Joku saa iltapäivällä kuulla kunniansa. Eilen oltiin Isännän kanssa menossa saunaan, kun emokissa ilmesty hengailemaan näihin nurkkiin. Se on nyt taas keksiny sen, että joko opettaa vauvaansa metsälle tai sitten kokee meidät suurena uhkana ja vie sen piiloon. Saunan jälkeen minä sitten juoksin kissan perässä, konttasin vanhassa heinäsuojassa, ryömin seinän alta sieltä ulos ja könysin itseni mittaisessa horsmikossa, ennen kuin löysin pikkukissankin. Ihan ne nätisti kotiin tuli, pikkukissa ei edes yrittäny raapia tai mitään, kun sylissäni kannoin sen tonne pukuhuoneeseen omaan laatikkoonsa.
No mitä minä huomaan tänä aamuna. Joku tuhannen torvi on jättäny pukuhuoneen ikkunan selälleen ja kissoja ei näy mailla ei halmeilla. Että kiitos tästä, saan taas pian rymytä jonkun risunkasan alle hakemaan kisuja. Eipä olis eka kerta.
Minä niin mielelläni ottaisin sen pikkukissan omakseni. Perkele, kun toi Isäntä on allerginen noille naukuville nelijalkaisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti