Niuhottava kärttynen ämmä

Minä olin tänään K-Marketin kassajonossa ärsyttävä ämmä. Ainakin parin pikkumuksun mielestä. Poikaset yritti nimittäin ostaa energiajuomaa! Totesin sitten sille kassatätille, kun se oli jo iskemässä niitä koneeseen, että eikös noissa ole ikärajasuosituksena 15-vuotta...? Kassatäti meni ensin vähän vaikeaksi, totesi sitten, että niinpäs onkin ja poikien juomat jäi siihen. Minä kiillotin sädekehääni samalla, kun maksoin omat ostokseni ja kävelin kaupasta ulos. 

Viime perjantaina käytiin Marken kanssa lähi peukkubaarissa mässyjen perässä ja mä meinasin pudottaa silmäni, kun sielläkin oli muksut ostamassa RedBullia. Kello oli siinä kymmenen pintaan illalla. Hei anteeksi nyt, mutta mitä sen ikäiset tekee energiajuomalla siihen aikaan illalla? En edes huvikseni ala uskomaan, että ne olis kantanu niitä kotiin jonkun muun juotavaksi. Edes minä en ole niin sinisilmäinen, vaikka välillä haluaisinkin olla. Se on meinaan raakaa faktaa, että kympin aikaan illalla kymmenkesäsillä alkaa olla maatamenon aika hyvinkin käsillä. Okei, pääsiäisloman kunniaksi voi toki hillua hereillä vähän pitempään, mutta ei todellakaan lipittää energiajuomaa. Sen voimalla mukulat möllöttää hereillä aamuun asti ja siitäkös sitä riemua ja hyvää oloa piisaa.

Silloin oli kolmen kilsan mittanen kassajono ja meidän ja niitten lasten välissä taisi olla asiakas tai pari, niin minä pidin leipäläpeni kiinni. Tänään en enää pitänyt. 

Minä olen ehkä toisaalta vihonviimeinen ihminen saarnaamaan mistään energiajuomien vaaroista. Eilen kävelin kaupasta ulos kassissa sixpäkillinen batterya, minun työpäiväni ei lähde käyntiin ilman tölkillistä. Mutta. Otetaanpa tässä kohtaa huomioon se, että minä olen aikuinen ihminen, joka vastaa ihan itse omasta elämästään. Minun kroppani myös kestää sen piristeiden määrän, mitä yksi tölkillinen  batterya sisältää. Ei tule keskittymishäiriöinen olo, tai ala pumppu paukuttamaan, kuin viimeistä päivää.

Minä en oikeasti pysty käsittämään vanhempia, jotka antaa lastensa litkiä sitä samaa myrkkyä, mitä minä kaadan nielustani alas melkein joka aamu. Meillä kotona äiti ja iskä kattoo vieläkin vähän kieroon, kun ostan sielläkin ollessa batterya, jos on aamulla aikainen herätys johonkin. Eli tästä voi vaan päätellä, että eipä olisi tullut kuuloonkaan edes teini-ikäisenä kantaa kotiin tölkkikaupalla energiajuomia. Kahvia meillä on kyllä aina kitattu, sitä ei ole katsottu ollenkaan pahalla. Joskus nuorempana vanhukset kyllä huomautti velipojille kahvin juonnista iltasin, kun se vauhti meinasi sen tavaran myötä vaan kiihtyä, kun olisi pitäny alkaa pistää päätä tyynyyn ja reissata untenmaille. 

Minä taas en juo kahvia ollenkaan. Vedän Pepsi Maxia, teetä ja sitä kuuluisaa batterya. Mä ihan oikeasti rakastan yhdistelmää tupakka ja battery. Mutta auta armias, jos mä esimerkiksi Neppulan tulen yllättämään batterytölkki kourassa jostakin reilun kymmenen vuoden päästä. Saa kyllä neiti saman tien sellaisen saarnan, että muistaa varmasti lopun ikäänsä. 

Jos minulla ikinä tulee olemaan lapsia, niin tuun varmasti olemaan paskin mutsi evör. Mun lapset ei tuu mässyttämään karkkia, sipsiä tai muite herkkuja pitkin viikkoja. Karkkipäivät on sitä varten, tai sitten muut erikoistapaukset. Mun mielestä lasten ei todellakaan kuulu koulun jälkeen kipittää yksin kauppaan ostamaan pussikaupalla mässyä tai limonaatia, mitä sitten lipitellään kotona. Joo, syön ite paljon karkkia (nyt on taas päässy mopo irti, kiitos pääsiäisen ja Isännältä saatujen lentokenttänamien) ja limonaatiakin kiskon melkein päivittäin. Mutta edelleenkin, minä olen aikuinen, minä saan syödä ja juoda mitä minä itse haluan. Tekopyhää, eikös?

Mutta niin, edelleenkin, jos minulla ikinä tulee lapsia olemaan, niin totta kai sitä omiinkin ruokailu mässäilytottumuksiin olisi tehtävä muutoksia. Miten hitossa siinä lapsille opetat, että karkkia ei vedetä joka päivä, kun itellä on suu täynnä suklaata tai käsi sipsipussissa. Mutta sitten taas toisaalta, minullekin opetettiin lapsena, että aikuisilla ja lapsilla on eri oikeudet. Että jos aikuinen sattuu syömään karkkia, niin ei se väistämättä tarkoita sitä, että lapsen on saatava juuri se sama asia. Elämä kun sattuu joskus olemaan niin vitun epäreilua.

