Elämä voittaa

Olipas mahtavaa herätä aamulla ilman, että huimasi, kuvotti tai oksetti! Edes jääkaapin oven avaaminen ei tehnyt pahaa ja se oli jo iso voitto. Ainoastaan jääkaapissa oleva lihahyytelö aiheuttaa pikku puistatukset, sen kohdalla taisi käydä sama, kuin makaronivellin tai semmosten sinisten karkkien, joita joskus kakarana oon syöny ennen oksennustautiin sairastumista. En siis voi sydä kumpaakaan vielä tänäkään päivänä. 

Sairastamisen on kyllä huomannu siitäkin, että mä olen ollu ihan uskomattoman väsyny koko ajan. Eilenkin huitelin tosiaan nukkua monet päikkärit ja uni tuli illalla jo ennen puoltayötä. Rötkötin sohvalla ja kattelin CSI:ta dvd:ltä, vika jakso piti kattoa istuultaan loppuun, kun aloin pilkkimään kesken kaiken. Nousin kyllä tänään jo kasin jälkeen ylös, ihan sillä tarkotuksella, että jos tänäki iltana uni tulis hyvissä ajoin. Huomisen mä kyllä oon vielä kotona, kun sain saikkeaki torstaille asti. Oonpahan sitten varmasti kunnossa, ennen kun lähen sekoilemaan lasten sekaan, etten vie kaikkia näitä pöpöjä sinne mukanani. 

Niin juu, tänään on sitten se mun niin rakastamani kaupallinen juhla. Okei, aamulla heräsin siihen ekaa kertaa, kun Markelta tuli tekstari, Hyvää ystävänpäivää pällit! ♥ Tuommosista mie tykkään. Ja sit avasin Main lähettämän ystävänpäiväpaketin, missä oli ihana paketti ystävänteetä. Tämä on just se miun idea ystävänpäivästä. Että muistetaan niitä oikeasti kaikkein tärkeimpiä ihmisiä, kun ei sitä varmaan tuu muina päivinä tehtyä, vaikka kuin sitä ystävää kuuluis muistaa vähän useamminkin, kun vaan kerran vuodessa. 

Mä ite askartelinpaskartelin muutaman ystävänpäiväkortin töissä ja pukkasin postissa menemään ne perille, semmosesta mie tykkään. Sit mie rakastan semmosta salamyhkäsyyttä, kun en tietenkään etukäteen paljastanu kelleen, että multa voi sit odotella postia. Harmi, kun oon just nyt kipeenä, meillä on meinaan töissä meneillään salaisen ystävän viikko. Arvotaan siis henkilökunnan kesken jokaiselle halukkaalle salainen ystävä, ja sitä ystävää sitte muistetaan kaikilla pikkujutuilla pitkin viikkoa. Lapsetkin on ihan innoissaan tästä ja niitä on hyvä käyttää pienenä apuna siinä touhussa. 

Niin, mietin mie tässä sitäkin, että kai sitä tota ukkorakastakin vois jotenkin muistaa. Suomalaisessa kirjakaupassa tönöttää hyllyssä yks kirja, minkä mä ajattelin ostaa sille ystävänpäivälahjaksi. Sattuneesta syystä en kyllä tänää lähde sitä hakemaan, mutta jos millään jaksaisin könytä Prismalle, niin voisin hakee kanantissejä ja laittaa ruuan valmiiksi kuhan se tulee kotiin. Meijän piti jo lauantaina syyvä kanaa, mutta kävikin niin hassusti, että muistettiin kaupasta kyllä kaikki tykötarpeet, mutta se kana unohtu kauppaan. Että jos mä tänään sitten jaksaisin...

Että semmoset valentiininpäivän suunnitelmat mulla. Pääasiallisin tavote on kyllä se, että selviän iltaan asti ilman, että tulee paha olo tai alkaa yökättää kertaakaan. Sit tota hmm... Niin. Sanottakoon nyt, vaikka ei tää mitenkään varmaa ole. Mutta tällä hetkellä viimesimmästä tupakasta on 48h. Mä en aio päättää mistään lakkoilusta, enkä mä aio tätä missään alkaa mainostaa, kun mahdollisuus epäonnistumiseen on ihan liian suuri. Mutta katotaan nyt, kuin tässä käy. Ei oo vielä ainakaan tehny edes suuremmin mieli, elikkä ihan täysin terve mä en vieläkään vissiin ole. 

Mutta näihin sanoihin ja tunnelmiin, pitäkäähän kaikki lukijat kiva päivä. Järjestäkää niille tein omille elämänne sankareille jotain kivaa, eikä tarvii olla niin kyyninen, ku mie oon. *wirn* 

Hyvää Ystävänpäivää kaikille! ♥

Anything that hurts you, hurts me too
I'm not gonna let your, world turn blue
Will you take my hand
And feel how close I am
There ain't nothing I won't do for you

~Jamie Walters - Hold on~

Ystävien päivä on joka päivä

Eilen illalla jutusteltiin Sernan kanssa mesessä mukavia, kun sitte puhe siirty jotakin kautta ystävänpäivään. Eihän siihen enää montaa viikkoa ole. Kaupassa käydessä sen näkeekin, kun alkaa olla hyllykaupalla kaikkea "I love You" -krääsää tyrkyllä. 

Siis ystävänpäivä on mun mielestä ihan kiva juttu. Se on se päivä, kun voi heittää niille oikeasti tärkeille ystäville vaikka tekstarilla, että kiitos kun oot mun elämässäni ja ilman sua olis aika tyhjää. Tokihan minä voin tämän sanoa näille omilleni ihan koska vain, ilman sen kummempia ihmettelyitä. Pikku pierussa varsinkin minusta tulee juuri se koko maailman rakastaja ja ainakin omille murusilleni jaksan sitä promillien rohkaisemana toitottaa.

Suoraan sanoen mua kuvottaa ystävänpäivässä se, miten kaupallinen siitäkin päivästä on tullu. Joka paikasta tursuaa kaiken maailman krääsää ja romua, mikä välkkyy ja helisee ja soi ja on niin imelää, että meinaa lentää manaajayrjöt samantien. Ystävänpäivänä vissiin kuuluis oman puolisonkin kanssa olla niin maan rakastunu ja puuhata kaikkea romanttista ja lässyttää ja lirkuttaa, ihan kun sitä ei vois tehdä ihan koska vain. Okei, meillä sitä ei mahdeta tehdä ikinä. Me nyt ei vaan olla mikään semmonen pariskunta, joka kamalasti tykkäis kyhnätä toisen kainalossa ja kertoa rakastavansa ja niin päin pois. Meistä kumpikin tietää, että toinen rakastaa ja se riittää. Ilmoitetaan sitten, jos tilanteeseen tulee joku muutos. Onhan meilläki ne tietyt omat hellät hetkemme, mutta ei me kamalan usein sylikkäin missään kohnata.

Toki me Isännän kanssa vähintäänkin toivotetaan toisillemme hyvää ystävänpäivää! Saatetaan jopa muistaa toisiamme jotenkin pienesti, mä olen joskus ostanu sille sydänbokserit ja saanu ite semmosen kornin vinkuvan possun. Vissiin se possu muistutti niin kovin mua, että oli ollu pakko ostaa. 

Jokainen tekee tietty ihan niinko tykkää, ja viettää sitä ystävänpäivää vaaleenpunaset lasit silmillä hattarapilven keskellä. Mua meinasi jokunen vuosi sitten huvittaa, kun ystävänpäivänä puhelin piippasi ihan jatkuvalla syötöllä. Tuli semmosilta tyypeiltä tekstareita, joidenka kanssa oli yläasteella oltu joko rinnakkaisilla tai samalla luokalla, mutta ei koskaan mitään oikeita ystäviä. Viestin sisältö oli hyvin pitkälle jotain Hyvää ystävänpäivää rakkaalle ystävälle tai sitten joku ylikulutettu runonpätkä, jossa hehkutetaan sitä toisen ihmisen tärkeyttä. 

Okei, voihan se toki olla niinkin, että mä olen sitten ollu tärkeämpi jollekin toiselle ihmiselle, mitä olen koskaan uskonutkaan olevani. Sen vaan olisi voinut tehdä selväksi jo silloin kouluaikana. Mä inhosin yläasteella niitä ystävänpäivän kotkotuksia, tyyliin jotain halisydämiä. Eli jokaisen kaulaan ripustettiin pahvinen sydän ja siihen sitten raapusteltiin kaikkien nimet, ketä päivän aikana halasi. Siinä sitä sitten nähtiin, että ketkä oikeasti oli suosittuja. Mua suoraan sanoen säälitti ja kuvotti se, miten muuten ihan järkevän tyyppiset tytöt suorastaan aneli halauksia siltä koulun kuumimmalta jätkältä. Tai miten pojat mateli koiranpentujen lailla sen Miss Yläasteen jaloissa, josko sitä halausta irtoaisi.

Mä olin ite yläasteella ajoista riippuen semmosta peruskastia. Ei mun tarvinnu halejani alkaa kerjäämään ja vonkaamaan, mutta ei mun edessäni myöskään jonoa syntynyt. Johtui ehkä suuresti myös siitä, että mä halveksin aika syvästi tuota tapaa. Joskus tuppasi vähän huvittamaan se, miten joidenkin kelpasi kyllä ystävänpäivänä tulla halaamaan ja napata se meikäläisenkin nimi omaan sydämeen, mutta muuten ei kyllä edes katsottu päin.

Että niin, onhan tässä vielä muutama viikko aikaa tämänkin kyynikon valmistautua kyseiseen päivään. Meillä töissä on silloin menossa varmaan taas salaisen ystävän viikko, elikkä arvotaan jokaiselle salainen ystävä, jota sitten kaikilla pienillä jutuilla ilahdutetaan sen viikon aikana. Siitä mä tykkään, kun mä saan väsätä ja askarrellapaskarrella kaikkia pikkujuttuja sille mun salaiselle ystävälle. Mein työpaikalla se on vielä pysyny kivasti aisoissa, ettei oo alettu ostelemaan mitään tautisen arvokkaita lahjoja. Siinähän kuivuis koko idea kokoon.

Enköhän miekin sitten viimestään sillon huikeana päivänä lämpeä taas koko idealle ja lähettele Markelle, Sernalle, Eepulle, Maille ja Silille mitä lämpimämpiä tekstareita, joissa taas tilitän, miten arvokkaita ihmisiä ne minulle on. Vaikka voisin kyllä melkein väittää, että jokainen näistä tietää sen ihan ilman erillistä päivämäärää tai kertomista. 

Niin joo, LilBrota mä kans muistan sinä päivänä. Eka toivottelen oikein laveasti ja monisanaisesti hyvää ystävänpäivää ja vasta viimeisessä lauseessa muistan, että niin juu, sullahan on synttäritkin. No onnea sitten vain.