Kaipuu johonkin kauas

Minä olen ihan rikkipoikkikatki väsynyt.

Kuulokkeissa soi Tokio Hotelin in Your Shadow I Can Shine, mikä ei sopinut tähän mielentilaan sitten yhtään. Tuli kaukokaipuu.

Nyt minä helpotan oloani katselemalla, että mihin me päästäisi kesällä lomalle ja rälläämään. Oli se sitten Hampuri, Berliini tai vaikka Frankfurt, Köln se ei tule olemaan. Sinne ei mennä, koska siellä olisi kesäkuun alussa ollut Queer as Folkin fanitapahtuma, minkä liput oli niin ryöstöhinnoissa, että mä ja Marke jouduttiin skippaamaan. Lottovoittoa kun ei ole vielä kohdalle siunaantunut. 

Mutta johonkin on päästävä, ihan pakko. Minä haluan, että on taas kesällä jotain, mitä ihan oikeasti odottaa. Pääsen jonnekin, missä voin taas unohtaa kaiken ja antaa mennä urku auki ja ihan täysillä. Sen jälkeen voin taas palata turvallisesti kotiin ja jatkaa elämääni täällä. Sen minä haluan tehdä. 

Mitään ei vaan uskalla lyödä lukkoon, kun on semmoinen  riski olemassa, että minulla ei enää ensi syksynä ole työpaikkaa. Tai vastaavasti, minulla voi olla mahdollisuudet vakituiseen virkaan, mutta tiedä sitten hänestä. Kaupungilla on kuitenkin määräaikaisia työntekijöitä, jotka on painanu näitä hommia kymmenen vuotta. Minä vasta viisi. 

Mutta ainahan sitä voi katella ja haaveilla!

Ps.

Marke . sanoo (20:15)
JUOTAT TARPEEKS HUMALAAN NI MINÄHÄN TULEN VAIKKA ETELÄNAVALLE SUN KANSSAS

Marke . sanoo (20:15)
tosin, jos sinne haluisit mennä, niin tulisin mukaan ihan vesiselvänäki  *reps*
tosin saisit kustantaa mulle pilkkihaalarit
ja parit karvahatut