Kaipuu johonkin kauas

Minä olen ihan rikkipoikkikatki väsynyt.

Kuulokkeissa soi Tokio Hotelin in Your Shadow I Can Shine, mikä ei sopinut tähän mielentilaan sitten yhtään. Tuli kaukokaipuu.

Nyt minä helpotan oloani katselemalla, että mihin me päästäisi kesällä lomalle ja rälläämään. Oli se sitten Hampuri, Berliini tai vaikka Frankfurt, Köln se ei tule olemaan. Sinne ei mennä, koska siellä olisi kesäkuun alussa ollut Queer as Folkin fanitapahtuma, minkä liput oli niin ryöstöhinnoissa, että mä ja Marke jouduttiin skippaamaan. Lottovoittoa kun ei ole vielä kohdalle siunaantunut. 

Mutta johonkin on päästävä, ihan pakko. Minä haluan, että on taas kesällä jotain, mitä ihan oikeasti odottaa. Pääsen jonnekin, missä voin taas unohtaa kaiken ja antaa mennä urku auki ja ihan täysillä. Sen jälkeen voin taas palata turvallisesti kotiin ja jatkaa elämääni täällä. Sen minä haluan tehdä. 

Mitään ei vaan uskalla lyödä lukkoon, kun on semmoinen  riski olemassa, että minulla ei enää ensi syksynä ole työpaikkaa. Tai vastaavasti, minulla voi olla mahdollisuudet vakituiseen virkaan, mutta tiedä sitten hänestä. Kaupungilla on kuitenkin määräaikaisia työntekijöitä, jotka on painanu näitä hommia kymmenen vuotta. Minä vasta viisi. 

Mutta ainahan sitä voi katella ja haaveilla!

Ps.

Marke . sanoo (20:15)
JUOTAT TARPEEKS HUMALAAN NI MINÄHÄN TULEN VAIKKA ETELÄNAVALLE SUN KANSSAS

Marke . sanoo (20:15)
tosin, jos sinne haluisit mennä, niin tulisin mukaan ihan vesiselvänäki  *reps*
tosin saisit kustantaa mulle pilkkihaalarit
ja parit karvahatut

Whatever you need anytime of the day or night

Katoin sen jakson Queer as Folkista missä Brian sanoo Justinille ne sanat. Itkin ihan maan vitusti.

Sit luvin Marken blogia, varsinkin niitä kesällä tehtyjä merkintöjä. Tuli niin ikävä kesää ja sitä kaikkea kivaa, että itkettää vielä enemmän. Mä haluun takas Hampuriin Sernan ja Marken kanssa. Mä haluan takas sen hullun viikon, minkä loisin Marken himassa landella ja päivät hengasin sen mukana töissä. Mä haluan sen Rumblereissun. Ja huonekalutalkoot. Ja sen idioottimaisen viikonlopun, kun ensin nukuttiin Raumalla peukkubaarin pihassa yö (kaikki kolme tuntia siis) ja ajeltiin sen jälkeen Sernan luo syömään grillimättöä.

Mulla on ikävä teitä, mulla on ikävä kesää. 

Tuleehan uusi kesä ja uudet seikkailut pian?

Hängouvör

Semmonen pikkunen nääs. 

Olin eilen työkavereiden kanssa keilaamassa ja syömässä ja sen jälkeen istuttiin karaokebaarissa. Oli ihan kivaa, mitä nyt mun lonkat huutaa kuolemaa sen keilauksen jäljiltä. En oo eläissäni keilannu, että kertahan se oli ensimmäinenkin. En mä kyllä mikään haka siinä touhussa ollu, mut kyyyyyl siellä muutama keila nurinkin meni! 

Totesin kyllä eilen, että siideristä ei tuu kun jatkuva kuspe ja semmonen etova olo loppuillasta. Ei tuu semmosta lepposaa humalatilaa, mitä mäkin eilen ikään kun haeskelin. Nyt on vähä turhan vapiseva fiilis, ja tänään pitäs lähteä Jiin ja Ämmän pikkujouluihin. Jii lupas tulla hakee neljän jälkeen...

Mä nousin kymmenen aikaan ylös, kun olin jo vajaan tunnin pyöriny sängyssä. Siinä ensimmäinen krapulan merkki, minä en saa nukuttua! Ei nyt kyllä yhtään nappais noi pikkujoulut, tekis ihan hirveesti mieli vaan jäädä kotiin ja linnottautua sohvalle Qafin eteen. Mut enpä taida iljetä, kun on tullu jo luvattua. Pääseehän sieltä sitten kotiin, jos alkaa liiaksi uupelo iskemään kesken illan. 

Ei oo mitenkään hirveen paha olo, mutta ei kyllä tee tupakkiakaan mieli! 

Sitä on tainnu tulla vanhaksi, kun ei oikein enää jaksa kaksia kemuja samaan viikonloppuun. Pitäs varmaan pukea päälle, vetää pipo päähän ja mennä käymään ruokakaupassa. Suihkuun meen vasta sit, kun tekemään ittestäni taas ihmisen näköstä. Toivottavasti en ihan hirveen pahalle haise.