Semmonen pikkunen nääs.
Olin eilen työkavereiden kanssa keilaamassa ja syömässä ja sen jälkeen istuttiin karaokebaarissa. Oli ihan kivaa, mitä nyt mun lonkat huutaa kuolemaa sen keilauksen jäljiltä. En oo eläissäni keilannu, että kertahan se oli ensimmäinenkin. En mä kyllä mikään haka siinä touhussa ollu, mut kyyyyyl siellä muutama keila nurinkin meni!
Totesin kyllä eilen, että siideristä ei tuu kun jatkuva kuspe ja semmonen etova olo loppuillasta. Ei tuu semmosta lepposaa humalatilaa, mitä mäkin eilen ikään kun haeskelin. Nyt on vähä turhan vapiseva fiilis, ja tänään pitäs lähteä Jiin ja Ämmän pikkujouluihin. Jii lupas tulla hakee neljän jälkeen...
Mä nousin kymmenen aikaan ylös, kun olin jo vajaan tunnin pyöriny sängyssä. Siinä ensimmäinen krapulan merkki, minä en saa nukuttua! Ei nyt kyllä yhtään nappais noi pikkujoulut, tekis ihan hirveesti mieli vaan jäädä kotiin ja linnottautua sohvalle Qafin eteen. Mut enpä taida iljetä, kun on tullu jo luvattua. Pääseehän sieltä sitten kotiin, jos alkaa liiaksi uupelo iskemään kesken illan.
Ei oo mitenkään hirveen paha olo, mutta ei kyllä tee tupakkiakaan mieli!
Sitä on tainnu tulla vanhaksi, kun ei oikein enää jaksa kaksia kemuja samaan viikonloppuun. Pitäs varmaan pukea päälle, vetää pipo päähän ja mennä käymään ruokakaupassa. Suihkuun meen vasta sit, kun tekemään ittestäni taas ihmisen näköstä. Toivottavasti en ihan hirveen pahalle haise.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti