vielä vähäks aikaa jään, sanot ja hymyilet
tiedät pian itkettää
aamu kuuta väijyy,lumous kohta särkyy
hyvin näyttelet sen ettet tahtois enempää.
ei kukaan muu,ei kukaan muu oo kanssasi kauniimmin
ei kukaan muu,ei kukaan muu oo mitä toivoisit.
tiedät pian itkettää
aamu kuuta väijyy,lumous kohta särkyy
hyvin näyttelet sen ettet tahtois enempää.
ei kukaan muu,ei kukaan muu oo kanssasi kauniimmin
ei kukaan muu,ei kukaan muu oo mitä toivoisit.
Siinäpä tiivistettynä kaikki. Mua kammottaa, mihin tää vielä johtaa. Juu, en tosiaan oo saanu suutani auki mihinkään suuntaan. Toki meinasin lirauttaa ilopissat housuun, kun tänään kysäsin Vartijalta, että oisko se lähteny mun kanssa keskiviikkona jammailee Klamydian tahtiin. Sen bändin siis, mitään muuta klamydiaa tässä ei ainakaan vielä tarvii pohtia... Ois kuulemma muuten lähteny, mutta on töitten takia kokonaan toisella paikkakunnalla. Kyseli vielä mun viikonloppusuunnitelmistaki, ite se on sillonkin töissä. Dääm.
Mulla
oli hyyyyvin lähellä tässä yks yö, etten mä räväyttäny Vartijalle
menemään jotain tuhannen avautumisviestiä. Että jos ei se mukamas ole
sattunu huomaamaan, niin mä olen siihen ihan törkysen ihastunu. Perään
oisin jysäyttäny, että elä odota multa mitään vähän enemmän aikuismaista
tapaa kertoa tämä, kun hikinen tekstiviesti tai viesti naamakrjassa.
Minä en tosiaan osaa hoitaa näitä juttuja, niinkuin aikuisten pitäisi
osata. Minä oon viimeksi ollu seittemäntoista, kun mun on pitäny edes miettiä tämmöisiä asioita. Ja niin, mihinkä se silloin johtikaan...
Niin,
ei pidä odottaa, että minä sitte nappaisin puhelimen käteen ja vaikka
soittaisin ja kertoisin. Tai pyytäisin käymään ja juttelisin nämä
tykkäämiset ja muut fiilikset päin toisen näköä. E-eeheeei, ei
todellakaan. Huomatkaa taas, kuinka fiksu aikuinen toimii. Minä lähetän
tekstarin ja viskaan sen jälkeen puhelimen nurkkaan, tai pistän fabossa
viestiä ja juoksen sen jälkeen sängyn alle piiloon odottamaan, että mitä
se vastaa.
Mutta
siis niin. Hmm. Kun mä mietin asiaa näin... Jos mä kerron Vartijalle
mun fiiliksistäni. Mä pelkään, että mä saatan siinä kohtaa vaan menettää
sen kokonaan. Nyt mulla on edes vähän jotain, mistä pitää kiinni ja
mistä nauttia. Mä saan edes palan sitä kivaa, mitä haluaisin saada ihan
kokonaisena. Mutta mihin se sitten ajaa niin... Että mä koitan
epätoivoisesti näytellä, että tää kaikki riittää mulle. Etten mä millään
tapaa näyttäisi sitä, kuinka kovaa mä haluaisin sen jäävän yöksi mun
viereen.
Tällä hetkellä se vaan on niin, että ei kukaan muu.
Ehkä tämä vielä menee ohi?
Ps. Blogger vittuilee mulle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti