Tämä on niitä hetkiä, kun minä laitan kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja rukoilen kaikilta olevilta ja olemattomilta Jumalilta, että kaikki päättyisi vielä hyvin. Mun Sernani on sairaalassa ja aika hirveän pahassa kuosissa. 

Mua pelottaa. Mua pelottaa enemmän, kuin ikinä. Mä haluaisin olla positiivinen ja uskoa siihen, että Serna jaksaa vielä taistella, että se selviää sinne asti, että pääsee elinsiirtojonoon ja saa sen jälkeen uudet keuhkot. Siitä huolimatta mun mielessäni kummittelee koko ajan pelko, että mitä jos. Mitä jos tämä oli viimeinen kesä. Mitä jos se ei jaksakaan. Mitä jos.

Jos vaan onnistuu, niin me lähdetään Marken kanssa huomenna ajelemaan Turkuun ja käydään piipahtaa Sernan luona. Jos tästä tilanteesta tarvii hakea jotain hyvää, niin se, että me oltiin Marken kanssa jo valmiiksi samassa paikassa, kun mä ehdin hilata perseeni sen luo Satakuntaan. Tää olis ihan helvettiä yksinään, mä en vaan kestäis.

Mä en voi alkaa itkemään nyt, koska sille itkulle ei muuten tule koskaan loppua. Mun kurkussani painaa karvas pala ja mun rinnassa tuntuu jatkuvasti semmonen ikävä möykky. Mä niin toivon, että me päästäis huomenna edes piipahtamaan siellä Sernan luona. Meistä kumpikaan ei oo sinne hönkimässä sen takia, kun niin kuuluu tehdä. Me mennään tasan ja ainoastaan siitä syystä, että me halutaan mennä. 

Mä pelkään menettämistä ihan hirveästi. Mä pelkään sitä ikävää, sitä raastavaa surua ja tyhjyyden tunnetta, minkä se ystävän menettäminen toisi tullessaan. 

Mä vaan niin toivon, että kaikki tulee kääntymään hyvin, että vielä tää iloksi muuttuu. Meillä on vielä yks satamiljoona elämystä kokematta, eikä kukaan meistä halua luovuttaa vielä. 

Vanha rakkaus

Surffailin youtubessa ja meinasi vanha rakkaus herätä taas henkiin. Tuossa miehessä on niin sitä jotain. Esiteininä kävin ihan kuumana Eminemin perään... Okei, kyllä mä vähän nytki käyn. Juu, panisin! Woo-oo-oo-ooooooo!

Pitäskö sitä oikeesti keksiä jotain tekemistä?

✖ N Y T
missä olet? > Kotonahan mie.
mielialasi? > Hervoton. Naureskelen nyt vähän joka asialle, levotuttaa ja sen semmosta sontaa. :D
onko meikkiä? > Ripsiväriä ja meikkivoidetta.
mitä huomenna? >  Hah! Meen käymään Melli-murun synttäreillä sit illalla viihteelle Mai-murun kanssa.

✖ K E N E N
kenen kanssa tekstailit viimeksi? >  Main kanssa.
kanssa puhuit viimeksi puhelimessa? > Marken kanssa! Se tiedusteli, että syönkö minä lohta.
entä mesessä? >  Marken kanssa parhaillaankin huudellaan Oi beibe-lyyrikoita toisillemme.
vieressä nukuit viimeksi? > Tuon ukkokullan viereshän minä.
luona olit viimeksi yötä? > Äitin ja iskän nurkissa lahottiin Isännän kans viikko.

✖ M I L L O I N
viimeksi nauroit? > Tänään! Mä oon kattonu netistä tota Marttiiiiiina ja Esko-ohjelmaa ja nauranu sille Eerikäiselle vedet silmissä. Sit mä nauroin vielä Markelle sen jälkeen. Oon ihan nauruhepulissa.
olet viimeksi syönyt leipää? > Tänään aamupalaksi.
olet viimeksi opiskellut? > No siis ihan virallisesti koulussa joskus 2007. Mutta kyllä mä tossa jokunen viikko sitten opiskelin, miten tota uutta autoa käytetään. Tai siis, että mitä mistäkin nappulasta tapahtuu, mitä sieltä sisältä löytyy.

✖ R A K K A U S
oletko ihastunut? > Ainahan minä, johonkin.
haluaisitko olla ihastunut? > No onhan se helkkarin kiva tunne!
seurusteletko? > Moon naimisis.
montaako ihmistä voit sanoa rakastavasi? > No joitakin. Isäntää, perhettäni, ystäviäni.
onnellinen? > Olen minä.
väsynyt? > No en hirveen. Semmonen normiryytyny.

✖ R A N D O M
mikä kappale tuo mieleesi rakkauden? >No hyvänen aika. Matin ja Tepon Minä rakastan sua.
minkä kappaleen aikana voisit ruveta itkemään? >Juha Tapion Sitkeä sydän ja Muistan miten hehkuit, Chris Medinan What are the words ja varmaan muutama muukin, mut noi nyt ensi hätään.
mikä kappale muistuttaa sinua ihastuksestasi/kumppanistasi? > Kumppanistani... Hmm. Eppujen Vihreän joen rannalla tuli radiosa sillon, kun toi vei mua ekaa kertaa junalle kun lähdin kotiin ekalta kyläreissulta. Siitä vaan tulee joka kerta ainakin mieleen.
itketkö vai nauratko useemmin? > No nauran! :D
oletko herkkä ihminen? > En mä oikein tiedä. Riippuu tilanteesta. Mä liikutun ihan hirveen helposti, välillä tekee tiukkaa lukea kuolinilmotuksiakin, mutta en mä mikään hirvee herkkis ole.
millainen sää on nyt? > Puolipilvistä ja tuulee. Aika kylmä, mutta ei mikään ihan pakkanen.
mikä saa sinut iloiseksi? >Ystävät ainakin ja kaikki kiva. Hah, kuinka kattavaa. Tällä hetkellä noi Marken häröilyt tekee mut aika iloiseksi... :D
tulevaisuutesi? > Toivottavasti ei mitään maata kaatavaa tuo tullessaan!
tykkäätkö tanssista? >Juu, kun olen sopivasti pierussa niin mä liimaudun tanssilattialle. Mut hyvää musaa pitää olla silti.
missä shoppailet eniten? >Vähä riippuu. Noissa normipuljuissa, mitä tuolta keskustasta nyt löytyy, mut ei mulla mitään ehdotonta suosikkia ole.
mitä kuuntelet nyt? > Lovexin Turn. Marke listas mulle niitten settilistan, tein siitä oikein soittolistan spottariin ja oon nyt kuunnellu.
mitä pelkäät eniten? > Jonkun rakkaan menettämistä. Ja pimeetä ja käärmeitä ja ahtaita paikkoja...

✖ O L E T K O  K O S K A A N
tehnyt jotain, jota kadut? >Noh, kadun ja kadun... En mä varsinaisesti kadu mitään, mutta on asioita, mitkä vaan olis voinu jättää tekemättä, tai tehdä vähän toisin.
hypännyt benji-hyppyä? > En ole. Vähän epäilyttää, että mahdanko tosissani koskaan tulla hyppäämäänkään, vaikka asiasta toisinaan haaveilen.
syönyt litraa jäätelöä yhden vuorokauden aikana? > En oo tainnu! Jäätelö pistää mun mahani toisinaan niin sekasin, että pysyy aikalailla kohtuuksissa sen mättäminen.
halunnut toisen niin paljon että sattuu? >No kyllä olen. Eikä siitä sen enempää.
itkenyt elokuvaa katsoessa? > Hoh, montakin kertaa. Välillä nolottaa, kun ei kehtais ihan kenen tahansa nähden alkaa pillittää.
kompuroinut ja loukannut itsesi? >  Jaa mää vai? No kysykää vaan, että monestikko ja miten! Että kyllä olen.

Kotona on kiva olla

Ajeltiin tänään Isännän kanssa ja olen hyvin hyvin yllättynyt yhdestä asiasta. Ei nimittäin kinattu koko aikana yhtään mistään! Vaikka minä ajoin valtaosan matkasta, ei pelkääjän paikalta kuulunut yhtään vastahakosta sanaa. En sit tiijä, että oonko mä mukamas parantunu kuskina, vai onko toi lopultakin oppinu pitämään suunsa kiinni. Samalla tavalla minä edelleenkin ajan, kun oon ajanu ennenkin, viime kesänä nimittäin sitä kommenttia kyllä sateli. Että ehkä ennemminkin on kyse siitä, että Isäntä on tajunnu, että en mä hivauta sitä autoo mehtään tai päin rekka-autoa, jos lisään vauhtia kaheksastakympistä sataseen. Tiedä häntä. 

Mä tykkään edelleenkin hirveesti ajamisesta. Uuden auton myötä siitä ajamisesta on tullu taas vähän kivempaa, onhan se nyt selkee ero, kun saa allensa kahdeksan vuotta uudemman auton! Kyyti on tasasta ja hiljasta, eikä autoon meinaa paistua jos aurinko vähänkään sattuu pilkahtamaan pilvien raosta, kun tossa nykysessä on ilmastointi. 

Niin juu, mie muistan viime kesänä, kun sain ite kilarit, kun ajeltiin meiltä kotopuolesta takasin Turkuun. Isäntä pöryytteli motarilla kaheksaakymppiä, vaikka olis saanu painaa 120 lasissa. Mie en nyt tarkota sitä, että siellä on pakko painaa säällä kuin säällä reikäpään lailla, mutta ei sinne kyllä kannata turruttelemaankaan lähteä! Lisäksi, kun siinä autossa saa istua semmoset kahdeksan tuntia, niin ois ihan jees ajella rajotusten mukaan. Sit toki, kun mä siitä nopeudesta menin mainitsemaan, niin toihan turras uhallaankin, kun tiesi, että mua ärsyttää. Jostain kumman syystä kuitenkin minä ajoin kaikki motaripätkät tällä kertaa. 

Isäntä istu kiltisti vieressä ja paineli kaikkia nappeja, mitä siitä auton kojelaudasta sattui löytymään. Niin ja tietty vaihto levyä, se suostu kuuntelemaan jopa Bushidoa vähän aikaan. Kokonaista kolme biisiä. Sitten kuultiin taas se tuttu ja turvallinen kaikkea sääki kuuntelet ja lähti levy vaihtoon.

Mä tajusin aamulla lähtöä tehdessä, että jos mie oikeesti meen vasta syyslomalla seuraavan kerran kotiin, niin Nekku kävelee varmasti jo sillon. Saattaa jopa puhuakin jotain. Hitto soikoon, kun on nyt tätä ohjelmaa tullu jo loppukesälle hirveesti, niin en mahda enää kesäloman aikana ehtiä takasin. Kourasi kyllä sydänalaa aika rajusti siinä kohtaa, mutta äkkiä se meni ohi. Jos mä olisin vielä aamulla nähny Nekun ennen lähtöä, niin oisin varmaan nostanu kytkintä itku kurkussa. Nyt mä lähdin hyvillä mielin, ilman sitä raastavaa ikäväntunnetta. Oliko tää ihan liian helppoa? Iskeekö se ikävä viimestään siinä vaiheessa pintaan, kun vedän Main tai Marken kanssa kunnon kännit ja laskuhumala alkaa olla käsillä? Tai siinä vaiheessa, kun makaan jossain tuhannen darraani pois? 

Tilannetta helpottaa varmasti sekin, että mulla on tosiaan vaikka mitä kivaa tiedossa. Perjantaina meen moikkaa Melli-murusta ja viemään sille synttärilahjan ykksvuoden kunniaksi ja sen jälkeen kaappaan Main mukaani meille, ottamaan vähä pohjia ja sen jälkeen me singotaan radalle. Sunnuntaina tai maanantaina mä sitten suuntaan Markelandiaan, viettämään varmasti yhtä elämäni hienointa viikkoa talonmaalauksen parissa. Kun vaan nyt ei satais, niin saatais kans maalattua! 

Tanssivarvasta kutittaa

Mulla on niin armoton kyty bailaamaan, ettei mitään rotia. Mä sain tänään tukkaani uuden värin ja torstaina mä puhallun kampaajalle ja viikonloppuna mennään Main kanssa rälläämään, mä en jaksa odottaa! Viimeksi pääsiäisenä oon riekkunu oikein kunnolla, joten kai sitä jo vähä menoa kaipaakin. Okei, en kyllä suunnitellu vetäväni itteeni yhtä tukkoon, kun viime pääsiäisenä, mutta jotain greisibailausta mä kyllä haluan!

Mä haluisin vetää jalkaan ne Berliinistä ostetut korkkarit, vaan kun kammottaa, että rymyän ne rikki heti ekalla kerralla. Okei, käytettäviksihän kengät on tehty, mutta silti... Lättäpohjaset ballerinat ois yks viissataakolme kertaa turvallisemmat vaihtoehdot, mutta ne mustat timanteilla koristellut korkkarit ois niin paljon nätimmät! Mut voi armo mun jalkoja ja varvasparkojani sen perään, kun rämistelisin illan menemään mokomilla. Äh. En mä tiedä. Vaatekriisiäkin varmaan tarviis vähän potea ja ehkä poiketa alennusmyynneissäkin vaikka sillon torstaina. 

Mä lupasin lähtä heinäkuun lopussa Marken mukaan kattoo Lovexia Tampereelle. Voi hyvät hyssykät, mihinkähän mä olen oikein menossa. Mun pitäs varmaan vähän alkaa kuunnellakin sitä bändiä, etten seiso ihan törppönä siellä ihmisten keskellä taivastelemassa ja kyselemässä tyhmiä. "Siis mikä tää bändi nyt oikein on?" "Onks näitten biisejä tullu radiossa?" "Tiedänks mää sen?" "Jaa, kyl mä tän biisin oon joskus kuullu!" Mä oon sen verran tynnyrissä (tai ihan muunlaisen musiikin pauloissa) eläny, että mä en edes tienny koko bändiä ennen ku joskus vähäsen aikaa sitte. Kyllä mie muistan, kun jengi vohkasi siitä Guardian angelista, kun se aikoinaan julkastiin. Mutta eipä ollu miun juttu.

Lupasin Markelle, että otan mukaan jonkun vitun ison banderollin, tekstillä Missä jatkot? Aki Tykki ei vissiin kuullu, kun mä koitin yleisön seasta huutaa sille Ylexpopissa, että mihin pubiin ne lähti jatkoille. Tai sit se ei vaan halunnu kertoa, kun ois muuten istuttu Marken kanssa viereisessä pöydässä lipittämässä sidua vodkaa koko ilta.

Lovexin jälkeen ois vähä suunnitelmissa rynniä Fat Ladyyn. Hitto soikoon, ei oo tammikuun jälkeen taidettu siinä puljussa vierailla! Joten on kyllä jo aikakin. Eikä kyllä edelleenkään oteta uusiksi viime syyskuun vierailua, kun Marken puhelin hävis ja mie vaan meinasin hävitä. Luojan kiitos kaks herrasmiestä löysi mut ja ehti vielä Markenkin mun puolestani, että päästiin turvallisesti yhdessä kotiin. Hatarien muistikuvien saattelemana. 

 Huah. Huomenna on vika päivä kotopuolessa, keskiviikkona lähetään aamusti ajelee kohti länsirannikkoa. Nyyh. Mun jää ikävä. Vaikka toisaalta on kyllä ihan hirveän kiva mennä omaan kotiin ja olla ihan omassa rauhassa, mut silti... Mä en taida enää tänä kesänä ehtiä millään ilveellä takasin tänne, mutta onneks mul on tiedossa kaikkee muuta kivaa loppulomaksi. Isännällä on vielä tää ja ens viikko vapaata, sit sillä on edessä paluu arkeen. Mä meen ens viikolla maalaa Marken luo (jos sataa niin sit vaan ei maalata), anoppilassa pitäis poiketa ja mennä sit tonneki Tampereelle riekkuu. 

Kai se tästä. Miten musta taas tuntuu, että tää kesä saattaa olla ohi nopeemmin, kun mä uskalsin edes ajatella.