Kävinpä töitten jälkeen kaupassa ja kassajonossa mun taakse sattu muutama likka, jotka naamalta tunsin työni puolesta, nykysin vissiinkin kasiluokkalaisia. Mä höristin korviani samantien, kun satuin vahingossa kuulemaan tytsyjen puheenaiheet. Siinä kertailtiin sitä, kuka kenenkin kanssa oli viime aikona maannu. Pannu. Hässinny. Harrastanu seksiä.
Voi hyvä luoja mun teki oikein pahaa. Mikä piru siinä on, että niin nuorena tarvii alkaa pelleilemään vielä yhtään mitään? Mä en ihmettele tätä siksi, että olisin ite niin saatanan aikuinen ja päässä kaks numeroa liian pieni kukkahattu, vaan ihan siksi, että oon itekin tehny aikoinani saman homman, eli alkanu leikkimään niitä aikuisten leikkejä ihan liian nuorena.
Minkä takia sitä ei saa olla ihan rauhassa lapsi niin kauan, kun iän numerotkin sen sanoo? No, minun kohdallani asiaan vaikutti kaks vuotta vanhempi poikaystävä. Ensimmäinen oikea sellainen. Oli seurusteltu muutama kuukausi ja oltiin niin jumalattoman rakastuneita, kun poika alkoi ehdottelemaan suhteen syventämistä.
Jos sä hei oikeesti välität musta, niin totta kai me pannaan. Kaikki muutkin tekee niin.
Joo-o. No, mitä tekee 14-vuotias minä? Hakee tietenkin kaupasta uusimman Reginan ja paketin kumiukkoja. Pojan kantti kun ei mokomien välineiden ostamiseen riittäny. Siihen kun yhdistetään se, että jätkä oli tietotaitonsa keränny lähinnä pornofilmeistä, niin täydellistä. Mä olin kyllä ollut terveystiedon tunneilla hereillä ja lukenu muutaman muunkin alan oppaan, mutta aika lapsenkengissä se touhu oli. Ensimmäinen kerta oli ja meni, eikä se ihan semmoista ollut, niinkun Reginan naisen unelmat antoi ymmärtää. Kaikkea muuta.
Tietty sitä oli siitä kaikesta ihan hämillään, jätkä oli ihan innoissaan, että tästähän tämä riemu vasta alkoi. Minä parka luvin sitä mahtavaa tietopakettia eli Reginaa, joka opasti, että kyllä jokainen saa orgasmin yhdynnässä, kun vaan oikein yrittää. Voi vaikka kokeilla vähän erikoisempia paikkoja siihen makuuhuonegolfiin. Noh, kokeile siinä sitten, teini-ikäisenä ja viisihenkisen perheen jäsenenä yhtään mitään. Minä tietenkin olin ihan varma, että meikäläisessähän se vika on, eikä missään muussa. Onnea vaan mulle!
Että niin. Nyt aikuisena on tosiaan tajunnu, että miten helposti vietävissä ja pyöriteltävissä sitä on sillon teininä ollu. Miten lapsi sitä oikeesti oli, vaikka kuvitteli olevansa jo ihan aikuinen! En mä sano, että mä mitään katuisin. Joskus on vaan miettiny, että oisko sitä ollu vähä erilainen katsomus parisuhteeseen, seksiin ja läheisyyteen, jos ei olis pitäny niin hirveetä kiirettä sillon aikoinaan.
Jos mulla ikinä tulee olemaan omia lapsia, niin mä varmaan lukitsen ne huoneisiinsa siihen asti, että jokainen on täyttäny 16. Sen jälkeen ostan paketillisen kortsuja ja jonkun tietoisku-teoksen aiheesta, ennen kun päästän lapsiani juoksentelemaan maailman teille ja poluille. Luoja auttakoon sitä poikaa (tai tyttöä) joka koittaa Neelaa lähestyä jossain vaiheessa, tämä täti on neidin vanhempien lisäksi haukkana vahtimassa, että mitä sitä oikein meinataan yhdessä puuhailla ja millä tapaa.
Ei tämä aikuisuus niin huikeaa ja villiä ole, että tarviisi liian kiirettä pitää. Aikuisuus on kuitenkin niin paljon pitempi aika verrattuna siihen hujauksessa ohikiitävään lapsuuteen ja nuoruuteen, että kyllä sitä vielä ehtii.
Pikkuhiljaa ja pipo vinossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti