Mistä tunnen mä ystävän #2

Joskus aikaa sitte väsättiin Marken kans tämmöset, niin tehtiinpä taas. Tässä sitä huomaa, että enhän mie tiijä miun parhaasta ystävästä sit niinku vittujakaan...

Mikä on hänen nimensä?
♥ Marke


Milloin tutustuitte?
♥ Alkukesästä 2010


Missä?
♥ Ensin mesessä, sit siitä parisen viikkoa eteenpäin kaapattiin Sergei messiin ja puhalluttiin kolmisteen Itä-Suomeen Marin mökille.


Oliko se "rakkautta" ensi silmäyksellä?
♥ No sitä se nimenomaan oli!


Mitä hän ajattelee sinusta?
♥ Mitä mahtaakaan ajatella! Välillä se pyörittelee päätään kovastiki meikäläisen touhuille ja välillä päästää mulle armottomat huutonaurut. Mut kyl mä tiedän, ettei se musta mitään pahaa ajattele. Ei kuulemma vaihtaisi mua pois.

Mitä ajattelet hänestä?
♥ HAHA. Paljonkin kaikkea! Mutta hyvää mä siitä ajattelen. Yks tärkeimpiä ihmisiä miun elämässä, päivittäin ollaan varmasti toistemme ajatuksissa.


Miksi pidätte toisistanne?
♥ No mistä minä tiedän! Meillä nyt vaan sattuu osumaan ajatukset yksiin ja viihdytään toistemme seurassa paremmin, kun hyvin.


Mikä on hänen suosikkinäyttelijänsä?
♥Johnny Depp varmaan...

Suosikkiruokansa?
♥Niitten mutsin grillimätöt? Mun tekemä tonnikalasössö? (hahah) pitsa? En mä kyllä tiedä. Kaikista noista se tykkää.

Suosikki alkoholijuomansa?
♥VODKA VODKA VODKA

Suosikkijäätelönsä?
♥ Benin ja Jerryn se keksijuttu

Suosikkituoksunsa?
♥ Öh? Vaniljanhajusia kynttilöitä se siellä käryttää. Ja käyttää puman jtn hajuvettä ja kai se pruuno panaanistaki diggaa. 

Huono tapansa?
♥ Satunnaistupakointi varmaanki. En mä muuta keksi.

Salainen fetissinsä?
♥ Se ei olisi salainen, jos minä sen tietäisin. Niin sanotaan Tom Kaulitz. Mut se salainen on varmaan Hasselhoffin Dave, koska sen kuva roikkuu Marken makkarinseinällä.

Suosikki radiokanavansa?
♥ Aika vähä se kuuntelee radioo. Mut telkkarista se kuuntelee voicee.

Suosikki tv-ohjelmansa?
♥ Queer as Folk ja Sons of Anarchy

Mottonsa?
♥ No voi hyvä jumala. "Mickey, you're so pathetic." En mä nyt muuta keksi.

Onko lasi hänen mielestään puoliksi tyhjä vai täynnä?
♥Tyhjä..

Milloin nauroitte viimeksi yhdessä?
♥ No eilen hirnuttiin ainaki puhelimessa ja skypessä ihan kunnolla. Tänäänki kai jotain, mut ei niin maha vääränään.

Mikä on hienointa, mitä hän on ikinä tehnyt?
♥ Miulle hienointa oli se, että se oli kuolemankipeenä auttamassa mua muutossa! Ja että se jakso koko viime kesän miun kanssa, kun tuskailtiin ja odotettiin Sergeistä uutta infoa. Mut noin yleensä, varmaan se että Marke on olemassa!

Milloin loukkasit häntä viimeksi?
♥ Apua. Mä oon ihan saatanan paska ihminen, kun EN TOSIAAN TIEDÄ. Kyl se aina välillä suuttuu mulle, kun mä auon päätäni, mut toivottavasti en oo koskaan oikeesti tosissani loukannu. Paitsi sillon kyl, kun repesin nauraa, kun se itkukurkussa pohti, että onko kolmekymppisenä eläkkeellä selkänsä kans. Pyysin kyllä anteeksi.

Milloin hän on loukannut sinua?
♥ muhaha no ei se oo mua koskaan isommin loukannu. Toki seki mul aina heittää jotain yhtä kohteliasta herjaa, kun mie sille.

Mistä asioista hän on riippuvainen?
♥ Kahvista varmaan ainakin.

Mitä hän arvostaa sinussa?
♥ Lyhyesti ja ytimekkäästi: Kokonaisuutta.

Juoko hän?
♥ Ei, kun se kuivattaa itteensä. Juo se, vettä ja kahvia ja limuaki joskus. Jos tässä viunasta puhutaan, niin miun kans ainaki ku on viihteellä niin juo!

Polttaako hän?
♥ Satunnaisesti seurassa ja sillon, kun ottaa alkoholia.

Mistä hän pitää vastakkaisessa sukupuolessa?
♥ No kivasta ulkonäöstä! (Niinku semmonen Kaulitzin Tom tai Bill) Toki se arvostaa myös käytöstapoja ja huumorintajua!

Onko hän ikinä pettänyt ketään?
♥ Tähän on kyllä sanottava, että mun mielestä ei. Missään mielessä.

Millainen puhelin hänellä on?
♥ Voi ryökäle. Joku sony xperia, mitä se aina kiroilee tasasin väliajoin.

Lähettääkö hän enemmän tekstiviestejä vai soittaako hän?
♥ Tekstaa. Vaikka paljo se kyllä soitteleeki. Mulle ainaski.

Puhuuko hän suoraan vai kierteleekö hän?
♥Suoraan ja siitä mie tykkään.

Osako hän soittaa mitään instrumenttia?
♥ Kyl se pianoo ja kitaraa vähän.

Voisiko hän seurustella itseään kymmenen vuotta vanhemman kanssa?
♥ No miksipä ei. Ei se nyt niin paljon ole.

Onko mitään mitä hän ei tekisi rahasta?
♥ Ottais ketään hengiltä. No joo, eikä varmaan poseerais nakuna missään, eikä tekis mitään jäätävän noloa, tai satuttais läheisiään.

Minkä niminen hänen isänsä on?
♥ Tapani

Omistaako hän messengerin?
♥ Omisti ennen, mut ei maha nykyään enää toimia. Nykysellään skypetellään.

Lakkaako hän varpaankynsiään?
♥On se ainakin joskus lakannu. Toi selkä vissiin vähän rajottaa siinäki touhussa.

Mitä hänen pitäisi aina tehdä mutta hän ei ikinä jaksa/muista?
♥ Öööö... Varmaan tommosia jokapäiväsiä pikkujuttuja ehkä? En minä nyt keksi mitään isompaa.

Onko hän liian kiltti?
♥ Toisinaan joo, vaikka ymmärrän sen ihan täysin. Välillä ois Markellaki täysi oikeus sanoa pahasti tai takasin, mut ei sitä vaan viiti. 

Pystyykö hän hillitsemään itseään?
♥ No pystyy se, vaikka välillä tekeekin tiukkaa!

Onko hän hyvä rahankäyttäjä?
♥ Siis Marke on miun tuntemista ihmisistä yksi parhaimpia rahankäyttäjiä! Eli kyllä on!

Mitä sanaa hän käyttää usein/mistä hän puhuu usein?
♥ Mahdetaanko me puhua liikaa, kun en nyt just keksi mitään?! Siis tiettyä sanaa. Yhestä heppulista se tykkää jauhaa. Ja sit niistä samoista asioista, kun minäki. Elämästä, töistä, miehistä...

Luottaako hän sinuun täydellisesti?
♥ Luottaa se. Vaikkei mun kans autokaupoille lähtiskään.

Seurusteleeko hän tällä hetkellä?
♥ Ei seurustele

Jos ei: onko hän ihastunut/rakastunut johonkin tällä hetkellä?
♥ On se vähä ihastunu!

Mitä jos drots

Heittäisi sukan naamaasi?
Jos likasen, niin heittäisin takasin. Ja huutasin antavani sille selkään.

Tulisi ilmoittamatta ovesi taakse vodkapullo kädessään?
Sanoisin notta teretulemas vain ja peremmälle! Sen jälkeen iskisin bilevaihteen silmään ja loppu olisikin historiaa.

Tekisi aprillipilan ja väittäisi menevänsä kuukauden päästä naimisiin?
Antaisin selkään niin, jotta soisi. Mä vihaan aprillipiloja, saisin sydänhalvauksen tommosesta.

Pyytäisi lähtemään kanssaan Timbuktuun kuukaudeksi?
Kysyisin, että koska lähdetään ja mitä sä oot pakannu, että tiedän mitä pakata ite.

Ryömisi sänkysi alle huutaen "En se ollut minä!"?
Todennäköisesti rynnisin perässä hyvin väkivaltaisena sen jälkeen, kun olisin tarkastanut ne tuhot, mitä se kovasti koittaisi kieltää tehneensä.

Sanoisi haluavansa Justin Bieberin keikalle?
Nauraisin räkäisesti ja toivottaisin hyvää matkaa. Todellisuudessa se kyllä tarkoittais sitä, että minä lähtisin mukaan. No, kokemus kai se olisi seki.

Hyppäisi reppuselkääsi täysin varoittamatta?
Huutasin ja kaaduttais rytinällä.

Alkaisi pitää mykkäkoulua huvikseen?
Ottaisin hengiltä. Ehkä ensin pitäisin palopuheen, että tommonen on ihan vtun syvältä!

Yrittäisi kutittaa kyljistäsi?
Käskisin lopettaa. Huutamalla. Sen jälkeen käyttäytyisin väkivaltaisesti, jos ei menis sana perille.

Ostaisi Sinkkulaiva-risteilyn synttärilahjaksi?
Antaisin selkään ja sen jälkeen pakottaisin sen sinne mukaan nolaamaan itsensä mun kanssani.

^-^

Joskus vannoin, että palkka juoksee ja minä en. Huomenna tilille ropsahtava tili on niin saatanallisen pieni, että kai se on mietittävä periaatteensa uudelleen. 

Eli tästä voisi vissiin päätellä, että kannatti alottaa juoksukoulu kokonaan alusta, kun tossa välissä tuli sairastelun takia parin viikon tauko. Jos tota meikäläisen taaperrusta nyt ylipäänsä voi juoksemiseksi kutsua... Mutta noh! Se on kivaa! Ja minä ihan oikeesti jaksan. Ei tarvinnu tänään tulla itkun kanssa lenkiltä kotiin, niin ku viimeksi kävi tässä vaiheessa. Että hyvä minä!

Huomenna minä starttaan töistä suoraan Markelandiaan ja Serna tulee kanssa! Oijjoi, lautapeliviikonloppu, ihanaa ihanaa ihanaa. Nauran varmaan itteni hengiltä. Mun on ollu niin ikävä! 

♥ ♥ ♥

Mistä tunnen mä ystävän

Mua väsyttää, mutta samalla mä käyn ihan järkyillä kierroksilla. Loppu taas viikonloppu ihan liian äkkiä, enkä olis millään malttanu lähtee Marken luota himaan. Siis voi elämä sentään, mie en oo varmaan ikinä darrapäivänä nauranu niin paljon, kun mie nauroin eilen! Ei miulla kyllä ees mitään hirveetä darraa ollu, kerran tuli niin hirvee pahoinvoinnin aalto, että piti halata pyttyä. Mut hei, halasin sentään pyttyä, enkä lennättäny pitkin seiniä!

Meinaan täältä voi jokainen käydä lukemassa tarinan darrasta ja elävästä elämästä. Että olis kyllä naurattanu, jos Marke ois purjonnu ittensä päälle. Vaan nauratti vielä vähän lisää, kun muidu purjosi mun päälle, sekä sänkyyn, että vielä lattiallekin. Mutta sattuuhan sitä, paremmissakin piireissä! Saapi siis sattua meillekin. Että niin, mistä tunnet sä ystävän. Siitä, että voit huoletta yrjötä sen päälle, eikä se edes vaivaudu hermostumaan. Taputtaa olkapäälle ja halaa ja sanoo, että kyllä tää tästä, oota mie käyn siivoomassa itteni niin siivotaan sit tää kämppä loppuun. Lisäksi toki nauraa ihan vitun räkäsesti koko viikonlopun koko äksidentille.

Näin kyllä viime yönä niin häiriintyneitä unia, että vaikka ei mikään hirvee liskojen yö ollukaan, niin unet oli kyllä sen mukaisia. Mä nimittäin oli Marken kans pyydystämässä heinäsirkkoja jossain helvetin heinikossa, kun se oli hommanni itelleen rotan, mikä söi niitä sirkkoja. Sen jälkeen mun piti laittaa ne taskuuni, mistä ne kaikki heinäsirkat sitten karkasi johonkin. En sitten tiijä, että mitenkä sitten siirryttiin siihen, että seuraavaksi olin panemassa BB-Tommin kanssa. Mikäs siinä, olihan se ihan mukavaa. 

Mutta tuli muuten tossa Mansea kohti ajellessa moneen kertaan kiiteltyä, että onneksi toi Isäntä otti noi talventulotoitotukset vähän vakavammin, kun minä. Se tosiaan vaihdatutti meidän autoon talvitassut alle viime keskiviikkona, juurikin siitä syystä, että sitä talvee oli jo povailtu. Oisin meinaan ollu perjantaina kusessa ja pahassa, jos oisin kesärenkailla päästelly tuolla menemään. Lunta tuli ihan maan helvetisti Turun päässä ja oli kyllä aika liukasta. Onneksi selkeni keli jo ennen puoltamatkaa, ois muuten tullu itku ajellessa. Eipä sillä, jos ei ois talvirenkaita ollu, niin ois tullu kyllä junailureissu. 

Totesinpa tuossa, että nyt ku oon tän flunssan takia joutunu pitämään jo aika pitkän tauon ton juoksukoulun kanssa, niin taidan alottaa koko paskan suorilta alusta. En vaan maha vielä huomenna uskaltaa, sen verran miehekästä rykimistä on ollu ilmassa. Samoin mun ääni, varsinkin nauraessani kuulostan ihan merihevoselta. Todella eroottista.

Talavi tulloo!

Hyvää synttäriä Markelle! 

No siinähän kävi just niin, kun mitä minä veikkasin. Nimittäin otin ja unohin ne Marken synttärit. Oon minä aika vitun kohtelias, aamulla tekstailen ja voivottelen vaikka mitä asiaa, vaan en hitto soikoon niitä synttäreitä muista. Sitte, kun avaan facebookin ja huomaan, että armas aviomieheni oli onnittellut, niin mun päässä alko kellot soimaan. Voi tauti, että muuten hävetti! Huomenna voin sit kruunata tän kaiken taivastelemalla tovin ja kysymällä sitten, että niin paljonkos sie nyt täytitkään?

Miun yskä on vähän pahentunu. Nyt oon siinä vaiheessa, että rykäseminen tekee vähän kipeetä ja kuulostan merileijonalta yskiessäni. Todella eroottista, eikö vain? 

Mut oon silti menossa huomenna bailaamaan! Laukku on pakattu, ainakin vaatteita pitäs olla ihan omiksi tarpeiksi viikonlopun ajaksi. Aamulla pitää sit muistaa meikit ja muut vastaavat tykötarpeet. 

Niin ja täällä sataa lunta! Joko pitäs lähtee hiihtämään?

Onko taas vähä alkkisolo?

Viimeset kolme päivää on tehnyt tupakkaa mieli aika paljonkin. Mä oon taas miettinyt, että kaipaanko mä sitä nikotiinin tuomaa hyvää oloa vai yksinkertaisesti sitä tapaa. Mä vaan haluaisin niin mennä teemukin kanssa parvekkeelle ja polttaa yhden savukkeen. Eilen junassa mä kaipasin tupakkaa ihan hillittömästi, vaikka mulla oli kirja, neule ja läppäri mukana, ettei ainakaan tekemisen puute ollut. 

