This is how we do

Jeh. Fuuderi kävi kylässä. Sit Mai tuo mulle vodkaa ja lähtään baanalle. Mai on autolla, ehkä mäkin osaan sit käyttäytyä. Yritys hyvä kymmenen!

Onko taas vähä alkkisolo?

Viimeset kolme päivää on tehnyt tupakkaa mieli aika paljonkin. Mä oon taas miettinyt, että kaipaanko mä sitä nikotiinin tuomaa hyvää oloa vai yksinkertaisesti sitä tapaa. Mä vaan haluaisin niin mennä teemukin kanssa parvekkeelle ja polttaa yhden savukkeen. Eilen junassa mä kaipasin tupakkaa ihan hillittömästi, vaikka mulla oli kirja, neule ja läppäri mukana, ettei ainakaan tekemisen puute ollut. 

Eilenkin mä junassa pohdin useaan otteeseen, että tolleko mäkin haisin, kun mun ohi kulki joku, joka oli hetki sitte viihtyny siinä savua täynnä olevassa röökiloosissa. Että kyllä se mun nokkaan haisee ja pahalle, mutta silti mun tekee toisinaan mieli. Enkä tiedä, että tekeekö mieli vaan sitä tapaa vai ihan oikeesti tupakkaa. 

Hassua vaan, kun mä olen silleen omasta vapaasta tahdostani lopettanu ja se oli helppoa, niin nyt ihan viime päivinä mun mielessäni on tupakka pyöriny enemmän, kun varmaan koko lopettamisen jälkeen yhteensä. Ei mun siis mitään semmosia fiiliksiä ole, että pitäs oikeesti taistella ittensä kanssa, etten mee ja osta sitä tupakkaa. Kai tää vaan on joku vaihe, oon nimittäin viime aikoina nähny tupakoimisesta untakin tavallista enemmän. 

Karkkia ei oo viime aikoina tehny mieli. Viikonloppuna tuli kotopuolessa kyllä syötyä vähä enemmän ja vähemmän epämääräsesti, mutta paino ei ollu kyllä ottanu ihteensä yhtään.

Mua alkaa pikkuhiljaa keljuttaa tää flunssanpoikanen. Mun kurkkuun sattuu, mutta iltaan mennessä se yleensä helpottaa. Aamulla ja pitkälle päivään tuntuu siltä, että mulla on vähintään joku angiina tai raastinrauta kurkussa, mutta nytki alkaa olla aika jeesfiilis. Skippasin kyllä tän päivän juoksulenkin ja sen sijaan reippailin keskustasta kotiin. Meen sit huomenna juoksee, jos tää olo on yhtään kivempi.

Mun pitäis mennä suihkuun. Oikeastaan mun pitäis olla jo pitkälläni, kun aamulla on taas kuudelta herätys, vaan kun. Telkkarista alkaa Rizzoli ja Isles. Mun on ihan pakko valvoa ja kattoa ainakin se ensimmäinen osa, että tiedän jatkossa kannattaako vaivautua. Kuolen sit huomennaki väsymykseen töissä, mut sittepähän kuolen. Mulla on kaikki Tess Gerritsenin kirjottamat kirjat, missä noi kaks naista seikkailee, niin pakko nähä ne telkkaristakin. Toivottavasti ei käy samalla tapaa, kun Maria Kallion kanssa, että kirjana tykkään ku hullu puurosta, mut telkkarisarja oli ihan perseestä. 

Mä en malta odottaa viikonloppua Markella on nyt tässä viikolla synttärit (okei, mä en nyt taaskaan muista, että mikä päivä!) ja me mennään juhlimaan niitä perjantaina. Ja ollaan muuten sitten ihan maan vitun päissään. Perjantaina on ainaki Fat Ladyssa jotain Halloween häppeninkiä, ja jos pukeutuu joksikin niin pääsee ilmatteeksi sisään. Eli jos menee alasti, niin ainaki joutuu maksamaan. Se hyvä puoli tossa toki on, että jos näyttää valmiiksi möröltä kotoota lähtiessään, niin voi baarin ovella sanoa pukeutuneensa möröksi tai halvan näköiseksi. 

Ei tosiaan olla mitään naamiaisfaneja kumpikaan. Ollaan niin pellejä jo normielämässä ja arjessa, ettei enää jaksa kiinnostaa mikään halloweenpukeutuminen. Mulla on kyllä niin jäätävä vaatekriisi,että oksat pois. Vähänkö muuten nolottaa siinä fätin ovella, jos ne päästää ilmatteeksi sisään luullessaan, että meikäläinen on pukeutunu joksiki haudasta nouseeksi, vaikka itse olen kuvitellut näyttäväni niin vitun hyvälle. 

Onnea mulle, taas kerran.

Partyyyyyy!

Viikonlopun tanssimuuvit!

Myö lähtään Main kanssa viihteelle! ♥

Reklamaatioo!

Minä se sitten osaan. Lähin eilen intoa piukkana työkavereitten mukaan kattomaan Juha Tapioo, ja länttäsin toki uudet kengät jalkaani. 

Kyllä. Se repesi. Ja kyllä, paikkasin sen rakkolaastarilla, pakkohan se oli jollain konstilla saaha pysymään jalassa! Enkä tosiaan humalapäissäni röykätessä särkeny kenkääni, vaan ihan vesiselvänä (eiku anteeksi, olin juonut tuntia aikaisemmin yhen pienen lonkeron) tepastelin kohti Naantalin rantaa, kun astuin jotenkin hassusti ja kuulu KRUNTS. Se siitä kengästä sitten.

No, onneksi minä oon vähän hövelönlaiska heittämään tavaroita pois... Oli meinaan jääny kenkien kuitti talteen. Vein kengät takasin kauppaan, kyllä mun mielestä kenkien kun kenkien kuuluu kestää pitempään, kun yhen vuorokauden. Ja sillonkin hajota ihan normikävelyssä. Sain tilalle uudet, ja jos neki hajoaa niin käskivät Haloselta viedä ne takasin niin saan rahani pois. Toivon kyllä, että oli vaan toi yks kenkä joku maanantaikappale. Pitää ehkä silti ottaa Hesaan varalta toisetkin kengät mukaan...

Mutta niin tosiaan. Oli ihan huippu ilta. Täytyy sanoa, että Juha Tapio oli kyllä jotain ihan mahtavaa. Totesin kyllä illalla, että onneksi lähin mukaan, ois jääny paljon näkemättä muuten! Mie en muista, koska oisin nauranu noin hirveesti yhen illan aikana. Että miten voi ihminen olla tyytyväinen noin ihanista työkavereista, mitä miullaki on. Bailattiin tosiaan ihan pilkkuun asti, sen jälkeen taaperrettiin grillille ja taksilla kotiin. Minä olin sängyssä pitkälläni varttia yli viis, enkä ees järettömässä humalassa.

Aamulla oli kyllä vähä ankee olo. Päätä särki ja suussa maistu siideri, kun sitä tuli eilen kitattua. Siitä vaan tulee niin armottoman huono olo, vaikkei jois montaakaan! Sain mä onneks nukuttua aika pitkään, niin meni se pahin olo ohi. Tais muuten olla jotain hyötyä siitä, kun sain Isännälle kunnon itkupotkuraivarikilarit viime viikolla. Kiljuin sille päin naamaa kaiken, mikä miun mieltä paino.

Tänään tuo ukkorakas nimittäin ehdotti, että jos mentäis kaupungille syömään samalla, kun mä meen palauttaa noita kenkiäni. Seikkailtiin vähän siellä ja täällä ja sit käytiin Rossossa syömässä. Oli hyvää! Ja ennenkaikkea, oli kivaa. Oli ihan semmonen hölmön rakastunu olo, kun valuttiin käsi kädessä pitkin kävelykatua ja käytiin kattelemassa poliisimaijoja ja moottoripyöriä, kun niitä oli jostain syystä näytillä Stokkan edessä.

Pyykit pitäs ripustella kuivumaan ja pistää uus satsi pyörimään. Huomenna tarviis vähän putsailla nurkkia siihen malliin, että miun omat äiti ja isi tulee maanantaina meille! ♥ Aattelin pyytää, josko äiti lähtis miun kanssa ostaa mulle kenkiä. Tossa Prismalla jo sovittelin parit Reebokit ja Pumat, mut haluisin mukaan jonkun vähä vihmerämmän siinä touhussa. Toki se saa maksaakin ne, jos vaan haluaa. Hohoo.

Vaikkei oo rapulaa, niin väsyttää kyllä ihan kevyesti. Mun pitäs jaksaa vähä opetella laittaa tätä tukkaani, etten näytä tarhapöllöltä maanantaina töissä. Kampaajalta kotiutuessani näytin ihan röllipeikolta ja mulla on aika ihmeellinen otsatukka, enkä vielä tiijä, että tykkäänkö mie siitä vaiko en. Ja miksi tämä bloggeri ei suostu muotoilee tätä tekstiä sillai, kun mie sen haluisin olevan?!

Tarinoita rapulasta

Aamuyöstä rumuttiin Marken kanssa baarista kotiin. Eikä ees kompuroitu Marken naapuruston kukkapenkkejä lyttyyn, niinku joku oli tehny toissayönä. Kuultiin sillon kyllä, kun joku rämisteli rapussaki niin kovaa, että heräsi varmaan jokainen asukas. Mutta takaisin viime yöhön. Tai tähän aamuun, ihan mitenkä vain.

Ensin vetelin naamaani kebua riisillä, sen jälkeen alkoi nukuttaa. Valveutuneena tyttönä hain tietenkin varmuuden vuoksi yrjövatin viereeni. Mikäs siinä, onneksi otin vatin enkä ämpäriä. Pyörähin nimittäin sängystä lattialle, ja suoraan sen vatin päälle. Lyttäsin siis Marken ainokaisen vatin, kastelin peittoni ja mattokin on vähän kostea. En siis ollu yrjönny sinne vatiin, ainoastaan pistin vettä, että on mukavampi kippailla pukluja pois jos en vessan pönttöön asti selviä. Mietin vaan Markelle ääneen jälkeenpäin, että jos oisin mylskähtäny sankon päälle, niin tod näk se olisin ollu minä, johon olisi sattunu enemmän. Sain kyllä onneksi murjottua ton vatin takasin muotoonsa, siinä on nyt vaan hienoinen lommo kyljessä muistona minusta. 

Tänä aamuna tein sitten sen huomion, että en enää ikinä syö juovuspäissäni kebua riisillä. Jos sattuu aamulla olemaan huonovointinen, niin sitä riisiä on ihan helvettiä puklata pihalle. Testattu on. 

Sit mun silmässä on joku roska. Oon hangannu, huuhtonu ja kaivanu märällä vanupuikolla, mut silti toiseen silmään pistää ja sattuu aika hirveesti. Saan varmaan kohta jonku silmävamman, kun koitan selvittää, että mikä tuolla silmäluomen alla pistää. 

Fanta exotic on kyllä maailman paras darrajuoma. Heti vadelmavissyn jälkeen. Miksi ostin vaan yhen pullon?! 

Mun on ikävä mun ukkokultaani. Sit mun vasen pikkuvarvas on kipee ja veikkaan tuoksuvani aika hirveen hyvälle. Toivottavasti ei tarviis ainakaan purjota enää tänään, mä tahtoisin tehä jotain kivaa, ettei ehi tulee ihan tautinen darrahajotus.

Ja jos joku kerkesi ihmettelemään tuota mustaa taustaa jossain kohtaa tekstiä, niin bloggerilla on taas mua vastaan jotain, enkä jaksa nyt perehtyä asiaan sen tarkemmin. Sen voisin todeta, että kiitos tästä.

Tanssivarvasta kutittaa

Mulla on niin armoton kyty bailaamaan, ettei mitään rotia. Mä sain tänään tukkaani uuden värin ja torstaina mä puhallun kampaajalle ja viikonloppuna mennään Main kanssa rälläämään, mä en jaksa odottaa! Viimeksi pääsiäisenä oon riekkunu oikein kunnolla, joten kai sitä jo vähä menoa kaipaakin. Okei, en kyllä suunnitellu vetäväni itteeni yhtä tukkoon, kun viime pääsiäisenä, mutta jotain greisibailausta mä kyllä haluan!

Mä haluisin vetää jalkaan ne Berliinistä ostetut korkkarit, vaan kun kammottaa, että rymyän ne rikki heti ekalla kerralla. Okei, käytettäviksihän kengät on tehty, mutta silti... Lättäpohjaset ballerinat ois yks viissataakolme kertaa turvallisemmat vaihtoehdot, mutta ne mustat timanteilla koristellut korkkarit ois niin paljon nätimmät! Mut voi armo mun jalkoja ja varvasparkojani sen perään, kun rämistelisin illan menemään mokomilla. Äh. En mä tiedä. Vaatekriisiäkin varmaan tarviis vähän potea ja ehkä poiketa alennusmyynneissäkin vaikka sillon torstaina. 

Mä lupasin lähtä heinäkuun lopussa Marken mukaan kattoo Lovexia Tampereelle. Voi hyvät hyssykät, mihinkähän mä olen oikein menossa. Mun pitäs varmaan vähän alkaa kuunnellakin sitä bändiä, etten seiso ihan törppönä siellä ihmisten keskellä taivastelemassa ja kyselemässä tyhmiä. "Siis mikä tää bändi nyt oikein on?" "Onks näitten biisejä tullu radiossa?" "Tiedänks mää sen?" "Jaa, kyl mä tän biisin oon joskus kuullu!" Mä oon sen verran tynnyrissä (tai ihan muunlaisen musiikin pauloissa) eläny, että mä en edes tienny koko bändiä ennen ku joskus vähäsen aikaa sitte. Kyllä mie muistan, kun jengi vohkasi siitä Guardian angelista, kun se aikoinaan julkastiin. Mutta eipä ollu miun juttu.

Lupasin Markelle, että otan mukaan jonkun vitun ison banderollin, tekstillä Missä jatkot? Aki Tykki ei vissiin kuullu, kun mä koitin yleisön seasta huutaa sille Ylexpopissa, että mihin pubiin ne lähti jatkoille. Tai sit se ei vaan halunnu kertoa, kun ois muuten istuttu Marken kanssa viereisessä pöydässä lipittämässä sidua vodkaa koko ilta.

Lovexin jälkeen ois vähä suunnitelmissa rynniä Fat Ladyyn. Hitto soikoon, ei oo tammikuun jälkeen taidettu siinä puljussa vierailla! Joten on kyllä jo aikakin. Eikä kyllä edelleenkään oteta uusiksi viime syyskuun vierailua, kun Marken puhelin hävis ja mie vaan meinasin hävitä. Luojan kiitos kaks herrasmiestä löysi mut ja ehti vielä Markenkin mun puolestani, että päästiin turvallisesti yhdessä kotiin. Hatarien muistikuvien saattelemana. 

 Huah. Huomenna on vika päivä kotopuolessa, keskiviikkona lähetään aamusti ajelee kohti länsirannikkoa. Nyyh. Mun jää ikävä. Vaikka toisaalta on kyllä ihan hirveän kiva mennä omaan kotiin ja olla ihan omassa rauhassa, mut silti... Mä en taida enää tänä kesänä ehtiä millään ilveellä takasin tänne, mutta onneks mul on tiedossa kaikkee muuta kivaa loppulomaksi. Isännällä on vielä tää ja ens viikko vapaata, sit sillä on edessä paluu arkeen. Mä meen ens viikolla maalaa Marken luo (jos sataa niin sit vaan ei maalata), anoppilassa pitäis poiketa ja mennä sit tonneki Tampereelle riekkuu. 

Kai se tästä. Miten musta taas tuntuu, että tää kesä saattaa olla ohi nopeemmin, kun mä uskalsin edes ajatella.

Paluu arkeen

Minulla oli hyvä pääsiäinen. Perjantaina lähinnä löhöttiin Marken kanssa sohvalla telkkarin edessä, lauantaina kirmattiin ostoksille ja sen jälkeen alettiin tälläämään ja odottamaan Maita. 

Oli kyllä onnistunut ilta. Minä olin hyvin hyvin humalassa, mutta siitä huolimatta minulla oli hyvin hyvin hauskaa. Tanssin uudet kenkäni rikki (okei, se kyllä vituttaa ja aika paljonkin) ja varpaani verille, mutta varpaat onneksi ainakin paranee. 

Meinasin kyllä saada semmosen kevyen sydärin yöllä baarista kotiuduttua, kun havahduin just ennen sammumista siihen, että puhelin soi. Main taksi oli ajanu päin liikenteenjakajaa, eikä mitään pikkusen ollukaan kolhassu. Autosta oli turvatyynyt pamahtanu auki ja kuski oli vaan selitetty jotain, että ei tuota jakajaa oo aikasemmin tossa ollu. Siis mitä vittua?! Ei se jakaja ole tyhjästä siihen ilmestyny. Ja vaikka edellä ajaiskin auto tai olis uus jakaja, ei sitä päin silti voi ajella. Mai soitti mulle ihan hysteerisenä, mä potkin Markenkin hereille siinä tohinassa. Luojan kiitos, ei käyny kuinkaan!

Mutta edelleenkin ihmettelen, miksi se taksikuski ei ollu edes soittanu poliiseja siihen paikalle? Se oli ajellu ihan ihme reittejä muutenkin, että mikä lie ollu miehiään. Ensimmäisenä heräsi epäilys, että joko se oli nukahtanu rattiin, ajanu törkysen pitkää vuoroa, kun on pääsiäispyhät. Tai sitten ei ollu ihan selvinpäin. Kun eihän se saa vakuutuksestakaan mitään, jos poliisit ei oo käyny paikalla toteamassa tilannetta.

Onneksi mulle oli jääny talteen kuitti siitä matkasta, mikä me tultiin keskustasta tähän. Siinä kuitenkin luki kaikki tiedot autosta ja kuskista, niin saa sit Mai ilmotella taksikeskukseen tai johonki, että minkälainen ukko siellä oikein on ollu ratissa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. 

Sunnuntaina minulla oli hyvin hyvin hyvin paha krapula. Lopulta pelkäsin, etten kuolekaan, kun se kuvotus ja yrjötys ei menny ohi. Pidettiin Marken kanssa kunnon purjoiluperformanssit, Marke yökkäs aamupäivän ja minä iltapäivän. Iltaa kohti onneksi parani olo sen verran, että uskallettiin ajella (Marke ajo ja minä vapisin) kylään Marken velipojan luokse tohon vähän matkan päähän. 

Sen fyysisen darran lisäksi mua hajotti eilen ihan hirveesti. Siis niin. Minä voin hummailla vaikka missä reissussa viikkotolkussa ilman, että kuolen ikävään tota Isäntää kohtaan. Mutta voi auta armias, kun se erehtyy lähtemään reissuun ja mulla on darra. Mä olisin varmaan eilen maannu koko päivän sängyssä, nuuhkinu sen tyynyä ja parkunu pahaa oloani, mulla oli niin jäätävä ikävä. Taivaan kiitos Marke oli mun kans täällä, jos mä olisin ollu yksin niin voi hyvää päivää, en olis selvinny. Vaikka mä useinkin makaan täällä rapelon kourissa sillai, että Isäntä puuhailee vaan niitä omia juttujaan, niin ainakin se on täällä. Mun ei tarvii olla yksin, se on darrassa jotain niin hirveänkamalansurkeeta, että en oikeesti selviäis. 

