Seisoin hyvän tovin äsken vessassa peilin edessä nyppimässä kulmiani ja juolahti siinä sivussa mieleen yksi juttu. Mä en tiedä, että minkälaisen järkytyksen tällä aiheutan ainakin niille, ketkä tuntee mut ja lukee tätä, mutta kerronpa silti.
Musta on äärimmäisen kiva kurkistaa toisten ihmisten peilikaappeihin! Siis niihin vessassa oleviin, en mä käy vaatekappeihin kurkkimassa, vaikka niissä peilit oliskin. Siitä on muodostunut mulle melkein vähän kuin tapa, että siinä tassuja pestessä kurkistan, että mitäs sitä tämän kaverin kaapista löytyy. En mä tietenkään mitään sen kummemmin ronkkimaan ala, sen kun vaan vilkaisen. Joskus niitä vessankaappeja on tullu kollattua pakonkin edessä.On joskus päässy käymään niin, että on ollu suorittamassa isompaa asiaa (kyllä, teen sitä jopa kylässä, en pelkästään kotona) ja paperi loppuukin kesken. Sitten jos on vaikka vähän isompi porukka kylässä, ettei kehtaa alkaa karjumaan, että paperi tänne heti mulle nyt kiitos, niin pakko vaan kurkistella veskin kaapit läpi. Hätä ei nähkääs lue lakia.
Tämän paljastuksen myötä mä nappasin kuvan mun veskin peilikaapista.
 | |
| On se Isännänkin kaappi, siellä on sen partakone! |
Kaikki muu roipe kuuluukin sitten mulle. Viime kesänä tein semmosen suursiivouksen, että tyhjensin koko kaapin ja heittelin roskiin vaikka ja mitä, mitä sinne oli jääny lojumaan. Kuten kuvasta näkyy, mulla on paha tapa hamsteroida kynsilakkaa. En oo jaksanu edes laskea, että montako pulloa sitä tuolta kaapista löytyy, jahka ne kaikki on edes selvinneet sinne omalle paikalleen. Niitä tuppaa lojumaan vähän kaikkialla tässä huushollissa. Mä kyllä käytän kynsilakkaa tosi paljon. Oon siinä ihanassa oravanpyörässä, että ilman lakkaa kynnet on ihan keltaset (kiitos sen jatkuvan kynsilakan käytön), että en kehtaa olla ilman. No, onneksi on värjeä mistä valita! Kesällä viskelin varmaan kymmenisen lakkaa roskikseen ja tuommonen satsi vielä jäi. Okei, on sinne pari sen jälkeen uutta ostettu, mutta kuitenkin.
Deodorantteja mulle kanssa kertyy jotenkin kummasti aina. Tällä kertaa niitä on kaapissa ihme kyllä vaan kolme. Ja kaksi suihkutettavaa. Mä en voi käyttää mitään muuta dödöä, kuin noita Rexonan stickejä. Tai siis kyllähän mä voin, mutta siinä voi olla vaan semmonen haiseva lopputulos. Niinpä mä käytän tommosia suttaavia malleja ja päälle vähän sprayta, sillä mä varmistan, etten haise vanhalle pulsulle työpäivän loppupuolella. Niitä sitten vaan tuppaa kertymään tonne kaappiin, kun pitää aina pelata varman päälle, ettei vaan lopu kesken.
Meikkejä multa löytyy kanssa silleen... Sopivasti. Työpäivinä mä sudin naamaani meikkivoiteen lisäksi valokynää, luomiväriä ja ripsiväriä, mutta viihteelle lähtiessäni mä puleeraan peilin edessä ihan hirveän kauan. Tai siis omasta mielestäni hirveän kauan, verraten tietenkin niihin normiaamuihin. Mä rakastan sitä tälläytymistä, kun saa leikkiä luomiväreillä ja rajauskynillä ihan kyllikseen ja yleensä lopputulos näyttää ihan miellyttävälle. Ankaraa harjoitusta se on toki vaatinu, mutta kai se harjotus on tuottanu tulosta. Ainakin mä ite olen suurimmaksi osaksi siihen lopputulokseen, minkä oon saanu naamaani maalattua radalle lähtiessä.
Naamanputsausaineet. Niihin mulla on suorastaan pakkomielle. Nykysin käytän tota Garnierin 3 in 1 tököttiä, mitä löytyy yks puteli veskin kaapista ja kylppäristä toinen. On ruvennu näpyt saamaan kyytiä, kun tolla kuuraan naamaani. Samaan tuotemerkkiin kuuluva rasva on kans kaveri. Makso kyllä mun silmissäni ihan hunajaa nuo, mutta laadusta oon maksanu. Mulla taitaa olla joku myöhäisherännäinen teini-ikä, kun näppyjä on alkanu ilmestymään naamaan vasta sen jälkeen, ku täytin 20. Teini-ikäsenä en pahemmin vaivautunu ihoani hoitamaan, kun se oli joka tapauksessa tasanen ja sileä ku vauvan pylly.
Joskus kun mietin, että mihin mä oikein aina rahojani syydän, niin tonne vessan kaappiin ainakin. Tai siis, mä rakastan ostaa kaikkia hygieniajuttuja, rasvoja, meikkejä ym ym ym. Okei, nykysin saan sen verran hillittyä itteeni, etten ihan turhaan osta mitään. Oon meinaan lukemattomat kerrat heittäny jotain rasvoja roskikseen, kun ne on alkanu haisemaan jolleki persevoiteelle, vaikka tarkotus ois tuoksua kukkasille. Eipähän nekään tietty ikuisuuksia kestä.
Mut niin, nyt oon kyllä viimeajat köyhäilly, enkä oo raskinu ostaa Burberryn hajuvettä. Rakastan sitä tuoksua ihan hirveesti. Ekan pullon joskus oon ostattanu Isännällä itelleni synttärilahjaksi (en antanu sen ostaa hajuvettä sokkona, tiedä mitä ois mul ostanu) ja sen jälkeen monena kuuna pihistin jostain muusta, että sain pullon sitä. Nyt en oo raskinu, joten tyydyin Anttilasta saatavaan tarjous-Avriliin. Ihan hyvälle sekin onneksi tuoksuu.
Niin juu, on olemassa asia, mitä mä en ihan heti oo tonne kaappiin hommaamassa. Ja sehän on ryppyrasva. Mä ahdistun joka kerta, kun luen jotain menaisia ja siellä paasataan, että jo 25-vuotiaana pitäs käyttää sitä ja tätä ja tota kiinteyttävää ainesta, ettei tulis ryppyjä. Voi jumanperkele sentäs, en varmaan käytä. Sitten vasta, kun oikeesti oon vanha.
Hei, mä en tosiaan ole mikään meikki-kynsi-muotibloggaaja, en osaa semmosta ollenkaan. Olkoon tämä sitten minun versio mokomista.
