Mulla on opintolainaa maksettavana enää vähä reilut 500e. Sen saan siis maksettua ens talveen mennessä pois. Jos mä olisin fiksu, niin mähän toki alkaisin laittaa sen siihen menneen satkun sen jälkeen säästöön, että on sitten kesällä rahaa millä rällätä. Tai no rällätä ja rällätä, mutta saa ainaki ruokaa ostettua. Mä toivottavasti olen syksyyn mennessä tupakkalakossa. Tai siis lopettanu kokonaan. Mä kelailin sitäkin, että kun heittäisi viikossa sen kympin johonkin purkkiin, mikä aiemmin on menny röökiin. Okei, alkuun se varmaan tulee menemään nikotiinipurkkaan ja vaikka mihin muuhun vastaavaan paskaan, millä pääsen tosta paheestani irti.
Mutta että niin. Näin kun asiaa ajattelee, niin mulla pitäs kohta olla rahaa missä rypeä. Pitäs siis varmaan tosissaan ryhdistäytyä ton asian suhteen, niin sitä tosiaan saattais jäädä vähän säästöön. Sovittiin Isännän kanssa, että mä alan syksyllä maksaa tuota autoa pois, Isäntä makso käsirahan ja hoitaa sit vuokran. Visalaskun pahimman potin mä olen jo maksanu pois, kiitos autokauppojen. Vielä muutaman satasen potti sieltä pitäs ropsahtaa postiluukusta, eli toivoa sopii, että saisin maksettua senkin nyt tässä kesällä vielä pois.
Ja se tupakoinnin lopettaminen. Voi helvetti sentään. Välillä musta tuntuu, että mä imen nyt tota röökiä sillä periaatteella, että nyt kun mä vielä voin, niin poltan. Kun jos mä en päätä jotain tiettyä hetkeä, milloin mä lopetan, niin se mun lopettamiseni on aina "huomenna", eikä sitä huomista tule koskaan. Niinhän sitä aina käy mun laihduttamisienkin kanssa. Siinä touhussa mä kyllä yleensäkin vaan kyllästyn, että ku ei tää ollukaan kivaa. Mut tupakointi. Okei, mä olen polttanu "vasta" reilut kuus vuotta, mutta silti. Mua niin kammottaa se ensimmäinen vastoinkäyminen, mikä tulee vastaan, kun mä olen lopettamiseni tehny. Mä tuun olemaan niin rikki, poikki ja hukassa, kun mä en vaan voi enää marssia röökille ja purkaa siinä sitä kiukkuani pois. Pitää varmaan alkaa purra porkkanaa tai potkia seiniä sen sijasta.
Mä olen päättäny sen nimittäin jo hyvän aikaa sitten, että kun Serna saa uudet keuhkot, niin minä lopetan tupakoinnin. Mä olen nyt puhunu siitä jo niin moneen suuntaan, että miun on sitten pakko myös tehä se. Mun ego ei kestäis sitä, että oon puhunu jostain suulla suuremmalla, enkä sitten oikeasti kykeniskään siihen. Muutaman repsahduksen mie voin antaa itelleni anteeksi, mutta tapaa siitä ei saa tulla. Mie en voi ostaa kotiin mitään "jemmatupakoita", koska mie poltan ne muuten samantien, kun vähänkään kyrsii. Mun on vaan sitten kärsittävä.
Voi Isäntä parka. Voi kaikki miun läheiset, mä pyydän jo etukäteen kaikilta anteeksi, että tuun varmaan ole ihan vittupää sitten, kun mä kärvistelen tupakan tuskissani. Mutta kyllä mie sen hitto soikoon teen! Isännälle kun sanoin, että se saa sit alkaa juosta ulkona röökillä, kun mie en kestä, jos se hyppää tossa partsilla ja mie lopetan. Ensin se vähän ihmetteli, että kuin mä mistään lopettamisesta edes puhun, kun en oo koskaan aikasemmin puhunu. Nyt sit vaan sanoin, että mie lopetan kuhan Sernalla on keuhkot, niin Isäntä oli hetken hiljaa ja totesi, että no kyl hänki sit lopettaa.
Että juu, katotaan onko otettu toisemme hengiltä, erottu, vai oikeesti saatu tuettua toisiamme siinä hommassa, kunhan se tilanne eteen tulee. Mai-murunen lupasi juoksuttaa mua lenkillä sillon tällön, jos mie en ihan kerrostalon kokoseksi paisuisi lopettamisen myötä. Sitä minä pelekään varmaan kaikkein eniten, että lihon tästä vielä yhen kymmenen kiloa. Meinaan sitte en kyllä kestä, liikkuisin pyörimällä eteenpäin siitä lähtien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti