Viisi pitkää vuotta

Tasan viisi vuotta sitten sanottiin Isännän kanssa tahdon ja luvattiin rakastaa myötä- ja vastamäessä. Tänään meinas kyllä vastamäkeä olla, otettiin ihan kunnolla yhteen autossa, kun venailtiin, että äiti selviäis apteekista ulos. Musta jotenkin tuntuu, että tää on Isännälle raskasta, kun ei voi kiukutella kylässä samalla tapaa, kun kotona vois. Varmaan taas kotiinpalatessa se kokee jonkun lomaltapaluuressin ja sit sitä vasta temputaankin, ihan olan takaa. Noh, kunnon riitely puhdistaa ilmaa välillä, mikäs siinä. 

Me katottiin Neelan kans tänään ikkunasta, kun iskä ja BigBro tuli kalasta. Tyttö nauraa käkätti oikein sydämensä kyllyydestä, kun näki noi kalamiehet. Siitä on tullu niin iso tyttö, kun se nousee jo seisomaan ihan tosta noin. Varsinkin syliin halutessaan, se nostelee jo kinttujaan siihen malliin, että pian kiipeilee jo ihan tosissaan. 

Mua väsyttää ihan hillittömästi. Tääkin päivä on suihkittu menemään jatkuvasti johonkin suuntaan. Tavallaan mä en haluaisi lähteä täältä enää millään pois, mutta tavallaan mie kaipaan jo sitä omaa rauhaa.Kuten esimerkiksi sitä, että kun mie koitan kirjottaa tätä tekstiä, niin kukaan ei jatkuvasti juokse miun ohi. Eikä varsinkaan kysele, että mitä mie teen kun surffaan netissä jotain. 

Mun suussa maistuu pepsi max, mä olen koko päivän haaveillu siitä pullonlopusta, mikä mua odottaa tuolla kylmässä. Taidan riipiä sen jo ennen saunaa huiviini. Saunan päälle voisin ottaa lasin valkkaria, istua hetkeksi portaille, poltella tupakan ja kuunnella kesäiltaa. Sen jälkeen mä voin leikkiä vähän kissanpennun kanssa ja nauttia olostani. 

Mä olen niin lomalla.

Kissa

Joku saa iltapäivällä kuulla kunniansa. Eilen oltiin Isännän kanssa menossa saunaan, kun emokissa ilmesty hengailemaan näihin nurkkiin. Se on nyt taas keksiny sen, että joko opettaa vauvaansa metsälle tai sitten kokee meidät suurena uhkana ja vie sen piiloon. Saunan jälkeen minä sitten juoksin kissan perässä, konttasin vanhassa heinäsuojassa, ryömin seinän alta sieltä ulos ja könysin itseni mittaisessa horsmikossa, ennen kuin löysin pikkukissankin. Ihan ne nätisti kotiin tuli, pikkukissa ei edes yrittäny raapia tai mitään, kun sylissäni kannoin sen tonne pukuhuoneeseen omaan laatikkoonsa. 

No mitä minä huomaan tänä aamuna. Joku tuhannen torvi on jättäny pukuhuoneen ikkunan selälleen ja kissoja ei näy mailla ei halmeilla. Että kiitos tästä, saan taas pian rymytä jonkun risunkasan alle hakemaan kisuja. Eipä olis eka kerta.

Minä niin mielelläni ottaisin sen pikkukissan omakseni. Perkele, kun toi Isäntä on allerginen noille naukuville nelijalkaisille.

Sit mä lopetan

Mulla on opintolainaa maksettavana enää vähä reilut 500e. Sen saan siis maksettua ens talveen mennessä pois. Jos mä olisin fiksu, niin mähän toki alkaisin laittaa sen siihen menneen satkun sen jälkeen säästöön, että on sitten kesällä rahaa millä rällätä. Tai no rällätä ja rällätä, mutta saa ainaki ruokaa ostettua. Mä toivottavasti olen syksyyn mennessä tupakkalakossa. Tai siis lopettanu kokonaan. Mä kelailin sitäkin, että kun heittäisi viikossa sen kympin johonkin purkkiin, mikä aiemmin on menny röökiin. Okei, alkuun se varmaan tulee menemään nikotiinipurkkaan ja vaikka mihin muuhun vastaavaan paskaan, millä pääsen tosta paheestani irti. 

Mutta että niin. Näin kun asiaa ajattelee, niin mulla pitäs kohta olla rahaa missä rypeä. Pitäs siis varmaan tosissaan ryhdistäytyä ton asian suhteen, niin sitä tosiaan saattais jäädä vähän säästöön. Sovittiin Isännän kanssa, että mä alan syksyllä maksaa tuota autoa pois, Isäntä makso käsirahan ja hoitaa sit vuokran. Visalaskun pahimman potin mä olen jo maksanu pois, kiitos autokauppojen. Vielä muutaman satasen potti sieltä pitäs ropsahtaa postiluukusta, eli toivoa sopii, että saisin maksettua senkin nyt tässä kesällä vielä pois. 

Ja se tupakoinnin lopettaminen. Voi helvetti sentään. Välillä musta tuntuu, että mä imen nyt tota röökiä sillä periaatteella, että nyt kun mä vielä voin, niin poltan. Kun jos mä en päätä jotain tiettyä hetkeä, milloin mä lopetan, niin se mun lopettamiseni on aina "huomenna", eikä sitä huomista tule koskaan. Niinhän sitä aina käy mun laihduttamisienkin kanssa. Siinä touhussa mä kyllä yleensäkin vaan kyllästyn, että ku ei tää ollukaan kivaa. Mut tupakointi. Okei, mä olen polttanu "vasta" reilut kuus vuotta, mutta silti. Mua niin kammottaa se ensimmäinen vastoinkäyminen, mikä tulee vastaan, kun mä olen lopettamiseni tehny. Mä tuun olemaan niin rikki, poikki ja hukassa, kun mä en vaan voi enää marssia röökille ja purkaa siinä sitä kiukkuani pois. Pitää varmaan alkaa purra porkkanaa tai potkia seiniä sen sijasta. 

Mä olen päättäny sen nimittäin jo hyvän aikaa sitten, että kun Serna saa uudet keuhkot, niin minä lopetan tupakoinnin. Mä olen nyt puhunu siitä jo niin moneen suuntaan, että miun on sitten pakko myös tehä se. Mun ego ei kestäis sitä, että oon puhunu jostain suulla suuremmalla, enkä sitten oikeasti kykeniskään siihen. Muutaman repsahduksen mie voin antaa itelleni anteeksi, mutta tapaa siitä ei saa tulla. Mie en voi ostaa kotiin mitään "jemmatupakoita", koska mie poltan ne muuten samantien, kun vähänkään kyrsii. Mun on vaan sitten kärsittävä. 

Voi Isäntä parka. Voi kaikki miun läheiset, mä pyydän jo etukäteen kaikilta anteeksi, että tuun varmaan ole ihan vittupää sitten, kun mä kärvistelen tupakan tuskissani. Mutta kyllä mie sen hitto soikoon teen! Isännälle kun sanoin, että se saa sit alkaa juosta ulkona röökillä, kun mie en kestä, jos se hyppää tossa partsilla ja mie lopetan. Ensin se vähän ihmetteli, että kuin mä mistään lopettamisesta edes puhun, kun en oo koskaan aikasemmin puhunu. Nyt sit vaan sanoin, että mie lopetan kuhan Sernalla on keuhkot, niin Isäntä oli hetken hiljaa ja totesi, että no kyl hänki sit lopettaa. 

Että juu, katotaan onko otettu toisemme hengiltä, erottu, vai oikeesti saatu tuettua toisiamme siinä hommassa, kunhan se tilanne eteen tulee. Mai-murunen lupasi juoksuttaa mua lenkillä sillon tällön, jos mie en ihan kerrostalon kokoseksi paisuisi lopettamisen myötä. Sitä minä pelekään varmaan kaikkein eniten, että lihon tästä vielä yhen kymmenen kiloa. Meinaan sitte en kyllä kestä, liikkuisin pyörimällä eteenpäin siitä lähtien.

Blah

Miun pitäs jaksaa nyt ryhdistäytyä ja vähän siivoilla ja alkaa taas kerran alkaa katella tavaroita, mitä mie haluan reissuun mukaan. Ylihuomenna startataan molemmat autot ja ajellaan Isännän kans peräkanaa kotipuoleen viikoksi. Jätetään sit toi vanhempi auto sinne, pääsee äiti sit ajelemaan corollalla entisen rottelonsa sijaan. 

Liitosta ei oo vieläkään kuulunu yhtikäs mitään. Mun hakemukseni pitäs päivämäärien mukaan olla jo käsiteltynä tai ainakin käsittelyssä, mutta mulle asti ei oo vielä tullu minkään valtakunnan infoa. Mie nyt todella toivon, että siitä hakemuksesta ei puutu mitään tärkeetä, minkä takia päätös miun päivärahasta seisoo taas jonkun viikon, ennen kun ne saa mulle ilmotettua, että mikä siellä mättää. Ei olis eka kerta. 

Pitäs varmaan uskaltautua vilkasemaan pankkitilillekin, että mitenkä paljo mie oon pannu haisemaan tässä viime päivien aikana. Tommoset extemporereissut millon mihinkin tykkää vähän viedä rahaa, kun ei toi bensa ainakaan ilmasta ole. Saatikka sit junaliput. Lisäksi lauantaiset grillibileetkin söi vähän rahaa, mutta ainakin miulla oli ihan huippukivaa! Kahden viikon päästä mennään sit Main kans ihan kahdestaan pitämään hauskaa. 

Mua kyllä pelottaa, että mitä tuskaa se kotoota pois lähteminen sit saattaa olla. Luojan kiitos, mie oon tosissaan menossa Main kanssa rälläämään ja sen jälkeen meen Marken luokse loisimaan ja auttaa sitä talon maalaamisessa, jos ei koti-ikävä pääsis iskemään ihan hirveellä voimalla. Vaikka mulla täs vielä lomaa onkin, niin porukat lähtee elokuun alkupuolella johonki reissuun, niin turhaan mie sitte sinne enää änkeen. Enkä oikein tiijä, että oisko mulla rahaakaan.

Mut joo, maalamishommaa mä kyllä odotan ihan mielelläni! Viime kesänä meillä oli muutaman päivän huonekaluhelvetti, kun hiottiin Marken huonekaluja. Nyt ne tosiaan maalaa siellä koko taloa, ja mä urhoollisesti lupasin Markelle, että totta kai mie voin tulla auttaa, jos eivät oo koko mökkiä saanu siihen mennessä maalattua, kun mie tuun kotipuolesta pois. Mikäs siinä. Pitää vaan kaivaa jotkut maalausretkut päällensä ja toivoa, että olis oikeasti hyvät kelit. Vesisateessa ei ainakaan maalata yhtikäs mitään!