Kun tässä nyt on erinäisten vaivojen valittamisen kanssa vauhtiin päästy, niin jatkanpa nyt sitten toki eteenpäinkin. Että jos ei kiinnosta lukea minun ruumiini toiminnoista, niin kannattaa katkasta lukeminen tähän, kiitosta vain käynnistä.
Minä tulin tänään siihen tulokseen (Marken sanoja lainaten), että mun mahani sielunelämä on ihan uskomatonta.
Mä olen aina ollut sitä mieltä, että oon jollaintapaa mahavammanen. Siis mun maha reagoi ihan joka asiaan. Jos mua jännittää, mun sattuu mahaan. Jos mua stressaa tai pelottaa, maha vetää ittensä ja puoli suolistoa umpisolmuun ja meikä saa istua huussissa kaikessa rauhassa pelaamassa kännykällä timanttipeliä ennätyslukemiin asti. Mulle ei sovi valkeat jauhot, jos syön pullaa, lettuja, pannaria tai makaronia, niin maha kyllä kertoo. Se turpoaa, on täynnä ilmaa ja muhun sattuu.
Jäätelö saa muhun vauhtia. Joka kerta, kun meikä mussuttaa jätskiä, varmistan myös sen, että vessa on lähellä. Saattaa muuten sillä herkuttelulla olla sanan kaikessa merkityksessä paskanen loppu. Ja ei muuten ole väliä, onko kyseessä laktoositon vai normaali jäätelö. Jossain vaiheessa olin kauan syömättä jugurttia, kun se sattu mahaan kanssa. Jos mä vietän jollaintapaa holtitonta elämää syömiseni suhteen, niin huomaan sen kyllä tosi äkkiä. Ei ole mitenkään epänormaalia, että meikä heittää purjot, kun oon syöny jotain sopimatonta ja mahaan on alkanu sattumaan. Kun vaan sattuu ja tekee pahaa.
Sillon, kun mä poltin tupakkaa mä sain mahani toimimaan ainakin sillä, että poltin aamusin tupakan. Että joo, se hyöty tupakoinnista oli, että maha toimi vähintään kerran päivässä, parhaimillaan ehkä useampaankin otteeseen. Riippu tosi paljo siitä, että mitä sitä meni suustaan alas mättämään.
Vaan voi paska sentään. Jos mä ennen olin mahavammanen, niin nyt mä olen joku mahainvalidi. Siis voi tauti! Tänä aamuna iski taas ihan jäätävä mahakramppi. Sattu mahaan niin maan perkeleesti, enkä oikein tienny, että pitäskö vessanpöntölle asetella pää vai perse. Mä kylvin hiessä ja ulvoin Isännän tuomaan mulle ämpärin, kun teki niin saatanan kipeetä. Teki oikeesti mieli itkee. Siinä kaiken tuskan keskellä ehin miettiä sitäki, että kerkesin pistää insuliinit, mutta aamupala on melkein kokonaan syömättä. Välähti jo mielessä seki, että joutuko tässä vielä ambulanssinkin itelleen soittelemaan.
Eipä siinä, tovin se kesti ja meni sitten ohi yhtä nopeesti, kun oli alkanukin. Kun mä vaapuin vapisten vessasta ulos ja marssin tälle aamulle jo toisen kerran suihkuun, niin Isäntä koitti varovasti vihjailla, että oisko lääkäri mitään. Puhu se jotain kuitujenkin syömisestä, mitä minä kyllä koitan tehdä niin paljo, kun vaan mahollista. Vaan en perkele uskalla mennä lääkäriin. Mä kammoan sitä, jos mä joudun nielemään jotain letkua. Kuolen siihen paikkaan. Mua ahdistaa hammaslääkärissäkin, kun suu on täynnä romua ja tulee semmonen tukehtumisen tunne, niin mitä sitte jos pitää niellä jotain kameraa?
Vaan voi jeesus, miten mulla oli jotenkin heikko olo, kun kompuroin töihin! Nuokuin bussissa koko matkan ja töissä perillä kippasin naamaani kupillisen teetä, niin tuli vähän tukevampi olo. Sen jälkeen vaan iski niin mahoton jysäri, että meinasi oikeesti tulla itku. Mä ehdin jo miettiä sitäkin, että onks mun aivot räjähtämispisteessä vai mitä tää oikein on.
Joo joo, maalailen taas vähän piruja seinälle. Laktoosivaivaa mulla ei ole, se on kyllä ihan kotikutosesti testattu. Tarvii varmaan käydä ostamassa apteekki tyhjäksi kaikista mahanapeista ja alkaa mussuttaa mokomia. Sit vois ostaa jotain kuituleseitä ja mussuttaa mokomia aamupalansa seassa. Nam nam... Eikä varmaan ois yhtään pahaksi taas hellittää tätä pepsi maxin kittaamista. Joskus kyllä tääki pani mahan tanssimaan letkajenkkaa, nykyään ei ihan niin pahoja vaivoja tuu. Taitaa lähinnä olla toi makeutusaine, mikä teki.
Mun maha päästelee nytkin todella kummallisia ääniä. Jos mä joudun vielä tänään kärsimään toisenkin paskahalvauksen, niin sit mä kyllä saatan ihan tosissani kuolla.
Niin, paskajuttu vaan tulipahan kerrottua.
3 kommenttia:
Paskajuttu ♥ Itel on samat vaivat. Jäätelö tekee ylläripyllärit. Sitä oon miettiny et kui ei enää niin usein turvota mut se johtuuki siitä et syön nykyään pääasiassa ruisleipää ja extrahyperkuitupaloja! Keliakiaa ei oo, eikä laktoosivammaa, mut silti tuntuu maha paremmalta kun ottaa niitä laktoosittomia - ei enää lapsuuden jälkee muualla maailmassa ees lehmänmaitoa noin vaan juopotella, kahvin sekaan mut siihen sen kittailu jää, ehkä ihan syystä. Ei oksentelu ainakaa hyvää oo mahalle tehny, vaikka oonki aina kunnon kramppailusta kärsiny, se on vaan menny tän myötä pahemmaksi.
Ja kaiken päälle sappikivet! Ai että siinä on kiva mahanvääntö. Äkkiseltää tuntuu siltä että tulee rojuu molemmista päistä ja selkä ja kylki on tulessa. Viime kesänä oli eka sellanen kohtaus että oikeesti oksensin vihreetä limaa, siihen asti on vaan tullu niitä "lieviä" missä huohotan kipeenä nurkassa päivän läpeesä ja oksennan ilmaa eikä mikään asento oo hyvä ja tärisee horkissa hiki ottalla.
Ja sitte närästys ja jatkuva röyhtäily. Ja piereskely, oon maailman parasta seuraa. Siis röyhtäily on ihan hirveetä. Alkaa viimeistää heti syömisen jälkee ja jos erehtyy rappusia kävelemään se jatkuu monta tuntia. Pahint on se että sit pelottaa että tulee taas sappikohtaus, koska sitä edeltää vähä reippaampi röyhyttelypäivä.
Suosittelen kokeilemaa Somacia/Pantsoprazolia/tms muuta vastaavaa vatsansuojalääkettä ensihoidoksi mahaongelmiin. 10 tsipaleen paketin saa alle kympillä apteekista, napin vetäsee naamariin ennen aamupalaa kuurimuodossa ja mahalaukku kiittää. Ei röyhytä ja kaasut pysyy muutenki kurissa eikä sit niin kovasti kiristä.
Ps. Vähä taas innostuin kakkajutust.
Viittaa mun mielestä happoepätasapainoon josta kärsin aikoinani. Apteekista saa tietysti Rennietä etc. mutta suosittelen lääkärillä käyntiä koska sieltä löytyy tukevammat (ja pitkässä juoksussa halvemmat) lääkkeet. Syy voi olla myös seurausta siitä että sulla on ns, stressivatsa. Hommasin vastaavan itselleni ihan viinalla ryyppyaikoinani mutta lekurit kertoi että sellainen voi tulla ei alkoholia käyttävällekin henkilölle. Eli vatsalaukku täynnä pieniä haavaumia jotka näky tähystyksessä pieninä valkoisina viivoina. Näiden kautta vatsakalvon hapot pääsivät "vuotamaan" ja aiheuttivat saatanallista polttoa ja kouristuksia, siihen annettiin lääkkeeksi sellaista vaaleanpunaista litkua ja se tepsi. En väitä olevani mikään helvetin lääkäri ja nämä kertomani olivat siis omakohtaisia juttuja mutta noi sun oireet on aika hemmetin paljon samanlaisia. Käy ihmeessä lääkärissä äläkä ala kiskomaan pelkästään apteekin kamaa, se ei ole pitemmän päälle hyväksi jos itse vaivaa ei hoideta. Muuten, ei se letkun nieleminen enää vittumaista ole, kurkku puudutetaan spraylla suun sisäisesti ennen nielemistä. Toimii useimmilla ihmisillä. Koita pärjätä, hengessä mukana.
Mulla kanssa vatsakramppei sillon tällön, ku on ärtyneen suolen oireyhtymä.. sellain lääke ku Litalgin(reseptilääke) auttaa noihin kramppeihin, et kantsii tosiaan mennä lekuriin!
ann
Lähetä kommentti