Holy shit. Markelandian pakkasmittari näytti -25, kun alettiin pohtia, että leffamässyt on vielä ostamatta. Noh, sitä pukeuduttiin kuin eskimot sotaan lähtiessä, että tarkeni taapertaa tuon sata metriä makuuniin ja valtsuun hakemaan mul tupakkia ja batterya.
Voi jumalauta sentäs, en muuta sano. Eilen ku haettiin Eppulia asemalta, niin meinas ihan oikeasti paleltua perse ja varpaat ja reidet ja nenä ja joka vitun raaja irti. Marke sekoili bussiaikataulujen kanssa, niin jouduttiin sit vielä juoksee pysäkiltä toiselle ja odottamaan yks vartti lisää. Mä olin kyllä sitä mieltä, että tästä hyvästä Marken olis kuulunu ottaa mun varpaat suuhunsa ja lämmittää niitä. Marke oli toista mieltä.
Käytiin fiinisti syömässä ulkona mun tulevien ja Eppulin jo menneiden synttäreitten kunniaksi. Sit kun tultiin kotiin, mä muistin, että onhan siinä vanhenemisessa jotain kivaakin! Mä sain niinku maailman mahtavimman synttärikortin! Se oli niin huippu, nauroin ihan katketakseni sitä lukiessani, että meinasi jo lahjakin unohtua siinä sivussa. Lahja se vasta huippu olikin. Siis kun mulla on joskus semmonen pieni taipumus loistaa jollain nippelitietoudella ja pelata sillä tapaa fiksumpaa, kuin oikeasti olenkaan. Noh, mun muruset oli ostanu mulle tommosen Idioottitietous tietovisan.
Noh, sitähän sit testattiin jo eilen ja mä pääsin todellakin loistamaan, meinasin kyllä melkein sekaantua omaan näppäryyteeni välillä. Toki välillä kyllä pääsi oikein kunnon aivopierujakin, mikä sitte johti oikein kunnon huutonauruihin.
Noh, tänään haettiin sitte jo mässyä ja iskettiin eka leffa pyörimään. Tolla karkkimäärällä sokerihumala on taattu ja naamassa kukkii huomenna viiskytäkaks finniä lisää jo näitten entisten lisäksi. Mua meinaa pelottaa jo valmiiksi, että miten hankalaa huomenna tulee olemaan, kun pitäs alkaa lähteä kotiinpäin. Tulee niin hirvee ikävä, ettei mitään rajaa.
Toisaalta, Isäntä oli perjantaina ihan ylihellällä päällä, eikä meinannu raskia bussiasemalla päästää millään irti. Lopulta piti vähän pyristellä ja nauraa kikattaa hölmön rakastuneesti ja antaa muutama suukko lisää ja vakuuttaa, että kyllä mä sitten sunnuntaina tuun kotiin. Että tuu sit hakee mua, rakastan!
Niin. Mun viimeinen päiväni 25-vuotiaana. Huomenna se kolmekymppiä on huomattavasti lähempänä, kun koskaan aikaisemmin tähän asti. Sen kunniaksi passaa tosiaan vetää kilo karkkia naamaansa ja voivotella vanhuuttaan kuulijoitten kyllästymiseen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti