Mä tunsin tänään oloni ihan viiden tähden pikkukakaraksi. Mustasukkaiseksi ja loukatuksi sellaiseksi.
Me kateltiin eilen illalla äitin ja iskän kans mun Berliinistä ottamia kuvia, ne oli tosi kiinnostuneita ja kyseli kauheesti kaikista nähtävyyksistä ja niin edelleen. Niitä kuvia tosiaan on pikkasen päälle 600, niin ei sit eilen ehditty ihan kaikkia kattelemaan, kun toi dvd-soitin ei mitään järettömän nopeeta vauhtia niitä pyörittäny. Oli meinaan telkusta miljoona kertaa kivampaa kattoa niitä, kun tuijottaa jostain koneen näytöltä.
No, eilen sit todettiin, että katotaan tänään loput, niin päästään joskus nukkumaanki. Äiti sit tossa alkuillasta pyysi, että voisinko laittaa ne kuvat taas pyörii, hän haluis kattoo loppuun. Mikäs siinä, iskäkin ilmesty samantien olkkarin nojatuoliin istumaan. Sil ja Nekku pyöri tässä kanssa, velipojat oli rassaamassa jotain autoa tossa naapurin hallissa.
Me kerettiin kattoa ehkä kymmenen kuvaa, kun pojat pyyhkäsi kotiin. LilBro marssi suoraan olkkariin, lyssähti nojatuoliin istumaan ja ilmotti suureen ääneen, että hänellä on hirvee nälkä. BigBro ilmotti iskälle, että se verkosta saatu siika on muuten edelleen savustamatta, niin iskähän loikki samantien savustuspuuhiin. Äiti koitti sanoa, että meillä olis tää kuvien kattelu kesken, että kyl sieltä jääkaapista saa sapuskaa kaivaa... Siitäkös taivastelu synty. No en mä mitään tarvii, on mulla kotonaki ruokaa.
Jotenkin kummasti se tilanne päätty niin, että äiti häipy kahvin keittoon, LilBro taivasteli siinä samaisessa nojatuolissaan jääkarhujen kokoa BigBrolle. Sil istuskeli Nekun kans tossa ja koitti saada Nekkuaki kiinnostumaan eläintarhasta otetuista kuvista. Siinä hetki vielä kateltiin niitä kuvia, ennen kun mä iskin sen pauselle ja totesin, että mä nyt pysäytän nää kuvat, jos se äiti haluu katella nää loppuun. LilBro naurahti epämääräsesti ja totesi, että noinkohan toi tänäiltana enää ehtii kattelemaan. Siis mul oli niin lähellä, että mää en ladannu takasin, että ei varmaan ehdikään, kun sua tarvii täs passata.
Mä kyllä loukkaannuin ihan oikeasti. Siis vois LilBrokin joskus vähän ajatella! Se ite loukkaantuu joka helvetin jutusta, mitä sille sanoo. Että mun lomakuvani tai reissuni on niin mitättömiä, että meidän vanhempia ei taatusti kiinnosta, varsinkin jos vaihtoehtona on hänen seuransa ja passaamisensa. Mä ymmärtäsin, jos mä olisin pakottanu äitin tuijottaa mun kans niitä lomakuvia, vaan kun se itte pyysi, että hän haluis taas katella. Niin jotenkin tuli semmonen fiilis kun pojat kotiutu, että nyt hetitännekaikkimeille. Teki mieli LilBrolle ärähtää siitäkin, että sä kyllä pääset tänne vaikka joka vitun ilta vatuloimaan noita omia juttujas, että anna äitin nyt olla kiinnostunu jostain mun asiasta enemmän, kun susta tai sun muikkelistas.
En mä todellakaan tarkota sitä, että kun mä tuun käymään kotona, niin koko maailman pitäis pysähtyä. Mä ajan takaa sitä, että sisarukset vois kunnioittaa sitä, jos jompikumpi vanhempi just sillä tietyllä hetkellä sattuu tekemään vaikka mun kans jotain, siinä kohtaa voi itte keittää ne kahvinsa ja kaivaa sapuskansa jääkaapista.
Mä taisin olla vähän turhan terävä siinäkin, kun BigBro kysy, että saako ottaa vähän mun metrilakuistani. Käytiin Silin kanssa torilla tänään ja ostettiin metrilakuja, Sil vaan ehti mussuttaa omansa. Ärähin aika tiukkaan että juu saat ottaa, mut kaikkia et sit syö, että mul itsellekin jää. LilBro nöyrty siinä kohtaa kummasti, kysy hyvin kauniista, että saisko hänkin maistaa. Tässäkään kohtaa ei ole kyse siitä, että mä en pystyis jakaa karkkejani. Vaan lähinnä siitä, että usein käy niin, että omat karkit menee parempiin suihin alta aikayksikön, jos sattuu paljastumaan, että jollain sattuu karkkijemma olemaan.
Mä luulen, että äiti huomasi, että mä ihan oikeasti loukkaannuin vähän. Oli kyllä ihan hirveen vaikeeta leikkiä, että kaikki on ok, kun naamaa veti norsunvitulle koko ajan. Musta ihan oikeasti tuntuu sille, että multa pääsee parku, jos mä vielä kauankin joudun kuuntelee LilBron kailotusta ja tapella siitä, että saa suunvuoron tai sanottua edes lyhyen asiansa loppuun, ennen kun se huutaa päälle. Äiti meinaan pyysi samantien, kun toi loppuheimo lähti koteihinsa, että voisitko laittaa ne kuvat uusiksi näkymään. Seki vähä tuhahteli, kun sanoin tosta LilBron möläytyksestä.
Älkää nyt käsittäkö mua väärin, mä rakastan omaa perhettäni ja veljiäni ihan hillittömästi. Mulla on aina ihan järjettömän kova ikävä takasin, kun mä lähden täältä pois. Ehkä juuri siitä syystä toi tuntu niin pahalta, koska kyllä mä olen kiinnostunu, jos jompikumpi veli on tehny jotain kivaa ja tahtoo näyttää vaikka kuvia siitä. Mä en ole sellainen ihminen, joka olis koko ajan vaatimassa itselleen huomiota, mutta kyllä mäkin joskus tykkäisin sitä saada. Mä myös osaan antaa muille sitä tilaa, että en ala kaakattaa omia juttujani, jos toisilla on jotain muuta kesken. En jaksa edes muistaa, koska ois viimeksi tuntunu yhtä pahalta, kun tänään tossa tilanteessa tuntu.
Oon varmaan herkkänahkanen, mutta kai mäkin joskus saan loukkaantua. Oli kyllä tosi kivaa, kun äitin ja iskän kans kateltiin noi kuvat loppuun. Eikä äiti sitä sen takia tehny, että mun ois tullu parempi mieli vaan siksi, että sitä ihan oikeasti kiinnosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti