Juna jyskyttää

Mä olen istunu puoli tuntia junassa ja nyt jo tekee mieli kiukutella. Hei oikeesti, täällä on ihan sikamaisen kuuma! Sit, kun on lähteny reissuun suoraan töistä, niin päällä on pitkistä kalsareista lähtien kaikki, niin mä meinaan paistua. Lisäksi mä en tajua, että miks tässä pc-paikoilla pitää olla ihan sikamaisen pieni pöytä, että konetta on pakko pitää sylissä, mieli käyttää sitä jotenkin. Pieksämäelle on semmonen kevyehkö vajaa viis tuntia, saattaa perse olla aika vaahdossa siihen mennessä.

Mie olin koko päivän töissä ihan hepulissa. Päivä tuntu ihan törkeen pitkältä, vaikka lähin jo kahen aikaan töistä, että kerkesin ajoissa junaan.Voi tauti, miten ihanaa, kun alkaa loma! Nyt pitääki sitte tosiaan koittaa unohtaa työasiat, kun en saa näiltä kahdelta päivältä palkkaa. Määräaikasena sai kaikki lomat automaattisesti palkallisena, nyt sit ku sai viran kesäkeskeytyksellä niin palkalliset lomat lähtee juoksemaan vasta keväällä 2014. Tai niin mä ainakin ymmärsin, toivottavasti en ymmärtäny ihan päin persettä, tai saattaa jotakuta vielä itkettää.

Mun kirjoitussormia kutittaa edelleen. Hakkasin jo töissä yhden oman osan mun ja Marken ficciprojektiin ja hirvee kyty työstää lisää. Perkele, kun meinaa oikeesti loppua vuorokaudessa tunnit kesken, kun tykkäis vaan kirjottaa, kirjottaa ja kirjottaa. Tai siis, kun tätä inspistä nyt kerrankin on! Monesti on ajatus, mutta sitä ajatusta ei vaan yksinkertaisesti saa tekstiksi millään. Nyt on kyllä ihmeen helposti syntyny iso kasa tekstiä, viime viikonloppuna kirjotettiin vuoronperään ihan intsinä, eikä ois millään maltettu lopettaa. Että voi kun mullakin olis ollu viikon mittainen loma...

Mä meen huomenna kattomaan vauvaa! Sitä pientä pipopäistä tytöntylleröä. BigBro, Sil ja Neppu lähtee mukaan ja BigBrosta tulee vissiin sen pikkuruise prinsessan sylikummi. Tai semmosia huhuja mie eilen vähä kuulin! Nyt sit vaan jänskällä odottelen, että koska ne ristiäiset sit mahtaa olla. Ja koska Sil meinaa poksahtaa. Sillä on laskettu aika huomenna, mutta on kuulemma hyvin hyvin hyvin epätodennäköistä, että huomenna vielä tapahtuis yhtikäs mitään.

Että vauvoja, vauvoja ja vielä vähän vauvoja! Mun on ollu niin hirvee koti-ikävä, etten kestä!

Onko tää oikeesti näin?

Mulla on ollu viime päivinä vähän epätodellinen olo. Serna on kotona, LilBrolla on tytär ja meillä menee Isännän kanssa ihan hyvin. Voiko tää olla näin? 

Eilen istuin bussissa matkalla kohti Satakuntaa ja tulin siihen tulokseen, että nyt tosiaan on syksy. Oli ihan outoa, viimeksi mä olen elokuussa istunu tuon välin bussissa ja katsellu niitä samoja maisemia ja kuunnellu samoja biisejä mp3-soittimesta.

Siitä on aikaa melkein kaksi kuukautta. Sillon mä mietin, että kun tästä joskus selvitään, niin selvitään mistä vain. Nyt mä voin viimein sanoa, että kaikki on hyvin. Serna selvisi, se piti meille antamansa lupauksen. 

Meillä oli eilen niin kivaa. Siis voi apua, en ois halunnu lähtee kotiin ollenkaan! Vaikka oli kivaa kyllä sekin, kun LilBro laitto tylleröstä kuvan ja kun pääsin kotiin, sain sähköpostiin niitä vielä muutaman lisää. Sen päälle puhuin LilBron kanssa melkein tunnin puhelimessa. Siis siitäkin on tullu isä. Voi hyvänen aika, jotenkin mä en vaan pysty uskomaan tätä.

Me katottiin Sernan ja Marken kans mun ja Marken Berliininkuvat. Ja ne mein ah niin tyylikkäät videot, kun meinattiin pitää videopäiväkirjaa... Meinasin saaha astmakohtauksen kaikesta siitä nauramisesta! Kuten mä jo eilen ääneen totesinkaan, että voi kuinka mä olinkaan kaivannut sitä kaikkea. Miten mun on ollu ikävä Sernaa ja Markea, mun on ollu ikävä meitä.

Kun on oikein pieni

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

Tänä aamuna vähän ennen puolta kymmentä autettiin maailmaan hirmuisen pikkuinen tyttövauva. Neiti on ollu virkeä ja liikkunut paljon, eli tilanteeseen nähden kaikki on hyvin. Mittaa tällä urhealla neidillä oli syntyessään 1670g ja 44cm. Maito maistuu isin sylissä hyvältä ja kenguruhoito on kivaa.

Tätiä itkettää armottomasti, kun katselee näitä koon 44 haalaria ja myssyä, mitkä kävin töiden jälkeen ostamassa. Miten joku voi olla niin hirveän pieni?

Huomenna

Aika moni teistä on varmaan lukenut ja ehkä muistaa tämän postauksen?

LilBron ja Tyttiksen laskettu aika oli 30.10. Tänään olivat olleet keskussairaalassa ultrassa, koska vauva on kasvanut aika hitakaiseen ja nyt oli sitten epäilys, että istukassa voisi olla jotain häikkää. Vauvan on onneksi liikkua myllertänyt ihan hyvin ja sykkeetkin ollu okei, että sinällään ei pitäisi olla mitään hätää. 

Istukassa kuitenkin on vikaa ja lapsivettä on todella vähän, eli Tyttikselle tehdään huomenna sektio. Viikkoja on siis ihan mukavasti, ainut mikä mulla nostatti kyyneleet silmiin, on vauvan koko. Se pikku taistelija painaa painoarvion mukaan 1590g. Ihan hirveän pikkuruinen tapaus!

 Minusta tulee huomenna taas kerran pienen urhean vauvan täti! Musta on tullu niin järetön itkupilli, että oon tätäkin asiaa itkeny tänään jo moneen otteeseen. Mua vaan pelottaa niin paljon, vaikka Tyttis ja vauva on ihan hyvissä käsissä nyt. En osaa olla huolehtimatta. 

Mie oon nyt ihan liian väsyny tämmöseen. Kun kotiasiat on suht kunnossa, Serna alkaa olla kunnossa niin sitten tämä. Mua pelottaa, että saan huomenna töissä jonkun tautisen itkukohtauksen, kunhan kotopuolesta tulee jonkun sortin infoa, että miten sektio on menny ja kumpi sieltä tuli. Vaan no, sitten itken, mitäs siinä muuta voi. Unet saattaa toki ensi yönä olla vähän tiukassa.

Lauantaina mä todennäkösesti tulen itkemään ilon kyyneliä. Serna pääsee huomenna kotiin ja me mennään Marken kanssa lauantaina kylään. Mä en jaksa odottaa. ♥

Kai mäki joskus saan nokkiintua?

Mä tunsin tänään oloni ihan viiden tähden pikkukakaraksi. Mustasukkaiseksi ja loukatuksi sellaiseksi. 

Me kateltiin eilen illalla äitin ja iskän kans mun Berliinistä ottamia kuvia, ne oli tosi kiinnostuneita ja kyseli kauheesti kaikista nähtävyyksistä ja niin edelleen. Niitä kuvia tosiaan on pikkasen päälle 600, niin ei sit eilen ehditty ihan kaikkia kattelemaan, kun toi dvd-soitin ei mitään järettömän nopeeta vauhtia niitä pyörittäny. Oli meinaan telkusta miljoona kertaa kivampaa kattoa niitä, kun tuijottaa jostain koneen näytöltä. 

No, eilen sit todettiin, että katotaan tänään loput, niin päästään joskus nukkumaanki. Äiti sit tossa alkuillasta pyysi, että voisinko laittaa ne kuvat taas pyörii, hän haluis kattoo loppuun. Mikäs siinä, iskäkin ilmesty samantien olkkarin nojatuoliin istumaan. Sil ja Nekku pyöri tässä kanssa, velipojat oli rassaamassa jotain autoa tossa naapurin hallissa.

Me kerettiin kattoa ehkä kymmenen kuvaa, kun pojat pyyhkäsi kotiin. LilBro marssi suoraan olkkariin, lyssähti nojatuoliin istumaan ja ilmotti suureen ääneen, että hänellä on hirvee nälkä. BigBro ilmotti iskälle, että se verkosta saatu siika on muuten edelleen savustamatta, niin iskähän loikki samantien savustuspuuhiin. Äiti koitti sanoa, että meillä olis tää kuvien kattelu kesken, että kyl sieltä jääkaapista saa sapuskaa kaivaa... Siitäkös taivastelu synty. No en mä mitään tarvii, on mulla kotonaki ruokaa.

Jotenkin kummasti se tilanne päätty niin, että äiti häipy kahvin keittoon, LilBro taivasteli siinä samaisessa nojatuolissaan jääkarhujen kokoa BigBrolle. Sil istuskeli Nekun kans tossa ja koitti saada Nekkuaki kiinnostumaan eläintarhasta otetuista kuvista. Siinä hetki vielä kateltiin niitä kuvia, ennen kun mä iskin sen pauselle ja totesin, että mä nyt pysäytän nää kuvat, jos se äiti haluu katella nää loppuun. LilBro naurahti epämääräsesti ja totesi, että noinkohan toi tänäiltana enää ehtii kattelemaan. Siis mul oli niin lähellä, että mää en ladannu takasin, että ei varmaan ehdikään, kun sua tarvii täs passata.

Mä kyllä loukkaannuin ihan oikeasti. Siis vois LilBrokin joskus vähän ajatella! Se ite loukkaantuu joka helvetin jutusta, mitä sille sanoo. Että mun lomakuvani tai reissuni on niin mitättömiä, että meidän vanhempia ei taatusti kiinnosta, varsinkin jos vaihtoehtona on hänen seuransa ja passaamisensa. Mä ymmärtäsin, jos mä olisin pakottanu äitin tuijottaa mun kans niitä lomakuvia, vaan kun se itte pyysi, että hän haluis taas katella. Niin jotenkin tuli semmonen fiilis kun pojat kotiutu, että nyt hetitännekaikkimeille. Teki mieli LilBrolle ärähtää siitäkin, että sä kyllä pääset tänne vaikka joka vitun ilta vatuloimaan noita omia juttujas, että anna äitin nyt olla kiinnostunu jostain mun asiasta enemmän, kun susta tai sun muikkelistas.

En mä todellakaan tarkota sitä, että kun mä tuun käymään kotona, niin koko maailman pitäis pysähtyä. Mä ajan takaa sitä, että sisarukset vois kunnioittaa sitä, jos jompikumpi vanhempi just sillä tietyllä hetkellä sattuu tekemään vaikka mun kans jotain, siinä kohtaa voi itte keittää ne kahvinsa ja kaivaa sapuskansa jääkaapista.

Mä taisin olla vähän turhan terävä siinäkin, kun BigBro kysy, että saako ottaa vähän mun metrilakuistani. Käytiin Silin kanssa torilla tänään ja ostettiin metrilakuja, Sil vaan ehti mussuttaa omansa. Ärähin aika tiukkaan että juu saat ottaa, mut kaikkia et sit syö, että mul itsellekin jää. LilBro nöyrty siinä kohtaa kummasti, kysy hyvin kauniista, että saisko hänkin maistaa. Tässäkään kohtaa ei ole kyse siitä, että mä en pystyis jakaa karkkejani. Vaan lähinnä siitä, että usein käy niin, että omat karkit menee parempiin suihin alta aikayksikön, jos sattuu paljastumaan, että jollain sattuu karkkijemma olemaan. 

