torstai 24. tammikuuta 2013

Kissa pöydällä

Maailman pelottavin lause on nyt sanottu ääneen. 

Mä rakastan sua, mutta mä haluan avioeron.

Sitten, kun vielä sais nopeasti asunnon ja kaiken hoidettua siististi ja nätisti, ilman kolmatta maailmansotaa.

5 kommenttia:

Kauris kirjoitti...

Voimia ! ♥ Vaikka vaikea kokemus niin oikein sua ja teidän molempien tulevaisuutta kohtaan.

Anttu kirjoitti...

Rohkeesti tehty, tästä vaan eteenpäin. Toivonmukaan saatte välit pysymään ja pystytte toisiinne luottamaan ja tukemaan jatkossakin ees jollakin tasolla, kuitenki niin paljon elämää on yhdessä eletty. Onnea uuteen alkuun!

Anttu kirjoitti...

No muista nyt välilläki hengitellä ettet happamaksi muutu ihan fysiologisista syistä. Toivottavast löytyy kiva koti eikä oo älyttömät kämppäjonot.

Se on iso elämänmuutos muuttaa omilleen ja opetella elämään sen ajatuksen kanssa, että on yksin. Jo tää oma tilanne että asuu eri kaupungissa ukon kanssa ja näkee joskus kerran kuussa, joskus ei sitäkään, toisinaan taas viikon pari putkeen, on vaatinu paljon totuttelua ja vaihteeks sitä yksin olon opettelua. Eikä se tosiaankaan oo aina mitään herkkua! Voi vaan kiukutella itelleen, eikä se lämmitä yhtään >:--( Mut toisaalta sit taas on erilailla aikaa ihan vaan ittensä analysointiin ja asioiden hoitamiseen just omassa tahdissa ilman että täytyy toisen olemassa oloa ees muistaa. Kai se ihan siitä omasta asennoitumisesta on kiinni.

Kauris kirjoitti...

Kerro kuulumisias ♥

tsikku kirjoitti...

Kerrotaan, kunhan tässä pikkusen kasailen ajatuksiani ensin.