Itkupotkuraivo

Voi ristus notta mua ottaa päähän. Kiitti VR! Tilasin just perjantaita varten junalipun Pohjois-Karjalaan ja hommahan hoitui todella helposti. Eka palvelin kaatuu muutamia kertoja, sit kun lopulta saan matkustukseen oikeuttavan läpyskän maksettua, niin kuinkas käykään. Rahat lähtee kyllä, mutta sähköpostiin lippua ei näy, ei kuulu. Että kiitos oikein paljon tästä! Semmonen kevyt kenttävitutus päällänsä, tekis mieli repiä tukkaa, kirkua ja paiskoa kamoja. Tulostan huomenna ton tilausvahvistuksen töissä ja menen sen jälkeen riekkumaan VR:lle paikan päälle, ellei sitä lippua ala meilipoksiin kolahtelemaan. 

Koko viikko on ollu ihan mahdotonta höyräkkää. Ystävä on ollu maanantaista asti sairaalassa keuhkojensa takia ja näillä näkymin on ainakin ensi maanantaihin asti. Huolettaa ihan hirveästi, vaikka ei ihan henkiheitosta olekaan vielä kysymys. Toivottavasti. Sitten tässä on ollu sen miljoonaa puuhaa töitten lisäksi, että oon perjantaina puolen päivän aikaan valmiina kiipeemään junaan ja lähtemään ristiretkelle. 

Voi miksi ei voi olla jo huominen. Olisi enää yksi yö nukuttavana, että pääsen kotiin äitin pöperöille, iskän lellittäväksi ja ite lellimään Bigbron ja Silin vauvelia! Mä en malta odottaa, että nään taas ne kaikki mulle niin rakkaat ihmiset ja saan sen ihan vauvalta tuoksuvan pikkupikku ihmisen syliini. Mä en tajua, miten jotain elävää olentoa voi rakastaa näin hirveän paljon. Miten onnelliseksi mä tulen jo siitä, kun näen sen isänylpeyden Bigbron silmistä, tai miten onnelliselta Sil näyttää imettäessään kaunista pikku ihmettä. Pelottaa kyllä vähän jo etukäteen, että miten vaikeaa se sieltä lähteminen tulee maanantaina taas olemaan.

Viime yö meinasi taas mennä harakoille, ei meinannu tulla uni silmään taas kerran millään. Mä olen ihan tautisen väsyny koko ajan, kun en saa illalla unta. Valvon, pyörin ja tuskailen. Mä haluaisin vaan nukahtaa! Isäntä jo kysy, että eikö tähän vaivaan ois jotain lääkettä. Ei oo mun kohdalla, mä en halua mitään nukahtamislääkkeitä. Mä oon aina ollu huono nukkumaan ja ajottain sitte mennään näillä, että työviikkon aikana nukun kaikenkaikkiaan jotkut hikiset 20 tuntia. Kyllä mä sitten nukun, kun oon niin väsyny, etten enää hereillä selviä. 

Huominen päivä (ja aamu) enää, sitten saan ainakin nukkua vähän pidempään. Toivottavasti posti muistais mua huomenna paketilla ja pääsisin hautautumaan Queer as Folkin ihmeelliseen maailmaan. Tietenkin kaiken pakkausriehumisen jälkeen. 

Ps. Simpsonit on ihan suolesta. Hyiyök!