Niuhottava kärttynen ämmä

Minä olin tänään K-Marketin kassajonossa ärsyttävä ämmä. Ainakin parin pikkumuksun mielestä. Poikaset yritti nimittäin ostaa energiajuomaa! Totesin sitten sille kassatätille, kun se oli jo iskemässä niitä koneeseen, että eikös noissa ole ikärajasuosituksena 15-vuotta...? Kassatäti meni ensin vähän vaikeaksi, totesi sitten, että niinpäs onkin ja poikien juomat jäi siihen. Minä kiillotin sädekehääni samalla, kun maksoin omat ostokseni ja kävelin kaupasta ulos. 

Viime perjantaina käytiin Marken kanssa lähi peukkubaarissa mässyjen perässä ja mä meinasin pudottaa silmäni, kun sielläkin oli muksut ostamassa RedBullia. Kello oli siinä kymmenen pintaan illalla. Hei anteeksi nyt, mutta mitä sen ikäiset tekee energiajuomalla siihen aikaan illalla? En edes huvikseni ala uskomaan, että ne olis kantanu niitä kotiin jonkun muun juotavaksi. Edes minä en ole niin sinisilmäinen, vaikka välillä haluaisinkin olla. Se on meinaan raakaa faktaa, että kympin aikaan illalla kymmenkesäsillä alkaa olla maatamenon aika hyvinkin käsillä. Okei, pääsiäisloman kunniaksi voi toki hillua hereillä vähän pitempään, mutta ei todellakaan lipittää energiajuomaa. Sen voimalla mukulat möllöttää hereillä aamuun asti ja siitäkös sitä riemua ja hyvää oloa piisaa.

Silloin oli kolmen kilsan mittanen kassajono ja meidän ja niitten lasten välissä taisi olla asiakas tai pari, niin minä pidin leipäläpeni kiinni. Tänään en enää pitänyt. 

Minä olen ehkä toisaalta vihonviimeinen ihminen saarnaamaan mistään energiajuomien vaaroista. Eilen kävelin kaupasta ulos kassissa sixpäkillinen batterya, minun työpäiväni ei lähde käyntiin ilman tölkillistä. Mutta. Otetaanpa tässä kohtaa huomioon se, että minä olen aikuinen ihminen, joka vastaa ihan itse omasta elämästään. Minun kroppani myös kestää sen piristeiden määrän, mitä yksi tölkillinen  batterya sisältää. Ei tule keskittymishäiriöinen olo, tai ala pumppu paukuttamaan, kuin viimeistä päivää.

Minä en oikeasti pysty käsittämään vanhempia, jotka antaa lastensa litkiä sitä samaa myrkkyä, mitä minä kaadan nielustani alas melkein joka aamu. Meillä kotona äiti ja iskä kattoo vieläkin vähän kieroon, kun ostan sielläkin ollessa batterya, jos on aamulla aikainen herätys johonkin. Eli tästä voi vaan päätellä, että eipä olisi tullut kuuloonkaan edes teini-ikäisenä kantaa kotiin tölkkikaupalla energiajuomia. Kahvia meillä on kyllä aina kitattu, sitä ei ole katsottu ollenkaan pahalla. Joskus nuorempana vanhukset kyllä huomautti velipojille kahvin juonnista iltasin, kun se vauhti meinasi sen tavaran myötä vaan kiihtyä, kun olisi pitäny alkaa pistää päätä tyynyyn ja reissata untenmaille. 

Minä taas en juo kahvia ollenkaan. Vedän Pepsi Maxia, teetä ja sitä kuuluisaa batterya. Mä ihan oikeasti rakastan yhdistelmää tupakka ja battery. Mutta auta armias, jos mä esimerkiksi Neppulan tulen yllättämään batterytölkki kourassa jostakin reilun kymmenen vuoden päästä. Saa kyllä neiti saman tien sellaisen saarnan, että muistaa varmasti lopun ikäänsä. 

Jos minulla ikinä tulee olemaan lapsia, niin tuun varmasti olemaan paskin mutsi evör. Mun lapset ei tuu mässyttämään karkkia, sipsiä tai muite herkkuja pitkin viikkoja. Karkkipäivät on sitä varten, tai sitten muut erikoistapaukset. Mun mielestä lasten ei todellakaan kuulu koulun jälkeen kipittää yksin kauppaan ostamaan pussikaupalla mässyä tai limonaatia, mitä sitten lipitellään kotona. Joo, syön ite paljon karkkia (nyt on taas päässy mopo irti, kiitos pääsiäisen ja Isännältä saatujen lentokenttänamien) ja limonaatiakin kiskon melkein päivittäin. Mutta edelleenkin, minä olen aikuinen, minä saan syödä ja juoda mitä minä itse haluan. Tekopyhää, eikös?

Mutta niin, edelleenkin, jos minulla ikinä tulee lapsia olemaan, niin totta kai sitä omiinkin ruokailu mässäilytottumuksiin olisi tehtävä muutoksia. Miten hitossa siinä lapsille opetat, että karkkia ei vedetä joka päivä, kun itellä on suu täynnä suklaata tai käsi sipsipussissa. Mutta sitten taas toisaalta, minullekin opetettiin lapsena, että aikuisilla ja lapsilla on eri oikeudet. Että jos aikuinen sattuu syömään karkkia, niin ei se väistämättä tarkoita sitä, että lapsen on saatava juuri se sama asia. Elämä kun sattuu joskus olemaan niin vitun epäreilua.

Kun se on sitä aikuisenakin toisinaan. Tänään se tuli taas yhden kerran huomattua. Että pyydän anteeksi teräviä sanojani ja kärkeviä mielipiteitäni, mutta nyt on vaan semmonen fiilis. Blogihan on mun omani, niin mä voin päästellä täällä tasan semmosia sammakoita, kun vaan itse haluan. Seison kuitenkin sanojeni takana.