Voi hyvä Jumala. Mä saan ihan just hermoromahduksen, paniikkikohtauksen ja alan hyperventiloida.
Isäntä on sairaana. Se makaa sohvalla puolikuolleena, lääkärin tuomio oli mahdollisesti kuumeeton keuhkokuume. Huomenna pitäis yhden aikaan lähteä reissuun, taisi jäädä Isäntä kotiin. Aamulla tuli jo pari raivon kyyneltä, minä oon odottanu tätä koko syksyn, ja nyt käy näin. Junaliput ja kaikki hommattu, tääl on jääkaappi tyhjänä eikä joulusta tietoakaan. Lukuunottamatta muutamia jouluvaloja, joulukortteja ja miljoonaa piparia.
Mä lähden huomenna näillänäkymin yksin liikenteeseen ja Isäntä tulee sitten uudenvuoden viettoon perässä. Siihen on nyt tyytyminen, vaikka tekisi mieli itkeä ja parkua, että en minä näin halua. Minä haluan perhejoulun, missä on paikalla ihan kaikki. Ellei Isäntä ole aamulla siinä kunnossa, että jaksaa raahautua junaan ja istua siellä kuusi tuntia, sisältäen yhden junan vaihtamisen.
Aamulla menen töihin, sit kauheella kiireellä kaupan kautta kotiin, käyn viskaamassa Isännän kummipojan lahjan naapuriin ja sit loput romut kasaan ja menoksi. Suurin osa tavaroista on pakattu, mutta väkisinkin kaikki meikit yms jää huomiselle. Pelottaa, että unohdan puolet siinä huomisen kiireessä, mikä todennäköisesti iskee päälle. Läppäri pitää vielä ladata ja kattoa kuntoon ja pakata kaikki tykötarpeet. Samoin mp3-soitin pitää ladata ja tunkea sinne jotain musaiikkia, mitä jaksan kuunnella junassa istumisen ajan.
ApuaApuaApuaApua. Mä en ihan oikeasti kestä. Mulla on vaan muutama tupakka ja aamulle pitää jäädä vähintään yksi. Luoja minua auta ja varjele, kun minä tästä selviän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti