ajomatkan aikana. Mie alan kyllä olla ihan tuskanen tän mahani ja sen toimimisen kanssa. Mun ruuansulatusjärjestelmäni elää ihan omaa elämäänsä ja minä saan sitten kärsiä, kun massu on sitä mieltä, että nyt on ajettu suusta alas jotain hyvin hyvin sopimatonta. 

LilBro oli tänään käyny kotona kertomassa uutisensa. Se ite soitti mulle ihan ekana ja oli tosi innostunu muitten reaktioista. Tässä kohtaa minä huokasin helpotuksesta, ainakaan kukaan ei ollu vetäny palkokasveja nekkuunsa. Sitten soittelikin äiti ja viimeisenä Sil. Äiti oli kyllä aika järkyttyny, mutta joko se ei ollu vielä käsittäny kunnolla koko juttua tai sitten se reagoi asiaan huomattavasti rauhallisemmin, kuin minä ja BigBro. Ehkä tämä alkujärkytys alkaa nyt laantua ja minäkin alan olemaan ihan suht sinut asian kansssa. LilBro oli kovasti jutellu, että meneevät yhdessä tulevan äitin kanssa käymään, jahka ensimmäinen neuvolareissu on takanapäin. Toivottavasti se lupaus pitää....

Minä voisin vielä keittää teetä ennen lähtöä. Senkin on sanottu rauhottavan mahaa, mutta katotaan nyt, että kuinka mun mahtaa käydä! Marke tuntuu vetävän ja vaatetta niskaan, joten ehkä mäkin kunnostaudun ja nousen ylös täältä lämpimästä sängystä. Pitää vähän oikoa tukkaansa ja pukea, en kyllä muuten jaksa nähdä vaivaa ulkonäköni eteen. 

Hängouveri

Voi pyhä parahdus, mun teki pahaa, kun ajeltiin pirssin kyydissä kaupungista kotiin yöllä. Tai siis aamuahan se jo oli, kun neljään asti piti ravintelissa hillua. Sen jälkeen haettiin kebua ja rymyttiin taksiin. Matkalla rupateltiin saman lippuntangon mittaisen miehen kanssa, joka tanssitti mua Fat Ladyssa. Tai minä tanssitin sitä, ihan miten vain. Pitkä se kuitenkin oli, kun piti oikein niskat kenollaan kattoa, että minkäs näkönen kaveri siinä vieressä oikein haastelee. 

Baaritiskillä tuli joku poju tekemään tuttavuutta, puristamalla samantien takapuolesta kun viereen pääsi seisomaan. Kundilla oli ikääkin kuulemma "jo kakskyt!" ja partaki meinasi vähän kasvaa. Joo, en innostunu, enkä lämmenny, en todellakaan. 

Mun pitäs uskaltautua kattomaan tilille ja huomenna pitäs hilata ittensä Turkuun. Maanantaina pitää mennä töihin, mä en ihan oikeasti halua! Tänään tuli kyllä itku, kun Sil lähetti kuvan Neelasta. Tää krapula ja ikävä on ihan vitun huono yhdistelmä! Tai siis, krapulassa tulee aina ikävä. Aamulla en oikein tienny, että oliko enempi ikävä Isäntää vai lapsuuden kotiin. Karmiva olo oli kuitenkin, kunnon manaajayrjöt piti lennättää pariin otteeseen, mutta kyllä tämä nyt tästä. Tupakkaakin tekee jo mieli, sen on sen merkki, että alkaa darra olemaan voiton puolella. 

Kuka tahtoo tulla pakkaamaan mun kamat? Mä oon tässä muutaman päivän aikana pamauttanu nuo törkyni niin tyylikkäästi pitkin Marken kartanoa, että varmaan unohtuu ainakin kolmasosa tänne. Mua ahdistaa nyt loman loppuminen ja töihin meno ihan hirveästi. Mä olen aina vihannut tätä loppiaisen aikaa ja koulujen alkua, ihan aina. Mä en voi sietää sitä aikaa, kun alkaa härkäviikot ja kaikki perkeleen alkaneen vuoden hyvät päätökset pitäis laittaa voimaan. Ei oo mun juttu sitten ei yhtään.

Mä olen nyt alkanut ihan vakavissani miettimään, että jos mulle ei vakkariduunia tuolta lohkene, niin mitä mä haluaisin elämässäni tehdä. Yhtä vakavissani olen tullut siihen tulokseen, että eipä satu olemaan asiasta harmainta haisuakaan. Kuka päättäis mun puolestani?

Hauskaa oli ja se on pääasia!

Minä en ole koskaan ollut mikään stand up-komiikan ystävä. Joskus sitä on tullut katseltua telkkarista ja kyllä minä muutamille koomikoille olen nauranutki, tai niille jutuille siis. Jokunen vuosi sitten Krisse Salminen oli esiintymässä Naantalin kaupungin kevätjuhlissa ja siitä minä tykkäsin. Krissen esiintymisistä oon kyllä aina tykänny, eipä sillä.

Me oltiin perjantaina työpaikan pikkujouluissa kattomassa stand upia. Esitys kesti parisen tuntia ja siihen sisälty kolmen koomikon esiintymiset. Ensimmäisen ehdittyä puoleen väliin minä totesin, että eipä kyllä oo mun juttu. Mun huumorintajussa on hirven mentävä aukko, kun mua ei naurattanut sitten pätkääkään. Tämän ääneen lausumisen jälkeen sain huomata, etten todellakaan ollut ainut. Okei. Kuka tahansa osaa kertoa alapäävitsejä, vääntää mukamas hauskoja vitsejä homoista tai kertoa mukamas hauskasti, miten paskoja tyyppejä on savolaiset, pohjalaiset ja totta kai myös turkulaiset. Sitten vielä höystää sen kirosanoilla.

Sitä vaan jotenkin olettaa, että kun lähtee katsomaan ammattilaisten esittämää komiikkaa, niin se myös oikeasti olisi hauskaa ja naurattaisi tosissaan. Vaan kun ei, niin ei. Maksavina asiakkaina sitä kuviteltiin, että saisi katsella jotain oikeasti laatuviihdettä, joka naurattaisi kaikkia, eikä vaan sitä sovinistista työkaveria, joka saapuu paikalle puoli tuntia myöhässä, valmiiksi humalassa ja hirveä vauhti päällä. En tiedä, että kumpi hävetti enemmän. Ne huonot vitsit siellä lavalla, vai se tuiskeessa ollut työkaveri, joka aiheutti sellaista myötähäpeää, että oksat pois. Tyyppi aukoi pomolle päätään ja alkoi kovaäänisesti haastaa riitaa siinä tilanteessa, kun oli rynninyt baaritiskille pitkän jonon ohi. Että joo, kyllä sitä humalassa saa olla, mutta käyttäytyä pitää osata. Lisäksi sen humalan voisi ajoittaa siihen hetkeen, kun siirrytään jatkoille ja annetaan mennä.

Kyseinen sankari ei kyllä jatkoille asti selvinnyt. Siinä vaiheessa, kun muut suunnattiin baariin ja tämä törppö lähti tyhjentämään rakkoaan, niin pistettiin kyllä vipinää kinttuihin ja porhallettiin vähin äänin eteenpäin. Ei ollut kyllä kellään ikävä niitä seksistisiä juttuja, epätoivoista flirttiä ja sen jälkeen vittuilua, että kuinka et hänelle lämpene, miksi et lähde hänen luokse yöksi. No vaikka siksi, että mä en näe sua mitenkään miellyttävänä. Ja siksi, kun maanantaina pitää kyetä kattomaan silmiin sun lisäksesi aika montaa työkaveria. Että kiitos vaan, mutta ei kiitos. 

Mutta oli kyllä kiva ilta! Laulettiin karaokea, tanssittiin Ressun ja Jussi Rainion tahtiin ja bailattiin oikein kunnolla. Minä tykkäsin. Vähän ennen neljää kompuroitiin taksiin ja sain nukuttua jopa puoleen päivään asti eilen. Pahin hängouveri kyllä iski vasta illansuussa, painoin yhdeksältä nukkumaan, kun en tosiaankaan halunnut enää mennä purjoilemaan siinä vaiheessa. Voin siis kehua, että oli helppo darra, kun en oksentanut kertaakaan. Isäntä sai kyllä kuulla kunniansa, kun oli erehtyny juomaan puolet mun darravissystäni.

Mutta joo, tuli ainakin viime yönä nukuttua hyvät yöunet! Huitelin 13 tuntia unta kaaliini ja aamulla heräsin selkä jumissa ja nielu kipeenä. Perjantaina kyllä taisin myrkyttää kaikki räkätautipöpöt pois, koska flunssa ei oo pahemmin enää vaivannu. Nyt sattuu enää nielu, toivottavasti sekin on ihan ohimenevää! 