Kun se on sitä aikuisenakin toisinaan. Tänään se tuli taas yhden kerran huomattua. Että pyydän anteeksi teräviä sanojani ja kärkeviä mielipiteitäni, mutta nyt on vaan semmonen fiilis. Blogihan on mun omani, niin mä voin päästellä täällä tasan semmosia sammakoita, kun vaan itse haluan. Seison kuitenkin sanojeni takana.

Mihin sitä oikein on kiire?

Kävinpä töitten jälkeen kaupassa ja kassajonossa mun taakse sattu muutama likka, jotka naamalta tunsin työni puolesta, nykysin vissiinkin kasiluokkalaisia. Mä höristin korviani samantien, kun satuin vahingossa kuulemaan tytsyjen puheenaiheet. Siinä kertailtiin sitä, kuka kenenkin kanssa oli viime aikona maannu. Pannu. Hässinny. Harrastanu seksiä.

Voi hyvä luoja mun teki oikein pahaa. Mikä piru siinä on, että niin nuorena tarvii alkaa pelleilemään vielä yhtään mitään? Mä en ihmettele tätä siksi, että olisin ite niin saatanan aikuinen ja päässä kaks numeroa liian pieni kukkahattu, vaan ihan siksi, että oon itekin tehny aikoinani saman homman, eli alkanu leikkimään niitä aikuisten leikkejä ihan liian nuorena. 

Minkä takia sitä ei saa olla ihan rauhassa lapsi niin kauan, kun iän numerotkin sen sanoo? No, minun kohdallani asiaan vaikutti kaks vuotta vanhempi poikaystävä. Ensimmäinen oikea sellainen. Oli seurusteltu muutama kuukausi ja oltiin niin jumalattoman rakastuneita, kun poika alkoi ehdottelemaan suhteen syventämistä.

Jos sä hei oikeesti välität musta, niin totta kai me pannaan. Kaikki muutkin tekee niin. 

Joo-o. No, mitä tekee 14-vuotias minä? Hakee tietenkin kaupasta uusimman Reginan ja paketin kumiukkoja. Pojan kantti kun ei mokomien välineiden ostamiseen riittäny. Siihen kun yhdistetään se, että jätkä oli tietotaitonsa keränny lähinnä pornofilmeistä, niin täydellistä. Mä olin kyllä ollut terveystiedon tunneilla hereillä ja lukenu muutaman muunkin alan oppaan, mutta aika lapsenkengissä se touhu oli. Ensimmäinen kerta oli ja meni, eikä se ihan semmoista ollut, niinkun Reginan naisen unelmat antoi ymmärtää. Kaikkea muuta. 

Tietty sitä oli siitä kaikesta ihan hämillään, jätkä oli ihan innoissaan, että tästähän tämä riemu vasta alkoi. Minä parka luvin sitä mahtavaa tietopakettia eli Reginaa, joka opasti, että kyllä jokainen saa orgasmin yhdynnässä, kun vaan oikein yrittää. Voi vaikka kokeilla vähän erikoisempia paikkoja siihen makuuhuonegolfiin. Noh, kokeile siinä sitten, teini-ikäisenä ja viisihenkisen perheen jäsenenä yhtään mitään. Minä tietenkin olin ihan varma, että meikäläisessähän se vika on, eikä missään muussa. Onnea vaan mulle!

Että niin. Nyt aikuisena on tosiaan tajunnu, että miten helposti vietävissä ja pyöriteltävissä sitä on sillon teininä ollu. Miten lapsi sitä oikeesti oli, vaikka kuvitteli olevansa jo ihan aikuinen! En mä sano, että mä mitään katuisin. Joskus on vaan miettiny, että oisko sitä ollu vähä erilainen katsomus parisuhteeseen, seksiin ja läheisyyteen, jos ei olis pitäny niin hirveetä kiirettä sillon aikoinaan.

Jos mulla ikinä tulee olemaan omia lapsia, niin mä varmaan lukitsen ne huoneisiinsa siihen asti, että jokainen on täyttäny 16. Sen jälkeen ostan paketillisen kortsuja ja jonkun tietoisku-teoksen aiheesta, ennen kun päästän lapsiani juoksentelemaan maailman teille ja poluille. Luoja auttakoon sitä poikaa (tai tyttöä) joka koittaa Neelaa lähestyä jossain vaiheessa, tämä täti on neidin vanhempien lisäksi haukkana vahtimassa, että mitä sitä oikein meinataan yhdessä puuhailla ja millä tapaa. 

Ei tämä aikuisuus niin huikeaa ja villiä ole, että tarviisi liian kiirettä pitää. Aikuisuus on kuitenkin niin paljon pitempi aika verrattuna siihen hujauksessa ohikiitävään lapsuuteen ja nuoruuteen, että kyllä sitä vielä ehtii.

Pikkuhiljaa ja pipo vinossa.