Mä luulen, että äiti huomasi, että mä ihan oikeasti loukkaannuin vähän. Oli kyllä ihan hirveen vaikeeta leikkiä, että kaikki on ok, kun naamaa veti norsunvitulle koko ajan. Musta ihan oikeasti tuntuu sille, että multa pääsee parku, jos mä vielä kauankin joudun kuuntelee LilBron kailotusta ja tapella siitä, että saa suunvuoron tai sanottua edes lyhyen asiansa loppuun, ennen kun se huutaa päälle. Äiti meinaan pyysi samantien, kun toi loppuheimo lähti koteihinsa, että voisitko laittaa ne kuvat uusiksi näkymään. Seki vähä tuhahteli, kun sanoin tosta LilBron möläytyksestä. 

Älkää nyt käsittäkö mua väärin, mä rakastan omaa perhettäni ja veljiäni ihan hillittömästi. Mulla on aina ihan järjettömän kova ikävä takasin, kun mä lähden täältä pois. Ehkä juuri siitä syystä toi tuntu niin pahalta, koska kyllä mä olen kiinnostunu, jos jompikumpi veli on tehny jotain kivaa ja tahtoo näyttää vaikka kuvia siitä. Mä en ole sellainen ihminen, joka olis koko ajan vaatimassa itselleen huomiota, mutta kyllä mäkin joskus tykkäisin sitä saada. Mä myös osaan antaa muille sitä tilaa, että en ala kaakattaa omia juttujani, jos toisilla on jotain muuta kesken. En jaksa edes muistaa, koska ois viimeksi tuntunu yhtä pahalta, kun tänään tossa tilanteessa tuntu. 

Oon varmaan herkkänahkanen, mutta kai mäkin joskus saan loukkaantua. Oli kyllä tosi kivaa, kun äitin ja iskän kans kateltiin noi kuvat loppuun. Eikä äiti sitä sen takia tehny, että mun ois tullu parempi mieli vaan siksi, että sitä ihan oikeasti kiinnosti.

Tarmokas fiilis!

Mun on hiki! Ja voin taputtaa itseäni henkisesti selkään. Nousin puoli yhdeksältä ylös, vaikka väsytti ihan maan helvetisti. Koitin soittaa työterkkariin, että oisin saanu varattua itelleni ajan työhöntulotarkastukseen, mut vitut sieltä ketään vastannu. Temmoin sitten samantien lakanat irti sängystä ja nakkasin ne pyykkikoneeseen, eipähän ainakaan tullu enää himoa sukeltaa takasin sänkyyn. 

Nyt mä olen imuroinu, siistiny joka paikan, tiskannu, vieny lakanat ulos ja toinen koneellinen pyykkiä pyörii. Paskiksen pesin just ja enää pitäs kiikuttaa lehdet ulos, pyörähtää suihkun alla ja sit laittaa ruokaa tulemaan. Ainakin täällä nyt päällisin puolin näyttää sille, että kehtaan päästää BigBron pesueineen tänne sisälle. LilBro teksitteli kanssa tossa jokunen aika sitten, ne oli käyny ultrassa, eikä kuulemma ollu näkyny pippeliä! Nyt jäädään sit jännäilee, että kumpika sieltä sitten putkahtaa. Pulssien perusteella oli aikasemmin veikattu poikaa, vaan tiedä hänestä sitten. 

Mä oon ihan hirveen rauhaton ja on just semmonen fiilis, että virtaa riittäis vaikka mihin. Onneksi on ollu tätä siivoamista tässä, niin saan johonkin purettua tätä tarmoani. Tulisin hulluksi, jos vaan pitäis istua perseellään odottamassa, että koska mein vieraat on perillä. En malta odottaa sitä, kun nään Neppulan ja toki neki Neppulan vanhemmat ja sitä, kun saan työntää niille Berliinistä ostetut tuliaiset.