Enää vajaat kaksi viikkoa töitä. Sitten alkaa loma, ja sitten me lähdetään minun kotiin. Ja minä nään kaikki rakkaani.

Hängouvör #2

Bailattiin lapsuuden ystävän kanssa eilen kuin rokkistarat. Kumosin kelkkaa, siideriä, dooleysia, salmaria ja tequilaa. Oli tukeva humala, onnellinen fiilis ja hyvät jatkot hesesafkan ja tilityksen merkeissä. Kompuroin kotiin joskus kuuden aikoihin, eipähän ollu takseihin ruuhkaa enää tohon aikaan.

Tänään on ollu sit kyllä rokkistaran darraki. En taaskaan saanu nukuttua rapeloani pois, vaan heräsin puol kympin jälkeen kärvistelemään. Isäntä vähän hymähteli mulle, mutta anto mun kuitenkin mönkiä peittonsa alle tuijottamaan telkkaria aamulla, kun ihan hetkisen pelkäsin, että saattaa kuolo korjata. 

Käytiin kaupassakin. Mä raahustin pipo päässä ympäriinsä ja viskelin kärriin kaikkea mahollista, mitä mieli sattu tekemään. Mä olin ihan varma, että kassatyttö tai -poika kattoo, että meillä on täällä jotkut Ahmattien Illanistujaiset sen ruokamäärän perusteella. Ei suinkaan, meidän rouvalla on kanki, tokas Isäntä kun mä suhisin sille epäilykseni. 

Isäntä makso kiltisti mun rapulahimoruokani, se on naureskellu mulle koko päivän. Kaupassa mä hätäilin ketsupin perään, se loppu torstaina ja oon ollu ihan hukassa ilman. Isäntä sano mua sen jälkeen ketsuppikyyppariksi, kun menin puol juoksua hakemaan isoimman pullon Felixia, mitä vaan löysin. 

Kyllä minä tuota miestä niin paljon rakastan, vaikka eilen olenkin sen haukkunu ihan kaikille ja pohtinut kaikki paskimmatkin vaihtoehdot läpi. Kai senkin tarvii musta edelleen välittää, kun se viittii mua katella, jopa näinä rapulapäivinä. 

Hängouvör

Semmonen pikkunen nääs. 

Olin eilen työkavereiden kanssa keilaamassa ja syömässä ja sen jälkeen istuttiin karaokebaarissa. Oli ihan kivaa, mitä nyt mun lonkat huutaa kuolemaa sen keilauksen jäljiltä. En oo eläissäni keilannu, että kertahan se oli ensimmäinenkin. En mä kyllä mikään haka siinä touhussa ollu, mut kyyyyyl siellä muutama keila nurinkin meni! 

Totesin kyllä eilen, että siideristä ei tuu kun jatkuva kuspe ja semmonen etova olo loppuillasta. Ei tuu semmosta lepposaa humalatilaa, mitä mäkin eilen ikään kun haeskelin. Nyt on vähä turhan vapiseva fiilis, ja tänään pitäs lähteä Jiin ja Ämmän pikkujouluihin. Jii lupas tulla hakee neljän jälkeen...

Mä nousin kymmenen aikaan ylös, kun olin jo vajaan tunnin pyöriny sängyssä. Siinä ensimmäinen krapulan merkki, minä en saa nukuttua! Ei nyt kyllä yhtään nappais noi pikkujoulut, tekis ihan hirveesti mieli vaan jäädä kotiin ja linnottautua sohvalle Qafin eteen. Mut enpä taida iljetä, kun on tullu jo luvattua. Pääseehän sieltä sitten kotiin, jos alkaa liiaksi uupelo iskemään kesken illan. 

Ei oo mitenkään hirveen paha olo, mutta ei kyllä tee tupakkiakaan mieli! 

Sitä on tainnu tulla vanhaksi, kun ei oikein enää jaksa kaksia kemuja samaan viikonloppuun. Pitäs varmaan pukea päälle, vetää pipo päähän ja mennä käymään ruokakaupassa. Suihkuun meen vasta sit, kun tekemään ittestäni taas ihmisen näköstä. Toivottavasti en ihan hirveen pahalle haise.