Mistä tunnen mä ystävän #2

Joskus aikaa sitte väsättiin Marken kans tämmöset, niin tehtiinpä taas. Tässä sitä huomaa, että enhän mie tiijä miun parhaasta ystävästä sit niinku vittujakaan...

Mikä on hänen nimensä?
♥ Marke


Milloin tutustuitte?
♥ Alkukesästä 2010


Missä?
♥ Ensin mesessä, sit siitä parisen viikkoa eteenpäin kaapattiin Sergei messiin ja puhalluttiin kolmisteen Itä-Suomeen Marin mökille.


Oliko se "rakkautta" ensi silmäyksellä?
♥ No sitä se nimenomaan oli!


Mitä hän ajattelee sinusta?
♥ Mitä mahtaakaan ajatella! Välillä se pyörittelee päätään kovastiki meikäläisen touhuille ja välillä päästää mulle armottomat huutonaurut. Mut kyl mä tiedän, ettei se musta mitään pahaa ajattele. Ei kuulemma vaihtaisi mua pois.

Mitä ajattelet hänestä?
♥ HAHA. Paljonkin kaikkea! Mutta hyvää mä siitä ajattelen. Yks tärkeimpiä ihmisiä miun elämässä, päivittäin ollaan varmasti toistemme ajatuksissa.


Miksi pidätte toisistanne?
♥ No mistä minä tiedän! Meillä nyt vaan sattuu osumaan ajatukset yksiin ja viihdytään toistemme seurassa paremmin, kun hyvin.


Mikä on hänen suosikkinäyttelijänsä?
♥Johnny Depp varmaan...

Suosikkiruokansa?
♥Niitten mutsin grillimätöt? Mun tekemä tonnikalasössö? (hahah) pitsa? En mä kyllä tiedä. Kaikista noista se tykkää.

Suosikki alkoholijuomansa?
♥VODKA VODKA VODKA

Suosikkijäätelönsä?
♥ Benin ja Jerryn se keksijuttu

Suosikkituoksunsa?
♥ Öh? Vaniljanhajusia kynttilöitä se siellä käryttää. Ja käyttää puman jtn hajuvettä ja kai se pruuno panaanistaki diggaa. 

Huono tapansa?
♥ Satunnaistupakointi varmaanki. En mä muuta keksi.

Salainen fetissinsä?
♥ Se ei olisi salainen, jos minä sen tietäisin. Niin sanotaan Tom Kaulitz. Mut se salainen on varmaan Hasselhoffin Dave, koska sen kuva roikkuu Marken makkarinseinällä.

Suosikki radiokanavansa?
♥ Aika vähä se kuuntelee radioo. Mut telkkarista se kuuntelee voicee.

Suosikki tv-ohjelmansa?
♥ Queer as Folk ja Sons of Anarchy

Mottonsa?
♥ No voi hyvä jumala. "Mickey, you're so pathetic." En mä nyt muuta keksi.

Onko lasi hänen mielestään puoliksi tyhjä vai täynnä?
♥Tyhjä..

Milloin nauroitte viimeksi yhdessä?
♥ No eilen hirnuttiin ainaki puhelimessa ja skypessä ihan kunnolla. Tänäänki kai jotain, mut ei niin maha vääränään.

Mikä on hienointa, mitä hän on ikinä tehnyt?
♥ Miulle hienointa oli se, että se oli kuolemankipeenä auttamassa mua muutossa! Ja että se jakso koko viime kesän miun kanssa, kun tuskailtiin ja odotettiin Sergeistä uutta infoa. Mut noin yleensä, varmaan se että Marke on olemassa!

Milloin loukkasit häntä viimeksi?
♥ Apua. Mä oon ihan saatanan paska ihminen, kun EN TOSIAAN TIEDÄ. Kyl se aina välillä suuttuu mulle, kun mä auon päätäni, mut toivottavasti en oo koskaan oikeesti tosissani loukannu. Paitsi sillon kyl, kun repesin nauraa, kun se itkukurkussa pohti, että onko kolmekymppisenä eläkkeellä selkänsä kans. Pyysin kyllä anteeksi.

Milloin hän on loukannut sinua?
♥ muhaha no ei se oo mua koskaan isommin loukannu. Toki seki mul aina heittää jotain yhtä kohteliasta herjaa, kun mie sille.

Mistä asioista hän on riippuvainen?
♥ Kahvista varmaan ainakin.

Mitä hän arvostaa sinussa?
♥ Lyhyesti ja ytimekkäästi: Kokonaisuutta.

