Ystävien päivä on joka päivä

Eilen illalla jutusteltiin Sernan kanssa mesessä mukavia, kun sitte puhe siirty jotakin kautta ystävänpäivään. Eihän siihen enää montaa viikkoa ole. Kaupassa käydessä sen näkeekin, kun alkaa olla hyllykaupalla kaikkea "I love You" -krääsää tyrkyllä. 

Siis ystävänpäivä on mun mielestä ihan kiva juttu. Se on se päivä, kun voi heittää niille oikeasti tärkeille ystäville vaikka tekstarilla, että kiitos kun oot mun elämässäni ja ilman sua olis aika tyhjää. Tokihan minä voin tämän sanoa näille omilleni ihan koska vain, ilman sen kummempia ihmettelyitä. Pikku pierussa varsinkin minusta tulee juuri se koko maailman rakastaja ja ainakin omille murusilleni jaksan sitä promillien rohkaisemana toitottaa.

Suoraan sanoen mua kuvottaa ystävänpäivässä se, miten kaupallinen siitäkin päivästä on tullu. Joka paikasta tursuaa kaiken maailman krääsää ja romua, mikä välkkyy ja helisee ja soi ja on niin imelää, että meinaa lentää manaajayrjöt samantien. Ystävänpäivänä vissiin kuuluis oman puolisonkin kanssa olla niin maan rakastunu ja puuhata kaikkea romanttista ja lässyttää ja lirkuttaa, ihan kun sitä ei vois tehdä ihan koska vain. Okei, meillä sitä ei mahdeta tehdä ikinä. Me nyt ei vaan olla mikään semmonen pariskunta, joka kamalasti tykkäis kyhnätä toisen kainalossa ja kertoa rakastavansa ja niin päin pois. Meistä kumpikin tietää, että toinen rakastaa ja se riittää. Ilmoitetaan sitten, jos tilanteeseen tulee joku muutos. Onhan meilläki ne tietyt omat hellät hetkemme, mutta ei me kamalan usein sylikkäin missään kohnata.

Toki me Isännän kanssa vähintäänkin toivotetaan toisillemme hyvää ystävänpäivää! Saatetaan jopa muistaa toisiamme jotenkin pienesti, mä olen joskus ostanu sille sydänbokserit ja saanu ite semmosen kornin vinkuvan possun. Vissiin se possu muistutti niin kovin mua, että oli ollu pakko ostaa. 

Jokainen tekee tietty ihan niinko tykkää, ja viettää sitä ystävänpäivää vaaleenpunaset lasit silmillä hattarapilven keskellä. Mua meinasi jokunen vuosi sitten huvittaa, kun ystävänpäivänä puhelin piippasi ihan jatkuvalla syötöllä. Tuli semmosilta tyypeiltä tekstareita, joidenka kanssa oli yläasteella oltu joko rinnakkaisilla tai samalla luokalla, mutta ei koskaan mitään oikeita ystäviä. Viestin sisältö oli hyvin pitkälle jotain Hyvää ystävänpäivää rakkaalle ystävälle tai sitten joku ylikulutettu runonpätkä, jossa hehkutetaan sitä toisen ihmisen tärkeyttä. 

Okei, voihan se toki olla niinkin, että mä olen sitten ollu tärkeämpi jollekin toiselle ihmiselle, mitä olen koskaan uskonutkaan olevani. Sen vaan olisi voinut tehdä selväksi jo silloin kouluaikana. Mä inhosin yläasteella niitä ystävänpäivän kotkotuksia, tyyliin jotain halisydämiä. Eli jokaisen kaulaan ripustettiin pahvinen sydän ja siihen sitten raapusteltiin kaikkien nimet, ketä päivän aikana halasi. Siinä sitä sitten nähtiin, että ketkä oikeasti oli suosittuja. Mua suoraan sanoen säälitti ja kuvotti se, miten muuten ihan järkevän tyyppiset tytöt suorastaan aneli halauksia siltä koulun kuumimmalta jätkältä. Tai miten pojat mateli koiranpentujen lailla sen Miss Yläasteen jaloissa, josko sitä halausta irtoaisi.

Mä olin ite yläasteella ajoista riippuen semmosta peruskastia. Ei mun tarvinnu halejani alkaa kerjäämään ja vonkaamaan, mutta ei mun edessäni myöskään jonoa syntynyt. Johtui ehkä suuresti myös siitä, että mä halveksin aika syvästi tuota tapaa. Joskus tuppasi vähän huvittamaan se, miten joidenkin kelpasi kyllä ystävänpäivänä tulla halaamaan ja napata se meikäläisenkin nimi omaan sydämeen, mutta muuten ei kyllä edes katsottu päin.

Että niin, onhan tässä vielä muutama viikko aikaa tämänkin kyynikon valmistautua kyseiseen päivään. Meillä töissä on silloin menossa varmaan taas salaisen ystävän viikko, elikkä arvotaan jokaiselle salainen ystävä, jota sitten kaikilla pienillä jutuilla ilahdutetaan sen viikon aikana. Siitä mä tykkään, kun mä saan väsätä ja askarrellapaskarrella kaikkia pikkujuttuja sille mun salaiselle ystävälle. Mein työpaikalla se on vielä pysyny kivasti aisoissa, ettei oo alettu ostelemaan mitään tautisen arvokkaita lahjoja. Siinähän kuivuis koko idea kokoon.

Enköhän miekin sitten viimestään sillon huikeana päivänä lämpeä taas koko idealle ja lähettele Markelle, Sernalle, Eepulle, Maille ja Silille mitä lämpimämpiä tekstareita, joissa taas tilitän, miten arvokkaita ihmisiä ne minulle on. Vaikka voisin kyllä melkein väittää, että jokainen näistä tietää sen ihan ilman erillistä päivämäärää tai kertomista. 

Niin joo, LilBrota mä kans muistan sinä päivänä. Eka toivottelen oikein laveasti ja monisanaisesti hyvää ystävänpäivää ja vasta viimeisessä lauseessa muistan, että niin juu, sullahan on synttäritkin. No onnea sitten vain.