Eilenkin mä junassa pohdin useaan otteeseen, että tolleko mäkin haisin, kun mun ohi kulki joku, joka oli hetki sitte viihtyny siinä savua täynnä olevassa röökiloosissa. Että kyllä se mun nokkaan haisee ja pahalle, mutta silti mun tekee toisinaan mieli. Enkä tiedä, että tekeekö mieli vaan sitä tapaa vai ihan oikeesti tupakkaa. 

Hassua vaan, kun mä olen silleen omasta vapaasta tahdostani lopettanu ja se oli helppoa, niin nyt ihan viime päivinä mun mielessäni on tupakka pyöriny enemmän, kun varmaan koko lopettamisen jälkeen yhteensä. Ei mun siis mitään semmosia fiiliksiä ole, että pitäs oikeesti taistella ittensä kanssa, etten mee ja osta sitä tupakkaa. Kai tää vaan on joku vaihe, oon nimittäin viime aikoina nähny tupakoimisesta untakin tavallista enemmän. 

Karkkia ei oo viime aikoina tehny mieli. Viikonloppuna tuli kotopuolessa kyllä syötyä vähä enemmän ja vähemmän epämääräsesti, mutta paino ei ollu kyllä ottanu ihteensä yhtään.

Mua alkaa pikkuhiljaa keljuttaa tää flunssanpoikanen. Mun kurkkuun sattuu, mutta iltaan mennessä se yleensä helpottaa. Aamulla ja pitkälle päivään tuntuu siltä, että mulla on vähintään joku angiina tai raastinrauta kurkussa, mutta nytki alkaa olla aika jeesfiilis. Skippasin kyllä tän päivän juoksulenkin ja sen sijaan reippailin keskustasta kotiin. Meen sit huomenna juoksee, jos tää olo on yhtään kivempi.

Mun pitäis mennä suihkuun. Oikeastaan mun pitäis olla jo pitkälläni, kun aamulla on taas kuudelta herätys, vaan kun. Telkkarista alkaa Rizzoli ja Isles. Mun on ihan pakko valvoa ja kattoa ainakin se ensimmäinen osa, että tiedän jatkossa kannattaako vaivautua. Kuolen sit huomennaki väsymykseen töissä, mut sittepähän kuolen. Mulla on kaikki Tess Gerritsenin kirjottamat kirjat, missä noi kaks naista seikkailee, niin pakko nähä ne telkkaristakin. Toivottavasti ei käy samalla tapaa, kun Maria Kallion kanssa, että kirjana tykkään ku hullu puurosta, mut telkkarisarja oli ihan perseestä. 

Mä en malta odottaa viikonloppua Markella on nyt tässä viikolla synttärit (okei, mä en nyt taaskaan muista, että mikä päivä!) ja me mennään juhlimaan niitä perjantaina. Ja ollaan muuten sitten ihan maan vitun päissään. Perjantaina on ainaki Fat Ladyssa jotain Halloween häppeninkiä, ja jos pukeutuu joksikin niin pääsee ilmatteeksi sisään. Eli jos menee alasti, niin ainaki joutuu maksamaan. Se hyvä puoli tossa toki on, että jos näyttää valmiiksi möröltä kotoota lähtiessään, niin voi baarin ovella sanoa pukeutuneensa möröksi tai halvan näköiseksi. 

Ei tosiaan olla mitään naamiaisfaneja kumpikaan. Ollaan niin pellejä jo normielämässä ja arjessa, ettei enää jaksa kiinnostaa mikään halloweenpukeutuminen. Mulla on kyllä niin jäätävä vaatekriisi,että oksat pois. Vähänkö muuten nolottaa siinä fätin ovella, jos ne päästää ilmatteeksi sisään luullessaan, että meikäläinen on pukeutunu joksiki haudasta nouseeksi, vaikka itse olen kuvitellut näyttäväni niin vitun hyvälle. 

Onnea mulle, taas kerran.

Onko tää oikeesti näin?

Mulla on ollu viime päivinä vähän epätodellinen olo. Serna on kotona, LilBrolla on tytär ja meillä menee Isännän kanssa ihan hyvin. Voiko tää olla näin? 

Eilen istuin bussissa matkalla kohti Satakuntaa ja tulin siihen tulokseen, että nyt tosiaan on syksy. Oli ihan outoa, viimeksi mä olen elokuussa istunu tuon välin bussissa ja katsellu niitä samoja maisemia ja kuunnellu samoja biisejä mp3-soittimesta.

Siitä on aikaa melkein kaksi kuukautta. Sillon mä mietin, että kun tästä joskus selvitään, niin selvitään mistä vain. Nyt mä voin viimein sanoa, että kaikki on hyvin. Serna selvisi, se piti meille antamansa lupauksen. 

Meillä oli eilen niin kivaa. Siis voi apua, en ois halunnu lähtee kotiin ollenkaan! Vaikka oli kivaa kyllä sekin, kun LilBro laitto tylleröstä kuvan ja kun pääsin kotiin, sain sähköpostiin niitä vielä muutaman lisää. Sen päälle puhuin LilBron kanssa melkein tunnin puhelimessa. Siis siitäkin on tullu isä. Voi hyvänen aika, jotenkin mä en vaan pysty uskomaan tätä.

Me katottiin Sernan ja Marken kans mun ja Marken Berliininkuvat. Ja ne mein ah niin tyylikkäät videot, kun meinattiin pitää videopäiväkirjaa... Meinasin saaha astmakohtauksen kaikesta siitä nauramisesta! Kuten mä jo eilen ääneen totesinkaan, että voi kuinka mä olinkaan kaivannut sitä kaikkea. Miten mun on ollu ikävä Sernaa ja Markea, mun on ollu ikävä meitä.

Huomenna

Aika moni teistä on varmaan lukenut ja ehkä muistaa tämän postauksen?

LilBron ja Tyttiksen laskettu aika oli 30.10. Tänään olivat olleet keskussairaalassa ultrassa, koska vauva on kasvanut aika hitakaiseen ja nyt oli sitten epäilys, että istukassa voisi olla jotain häikkää. Vauvan on onneksi liikkua myllertänyt ihan hyvin ja sykkeetkin ollu okei, että sinällään ei pitäisi olla mitään hätää. 

Istukassa kuitenkin on vikaa ja lapsivettä on todella vähän, eli Tyttikselle tehdään huomenna sektio. Viikkoja on siis ihan mukavasti, ainut mikä mulla nostatti kyyneleet silmiin, on vauvan koko. Se pikku taistelija painaa painoarvion mukaan 1590g. Ihan hirveän pikkuruinen tapaus!

 Minusta tulee huomenna taas kerran pienen urhean vauvan täti! Musta on tullu niin järetön itkupilli, että oon tätäkin asiaa itkeny tänään jo moneen otteeseen. Mua vaan pelottaa niin paljon, vaikka Tyttis ja vauva on ihan hyvissä käsissä nyt. En osaa olla huolehtimatta. 

Mie oon nyt ihan liian väsyny tämmöseen. Kun kotiasiat on suht kunnossa, Serna alkaa olla kunnossa niin sitten tämä. Mua pelottaa, että saan huomenna töissä jonkun tautisen itkukohtauksen, kunhan kotopuolesta tulee jonkun sortin infoa, että miten sektio on menny ja kumpi sieltä tuli. Vaan no, sitten itken, mitäs siinä muuta voi. Unet saattaa toki ensi yönä olla vähän tiukassa.

