Snif!

Juu en oo menos tänään juoksemaan! 

Hitto soikoon, yöllä heräsin ainaki kolmesti, kun yskin ihteeni hengiltä ja sattu ihan joka kohtaan. Aamulla oli ihan pieksetty olo, kuumemittari näyttiki sitte semmosia lukemia, että jäin kotiin ja makaan vielä huomisenkin. On kyllä vähä rikollinen olo, kun ei oo mitään 38 asteen kuumetta ja silti oon kotona, mutta en mä kyllä duunissakaan olis tässä kunnossa selvinny. 

Oon käyttäny kyllä sillä tapaa hyödykseni tätä kotona makaamista, että oon pessy pyykkiä. Nyt, kun tiijän, että ainaki kaks päivää on lenkkivapaata, niin tungin kaikki lenkkivaatteetki koneeseen. Samoin laitoin mun paremman tuulitakin pesuun, kun huomenna en oo sitä mihinkään tarviimassa. 

Kotona oli satanu lunta. Onneks Silin ei ollu just tarvinnu lähtee synnyttää, kun niitten autossa on kesärenkaat ja sitä lunta on vissiin satanu useempi sentti. Se on nyt Nessun kanssa motissa kotonaan, BigBro oli loikannu iskän kyytiin, että oli päässy töihin. Isukin autossa kun sattuu olemaan kesärenkaina kitkat. Mänsesterissäki oli tullu lunta, mutta ei täällä rannikolla vaan vielä. Isäntä aiko käydä vaihdattamassa talvirenkaat huomenna tai viimestään torstaina, että mä en rusikoi autoa viikonloppuna Tampereelle mennessä. Että ei musta väliä, kuhan auto säilyy kunnossa. 

Mun kurkkuun sattuu. Mulla on kolme askia vicksejä, pannullinen muumi-teetä ja strepsilsejä. Siihen päälle buranaa, niin eiköhän tästä selvitä. Aamulla elin jossain houreissa varmaan, kun tekstasin Markelle kaks kertaa samaa asiaa. Yritin aamulla nukkuaki, mut ei siitä mitään tullu. Päivällä simahin sitte, mut heräsin pää märkänä puoltatuntia myöhemmin, kun olin ihan varma, että täällä sisällä hiippaili joku.

Mä olin yöllä ihan paskanjäykkänä kauhusta, kun heräsin yskimään ja niistämään. Mä olin ihan varma, että täällä piilottelee jossain joku sarjamurhaaja tai joku muu sairas pervo, enkä uskaltanu nousta sängystä mihinkään. Kannattanee varmaan jatkossa jättää Rizzolit ja Islesit kattomatta, jos sillä sarjalla on tuommonen jälkiseuraus. Ei se kyllä oikeestaan ollu edes kamalan pelottava, mutta se kirja, mistä eilinen jakso kerto, on ihan kamala. 

Mun tekee ihan hirveesti mieli Profeelin kaakaonmakusta proteiinijuomaa. Eli suomeksi sanottuna, vanhaa kunnon pillikaakaota! Olin eilen taas jonku sortin mainonnan uhri ja haksahin ostamaan sitä, kun siwassa se oli niin sopivasti tyrkyllä. Isäntä ei ollu k-kaupasta löytäny, eli toisinsanoen noi purkit ei oo kävelly heti sisälle astuttaessa vastaan, niin ei oo varmaan sen kummin jaksanu katellakaan. 

We're going to Berlin!

34 päivää, ja me ollaan Marken kanssa Helsinki-Vantaan kentällä varmaan paskat housussa ja sekasin innosta. Meidän lento lähtee 10.25, mitä ennen me on mitä todennäköisimmin matkustettu bussilla Turusta Helsinkiin. Eli herätään siis ennen kukonpierasua, kun on pakko lähtä Turusta liikkelle jo ennen kuutta aamulla, että ehditään kentälle pari tuntia ennen lennon lähtöä. 

Sitä ennen me on hilluttu lauantaina (2.6.) Tampereella YleXpopissa. Tiistaiaamuna herätään Marken residenssissä taas kerran ennen sitä kuuluisaa kukon töräystä, ja junaillaan Turkuun. Tän rouvan tarvii nääs mennä työkkäriin! Sit Marke nukkuu meillä yhden yön ja seukkina aamuna meidän suuri seikkailu alkaa. 

Mä seikkailin google mapsin kautta eilen pitkin Berliiniä. Sain selville, että meidän hotellin vieressä on todennäkösesti mein kantisravintola, meinaan siinä muutaman askeleen päästä hotellistä on joku italialainen ravinteli. Ehkä me istutaan siellä yhtä ahkeraan, kun Hampurissa istuttiin meidän kulmaravintelissa, missä vedettiin vikana iltana varmaan 10 tequilaa per nuppi ja suurin osa ravintolan laskuun. Berliinistä ei kyllä lennetä darrassa pois, mulle riitti, kun oon kerran elämässäni rynnänny lentokoneessa yrjöämään krapuloissani veskiin. 

Meidän hotellin läheisyydestä löyty itseasiassa muutaman sadan metrin säteeltä aika hiton monta yökerhoakin... Voi onnea meille, mihin me ollaan menossa! Kuten eilen jo Markelle sanoin, mä haluan jonkun ylimakeen bilemekon ja sen jälkeen voidaan vapaasti löytää itsemme Vodkaloungesta. Siellä oli muuten huhtikuun tarjouksena Finlandia vodkaa... Tai sitten me eksytään sadan metrin päässä olevaan Kuubalaisen pubiin. Olipahan miten tahansa, mie en jaksa odottaa!

Mä kipeilen tän päivän kotona, yöllä yskin niin paljon, että piti siirtyä olkkariin nukkumaan, että edes Isäntä sai suht kunnolliset yöunet. Lisäksi rykimistä helpotti se, että sai tuettua ittensä puoliksi istuvaan asentoon. Köhin siis tänään kotona, meen sit huomenna taas räkimään töihin. Isäntä vähän aamusella vihjaili, että vois olla ihan poikaa mennä lääkäriin ja hakea itelleen jotain yskänlääkettä... Vitut. En tosiaan ala soittelemaan terkkariin ja tappelemaan jonkun hoitsun kanssa, että tarviinko mä lääkäriä vaiko en. Tuskailen sitten noitten käsikauppa yskänlääkkeiden kautta, vaikka harvemmin niistä mitään hyötyä on.

Päiväni purjoilijana

Kun sairastaa kotona, ehtii miettimään päivästään muutamia faktoja.

• Kun elää kaks päivää actimel-jugurtilla ja keltasella jaffalla ja yökkää ekana päivänä jokaisen ruokailun jälkeen ja tokana päivänä vaan joka toisen kerran jälkeen, niin maha pienenee aika nätisti.

• Suklaa menee hyvin alas, mutta ylöspäin tullessaan se on kamalaa. Samoin sipsit. 

• Kun on tupakoimatta toista vuorokautta, tupakan haistaa paljon selvemmin. Aamulla mein rappu haisi niin järkyttävästi röökille, että meinasin viskata purjot siltä seisomalta. 

• Meidän terveyskeskuksessa on tosi hyvähenkilötietosuoja. Istuskelin odottelemassa omaa aikaani, niin siinä sivussa kuulin kaksi eri sosiaaliturvatunnusta, kun ne pitää luetella siinä luukulla. 

• Mä sain tänään kutsun haastatteluun, eli mulla olis sittenki mahikset saada vakkari virka tuosta nykysestä duunistani. Mä en vaan tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Hyvä kai..

• Posti toi mulle ystävänpäivälahjan. Mä toimin niin, miten paketin päällä sanottiin, ja avaan ton vasta huomenna. Vaikka kyllä mä tiedän, ketä sen on mulle lähettäny ♥

• Mä alan uskoa, että tästä taudista voi sittenkin selvitä hengissä. 

Tämä on taas näitä hetkiä, kun bloggaa jostakin, mikä varmaan kiinnostaa ja paljon. 

Kylmä ja haisee pahalle!

Mä olin kaks viikkoa sitten kipeenä. 

Ja arvatkaas, miten tämä sunnuntai on menny?

Ei, mulla ei oo rapula. En tiijä mikä mahapöpö mul nyt on iskeny, mutta olo on ihan kamala. Pahempi, kun siinä kuuluisassa rapulassa. Tähän mennessä oon purjonnu pihalle kaiken, mitä oon syöny ja teen kyllä taas semmosta kuolemaa, ettei oo tosikaan. Mun nokassa haisee oksennus ja mun mielestä meidän makkari haisee vanhalle likaselle ukolle. Isäntä ei kommentoinu tähän oikeastaan mitään, kun sille ruikutin. Näin sen ilmeestä kyllä, että se ei ihan allekirjottanu tota mun jälkimmäistä väitettäni.

Mä vapisen koko ajan, palelelee ihan hirveesti. Kuumetta oon mittailu koko ajan, pientä lämpöä näyttäis nostavan, mutta ei vielä kuumeen puolelle asti. Isäntä ei nyt selkeesti ymmärrä, että sen pitäs nyt hääriä mun ympärillä ja nyt sais pitää sylissä ja kainalossa ja silittää ja voivotella mun kans. Pöh, mikä mies. Mutta toi se mulle sentäs jaffaa jääkaapista, kun väänsin itkua vessan lattialla ja murehdin tätä henkiinjäämistäni. 

Perkele, mä niin toivon, että tää menee ohi aamuun mennessä. Mä en millään jaksais alkaa sairastelemaan ja lähtee haeskelemaan jotain saikkelappua. Jotenkin on vaan semmonen fiilis, että jos on kaks viikkoa sitte viimeks ollu kipee ja nyt taas, niin vois ehkä olla ihan syytäkin piipahtaa siellä arvauskeskusessa ihmeteltävänä.

Mä odotan, että kello kulkis vielä muutaman hassun tunnin eteenpäin, sit mä voisin käydä suihkussa ja painuu yöunille. Paan kyl kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että tää menis nyt sitten ihan tässä illan aikana ohi ja huomenna oon taas ihan kunnossa.

Mä kyllä toki olisin oikein mielelläni viettäny sunnuntaini jotenkin muutenkin, kun pää vessanpöntössä.

Juuri nyt tunnen oloni todella kauniiksi

Torkuin äsken sohvalla Paljastavien valheiden pyöriessä taustalla, kun posti tuli hirveällä kolinalla. Mä olin ihan varma, että joku tunkee tänne sisään ja melkein lamaannuin kauhusta sohvalle peiton alle. 

Mä olen kotona kipeenä. Mun koski jo eilen töissä vähän mahaan, mikä aiheutti sen, että kiristi pinnaa entisestään. Lapset meni pitkin seiniä ja mä olin ihan siinä ja siinä, ettei lähteny järki ihan totaalisesti paremmille reissuille. Illalla mä ruikutin Isännälle, että vääntää mahaa. Sain kuitenkin syötyä ja silleen, että ei mitään isompia.

Voi jösses, heräsin tänä aamuna kylmä hiki otalla, kun koski niin maan helvetisti. Valehtelematta kävi mielessä kyllä ajatus, että kuolenkohan minä tähän, kun sattu niin kovaa. Kiemurtelin sängyssä tuskissani ja ähisin ja puhisin niin paljon, että Isäntäki heräsi. Urheasti mä olin töihin lähdössä, kun siellähän saattaa vaikka koko peruskouluasetelma kaatua, jos mä en ole pitämässä sitä paikkaa pystyssä. 

Ihan hyvä, kun en lähteny. Isäntä tuumasi mun rynnistäessä vessaan kolmatta kertaa, että ehkä on syytä jäädä tällä kertaa kotiin, eikä lähtä kiusaamaan itteensä ja tartuttelemaan muitakin. Tässä sitä nyt ollaan. Mulla on semmonen kytinä, että mä haisen ihan hillittömän pahalle. En oo jaksanu mennä suihkuun ja vähän väliä nousee pintaan oikein miellyttävä tuskan hiki. Mahassa vihloo niin paljon, että on pakko käpertyä ihan kippuralle ja keskittyä hengittämään, ettei lopu happi kesken kaiken.  Lisäksi mun vaatteet on mitä hehkeimmät, varmaan venyneimmät ja vanuneimmat mitä tästä huushollista löytyy. Mutta samalla myös mukavimmat. 

En oo uskaltanu pistää hammasharjaa suuhuni tälle aamua. Pelkään, että alan oksentaa, kun on vähä sekin refleksi herkässä tänään. Hammasharja jos mikä on oikein omiaan auttamaan siinä asiassa, sen minä ainakin olen oppinut tässä elämässä. Siihen kun vielä lisää sen, että naama kiiltää pesemättömyyttä, kun en yksinkertasesti ole jaksanu hulautella lärviäni hanan alla. Hiukset on niin likaset, että pysyy pystyssä ihan omillaankin. 

Huitelin naamaani tämän talouden viimeisen imodiumin ja käskin Isännän kantaa apteekin tyhjäksi kaikista mahalääkkeistä. Tää tuska on saatava pois ja sitten vielä se, että minä aion olla huomenna terve. En todellakaan jää kotiin istumaan vessanovi auki ja maha kipeenä, vaan oon niin lähdössä baanalle muidujen kanssa. Mä olen odottanut sitä iltaa jo vaikka kuinka kauan, enkä ole valmis siitä luopumaan ihan pienessä kummassa.

Okei, jos en pysty vessasta poistumaan huomenna, niin sit jään himaan. Muussa tapauksessa lähen kyllä, oli mikä hyvänsä. 

Mutta nyt minä menen kumoamaan kitaani actimelia ja piimää ja ainakin kuvittelen, että ne parantaa tämän äkäistä ääntä pitävän mahan. Sen jälkeen hautaudun uudestaan sohvalle ja tuijotan lopun päivää Paljastavia valheita ja jos vaan jaksan, niin ehkä jopa jonkun leffan.

Jos maha olis pienempi, niin sattuisko siihen vähemmän? Vai meniskö se niin päin, että kun kivulla ois vähemmän tilaa mellastettavanaan, niin sattuis vielä pikkusen enemmän?

Ps. 

Mun Sernalla on synttärit! Paljon onnea 20-vuotiaalle muruselleni! ♥