Juoko hän?
♥ Ei, kun se kuivattaa itteensä. Juo se, vettä ja kahvia ja limuaki joskus. Jos tässä viunasta puhutaan, niin miun kans ainaki ku on viihteellä niin juo!

Polttaako hän?
♥ Satunnaisesti seurassa ja sillon, kun ottaa alkoholia.

Mistä hän pitää vastakkaisessa sukupuolessa?
♥ No kivasta ulkonäöstä! (Niinku semmonen Kaulitzin Tom tai Bill) Toki se arvostaa myös käytöstapoja ja huumorintajua!

Onko hän ikinä pettänyt ketään?
♥ Tähän on kyllä sanottava, että mun mielestä ei. Missään mielessä.

Millainen puhelin hänellä on?
♥ Voi ryökäle. Joku sony xperia, mitä se aina kiroilee tasasin väliajoin.

Lähettääkö hän enemmän tekstiviestejä vai soittaako hän?
♥ Tekstaa. Vaikka paljo se kyllä soitteleeki. Mulle ainaski.

Puhuuko hän suoraan vai kierteleekö hän?
♥Suoraan ja siitä mie tykkään.

Osako hän soittaa mitään instrumenttia?
♥ Kyl se pianoo ja kitaraa vähän.

Voisiko hän seurustella itseään kymmenen vuotta vanhemman kanssa?
♥ No miksipä ei. Ei se nyt niin paljon ole.

Onko mitään mitä hän ei tekisi rahasta?
♥ Ottais ketään hengiltä. No joo, eikä varmaan poseerais nakuna missään, eikä tekis mitään jäätävän noloa, tai satuttais läheisiään.

Minkä niminen hänen isänsä on?
♥ Tapani

Omistaako hän messengerin?
♥ Omisti ennen, mut ei maha nykyään enää toimia. Nykysellään skypetellään.

Lakkaako hän varpaankynsiään?
♥On se ainakin joskus lakannu. Toi selkä vissiin vähän rajottaa siinäki touhussa.

Mitä hänen pitäisi aina tehdä mutta hän ei ikinä jaksa/muista?
♥ Öööö... Varmaan tommosia jokapäiväsiä pikkujuttuja ehkä? En minä nyt keksi mitään isompaa.

Onko hän liian kiltti?
♥ Toisinaan joo, vaikka ymmärrän sen ihan täysin. Välillä ois Markellaki täysi oikeus sanoa pahasti tai takasin, mut ei sitä vaan viiti. 

Pystyykö hän hillitsemään itseään?
♥ No pystyy se, vaikka välillä tekeekin tiukkaa!

Onko hän hyvä rahankäyttäjä?
♥ Siis Marke on miun tuntemista ihmisistä yksi parhaimpia rahankäyttäjiä! Eli kyllä on!

Mitä sanaa hän käyttää usein/mistä hän puhuu usein?
♥ Mahdetaanko me puhua liikaa, kun en nyt just keksi mitään?! Siis tiettyä sanaa. Yhestä heppulista se tykkää jauhaa. Ja sit niistä samoista asioista, kun minäki. Elämästä, töistä, miehistä...

Luottaako hän sinuun täydellisesti?
♥ Luottaa se. Vaikkei mun kans autokaupoille lähtiskään.

Seurusteleeko hän tällä hetkellä?
♥ Ei seurustele

Jos ei: onko hän ihastunut/rakastunut johonkin tällä hetkellä?
♥ On se vähä ihastunu!

Mitä jos drots

Heittäisi sukan naamaasi?
Jos likasen, niin heittäisin takasin. Ja huutasin antavani sille selkään.

Tulisi ilmoittamatta ovesi taakse vodkapullo kädessään?
Sanoisin notta teretulemas vain ja peremmälle! Sen jälkeen iskisin bilevaihteen silmään ja loppu olisikin historiaa.

Tekisi aprillipilan ja väittäisi menevänsä kuukauden päästä naimisiin?
Antaisin selkään niin, jotta soisi. Mä vihaan aprillipiloja, saisin sydänhalvauksen tommosesta.

Pyytäisi lähtemään kanssaan Timbuktuun kuukaudeksi?
Kysyisin, että koska lähdetään ja mitä sä oot pakannu, että tiedän mitä pakata ite.

Ryömisi sänkysi alle huutaen "En se ollut minä!"?
Todennäköisesti rynnisin perässä hyvin väkivaltaisena sen jälkeen, kun olisin tarkastanut ne tuhot, mitä se kovasti koittaisi kieltää tehneensä.

Sanoisi haluavansa Justin Bieberin keikalle?
Nauraisin räkäisesti ja toivottaisin hyvää matkaa. Todellisuudessa se kyllä tarkoittais sitä, että minä lähtisin mukaan. No, kokemus kai se olisi seki.

Hyppäisi reppuselkääsi täysin varoittamatta?
Huutasin ja kaaduttais rytinällä.

Alkaisi pitää mykkäkoulua huvikseen?
Ottaisin hengiltä. Ehkä ensin pitäisin palopuheen, että tommonen on ihan vtun syvältä!

Yrittäisi kutittaa kyljistäsi?
Käskisin lopettaa. Huutamalla. Sen jälkeen käyttäytyisin väkivaltaisesti, jos ei menis sana perille.

Ostaisi Sinkkulaiva-risteilyn synttärilahjaksi?
Antaisin selkään ja sen jälkeen pakottaisin sen sinne mukaan nolaamaan itsensä mun kanssani.

Ei kukaan muu

vielä vähäks aikaa jään, sanot ja hymyilet
tiedät pian itkettää

aamu kuuta väijyy,lumous kohta särkyy
hyvin näyttelet sen ettet tahtois enempää.

ei kukaan muu,ei kukaan muu oo kanssasi kauniimmin
ei kukaan muu,ei kukaan muu oo mitä toivoisit.

Siinäpä tiivistettynä kaikki. Mua kammottaa, mihin tää vielä johtaa. Juu, en tosiaan oo saanu suutani auki mihinkään suuntaan. Toki meinasin lirauttaa ilopissat housuun, kun tänään kysäsin Vartijalta, että oisko se lähteny mun kanssa keskiviikkona jammailee Klamydian tahtiin. Sen bändin siis, mitään muuta klamydiaa tässä ei ainakaan vielä tarvii pohtia... Ois kuulemma muuten lähteny, mutta on töitten takia kokonaan toisella paikkakunnalla. Kyseli vielä mun viikonloppusuunnitelmistaki, ite se on sillonkin töissä. Dääm. 

Mulla oli hyyyyvin lähellä tässä yks yö, etten mä räväyttäny Vartijalle menemään jotain tuhannen avautumisviestiä. Että jos ei se mukamas ole sattunu huomaamaan, niin mä olen siihen ihan törkysen ihastunu. Perään oisin jysäyttäny, että elä odota multa mitään vähän enemmän aikuismaista tapaa kertoa tämä, kun hikinen tekstiviesti tai viesti naamakrjassa. Minä en tosiaan osaa hoitaa näitä juttuja, niinkuin aikuisten pitäisi osata. Minä oon viimeksi ollu seittemäntoista, kun mun on pitäny edes miettiä tämmöisiä asioita. Ja niin, mihinkä se silloin johtikaan...

Niin, ei pidä odottaa, että minä sitte nappaisin puhelimen käteen ja vaikka soittaisin ja kertoisin. Tai pyytäisin käymään ja juttelisin nämä tykkäämiset ja muut fiilikset päin toisen näköä. E-eeheeei, ei todellakaan. Huomatkaa taas, kuinka fiksu aikuinen toimii. Minä lähetän tekstarin ja viskaan sen jälkeen puhelimen nurkkaan, tai pistän fabossa viestiä ja juoksen sen jälkeen sängyn alle piiloon odottamaan, että mitä se vastaa.

Mutta siis niin. Hmm. Kun mä mietin asiaa näin... Jos mä kerron Vartijalle mun fiiliksistäni. Mä pelkään, että mä saatan siinä kohtaa vaan menettää sen kokonaan. Nyt mulla on edes vähän jotain, mistä pitää kiinni ja mistä nauttia. Mä saan edes palan sitä kivaa, mitä haluaisin saada ihan kokonaisena. Mutta mihin se sitten ajaa niin... Että mä koitan epätoivoisesti näytellä, että tää kaikki riittää mulle. Etten mä millään tapaa näyttäisi sitä, kuinka kovaa mä haluaisin sen jäävän yöksi mun viereen.

Tällä hetkellä se vaan on niin, että ei kukaan muu.

Ehkä tämä vielä menee ohi? 

Ps. Blogger vittuilee mulle

I'm so pathetic!

Eipä oikeestaan mitään uutta sitten edellisen postauksen. Musta jotenki tuntuu, että tän säälittävyyden seuraava aste on se, että mä vedän yksinäni kalsarikännit himassa. Keskiviikkoiltana. Okei, onhan nyt sentään pikkulauantai... Mutta silti. Nou nou nou. Sille linjalle mä en lähde ollenkaan...

... Koska uhkana siinä on se, että sitten minä alan pikkuhuppelissani tekstaamaan ja fabochattaamaan ja vaikka mitä muuta tekemään, mitä katuisin seuraavana aamuna. Hah, sehän olisi suorastaan suloista. 

Sit seuraava hermoilun aihe oiski varmaan se, kun pitäs saaha itestään sen verran irti, että hiippailisin keskussairaalassa yhdellä tietyllä osastolla. Siellä, missä jengi varmaan kattelee pitkin seiniä ja toivoo, ettei yhdenainokaista tuttua tulisi vastaan. Joo, kun tässä on tätä villiä *duh* sinkkuelämää viettäny, niin vois olla ihan kohdallaan käydä testauttamassa, ettei multa löydy mitään enemmän tai vähemmän kivoja tauteja. Mulla on kyl tiukat periaatteet, että ilman suojia ei hölmöillä, mutta näköjään ku promilleja on tarpeeksi niin pieniä poikkeuksia suostun minäkin tekemään. Tai siis olen niin hölmö, että meen tekemään. 

Viimestään ens viikolla meen. Koska olen työtön laiskapaska, niin en välttämättä yksinkertaisesti viitsi vaivautua heräämään kahdeksalta (tai jopa paljon aikaisemmin) siksi, että olisin heti ysiltä odottamassa omaa vuoroani päästä kusemaan purkkiin. Mä testaan taas kaksi seuraavaa aamua, että viitinkö herätä vaiko en. Ei toi homma nyt kuitenkaan tän hetken päälle ole. Vitsi, miten mä kuulostan just semmoselta aktiiviselta ja fiksulta ja vastuuntuntoiselta aikuiselta! ♥ 

Pitäskö mun oikeesti koittaa alottaa se ryhdistäytyminen vaikka tän bloggaamisen saralta? Nää mun hajoilupostaukset on varmaan ihan huippua luettavaa. 

Eipä mulla mitään uutta muuta. Voisin käydä iltasauhuilla kyttäämässä, onko alakerran nättipoika kotona (en oo nähny sitä aikoihin) ja sen jälkeen hautautua sänkyyn haaveilemaan ja hajoilemaan ja sen semmosta muuta pientä kivaa.

Ei oo ihmisenä oleminen helppoa

Taaskaan. Eikä varmaan ikinä.

Voi helvetin kuustoista sentään. En kyllä enää paremmin sano.

No niin. Tässä on nyt sitten vietetty muutama kuukausi enemmän ja vähemmän villiä sinkkuelämää ja kivaa on tullu pidettyä, välillä ehkä vähän liiankin kanssa. Hauskaa mulla on ollut, sitä en kyllä kiellä. 

Miten mä osaankin taas kääntää tän asian näin negatiiviseksi ja tehdä ehkä ongelman asiasta, josta ei välttämättä tarviisi, tai kun sitä ongelmaa ei ainakaan vielä ole olemassa. Tai on. Tai en minä vittu tiedä!

Tossa toukokuun alkupuolella rällättiin Main kanssa taas menemään paikallisessa bilemestassa. Iltahan päättyi meikäläisen kohdalta silleen mukavasti, että aamulla heräsin oikein mukavissa merkeissä yhen kivan Vartijan seurasta. Mä sitte saattelin sen bussipysäkille myöhemmin päivällä ja mietin pääni puhki, että mitäs tässä nyt sitte kuuluu tehdä. Yleensä nää mun yövieraani on tajunneet häipätä jo ennen aamua, tai sitten vastaavasti oon leikkiny tulella jonkun ukkomiehen kanssa, joka on käyny mun luonani ihan muina vuorokauden aikoina. 

Niin. Mie kun satun olemaan tämmönen peruspessimisti. Minähän olin jo pienessä mielessäni päättäny, että minen ala mitään puhelinnumeroa kyselemään. En varmasti. Mitä, jos se sanoo että ei? Tai vielä pahempaa, jos ei kehtaa sanoa ei, mutta ei myöskään halua pitää mitään yhteyttä? Meinasi paniikinpoikanen hiipiä maisemiin jo siinä kohtaa. Vartija pelasti tilanteen ja kysäsi multa ihan muina miehinä, että haluisinko mie vaihtaa numeroita.

Totta kai mie halusin. Hitto, se oli kiva, meillä oli ollu *kröhöm* oikein mukava yö ja mulla oli ollu ihan hillittömän kivaa sen seurassa. Taisi siinä kokonaista kaks päivää mennä, kun se seuraavan kerran poikkesi kylässä mun luona, ihan tollai muuten vaan. Kateltiin telkkaria, juteltiin eikä mitään sen ihmeempiä. Kivaa oli. Ja mä olin ihan paniikkipaskat housussa, että miten näissä tilanteissa pitää toimia. Paljastettakoon nyt semmoinen likainen yksityiskohta, että jos se olis sanoa täräyttäny, että hän tulee mun luo panemaan, niin minä olisin ollut huomattavasti rennompi. Koska joo, minä olisin tasan ja tarkkaan siinä kohtaa tienny, kuin homma olisi toiminu. Mutta en minä jumalauta tienny, mitä sillon kuuluu tehdä, kun tulee joku kiva Vartija kylään muuten vaan.

No niin. Eiliseen asti minä ihan aikuistenoikeasti kuvittelin, että minä kyllä kykenen pitämään itten ja fiilikseni tiukassa kontrollissani. Minähän en ihastu. 

Jumaleissön. Siis ei me olla edes mitään hirveän montaa kertaa tässä kesän aikana nähty (kiitos toisen epäsäännöllisen työn toisella paikkakunnalla, molempien elämän ja meikäläisen majailun kotinurkilla) mutta on juteltu fabossa, tekstailtu ja semmosta. Nyt on viimesen viikon sisään nähty vähä enemmän. Perjantaina lähettiin Main kanssa rälläämään ja Vartija kivana poikana heitti meidät lihatiskiin. Ja tadaa. Ilmesty vähän myöhemmin ite perässä. Voi tauti, meinasi ilopissat karata housuun siinä kohtaa, kun se bongas mut siellä. 

Minä tietenkin päädyin komeassa humalassa Vartijan kainaloon yöksi ja varmaan kännitilitin puolen elämääni sille siinä samalla. Sen mä kyllä tiedän, että en mä mitään tunteidenpaatospuheita sille pitäny, muttaa.... Sen mä muistan sanoneeni, että mä en ihan oikeesti edes tiijä, että uskallanko mä koskaan enää heittäytyä mihinkään. Koska mä pelkään. Mä pelkkään kiintyä, mä pelkään ihastua, mä pelkään, että muhun sattuu. 

Eli niin. Nytkin mun tekis ihan armottomasti heittää sille, että sustahan saattais melkein tykätä. Mut voi jestas, kun siinäkin on riskinsä. Sehän voi vaikka a) jättää vastaamatta mulle kokonaan tai b) vastata mulle jotain, mistä mä saan kynsilleni jo alkuun. Tai sitten on olemassa vaihtoehto c) että se vastaa nätisti jotain, että katotaan nyt ja voi apua sentään. Okei okei, voihan sitä olla olemassa myös se vaihtoehto d). Eli, että Vartija sanois mulle takasin jotain samansuuntaista. 

Nyt nostaa taas se vaikeaminä päätään. Minä hölmöilin viime talvena ja sain kynsilleni oikein pahemman kerran. Se kaikki näköjään jätti jälkensä muhun, mun itsetuntooni ja kykyyn uskoa itteensä ja luottaa toisiin ihmisiin. Mä pelkään sitä samaa nyttenkin. Mä antaisin mitä vaan, että mulle joku kertoisi, että mitä mä tässä kohtaa voin tehdä. Ja vielä kertoisi niin, että minä en samantien kumoaisi niitä sen jonkun toisen antamia vinkkejä omilla pessimistisillä näkemyksilläni. 

Miten voi olla niin hankalaa olla minä. Miten voi olla niin hankalaa, kun tekee yhtä aikaa mieli heittää kuperkeikkaa riemusta ja nauraa ja hymyillä ja virnuilla tyhmästi, mutta samalla hajottaa niin maan keleesti.

On se hienoo tää kesälomatyöttömän elämä, kun on vielä niin vitusti aikaa pyöritellä tätä kaikkea mielessään. Ensin pohdiskella kaikkea, että ei se varmasti olisi sanonu niin ja näin ja noin, jos mä en olis mitään... Ja seuraavassa ajatuksessa mä kumoan jopa ne omat perusteluni.

Että vittu. Muutama nätti sana, kaunis ele, kivat jutut, hyvää huomiota ja mahtavaa seksiä. Tervepä terve ja meikäläinen on mennyttä naista.

Vaan oikeesti. Miten kovaa ja korkeelta sitä sitten rämähtää alas, miten paljon se sitten koskee, jos mikään ei oo mitään. Älä usko, älä toivo, älä luota, älä halua, äläkä missään nimessä myönnä mitään. Sattuu niin paljon vähemmän.