Lauantaina mä todennäkösesti tulen itkemään ilon kyyneliä. Serna pääsee huomenna kotiin ja me mennään Marken kanssa lauantaina kylään. Mä en jaksa odottaa. ♥

Mitä minulle kuuluu

Kesä alkaa olla lopuillaan. Tasan viikon päästä mä olen ollu jo kaksi päivää töissä. Mä olen taas Markelandiassa. Sunnuntai oli Sernan tilan romahtamisen takia semmonen aallonpohja, että mie meinasin oikeesti hajota ihan palasiksi. Mie itkin sen päivän aikana enemmän, kun oon itkeny koko tänä Sernan sairaalassa ollessa yhteensä. Mai oli aamulla meillä, kun Sernan äiti soitti. Mie en tainnu vielä sillon oikein edes ymmärtä koko asiaa... Itku tuli vasta siinä vaiheessa, kun Isäntä kotiutu Hesan reissultaan.

Äiti soitti mulle, kun Silille oli mesessä kertonu. Mä repesin siinä puhelimessa parkumaan ja kuulin, että äitinkin teki tosi tiukkaa kuunnella, kun mä vaan toistelin, että äiti mie en tiijä, että miten kauan pitää vielä odottaa. Mie en tiijä, miten kauan meistä kukaan jaksaa. Sen jälkeen soitti Sernan äiti uudestaan kertoakseen, että Sernaa oli jouduttu elvyttämäänkin, joten paruin sitten sillekkin. Lopuksi minä soitin Markelle ja uikutin sille puhelimessa, se oli ihan kamalaa. Sen jälkeen Marke loikkasi autoon ja ajeli hakemaan mut niille kotiin. Johan mä olin kolme päivää ehtiny kotona ollakin. Mutta meistei kumpikaan vaan kestäny sitä tilannetta yksin.

Nyt on taas asiat vähän paremmin. Nyt mie uskallan taas ajatella, että huomenna tai torstaina ois aika siirtyä taas kotiin ja totutella normiarkeen. Sunnuntaina iltana mun naama ja silmät oli ihan törkeen kipeet siitä kaikesta parkumisesta. Sit kun autoradiosta alko soimaan ulkona on kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä, mä itkin vielä vähän lisää.

Että kaiken ton rinnalla, miulle kuuluu hyvää. Mie uskallan taas ajatella, että kyllä tämä tästä. Tänään mie sain kuulla, että Serna on jo kaks kertaa käyny tuolla pilven reunalla kurkkaamassa, että mitä siellä toisella puolen on ja palannu silti takasin. Ehkä mie nyt uskallan toivoa, että Serna ei oo vielä lähdössä yhtään mihinkään.

Mun ei tee yhtään mieli tupakkaa. Huomenna tulee tasan viikko viimesestä röökistä ja hienosti oon pärjänny. En oo saanu itkupotkuraivokilareita, en oo tarvinnu nikotiinilaastareita ja purkkaa on menny edelleenkin ne hikiset viis kappaletta. Lauantaina baarissa mie tajusin, että se osa, mistä hipsitään pihalle tupakalle haisee oikeesti ihan hirveelle. Että semmoselleko mieki oon haissu koko ajan, kun körssittelin menemään? Enkä pummannu keltään savuketta, jämiä tai edes paria hatsia koko illan aikana. Ei kai sitten tehny kunnolla edes mieli, vaikka olinkin itelleni luvannu, että jos nyt armottomasti mieli alkaa tehdä niin mikäs siinä. Niin kauan, kun en juokse ostamaan omaa askia tai ala Isännältä pummailemaan joka päivä, mä en ole retkahtanu.

Mun kesäoperaariona oli saada omat kynteni näyttämään taas suht normaaleilta. Kun käyttää värillistä kynsilakkaa pari vuotta putkeen, niin kynnet alkaa näyttää ja voimaan aika herkullisesti. Mun kynnet oli ihan keltasenaan kaikesta siitä lakkamäärästä, mitä mä niille aina työnsin. Lisäksi ne alko liuskottumaan ja lohkeilemaan, ei ollu enää merkkiäkään niistä ihanan pitkistä ja vahvoista kynsistä, mitkä miulla joskus oli. Oon siis koko kesän leikelly kynsiäni ihan lyhyiksi ja kasvattanu sitä keltasuutta pois. Nyt alkaa tosiaan näyttää siltä, että kynnet alkais olla kunnossa. Seuraavaksi tarvii metsästää joku huippulaadun aluslakka, että uskallan ehkä vielä joskus lakata kynsiäni vielä.

Ulkona on ihan sairaan pimeetä ja siellä haiskahtaa jo vähän syksy.

11 päivää

On ihan saatanan pitkä aika. En osaa sanoa, onko koskaan aikaisemmin tuntunu 11 päivää näin pitkältä. Sernalle on ollu keuhkoista hätähaku Pohjoismaihin päällä sen aikaa, eikä vieläkään mitään. Ei yhtikäs mitään. 

Mä en enää tänään uskaltanu vastata puhelimeen, kun Sernan mutsi soitti. Ilmotin jo aamusta Markelle, että nyt on sen vuoro. Minä en vaan nyt hetkeen kykene. Eilen tuli tieto, että Serna laitettiin taas vuorokaudeksi hengityskoneeseen, nukutettiin siis sitä varten. Mä valvoin viime yönä ihan hirveen kauan ja kelasin vaan Sernaa. Tän päivää mä pelkäsin saavani tiedon, että Serna ei ole heränny. Luojan kiitos, oli heränny kuitenkin. Oli ekana kysyny, että onhan sen äiti muistanu ilmottaa mulle ja Markelle. 

Mä oon ollu ihan hillittömän levoton koko päivän. Mä en pysty keskittymään mihinkään järkevään, kun mun järki on koko ajan jossain ihan muualla, kuin mä haluaisin sen olevan. Mä oon varmaan ihan oikeasti sekoamassa, jos ei niitä keuhkoja ala pian kuulumaan. 

Sen verran tässä on varmaan nöyrryttävä, että kun meen maanantaina työterkkarille työhöntulotarkastukseen niin tarvinnee mainita tosta nukkumisesta. Ei tuu meinaan kerrassa mitään, jos mä en saa nukuttua ennen aamunsarastusta, kunhan työt jatkuu. Eipä sillä, ei se unettomuus herkkua ole tälleen lomallakaan. Tämä on nyt se tilanne, kun minä oikeasti pystyn myöntämään, että minä en kykene nukahtamaan välttämättä omillani ja minä tarviin siihen jotain apua. Nyt minä alan olla siinä pisteessä, että oon valmis syömään nappeja siitä hyvästä, että pystyn nukahtamaan illalla. 

Toivottavasi huomenna päästäis Marken kanssa jatkamaan maalausurakkaa, että olis edes jotain tekemistä ja ajateltavaa. Keskiviikkona meidän oli tarkotus mennä käymään Meilahdessa, mutta tällä hetkellä Sernan kuosi on niin huono, että ei me kyllä sinne sairaalaan mennä. Mennään sit pyörähtää Hesassa pikaseen muuten vain, kun on bussiliputkin jo hankittu. Edelleenkin, onpahan edes jotain tekemistä ja saadaan muuta ajateltavaa. 

Niin ja Miumiulle kiitos haasteesta! Vastailen siihen, kuhan ehdin paneutumaan asiaan pikkusen enemmän. :)

Tarinoita rapulasta

Aamuyöstä rumuttiin Marken kanssa baarista kotiin. Eikä ees kompuroitu Marken naapuruston kukkapenkkejä lyttyyn, niinku joku oli tehny toissayönä. Kuultiin sillon kyllä, kun joku rämisteli rapussaki niin kovaa, että heräsi varmaan jokainen asukas. Mutta takaisin viime yöhön. Tai tähän aamuun, ihan mitenkä vain.

Ensin vetelin naamaani kebua riisillä, sen jälkeen alkoi nukuttaa. Valveutuneena tyttönä hain tietenkin varmuuden vuoksi yrjövatin viereeni. Mikäs siinä, onneksi otin vatin enkä ämpäriä. Pyörähin nimittäin sängystä lattialle, ja suoraan sen vatin päälle. Lyttäsin siis Marken ainokaisen vatin, kastelin peittoni ja mattokin on vähän kostea. En siis ollu yrjönny sinne vatiin, ainoastaan pistin vettä, että on mukavampi kippailla pukluja pois jos en vessan pönttöön asti selviä. Mietin vaan Markelle ääneen jälkeenpäin, että jos oisin mylskähtäny sankon päälle, niin tod näk se olisin ollu minä, johon olisi sattunu enemmän. Sain kyllä onneksi murjottua ton vatin takasin muotoonsa, siinä on nyt vaan hienoinen lommo kyljessä muistona minusta. 

Tänä aamuna tein sitten sen huomion, että en enää ikinä syö juovuspäissäni kebua riisillä. Jos sattuu aamulla olemaan huonovointinen, niin sitä riisiä on ihan helvettiä puklata pihalle. Testattu on. 

Sit mun silmässä on joku roska. Oon hangannu, huuhtonu ja kaivanu märällä vanupuikolla, mut silti toiseen silmään pistää ja sattuu aika hirveesti. Saan varmaan kohta jonku silmävamman, kun koitan selvittää, että mikä tuolla silmäluomen alla pistää. 

Fanta exotic on kyllä maailman paras darrajuoma. Heti vadelmavissyn jälkeen. Miksi ostin vaan yhen pullon?! 

Mun on ikävä mun ukkokultaani. Sit mun vasen pikkuvarvas on kipee ja veikkaan tuoksuvani aika hirveen hyvälle. Toivottavasti ei tarviis ainakaan purjota enää tänään, mä tahtoisin tehä jotain kivaa, ettei ehi tulee ihan tautinen darrahajotus.

Ja jos joku kerkesi ihmettelemään tuota mustaa taustaa jossain kohtaa tekstiä, niin bloggerilla on taas mua vastaan jotain, enkä jaksa nyt perehtyä asiaan sen tarkemmin. Sen voisin todeta, että kiitos tästä.

Mitäs sitten

Uf of. Mitä mä kirjoittaisin. 

Tiistain vierailu Meilahdessa oli jotain niin parasta. Serna oli oma ihana itsensä niin pitkälle, kun siinä tilassa oleva ihminen voi olla. Se jaksoi jutella, heittää läppää ja vähän nauraakin meidän kanssa. Mua meinas ensin alkaa hillittömästi itkettää, kun mä näin sen siinä sängyssä kaikkien laitteiden keskellä ja mun Sernani näytti niin hirveän pieneltä! 

Oli kyllä voimat aika lopussa, kun tiistai-iltana kaasuteltiin Helsingistä Markelandiaan. Siirryttiin sieltä vasta eilen päivällä Tampereelle. Tällä hetkellä mä loisin Marken nurkissa vielä ainakin viikon verran. Isännälle eilen soittelin ja infosin asiasta, niin se tuumasi, että ole toki rauhassa, hän on kuitenkin päivät töissä. Mä kyllä epäilen, että sillä saattaa olla mua ihan pikkuriikkinen ikävä. Se on tän päivän aikana lähettäny mulle jo kaksi tekstiviestiä, ilman mitään asiaa. Tässä kohtaa on vissiin hyvä kertoa, että me ei ton ukkokullan kanssa turhan usein tekstailla. Sitten viskellään viestiä, jos on jotain oikeeta asiaa. 

Isäntä kun on vielä tommonen aika tyypillinen suomalainen mies, ettei se ihan pienessä kummassa myönnä, että se kaipailee mua lähelleen. Se tosiaan lähettelee sillon tekstareita millon mistäkin, tai soittaa ilman sen kummempaa syytä. 

Musta tuntuu, että kaikki on tällä hetkellä ihan hirveen sekavaa. Ei mulla siis ole mitään hätää ja kaikki on omalla tavallaan oikein hyvin. Mutta silti mä en välillä tiedä, että miten pitäis suhtautua oikein mihinkään. Toi Sernan tila on melkein koko ajan päällimmäisenä mielessä, vaikka olis mitenkä päin. Mua tällä hetkellä kammottaa lähinnä se, että jos tilanne on edelleen sama muutaman viikon päästä, kun eletään sitä "kesän viimeistä viikonloppua". Eli sitä viikonloppua, minkä jälkeen alkaa taas työt. Mä tuun olemaan silloin jokatapauksessa ihan rikki. Mua ahdistaa, kun kesä on ohi. Sen ahdistuksen lisäksi mua kammottaa, että miten mä jaksan töissä keskittyä mihinkään, jos mie koko ajan vaan odotan. 

Ei nimittäin tässä tilanteessa paljon jaksa työasiat kiinnostaa. Pitänee töissä ilmottaa heti alkuunsa, että jos mä satun saamaan kesken päivää tärkeän puhelun, niin minä lähden töistä, kun kuppa töölöstä. 

Parasta ikinä

Meilahdesta on annettu lupa, että teho-osastolla pääsee kattomaan perheenjäsenien lisäksi ystävätkin. 

Me ollaan niin huomenna lähdössä. Me ajetaan Marken kanssa 300 kilsaa mennen tullen ja tavatessa sen kymmenen minuutin takia, mikä me saadaan Sernaa nähdä. 

Mä olen niin innoissani, että mun tekisi mieli tanssia. Nyt vaan peukut ja ukkovarpaat pystyyn, että Serna on huomennaki siinä kuosissa, että tosissaan päästään sinne. ♥ 

Kotona on kiva olla

Ajeltiin tänään Isännän kanssa ja olen hyvin hyvin yllättynyt yhdestä asiasta. Ei nimittäin kinattu koko aikana yhtään mistään! Vaikka minä ajoin valtaosan matkasta, ei pelkääjän paikalta kuulunut yhtään vastahakosta sanaa. En sit tiijä, että oonko mä mukamas parantunu kuskina, vai onko toi lopultakin oppinu pitämään suunsa kiinni. Samalla tavalla minä edelleenkin ajan, kun oon ajanu ennenkin, viime kesänä nimittäin sitä kommenttia kyllä sateli. Että ehkä ennemminkin on kyse siitä, että Isäntä on tajunnu, että en mä hivauta sitä autoo mehtään tai päin rekka-autoa, jos lisään vauhtia kaheksastakympistä sataseen. Tiedä häntä. 

Mä tykkään edelleenkin hirveesti ajamisesta. Uuden auton myötä siitä ajamisesta on tullu taas vähän kivempaa, onhan se nyt selkee ero, kun saa allensa kahdeksan vuotta uudemman auton! Kyyti on tasasta ja hiljasta, eikä autoon meinaa paistua jos aurinko vähänkään sattuu pilkahtamaan pilvien raosta, kun tossa nykysessä on ilmastointi. 

Niin juu, mie muistan viime kesänä, kun sain ite kilarit, kun ajeltiin meiltä kotopuolesta takasin Turkuun. Isäntä pöryytteli motarilla kaheksaakymppiä, vaikka olis saanu painaa 120 lasissa. Mie en nyt tarkota sitä, että siellä on pakko painaa säällä kuin säällä reikäpään lailla, mutta ei sinne kyllä kannata turruttelemaankaan lähteä! Lisäksi, kun siinä autossa saa istua semmoset kahdeksan tuntia, niin ois ihan jees ajella rajotusten mukaan. Sit toki, kun mä siitä nopeudesta menin mainitsemaan, niin toihan turras uhallaankin, kun tiesi, että mua ärsyttää. Jostain kumman syystä kuitenkin minä ajoin kaikki motaripätkät tällä kertaa. 

Isäntä istu kiltisti vieressä ja paineli kaikkia nappeja, mitä siitä auton kojelaudasta sattui löytymään. Niin ja tietty vaihto levyä, se suostu kuuntelemaan jopa Bushidoa vähän aikaan. Kokonaista kolme biisiä. Sitten kuultiin taas se tuttu ja turvallinen kaikkea sääki kuuntelet ja lähti levy vaihtoon.

Mä tajusin aamulla lähtöä tehdessä, että jos mie oikeesti meen vasta syyslomalla seuraavan kerran kotiin, niin Nekku kävelee varmasti jo sillon. Saattaa jopa puhuakin jotain. Hitto soikoon, kun on nyt tätä ohjelmaa tullu jo loppukesälle hirveesti, niin en mahda enää kesäloman aikana ehtiä takasin. Kourasi kyllä sydänalaa aika rajusti siinä kohtaa, mutta äkkiä se meni ohi. Jos mä olisin vielä aamulla nähny Nekun ennen lähtöä, niin oisin varmaan nostanu kytkintä itku kurkussa. Nyt mä lähdin hyvillä mielin, ilman sitä raastavaa ikäväntunnetta. Oliko tää ihan liian helppoa? Iskeekö se ikävä viimestään siinä vaiheessa pintaan, kun vedän Main tai Marken kanssa kunnon kännit ja laskuhumala alkaa olla käsillä? Tai siinä vaiheessa, kun makaan jossain tuhannen darraani pois? 

Tilannetta helpottaa varmasti sekin, että mulla on tosiaan vaikka mitä kivaa tiedossa. Perjantaina meen moikkaa Melli-murusta ja viemään sille synttärilahjan ykksvuoden kunniaksi ja sen jälkeen kaappaan Main mukaani meille, ottamaan vähä pohjia ja sen jälkeen me singotaan radalle. Sunnuntaina tai maanantaina mä sitten suuntaan Markelandiaan, viettämään varmasti yhtä elämäni hienointa viikkoa talonmaalauksen parissa. Kun vaan nyt ei satais, niin saatais kans maalattua! 

Tanssivarvasta kutittaa

Mulla on niin armoton kyty bailaamaan, ettei mitään rotia. Mä sain tänään tukkaani uuden värin ja torstaina mä puhallun kampaajalle ja viikonloppuna mennään Main kanssa rälläämään, mä en jaksa odottaa! Viimeksi pääsiäisenä oon riekkunu oikein kunnolla, joten kai sitä jo vähä menoa kaipaakin. Okei, en kyllä suunnitellu vetäväni itteeni yhtä tukkoon, kun viime pääsiäisenä, mutta jotain greisibailausta mä kyllä haluan!

Mä haluisin vetää jalkaan ne Berliinistä ostetut korkkarit, vaan kun kammottaa, että rymyän ne rikki heti ekalla kerralla. Okei, käytettäviksihän kengät on tehty, mutta silti... Lättäpohjaset ballerinat ois yks viissataakolme kertaa turvallisemmat vaihtoehdot, mutta ne mustat timanteilla koristellut korkkarit ois niin paljon nätimmät! Mut voi armo mun jalkoja ja varvasparkojani sen perään, kun rämistelisin illan menemään mokomilla. Äh. En mä tiedä. Vaatekriisiäkin varmaan tarviis vähän potea ja ehkä poiketa alennusmyynneissäkin vaikka sillon torstaina. 

Mä lupasin lähtä heinäkuun lopussa Marken mukaan kattoo Lovexia Tampereelle. Voi hyvät hyssykät, mihinkähän mä olen oikein menossa. Mun pitäs varmaan vähän alkaa kuunnellakin sitä bändiä, etten seiso ihan törppönä siellä ihmisten keskellä taivastelemassa ja kyselemässä tyhmiä. "Siis mikä tää bändi nyt oikein on?" "Onks näitten biisejä tullu radiossa?" "Tiedänks mää sen?" "Jaa, kyl mä tän biisin oon joskus kuullu!" Mä oon sen verran tynnyrissä (tai ihan muunlaisen musiikin pauloissa) eläny, että mä en edes tienny koko bändiä ennen ku joskus vähäsen aikaa sitte. Kyllä mie muistan, kun jengi vohkasi siitä Guardian angelista, kun se aikoinaan julkastiin. Mutta eipä ollu miun juttu.

Lupasin Markelle, että otan mukaan jonkun vitun ison banderollin, tekstillä Missä jatkot? Aki Tykki ei vissiin kuullu, kun mä koitin yleisön seasta huutaa sille Ylexpopissa, että mihin pubiin ne lähti jatkoille. Tai sit se ei vaan halunnu kertoa, kun ois muuten istuttu Marken kanssa viereisessä pöydässä lipittämässä sidua vodkaa koko ilta.

Lovexin jälkeen ois vähä suunnitelmissa rynniä Fat Ladyyn. Hitto soikoon, ei oo tammikuun jälkeen taidettu siinä puljussa vierailla! Joten on kyllä jo aikakin. Eikä kyllä edelleenkään oteta uusiksi viime syyskuun vierailua, kun Marken puhelin hävis ja mie vaan meinasin hävitä. Luojan kiitos kaks herrasmiestä löysi mut ja ehti vielä Markenkin mun puolestani, että päästiin turvallisesti yhdessä kotiin. Hatarien muistikuvien saattelemana. 

 Huah. Huomenna on vika päivä kotopuolessa, keskiviikkona lähetään aamusti ajelee kohti länsirannikkoa. Nyyh. Mun jää ikävä. Vaikka toisaalta on kyllä ihan hirveän kiva mennä omaan kotiin ja olla ihan omassa rauhassa, mut silti... Mä en taida enää tänä kesänä ehtiä millään ilveellä takasin tänne, mutta onneks mul on tiedossa kaikkee muuta kivaa loppulomaksi. Isännällä on vielä tää ja ens viikko vapaata, sit sillä on edessä paluu arkeen. Mä meen ens viikolla maalaa Marken luo (jos sataa niin sit vaan ei maalata), anoppilassa pitäis poiketa ja mennä sit tonneki Tampereelle riekkuu. 

Kai se tästä. Miten musta taas tuntuu, että tää kesä saattaa olla ohi nopeemmin, kun mä uskalsin edes ajatella.

Blah

Miun pitäs jaksaa nyt ryhdistäytyä ja vähän siivoilla ja alkaa taas kerran alkaa katella tavaroita, mitä mie haluan reissuun mukaan. Ylihuomenna startataan molemmat autot ja ajellaan Isännän kans peräkanaa kotipuoleen viikoksi. Jätetään sit toi vanhempi auto sinne, pääsee äiti sit ajelemaan corollalla entisen rottelonsa sijaan. 

Liitosta ei oo vieläkään kuulunu yhtikäs mitään. Mun hakemukseni pitäs päivämäärien mukaan olla jo käsiteltynä tai ainakin käsittelyssä, mutta mulle asti ei oo vielä tullu minkään valtakunnan infoa. Mie nyt todella toivon, että siitä hakemuksesta ei puutu mitään tärkeetä, minkä takia päätös miun päivärahasta seisoo taas jonkun viikon, ennen kun ne saa mulle ilmotettua, että mikä siellä mättää. Ei olis eka kerta. 

Pitäs varmaan uskaltautua vilkasemaan pankkitilillekin, että mitenkä paljo mie oon pannu haisemaan tässä viime päivien aikana. Tommoset extemporereissut millon mihinkin tykkää vähän viedä rahaa, kun ei toi bensa ainakaan ilmasta ole. Saatikka sit junaliput. Lisäksi lauantaiset grillibileetkin söi vähän rahaa, mutta ainakin miulla oli ihan huippukivaa! Kahden viikon päästä mennään sit Main kans ihan kahdestaan pitämään hauskaa. 

Mua kyllä pelottaa, että mitä tuskaa se kotoota pois lähteminen sit saattaa olla. Luojan kiitos, mie oon tosissaan menossa Main kanssa rälläämään ja sen jälkeen meen Marken luokse loisimaan ja auttaa sitä talon maalaamisessa, jos ei koti-ikävä pääsis iskemään ihan hirveellä voimalla. Vaikka mulla täs vielä lomaa onkin, niin porukat lähtee elokuun alkupuolella johonki reissuun, niin turhaan mie sitte sinne enää änkeen. Enkä oikein tiijä, että oisko mulla rahaakaan.