Tossa vajaa tunti sitten tulin kotiin, kun heitin Marken bussiin. Nyt mua hajottaa enää ainoastaan se, että huomenna pitää mennä töihin. Ei pitäs ikinä tehä yhtään mitään kivaa näillä lyhyillä lomilla, ois se töihin meno satamiljoonaa kertaa helpompaa, jos ois vaan maannu tylsyyksissään kotona. Tai niin mä ainakin luulen. Onneksi Isäntä kotiutuu ens yönä, isken siltä hampaat kurkkuun jos se ei ehdi viimeseen Tampereelta tulevaan junaan ja mä joudun nukkumaan yöni yksin. Kun mä tiedän ihan varmaksi sen, että en varmaan nuku silmällistäkään, ennen kun ulko-ovi on ukkokullan perässä napsahtanu kiinni ja sen on mun vieressä vaakatasossa.

Että huhheijaa, sanon minä. Ens viikonloppuna pitäs Main kanssa vielä vähäsen juhlia! Sit on kyllä meikäläisen bailut taas hetkeksi bailailtu, eihän tämmöstä touhua kestä kroppa, kukkaro eikä kengät.

Illalla on kiva painaa pää ihan omaan tyynyyn

Uh huh, oli hyvät bileet eilen! Jopa niin hyvät, että mä kotiuduin tänään vasta puolen päivän jälkeen. Keksittiin yöllä, että lähen kans Main luokse yöksi, että mennään nyt sit oikein jatkolle Main veljen ja tämän kaverin kanssa.

No, eka jonotettiin heseltä safkaa, sit juostiin puol kaupunkia taksin perässä (kun taksijonot oli ehkä kolmen kilsan mittasia) ja lopulta selvittiin Naantaliin asti. Eipä siinä kovin kauaa sitten jaksettukaan jatkoilla, vedettiin ruuat naamaan ja painettiin nukkumaan. Toi kellojen siirto sotki kyllä aika kummasti, yöllä kummasteltiin kilpaa, että mitä se kello nyt sit oikeesti onkaan. 

Nukkumaan selvittiin joskus kuuden maissa aamulla. Ja tadaa, minä heräsin vähän ennen puolta kymmentä, eikä kyllä tullu enää nukuttua sen jälkeen. Kateltiin Main kanssa yks jakso Mentalistia, ennen kun se uskalsi lähtä auton rattiin ja heitti mut kaupan kautta kotiin. Olo oli kyllä mitä kaunein ja raikkain ikinä, kun samoissa retkuissa ja meikeissä himmailin menemään, kun eilen illalla. 

Nyt mua väsyttää ihan tautisesti. Ei oo mikään järkyttävä rapelo, mutta vähäsen heikohko fiilis... Ruoka ei oikein maistu, eikä toi tupakkikaan kovin hyvää tehny. Otin tuossa tunti sitten puolen tunnin tirsakkeet, jonkun ajan päästä raahaudun suihkuun ja sit painun kyllä aikaseen yöunille. Mä en uskalla edes ajatella, että kuinka pahalle mä mahdan haista... 

Mun nielu on ihan hirveen kipee. Että ihan pikkusen on tullu kaakatettua eilen ja sitten tosiaan vielä juoksenneltua yöllä vesisateessa ulkona, että helvetin hienoo, jos nyt jonkun flunssan saan tähän kehkeytymään. Mai vähän meinasi, että se lähtis kahden viikon päästä mun ja Marken kanssa rälläämään, kuhan Marke tulee tänne viettää pääsiäistä. Saas nähä nyt sitte. 