Hah, mä olen luukkuttanu koko aamun Die Toten Hosenia. Tiskatessa pukkasin keittiön soittimeen Bushidon levyn ja jammailin sen tahtiin tiskatessani. Mikä piru noissa saksalaisissa on, kun ne tekee niin hyvää musaa?! Kakarana mä tykkäsin Scooterista ja Captain Jackista. Teininä Rammstein oli ihan huippu ja aikuisena mä löysin Tokio Hotelin (aaaah!) ja sen myötä Bushidon, nyt viimesimpänä on tullu Die Toten Hosen. Oon niin kateellinen muutamalla lapsuudentuttavalle, ketkä kävi kattomasa Rammsteinia Helsingissä jokunen vuosi sitten. Miekin halluun!

Pitäs vähän katella noita Berliinin kuvia ja tunkee tikulle sieltä parhaat palat mukaan, niin saan kotipuolessa pakottaa kaikki kattomaan ne. Mä ite oon semmonen paparazzi, että räpsin viikon aikana reilut kuussataa kuvaa. Markelta tuli joku reilu kolme sataa, ehkä kukaan ei jaksa tuhatta kuvaa tuijottaa meikäläisen kohelluksista. Paitsi me itse tietenkin! Markella on kuva, missä mä seistä pojotan Madame Tussaudsissa Bill Kaulitz-nuken vieressä. Näytän niin karseelta, mul on oikeen semmonen hullun raiskaajan ilme. Voin vaan kuvitella, minkälainen ilme mun naamalla olis, jos pääsisin ihan oikeen elävän Billin viereen. Turvamiehet ajais mut kilometrien päähän samantien, kun näkisivät sen hullunkiillon mun silmissä, mikä siinä kuvassakin näkyy.

Mjäh. Jos mä menisin viemään noi lehdet nyt keräyslootaan. Sit kaivan etusormestani pois sinne menneen kaktuksenpiikin, kun on aika veemäisen tuntunen varsinkin näppistä hakatessa.

Salaisuuden kuulin...

Eilen tuli kyllä kuultua niin ihania uutisia, että vitutuksen multihuipentuma viikko parani samantien monella asteella!

Ei, mulle ei vieläkään soitettu, että virka on mun. Mä sain kuulla jotain paljon parempaa... BigBron kanssa eilen jutusteltiin mesessä ja se sitten kerto, että mun rakkaasta pikkumurustani, Neppulasta, tulee näillä näkymin lokakuun puolivälissä isosisko!

Ei tämä kyllä mikään järin suuri yllätys ollut, Sil ja BigBro on aika suoraan tehneet selväksi, että toista aletaan yrittämään heti, kun se vaan on mahdollista. Vitsi, mä olin samantien taas niin onnellinen, että teki mieli tanssia.

Mä alan pikkuhiljaa olla oikeasti onnellinen myös LilBron puolesta. Velipoikien lapsosten lasketut ajat sijottuu molemmat lokakuulle, mahollisesti vaan viikon päähän toisistaan. Että jännäksi menee, jos kaikki menee, niinkuin pitää ja kuin on laskeskeltu. Silin sisko odottaa kans vauvaa, on varmaan tuolla kotipuolessa vesijohtovedessä jotain lisäaineita, kun alkovat sikiämään siellä ihan porukalla.

Mä niin toivon, että kaikki menisi oikeasti hyvin. Mä en uskalla edes ajatella, että jommallekummalle vauvan alulle sattuis jotain ja se kaikki olisi ohi heti alkuunsa. Kun mä ite tiedän sen tuskan, mä en halua suoda sitä kellekään muule. Olkoonkin, että ei Lilbron tyttiksen kanssa olla mitenkään läheisiä, mutta en sillekään.

Että saas nyt nähhä, ens syksynä tai alkutalvesta voi sitten olla kahdet ristiäiset tiedossa. Mä vaan nyt toivon, että ne ei satu sillai viikon päähän toisistaan, kun sitten mä en mitenkään pääse molempiin. Tossa kohtaa on kylla pakko sanoa, että jos näin kävis, niin mä menisin niihin LilBron jälkeläisen päänkastelubileisiin. Voisin veikata olevani kummi niissäkin kekkereissä ja lisäksi se on mun LilBron esikoinen, Neppulan ristiäisissä minä kuitenkin olin. BigBro ja Sil ymmärtäis ihan varmasti. 

Eipähän näilläkään asioilla mikään kiire ole! Mutta hyvä on pohtia valmiiksi, niin en sitten kuole ressiin, kun tilanteet alkaa olemaan käsillä.

Ärsyttävä työkaveri tänään hohotti, kun kerroin sen kuullen ton jutun, että sitten sunkin pitää mennä sinne juomaan sitä vesijohtovettä, niin alat tekee vauvoja! Voi naamapalmu sentään. Kun ei kaikki taida tajuta, että en minä tällä hetkellä edes halua vauvoja. Minulle riittää nuo kummilapset ja nämä tulevat, joita minä saan hoitaa aina kotona käydessäni ja rakastaa niitä ihan kyllikseni.

Paska lentää ja balalaika soi

Ja oli muuten vihonviimenen kerta, kun minä kaadan salmaria suustani alas. Voi hyvä jumala, jos tää paskominen ei pian lopu, niin miulta sulaa persereikä irti. Oon kohta mutustanu Marken imodiumit naamaani, mut ei tunnu auttavan. Ajateltiin tälleen rapelopäivän kunniaksi ajella Marken kotona vielä iltasella, kun ei tässä nyt mikääm tappodarra oo kummallakaan ollu. Allekirjoittanu on vaan saanu juosta melkein vartin välein istumassa pöntöllä. Käyn ostamassa banaania kilokaupalla ja ahdan ne kitusiini, etten paskanna housuuni tossa tunnin ajomatkan aikana. Mie alan kyllä olla ihan tuskanen tän mahani ja sen toimimisen kanssa. Mun ruuansulatusjärjestelmäni elää ihan omaa elämäänsä ja minä saan sitten kärsiä, kun massu on sitä mieltä, että nyt on ajettu suusta alas jotain hyvin hyvin sopimatonta. 

LilBro oli tänään käyny kotona kertomassa uutisensa. Se ite soitti mulle ihan ekana ja oli tosi innostunu muitten reaktioista. Tässä kohtaa minä huokasin helpotuksesta, ainakaan kukaan ei ollu vetäny palkokasveja nekkuunsa. Sitten soittelikin äiti ja viimeisenä Sil. Äiti oli kyllä aika järkyttyny, mutta joko se ei ollu vielä käsittäny kunnolla koko juttua tai sitten se reagoi asiaan huomattavasti rauhallisemmin, kuin minä ja BigBro. Ehkä tämä alkujärkytys alkaa nyt laantua ja minäkin alan olemaan ihan suht sinut asian kansssa. LilBro oli kovasti jutellu, että meneevät yhdessä tulevan äitin kanssa käymään, jahka ensimmäinen neuvolareissu on takanapäin. Toivottavasti se lupaus pitää....

Minä voisin vielä keittää teetä ennen lähtöä. Senkin on sanottu rauhottavan mahaa, mutta katotaan nyt, että kuinka mun mahtaa käydä! Marke tuntuu vetävän ja vaatetta niskaan, joten ehkä mäkin kunnostaudun ja nousen ylös täältä lämpimästä sängystä. Pitää vähän oikoa tukkaansa ja pukea, en kyllä muuten jaksa nähdä vaivaa ulkonäköni eteen. 

Pysy aina pikkuveljenä

Multa vietiin kyllä eilen matto niin lahjakkaasti jalkojen alta, että en oo tainnu vieläkään selvitä siitä tärskystä ja päästä jaloilleni. 

Mun Lilbro odottaa vauvaa avokkinsa kanssa. 

Mä olen niin maailmankaikkeuden paskin isosisko, kun en huutanu riemusta ja vääntäny onnenkyyneleitä tämän tiedon saatuani. Näin nimittäin tein silloin, kun Bigbro ja Sil kerto vuosi sitten, että heille on tulossa vauva.

