Siis voi laaki ja vainaa, myö vähä Main kanssa bailattiin. Ihan vaan pikkusen, silleen niinku hienojen rouvien kuuluukin. Taidettiin keskenämme riehua tuolla tanssijuottolan tiskillä, että vittu myö ymmärretä semmosta hienostelua, että juodaan kaks sidua ja sit lähetään yheltä kotiin ja seuraavana aamuna ihmetellään, että eipä muuten oo ees darra, kova väsymys on ja lässynlässynlää.
Myö taijettiin naukkailla vähä enemmänkin, kun vaan pari sidua. Siitäkin huolimatta, että tuolla SOK:n rafloissa oli menossa semmonen tarkka seuranta päällä, että asiakas ei todellakaan saanu yhdellä tilauksella enempää, kun sen yhden alkoholiannoksen. Eli ei saanu drinkkiä ja shottia, niinku on yleensä saanu, vaikka laki varmaan määrää, että yks per nekku. Syynättiin kyllä sisälle mennessä paperitki ihan törkysen tarkkaan. Mä olin tosi yllättyny, kun multa kysytään paperit johonki k-20 paikkaan. Kerrankin luulin näyttäväni nuorelta.
Kissanvitut, nyt on kuulemma ollu baareissa joku tehovalvontaviikonloppu. Eli tuskin näytin yhtään sen nuoremmalta, ne vaan syynäsi jokaisen henkkarit.
Sitten siinä pääsi taas käymään silleen hassusti, että myö Main kanssa sotkeuduttiin vähän jatkoille. Voi sen kämpän naapuriparkoja, oli siellä varmaan semmonen elämä viiden hengen kesken siinä pikku yksiössä, että voi tauti sentään. Kotiin sieltä lähettiin hipsimään joskus vissiin seittemän korvilla, ihmiset tuli vastaan aamulenkillä kusettaen koiriaan ja taisi joku olla töihinki menossa. Me kävellä hipsuteltiin tuolla heräävässä keskustassa kohti taksitolppaa, että päästiin himaan. Isäntä oli hereillä jo siinä vaiheessa, kun meikä tuli kotiin ja kaatu sänkyyn.
Minä onneton raukka kuvittelin, että selvisin ilman rapelorapua, kun heräsin joskus puolen päivän aikaan. Vedin rahkan ja vissyä naapuriini ja ihmettelin, että mikäs tässä on ollessa. Olis vissiin tarvinnu pitää turpansa kiinni ja ajatuksensa kurissa, nimittäin voi hyvää päivää ja kättä päälle, kun mä oikeasti olin eilen kipee! Mä sain halata vessanpönttöä useempaan otteeseen, eikä mulla pysyny mikään safka sisällä. Kelasin jo mielessäni, että montakohan aivosolua mä taas olen tappanu, kun syljin sisälmyksiäni vessanpönttöön.
Melkein teki mieli jo sanoa ne neljä kuuluisaa sanaa, en juo enää ikinä. Mut enpä viittiny ihteeni huijata, juon kuitenkin. Ja kärsin varmaan yhtä hirveetä darraa, kun eilenkin. Viime kerrasta muuten onkin aikaa, varmaan pääsiäisenä viimeks tollai, että oon iltaan asti purjonnu. Paitsi eilinen oli kyllä siinä mielessä taas pahin, että paiskasin kasin jälkeen sänkyyn, ku en enää jaksanu sitä kuvotusta ja oksetusta. Se on vissiin ihan suoraan verrannollista hauskuuden määrään se krapulan määrä, mitä kivempaa on, niin sen kovempi on darraki!
Että jäi kyllä eilen juoksukoulun treeni tekemättä. No, tein eilisen sit tänään ja keskiviikon taukopäivä jääpi poikkeen. Huomasin kyllä tuolla juostessani, että ei eilen oo tosiaan paljo sapuska suolistossa viihtyny, olin niin saatanan hapoilla, kun tulin kotiin. Mua kyllä naurattaa itteeniki jo, että vittu tällä viikolla pitäs kyetä juoksee jo neljä minuuttia putkeen. Joo, onnea mulle, tuun varmaan kuolleena sillon kotiin. Tai ryömin viimesillä voimillani ja kupsahan tohon eteisen lattialle. Sit jos joku vielä ihmettelee, että miksi mie vihaan kaikenlaista ryhmäliikuntaa. No just siksi, kun tällä kunnolla ei tosiaan juosta kummia lenkkejä tai jumpata kovin ihmeitä ilman, että makaan ruumiina omassa hiessäni sen jälkeen.