Mut joo, maalamishommaa mä kyllä odotan ihan mielelläni! Viime kesänä meillä oli muutaman päivän huonekaluhelvetti, kun hiottiin Marken huonekaluja. Nyt ne tosiaan maalaa siellä koko taloa, ja mä urhoollisesti lupasin Markelle, että totta kai mie voin tulla auttaa, jos eivät oo koko mökkiä saanu siihen mennessä maalattua, kun mie tuun kotipuolesta pois. Mikäs siinä. Pitää vaan kaivaa jotkut maalausretkut päällensä ja toivoa, että olis oikeasti hyvät kelit. Vesisateessa ei ainakaan maalata yhtikäs mitään!

Going down to Potsdamer singing Checkpoint Charlie blues

Yksi sana: Väsyttää. 

Ja ihan maan helvetisti. Viime yönä nukuttu kolme hikistä tuntia, lento kotiin lähti Berliinistä klo 6.50 ja viideksi tähdättiin kentälle. Noustiin siis puoli neljän jälkeen ylös, kolmen tunnin yöunien jälkeen. Koneessa en saanu nukuttua paskaakaan, oli jotenkin hankala olla. 

Huomenna mun pitää raahautua pomojen kanssa palaveriin. Joku työpaikkakiusaamisjuttu, mua hirvittää ihan sikana. Mua ei tiettävästi syytetä mistään, vaan vitustako minä nyt tiedän, mitä siellä on se kiusaajaksi epäilty ihminen oikeesti puhunut. Mä en ole ainakaan kiusannu ketään, eikä mua ole kiusattu. Kai se sit huomenna selvinnee. Kuulemma mun ei tarvi olla huolissaan, vaan vittu, väkisinkin kai sitä on. Saisin pyytää paikalle työsuojeluvaltuutetunkin (kuulemma ei pomon puolesta ole tarvetta, mutta infoksi mulle) ja en tosiaan ole sille enää jaksanu soitella. 

Oon käyny täs valmiiksi yhden ihmisen paperisotaa liittoa varten, että saisin sinne lähetettyä kaikki lippuset ja lappuset, ennen kun suuntaan ens viikon alusta kotinurkille. BigBro, Sil ja Neppula tulee tänne viikonlopuksi, ihanaa! ♥ Mun on ollu ihan hirvee ikävä. 

Mutta meillä oli niin ihana loma. Vaikka Marken jalka kipeyty kaikesta siitä ravaamisesta heti alkuunsa ja kumpainenkin saatiin jotain pikku mahapöpöä, mulle riitti yks purjo tässä joku yö, mut Marke purjos ja istu pytyllä sit ihan mein molempien puolesta. Se olikin justi edellisenä iltana kehunu, ettei oo ala-asteen jälkeen sairastanu oksutautia. Mut silti, oli ihan huippua. Mua väsyttää nyt niin paljon, etten jaksa alkaa selostaa teille kaikkia meijän toilailuja, ehkä mä torhentaudun joku kerta. Kunhan nyt ensin saan nukuttua kunnon yöunet omassa sängyssä.

Mä kattelin noita meidän lomakuvia ja olen entistä enemmän sitä mieltä, että lähtisin takasin melkein ihan koska vain. Tai no, niiden yöunien jälkeen. Mun matkalaukku muuten ylitti 100 grammalla painorajan takasinpäin tullessa, luojan kiitos en joutunu makselee mitään sakkoja! 

Saattaapi olla, että tänään jää jalkapallo kahtomati, saattaa se kuuluisa DDR:n keksimä Nukkumasa tulla kylään, ennen kun peli loppuu. Siitäkin huolimatta, että kotiin oli tosi ihanaa palata, niin...

...Mulla on jo nyt ikävä Berliiniin.

Etkö sä nää mitä sun kuvan alle postasin

Olipas hurjat loman alottajaiset eilen. Sää oli kuin morsian, oli ihan vitun kylmä ja vettäki tuli välillä ihan omiksi tarpeiksi asti. Vedettiin Marken kanssa vähäsen skumppaa ja sen jälkeen sit suunnattiin säitä uhmaten keskustaan. Happoradion keikan jälkeen pällisteltiin vielä vähän aikaa keskustassa, imastiin Koskipuistossa sidut ja lonkerot ja lähdettiin sen jälkeen bussipysäkille hytisemään. 

Oltiin Markelandiassa jo ennen iltaysiä. Ei kyllä haitannu yhtään, ei meillä ajatuksissakaan enää ollu vähään aikaan ollu, että ryypättäis muistit ja tilit nollille. Mua kyllä väsyttiki ihan sairaasti. Heräsin eilen aamulla kuuden aikaan pyörimään sänkyyn, vaikka herätyskello soi vasta puol seittemän jälkeen. Aikasemmin tällä viikolla kävi kans kerran samalla tavalla, oon vissiin tulossa vanhaksi, kun tämmösiä merkkejä alkaa esiintymään. Mulla kun ei ole ikinä aikasemmin ollut tommosta ongelmaa, että uni loppuis aamulla kesken. 

Eilen simahdin yhdentoista korvilla. Ja ihan vahingossa. Marke oli vissiin koittanu mul jotain jutellaki, mutta olin jo nukkua pössöttäny täyttä häkää, kun en ollu enää vastannu. Huitelin sit puol kymppiin asti aamulla, olin kyl ihan eri ihminen herättyäni. Nyt onki koko päivä sätätty kaikkea valmiiks Berliiniä varten. Tulosteltiin valmiiksi junaliput tiistaille, kartat yhteen keskitysleiriin ja Berliinin vissiin ainoaan Budnikowsky-puotiin ja napattiin valokopiot passeista ja ajokorteista. Ihan vaan kaiken varalta.

Niin. Hampurissa Budneja kasvo joka nurkan takana ja kannettiin sieltä aika satsi meikkejä kotiinkin, kun se kaikki oli niin ihana halpaa. Me sitten toki nokkelina kuviteltiin, että Berliinistä niitä löytyy ihan samalla tavalla. Ja kissan hännät. Googlen mukaan löytyy tasan yks, sekin 20 kilsan päässä meidän hotellista. Budnikowsky-ketju on vissiin semmonen isompi juttu vaan siinä Hampurin nurkilla. Toivottavasti löydettäis joku yhtä mehevä halpakauppaketju eri nimellä, niin ei tarviis ihan noin kauas matkustaa. Vaan sit jos ei löydetä, niin matkustetaan ihan varmasti. Onhan meillä sentään jo karttakin. 

Kiskottiin kilpaa naamaamme rasiallinen kirsikoita, kun Marken porukat kävi kylässä ja toivat semmosia kivoja tuomisia. Eihän siinä mitään, nyt vaan meinaa maha huutaa kuolemaa. Jännityksellä odotan sitä hetkeä, kun jostain päin suolistoa kuuluu joku paljonpuhuva kurahdus tai korahdus ja sen jälkeen juostaan ja lujaa kohti pyttyä. Toivottavasti ehdin ajoissa, tai Marken nauru ei lopu ikinä. 

Kovasti me koitettiin tehdä jotain matkasuunnitelmaakin. Perjantaina mennään ostoksille ja sen jälkeen vähän juhlimaan. Nähtävyyksiä juostaan läpi sit kaikki muut maholliset päivät, ostettiin muuten netistä onlineliput Madame Tussaudsin vahakabinettiin! Meen niiin puristaa Bill Kaulitzia perseestä. Siellä on varmaan liikaa ihmisiä siihen, että kehtaisin iskeä hampaani sen vahanuken kankkuun. Muuten tekisin sen taatusti, sen lähemmäs tuun koskaan elämässäni pääsemään Bill Kaulitzin täydellistä takalistoa. Siitä varmaan pitää turvamiehet huolen.

Uh Ah. Pyysin MrHotin naamakirjakamuksi. Ainakin pystyn nyt stalkkaamaan sitä oikein kunnolla. Mä tuun olemaan niiiiiin hukassa. Mutta voi luoja, kun on se vaan niin hot. Ja jostain helvetin syystä mun päässäni on soinu koko illan se uus kesäkumibiisi. PANISIN! Woo-oo-oo-ouuu PANISIN!

Kevätpurjo ja jalkapalloa!

Kevään ihanuus muuttui ihan järkyttäväksi painajaiseksi tänään, kun luokkaretkellä yksi tuleva isänmaantoivo ensin pyörtyä kupsahti, sen jälkeen nukkui tunnin ja poislähtiessä oksensi päällensä. Meinasi meikäläiseltä lentää purjot samaan kasaan, kun siinä porottavassa auringonpaisteessa koitin väistellä roiskeita. Jos jotain positiivista voin tosta löytää niin ainakin sen, että mun reaktiokyky on aika mahtiluokkaa, kun ehdin loikata alta pois enkä saanut ystäväämme yrjöä omaan syliini. 

Sen jälkeen marssin tuolla kuumuudessa kotiin, kotona makasin alasti makuuhuoneen lattialla, hikoilin kuin sika ja tein kuolemaa. Olin varmasti hersyvä näky, uskoisin muistuttaneeni hyvin läheisesti keittokinkkua siinä läsöttäessäni. Pahaksi onneksi Isäntä kotiutui sopivasti sillä hetkellä, kun olin ehtinyt maata vasta muutaman minuutin. Eipähän siinä, Isäntä huikkasi moi, kurkkasi makkariin, sanoi jaha ja meni vaihtamaan vaatteita. Se on tainnu jo niin tottua, ettei ylläty enää mistään. Mua väsytti niin maan helvetisti. Puhuin Marken kanssa yöllä törkysen kauan puhelimessa, selvisin nukkumaan joskus yhden korvilla. Reilut viisi tuntia unta ja töihin, wuppiduu!

Pahimman hien laskettua mä totesin, että nyt on syytä minimoida riskit siihen, että päivä muuttuu vielä oksettavammaksi. Joten painuin suorinta tietä peiton alle, viritin herätyksen puolen tunnin päähän ja vedin unta kaaliin oikein sydämeni kyllyydestä. Mä en jaksa edes muistaa, koska mä olisin viimeksi nukkunu päiväunia. Sitä en laske päiväuniksi, kun vietän jotain kuolemadarraa ja nukun pitkin päivää sitä vapinaa pois. Mä en normaalisti voi koskaan nukkua päivällä, kun yöllä ei sitten ota uni tullakseen millään, jos päivällä meen kuorsaamaan yhtään. Toivottavasti mä tänä iltana olen niin väsynyt, että nukun vaikka puun oksalla. 

Berliiniin luvattiin tälle päivälle +28 ja huomiselle +29. Varoitin jo Markea, että jos siellä tosiaan on kuuma, niin mut löytää useaankiin otteeseen hotellihuoneen lattialta ilman vaatteita. Meinaan kuitenkin kuolla kuumaan. Vaikka mä rakastan kesää ja on kivaa, kun ei palele, niin joskus toi hikoilu raivostuttaa. Kiitos geenieni, mä olen aina ollut kova hikoilemaan. Jopa sillon, kun harrastin tanssia, judoa, palokuntanuoria ja olin rautasessa kunnossa, mä hikoilin aina ilmojen lämmetessä kun Mustajärven Pate keikalla. Nyt sitte ku tätä massaa on kertyny ympärille vähän enemmän, niin hikoilen vielä muutaman litran edelleen. 

Mä muuten kuulin aamulla semmosia kivoja uutisia radiosta, että meinasin hypätä innosta ilmaan. Jalkapallon EM-kisat alkaa 8.kesäkuuta, eli just meidän Berliinissä ollessa! Saksa on kuitenkin jalkapallomaa, yhden ottelun ne ehtii pelaamaan sinä aikana, kun me hengaillaan siellä. Mä innostuin kaksi vuotta sitten seuraamaan jalkapallon mm-kisoja ja sehän oli ihan törkysen mielenkiintoista. Tunnen oloni maanpetturiksi sanoessani, että pidin siitä melkein enemmän, kuin jääkiekon kattelemisesta. Serna neuvo meitä menemään Berliinissä johonkin potkupallopubiin ja esiintymään vastapuolen kannattajina. Päästäis varmaan otsikoihin ja todennäkösesti hammaslääkäriinkin sen jälkeen. En mä nyt viitti mikskään Antti Kurhiseksi heittäytyä, joka painu Suomi-Venäjä pelin aikana Kuopiolaiseen baariin fanittamaan Venäjää. 

Juu, saahan sitä jokainen kannattaa mitä haluaa, mutta tämän jääkiekkofanaattisen kansan keskellä kannattaa ehkä kaksi kertaa miettiä, että mikä olisi se viisain vaihtoehto. Saattaa tulla nokka muuten kipeäksi. Mun mielestä on jälkeenpäin sitten ihan turha itkeä, leiki isänmaallista siellä Venäjällä sitten, ei sitä tänne kannata mihinkään kulmapubiin tulla tekemään. Ei tuu ku paha mieli ittelle mokomasta toilailusta.

Niin, punainen tukka, hiuslakka ja lämmin kevätpäivä on fantastinen yhdistelmä. Kotimatkalla mun tukkaan työnty ainakin kaks mehiläistä pörräämään. Meinasi pistää ihan juoksuttamaan moiset kokemukset.

Mun Turku

Tänään oli kaunis päivä, käytiin Marken kanssa jokirannassa syömässä pehmikset! Oli tosi romanttista, meinas tukka lähtee tuulen mukaan ja Aurajoki oli ihana  ruskea, kuten aina.

Ja koska haluan taas leikkiä oikein styleä bloggaajaa, niin napsinpa tästä riemusta kuvia teidänkin iloksi. Tää on mun Turku, tää on mun koti.

Ihan huippu viikonloppu ollu. Perjantaina oltiin tyttöjen kesken leffassa ja sen jälkeen rällättin Fortessa, muistin kyllä, että miksi mä olen siellä opiskellessa käyny, (halpaa viinaa) ja samoin muistin, miks oon lopettanu siellä käynnin. (Hirveet vessat, liikaa ulkomaalaisia, liian vähän jengiä...) Äsken haettiin kunnon grillihampparit iltapalaksi ja huomenna ajellaan moikkaamaan Sernaa. 

Niin juu, kisastudioki meil oli. Sipsit maistu vähän kummalle ja juustopopparit mä skippasin, ne haisi liikaa likasille sukille. Mä veikkasin, että peli päättyy Venäjän hyväksi 3-2, mutta arvasin vähän alakanttiin. Kyllähän se vitutti, mutta nyt pitää ajatella positiivisesti. Jos Suomi pelais huomenna hyvin, niin pronssi on aina voitettu, hopea taas hävitty.

Silleen heteroseksuaalisella tavalla

Marke . sanoo (19:47)
HAH 
TUO ON NIIN MEIDÄN! *repskops*
Aino . sanoo (19:47)
NIIN ON! *muhaha*
I broke my leg you laughed so hard
and told my ambulance to stop at the bar.
Aino . sanoo (19:49)

mun tulee vesi silmistä kun nauran niin kovaa 
Marke . sanoo (19:50)
IHAN
HELMI!
Aino . sanoo (19:50)
TODELLAKIN! 
Marke . sanoo (19:50)
lupaathan että oot mun elämässä ikuisesti?!
Aino . sanoo (19:50)
IHAN VARMASTI ♥
Marke . sanoo (19:50)
BFFF

Aino . sanoo (19:50)
BFFF 
Marke . sanoo (19:51)
että yritän sanoa että rakastan sua heteroseksuaalisella tavalla
Aino . sanoo (19:52)
 *huutonauru*