LilBro on seurustellut nuorikkonsa kanssa kolmisen vuotta. Tämän kolmen vuoden aikana neiti on vaivautunu kyläilemään mun lapsuuden kodissani ehkä kahdesti tai kolmesti. BigBron ja Silin häihin tai Neppulan ristiäisiin ei tullut, kun ei kiinnosta. 

Että juu, kiitosta vain. Kiitos, kun näin paljon osoitat kunnioitusta avomiehesi perhettä kohtaan.

Kyllä se minuun sattuu, kun ei pahemmin LilBrotakaan enää näe. Ei minuakaan huvita niitten luona kylässä juosta, jos suurinpiirtein katsotaan avokin toimesta ulos heti, kun on saanut kengät jalastaan pois. Minä ja LilBro ollaan pennusta asti oltu, kuin paita ja perse, ja tuon nykyisen typykän kohdalla minä koen, että se on vienyt minulta jotain hirveän tärkeää pois. Tai ainakin kauemmaksi. 

Mä en todellakaan ole mikään ikärasisti, mutta tän ihmisen kohdalla mä puhun kyllä teinistä. Neiti täyttää huhtikuussa 19, mutta muistuttaa käytöksellään 16-vuotiasta. Minä nyt vaan todella toivon, että molemmat oikeasti tietäävät, mitä ovat tekemässä. 

Minä niin kovin haluaisin olla onnellinen oman pikkuveljeni puolesta. Totta kai minä onnittelin, kun sain nämä suuret uutiset kuulla ja parhaani mukaan myötäelin toisen riemua. Sanoin myös, että toivottavasti kaikki menee nyt hyvin ja teistä tulee lokakuulla vanhempia. 

Samalla myös kyllä painostin kertomaan äitille ja iskälle hyvissä ajoin, kuten myös BigBrolle ja Silille. Minua kyllä kauhistuttaa, että mikä soppa tästä vielä voi tulla. Äiti on pahottanut mielensä jo niin monta kertaa LilBron ja sen muidun käytöksen takia, että reaktiot uutiseen voi olla hyvinkin erikoiset. LilBro ottaa tod näk tästä nokkiinsa ja minä saan kunnian toimia diplomaattisena välien selvittelijänä, taas kerran. 

Totta kai minä tulen sitä lasta rakastamaan ja paljon, toivottavasti yhtä paljon, kun minun omaa pientä rakasta Neppula-murua. Eihän se sen pikkuihmisen syy ole, jos äitinsä on mitä on. Lisäksi se on minun oman rakkaan pikkuveljeni lapsi, minä haluan olla sillekin niin hyvä täti, kun ikinä vaan voin. 

Kunhan vaan kaikki menisi nyt hyvin.

Voihan joulu ja sen tuleminen

Joopasen joo, pikkujouluista selvitty hengissä. Eilinen ilta meni kyllä lähestulkoon limulinjalla, muutaman mukillisen boolia join. Ei oikein maistunu enempi!

Mä havahduin tänään semmoseen todellisuuteen, että joulu se vaan tulla jollottaa ja kovaa vauhtia. Sen mukana tietty talvi, kävin peukkubaarista tupakkaa ja paahtista, niin sain aika tovin rapsutella noita auton ikkunoita puhtaiksi. Lilbro tänään vihjasi aika suoraan, että mitä se tykkäis saada joululahjaksi. Luojalle kiitos, yksi päänvaiva vähemmän. Sitten pitäis enää keksiä Bigbrolle ja Silille jotain, kuten myös Isännälle ja kolmelle kummilapselle. Vanhuksille ostetaan velimiesten kanssa kimpassa jotain. Neela saa joululahjansa toivottavasti ens viikolla, kun Lilbron kanssa tilattiin sille sitteri.

Mun tulee aina ihan sikamaiset paineet joululahjojen kanssa, etenkin noilla kummilapsille menevien lahjojen kanssa ressaan ihan hirveesti. Okei, 5kk ikänen tuskin kamalasti alkaa itkemään, että nyt olit paskakummi ja ostit väärän lahjan. Mutta kuusivuotias (joka on tottunut saamaan tooodella hienoja lahjoja) saattaa jos itkeäkin ja kahdeksan vuotias neiti osaa myös jo aika tarkkaan pohtia, että mitä haluaa ja mitä ei.

