I'm so pathetic!

Eipä oikeestaan mitään uutta sitten edellisen postauksen. Musta jotenki tuntuu, että tän säälittävyyden seuraava aste on se, että mä vedän yksinäni kalsarikännit himassa. Keskiviikkoiltana. Okei, onhan nyt sentään pikkulauantai... Mutta silti. Nou nou nou. Sille linjalle mä en lähde ollenkaan...

... Koska uhkana siinä on se, että sitten minä alan pikkuhuppelissani tekstaamaan ja fabochattaamaan ja vaikka mitä muuta tekemään, mitä katuisin seuraavana aamuna. Hah, sehän olisi suorastaan suloista. 

Sit seuraava hermoilun aihe oiski varmaan se, kun pitäs saaha itestään sen verran irti, että hiippailisin keskussairaalassa yhdellä tietyllä osastolla. Siellä, missä jengi varmaan kattelee pitkin seiniä ja toivoo, ettei yhdenainokaista tuttua tulisi vastaan. Joo, kun tässä on tätä villiä *duh* sinkkuelämää viettäny, niin vois olla ihan kohdallaan käydä testauttamassa, ettei multa löydy mitään enemmän tai vähemmän kivoja tauteja. Mulla on kyl tiukat periaatteet, että ilman suojia ei hölmöillä, mutta näköjään ku promilleja on tarpeeksi niin pieniä poikkeuksia suostun minäkin tekemään. Tai siis olen niin hölmö, että meen tekemään. 

Viimestään ens viikolla meen. Koska olen työtön laiskapaska, niin en välttämättä yksinkertaisesti viitsi vaivautua heräämään kahdeksalta (tai jopa paljon aikaisemmin) siksi, että olisin heti ysiltä odottamassa omaa vuoroani päästä kusemaan purkkiin. Mä testaan taas kaksi seuraavaa aamua, että viitinkö herätä vaiko en. Ei toi homma nyt kuitenkaan tän hetken päälle ole. Vitsi, miten mä kuulostan just semmoselta aktiiviselta ja fiksulta ja vastuuntuntoiselta aikuiselta! ♥ 

Pitäskö mun oikeesti koittaa alottaa se ryhdistäytyminen vaikka tän bloggaamisen saralta? Nää mun hajoilupostaukset on varmaan ihan huippua luettavaa. 

Eipä mulla mitään uutta muuta. Voisin käydä iltasauhuilla kyttäämässä, onko alakerran nättipoika kotona (en oo nähny sitä aikoihin) ja sen jälkeen hautautua sänkyyn haaveilemaan ja hajoilemaan ja sen semmosta muuta pientä kivaa.