Summa summarum, kivaa tosiaankin oli. En ollu missään jäätävässä kännissä, ja rahaakin meni ihan mukavasti. Nyt on sitten kukkarossa pari kymppiä, joilla pitää selvitä ens perjantaihin asti, kun tulee tili. Ei sen nyt uskois olevan paha homma, kun jääkaapissa on sixpäkki batteryä ja tupakoissakin oon tällä hetkellä aika hyvin. 

Mut jooh. Ehkä mä nyt koitan syödä vähän jotain ja parin tunnin päästä voinkin ihan tosissani alkaa paneutumaan yöpuulle, että jaksan aamulla nousta kuudelta ylös. Wuppiduu.

Sanoja ilman mitään asiaa

Meinasi kyllä eilen jäätyä perse irti, kun jonotettiin Amarilloon ihan hyvä tovi. Virtanen oli ovela ja veti villahousut lähtiessä farkkujen päälle, mikä olis kyllä ollu paikallaan allekirjoittaneellakin, hameessa ja sukkahousuissa ei kyllä päässy hiki tulemaan! Lisäksi olin niin hirvee ihminen, etten antanu Main laittaa varpaitaan mun suuhun, se ois kuulemma lämmittäny kivasti. Oli kyllä ihan kiva ilta, vaikka musiikki oli aika sontaa ja Amarillo oli yks teinihelvetti. Että uusiksi voidaan toki ottaa! Meinaan nyt on semmonen ihme tapahtunu, että mulla ei oo ees darraa! Tai en mä maratonia lähtis juoksee, mut ei oo kyllä yhtään pahaolo tai mitään. Istuskelin yöllä hyvän tovin koneella ja mutustelin iltapalaa ja paiskasin vähä ennen puolta viittä nukkuu.

Sen verran on kyllä ilmassa sitä, että jotain on illalla tullu kumottua, heräsin nääs ekaa kertaa puoliyheksältä enkä sen jälkeen enää saanu oikein nukuttua. Pyöriskelin kymmeneen asti sängyssä ja nousin sitten ylös, toivottavasti illalla tulee ajoissa uni tästä hyvästä. 

Mä en tiedä missä mielenhäiriössä mä olen eilen käyny kaupassa, mä nimittäin unohdin ostaa suklaata! Tää on niitä päiviä kuusta, kun maha kramppaa ihan täysin, mä olen yks hormoonihirviö jonka mieliala seilaa edestakasin ja naamaan puhkeaa joku sadan kappaleen finniarmeija. Mä suorastaan himoitsen tällä hetkellä suklaata, kestää nää kivutkin sata kertaa paremmin, kun olis jotain herkkua mitä mättää kaksin käsin naamaansa. Tarpeeksi jos ruikutan, niin ehkä Isäntä suostuu kävelemään mun kans Prismalle, en mä yksin haluu mennä! 

Lisäksi mä kaipaisin nyt jotain hyvää kotimaista leffaa katteltavakseni. Napapiirin sankarit vois olla tähän mielentilaan ihan sopiva, ei tarviis liiaksi rasittaa aivojaan ja se on jo valmiiksi todettu hyväksi, ei tulis ainakaan pettymyksiä. Mitään itkurainoja ei voi tänään kattoo, vollotan muuten räkäposkella lopun päivää, jos tässä hormonimyrskyssä meen semmosta tekemään.

Ja voi ristusvittuperkele sentäs. Tajusin just äsken, että mä olen jättänyt töihin niin toppahousut kun tuularitkin. Jos huomenna on aamusti pakkasta, niin tuun kanssa oleen niin jäässä, että saatan kysellä kanssamatkustajilta, että saanko tunkee jalkani sun suuhus. Tai sitten tarvii vähän tonkia kaappeja, josko mä löytäsin jotkut toiset lämpöhousut, mitkä survoa jalkaansa. Aamulla pitäs vissiin lähtä hiihtämään tokaluokkalaisten kanssa. Oh joy, can't hardly wait!