Tästä päästäänkin siihen, että minä olen semmoinen paskakummi, joka ensinnäkin kyselee vanhemmilta, että mitäs se mun muruseni mahtaisi tarvita. Jos ei mitään tarvittavaa erityisesti tule, sitten kyselen, että no minkälaisesta vaatteesta, kirjasta tai lelusta teillä mahdollisesti tykätään. Eniten suosin vaatteita tai kirjoja. Mulla on joku antipatia dvd:itä kohtaan, että niitä en kauheen mielelläni lahjaksi osta. Mieluummin sitte joku kirja, mitä voidaan yhdessä lukea tai vaate, josta oikeasti on hyötyä ja se on käytännöllinen.

Lisäksi näitä lahjaostoksia rajottaa se, että mulla ei todellakaan oo laittaa viittäkymppiä yhteen lahjaan. Sen kun kertoo neljällä, niin onnea vaan mulle. Eipä tarvi kelleen muulle sit lahjoja ostellakaan! 

Siis minä tykkään joulusta ja niitten lahjojen antamisesta, mutta voi hyvänen aika sitä tuskaa, kun koittaa keksiä kivoja lahjoja! Mä inhoan sitä, että ostetaan suklaalaatikko tai jotain ihan tyhjänpäivästä roinaa vaan sen takia, että pitää ostaa jotain. Joinakin vuosina oon neulonu villasukkia, lapasia tai kaulaliinoja joululahjaksi, mutta tänä vuonna on kyllä jääny väliin. Mä arvostan vaikka enemmän sitä, että saan hyvän joulun toivotuksen ja vaikka lupauksen, että mennään joku kerta yhdessä leffaan tai syömään tai jotain, kun hätäpäissään ostettua karkkilootaa.

Noh, onhan tässä onneksi vielä vähän aikaa. Parin viikon päästä tulee tili ja veronpalautukset, ennen niitä ei oo varaa haaveillakaan joululahjojen ostamisesta. Että köyhät kyykkyyn ja sitä rataa.

Ps. Mä elän taas teini-ikää. Naama ainakin kukkii siihen malliin.

Perille saapuessa olikin jo ilta

Iskä pitää mulle muotinäytöstä, sillä on ristiäisvaatekriisi. Äiti karkasi saunaan, sillä meinasi mennä jo hermo tohon entraamiseen. Mennessään se komensi mut kaivelemaan juhlavaatteeni esille, että se saa silittää munkin ryötit. Ei noissa kyllä mun mielestä mitään silitettävää ole, mutta silittäköön mun puolestani jos haluaa. Se ei luota mun vaatehuoltoon sen vertaa, että pistäis mut silittämään itte vaatteni. Epäilee varmaan, että mä esiintyisin niissä päänkastelubileissä silitysraudan kuva puserossani. 

Meni muuten junamatka joutusasti, kun minun Queer as Folk - boksi tuli tänään kotiin! Aamulla heräsin kello yheksän reikäleipä, kun ovikello soi. Olis muuten saanu soida ihan vapaasti, vaan kun tiesin odotella tota pakettia niin hyökin kiireellä ettimään jotain rättiä suojakseni, että pääsin avaamaan oven. Minä kun en nuita yövaatteita harrastele, enkä viittiny järkyttää postipoikaa ihan liikoja avaamalla ovea ihan nakkena. 

Tultiin joku aika sitten äitin ja iskän kanssa kotikotiin. Käytiin Bigbron ja Silin luona kattomassa tylleröä, vitsi se ihana on kasvanu ihan hirveesti! Enää se ei muistuta semmosta karvatonta apinaa, vaan on ihana pullero pikkuvauva. Miten mä selviän itkemättä huomenna?

Huomenna mä nään Lilbronkin. Sen tyttis tuskin vaivautuu saapumaan ristiäisiin, mutta eipä kyllä oo ikäväkään.