Kainaloo ja tukkaa ja ongelmaa

Tätin pikku Nekku-muru täytti eilen yksi vuotta! Eli vuosi sitten tähän aikaan mä leijuin jossain vaaleenpunasen pilven päällä ja kelasin vaan sitä mahtavaa tunnetta, kun musta oli ensimmäisen kerran tullu täti. Nyt mä olen sitä jo kahteen kertaan, nuorempi tätitettävä on tänään päässy tehovalvonnasta normaalille osastolle ja jos hyvin käy, niin ensi viikolla on koko perhe kotona. Ihan mahtavaa. Seuraavan kuukauden aikana pitäs pullahtaa maailman sekin kolmas tätitettävä, josko se tällä kertaa olis poika! 

Voi perkele miten mun kainalot kutisee. Kiitos järettömän hikoilun, mä marssin eilen apteekkiin ja ostin Tosi Kuiva -antiperspirantin. Marke mua vähän varotteli, että se kirvelee kainaloissa... Siis joo. Ensin ei tuntunu yhtään mitään, kävin läiskimässä tota tököttiä jopa lisää toiseen kainaloon, kun ei epäilin, etten oo tarpeeksi laittanu. Eikä kyllä kirvelemään alkanu sittenkään, mutta voi jeesusristussuperstaraperkele, mikä kutina! Mulla on vähä semmonen mielikuva, että heräsin viime yönä siihen, kun unissani raavin toista kainalooni. 

No, myrkky on kyllä mitä mainiointa, ainakin tähän asti! Mun kainalot on pysyny rutikuivina koko päivän ja kutinakin pysy poissa, ennen ku alko äskettäin uudestaan. Mä todella toivon, että tää on vaan väliaikasta. Meinaan, joskus teini-ikäsenä syyhysi kainalot tähän malliin, enkä haluis sen uusiutuvan. Mut en myöskään haluu lopettaa tän käyttöä, jos tää ihan oikeesti pitää hajun pois ja ne kainalot kuivina. Vituttaa, kun kaikista vaatteista on heti kainalot märkinä. Siihen päälle sit jos alkaa vielä haisemaan, niin jippii. 

Mun on jotenkin rauhaton olo. Väsyttää aika hirveesti, mutta samalla levotuttaa. Onneks kohta alkaa BB ja sen päälle voiki sit alkaa harkita nukkumaanmenoa. Josko huomenna sais aamullakin nukuttua, tällä viikolla oon monena aamuna nukkunu semmosta koiranunta vaikka kuin kauan, ennen ku herätyskello on soinu. Tosi hajottavaa, kun väsyttää kuitenki sen verran, ettei viiti ylöskään nousta. 

Niin ja mun pitäs värjätä hiukset. Lisäksi kattelin vanhoja valokuvia ja pohdin, että oiskohan ihan itsari leikkauttaa ittelleen semmonen malli, mikä on ollu joskus kolme vuotta sitten käytössä... Kun ei tää vaan jotenkin... En mä tiedä. Maanantaina oon käyny kampaajalla, mutta jotenkin ei vaan oo hyvä tää tukka. En osaa laittaa ja tää vaan töröttää joka suuntaan ja näytän ihan kamalalta. Haluun takas semmosen kivan pörrötettävän mallin ja jonku tummemman värin. Tummanruskee tai joku mustanpunanen kiitos. 

Kun on oikein pieni

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

Tänä aamuna vähän ennen puolta kymmentä autettiin maailmaan hirmuisen pikkuinen tyttövauva. Neiti on ollu virkeä ja liikkunut paljon, eli tilanteeseen nähden kaikki on hyvin. Mittaa tällä urhealla neidillä oli syntyessään 1670g ja 44cm. Maito maistuu isin sylissä hyvältä ja kenguruhoito on kivaa.

Tätiä itkettää armottomasti, kun katselee näitä koon 44 haalaria ja myssyä, mitkä kävin töiden jälkeen ostamassa. Miten joku voi olla niin hirveän pieni?

Huomenna

Aika moni teistä on varmaan lukenut ja ehkä muistaa tämän postauksen?

LilBron ja Tyttiksen laskettu aika oli 30.10. Tänään olivat olleet keskussairaalassa ultrassa, koska vauva on kasvanut aika hitakaiseen ja nyt oli sitten epäilys, että istukassa voisi olla jotain häikkää. Vauvan on onneksi liikkua myllertänyt ihan hyvin ja sykkeetkin ollu okei, että sinällään ei pitäisi olla mitään hätää. 

Istukassa kuitenkin on vikaa ja lapsivettä on todella vähän, eli Tyttikselle tehdään huomenna sektio. Viikkoja on siis ihan mukavasti, ainut mikä mulla nostatti kyyneleet silmiin, on vauvan koko. Se pikku taistelija painaa painoarvion mukaan 1590g. Ihan hirveän pikkuruinen tapaus!

 Minusta tulee huomenna taas kerran pienen urhean vauvan täti! Musta on tullu niin järetön itkupilli, että oon tätäkin asiaa itkeny tänään jo moneen otteeseen. Mua vaan pelottaa niin paljon, vaikka Tyttis ja vauva on ihan hyvissä käsissä nyt. En osaa olla huolehtimatta. 

Mie oon nyt ihan liian väsyny tämmöseen. Kun kotiasiat on suht kunnossa, Serna alkaa olla kunnossa niin sitten tämä. Mua pelottaa, että saan huomenna töissä jonkun tautisen itkukohtauksen, kunhan kotopuolesta tulee jonkun sortin infoa, että miten sektio on menny ja kumpi sieltä tuli. Vaan no, sitten itken, mitäs siinä muuta voi. Unet saattaa toki ensi yönä olla vähän tiukassa.

Lauantaina mä todennäkösesti tulen itkemään ilon kyyneliä. Serna pääsee huomenna kotiin ja me mennään Marken kanssa lauantaina kylään. Mä en jaksa odottaa. ♥

Salaisuuden kuulin...

Eilen tuli kyllä kuultua niin ihania uutisia, että vitutuksen multihuipentuma viikko parani samantien monella asteella!

Ei, mulle ei vieläkään soitettu, että virka on mun. Mä sain kuulla jotain paljon parempaa... BigBron kanssa eilen jutusteltiin mesessä ja se sitten kerto, että mun rakkaasta pikkumurustani, Neppulasta, tulee näillä näkymin lokakuun puolivälissä isosisko!

Ei tämä kyllä mikään järin suuri yllätys ollut, Sil ja BigBro on aika suoraan tehneet selväksi, että toista aletaan yrittämään heti, kun se vaan on mahdollista. Vitsi, mä olin samantien taas niin onnellinen, että teki mieli tanssia.

Mä alan pikkuhiljaa olla oikeasti onnellinen myös LilBron puolesta. Velipoikien lapsosten lasketut ajat sijottuu molemmat lokakuulle, mahollisesti vaan viikon päähän toisistaan. Että jännäksi menee, jos kaikki menee, niinkuin pitää ja kuin on laskeskeltu. Silin sisko odottaa kans vauvaa, on varmaan tuolla kotipuolessa vesijohtovedessä jotain lisäaineita, kun alkovat sikiämään siellä ihan porukalla.

Mä niin toivon, että kaikki menisi oikeasti hyvin. Mä en uskalla edes ajatella, että jommallekummalle vauvan alulle sattuis jotain ja se kaikki olisi ohi heti alkuunsa. Kun mä ite tiedän sen tuskan, mä en halua suoda sitä kellekään muule. Olkoonkin, että ei Lilbron tyttiksen kanssa olla mitenkään läheisiä, mutta en sillekään.

Että saas nyt nähhä, ens syksynä tai alkutalvesta voi sitten olla kahdet ristiäiset tiedossa. Mä vaan nyt toivon, että ne ei satu sillai viikon päähän toisistaan, kun sitten mä en mitenkään pääse molempiin. Tossa kohtaa on kylla pakko sanoa, että jos näin kävis, niin mä menisin niihin LilBron jälkeläisen päänkastelubileisiin. Voisin veikata olevani kummi niissäkin kekkereissä ja lisäksi se on mun LilBron esikoinen, Neppulan ristiäisissä minä kuitenkin olin. BigBro ja Sil ymmärtäis ihan varmasti. 

Eipähän näilläkään asioilla mikään kiire ole! Mutta hyvä on pohtia valmiiksi, niin en sitten kuole ressiin, kun tilanteet alkaa olemaan käsillä.

Ärsyttävä työkaveri tänään hohotti, kun kerroin sen kuullen ton jutun, että sitten sunkin pitää mennä sinne juomaan sitä vesijohtovettä, niin alat tekee vauvoja! Voi naamapalmu sentään. Kun ei kaikki taida tajuta, että en minä tällä hetkellä edes halua vauvoja. Minulle riittää nuo kummilapset ja nämä tulevat, joita minä saan hoitaa aina kotona käydessäni ja rakastaa niitä ihan kyllikseni.

Pysy aina pikkuveljenä

Multa vietiin kyllä eilen matto niin lahjakkaasti jalkojen alta, että en oo tainnu vieläkään selvitä siitä tärskystä ja päästä jaloilleni. 

Mun Lilbro odottaa vauvaa avokkinsa kanssa. 

Mä olen niin maailmankaikkeuden paskin isosisko, kun en huutanu riemusta ja vääntäny onnenkyyneleitä tämän tiedon saatuani. Näin nimittäin tein silloin, kun Bigbro ja Sil kerto vuosi sitten, että heille on tulossa vauva.

LilBro on seurustellut nuorikkonsa kanssa kolmisen vuotta. Tämän kolmen vuoden aikana neiti on vaivautunu kyläilemään mun lapsuuden kodissani ehkä kahdesti tai kolmesti. BigBron ja Silin häihin tai Neppulan ristiäisiin ei tullut, kun ei kiinnosta. 

Että juu, kiitosta vain. Kiitos, kun näin paljon osoitat kunnioitusta avomiehesi perhettä kohtaan.

Kyllä se minuun sattuu, kun ei pahemmin LilBrotakaan enää näe. Ei minuakaan huvita niitten luona kylässä juosta, jos suurinpiirtein katsotaan avokin toimesta ulos heti, kun on saanut kengät jalastaan pois. Minä ja LilBro ollaan pennusta asti oltu, kuin paita ja perse, ja tuon nykyisen typykän kohdalla minä koen, että se on vienyt minulta jotain hirveän tärkeää pois. Tai ainakin kauemmaksi. 

Mä en todellakaan ole mikään ikärasisti, mutta tän ihmisen kohdalla mä puhun kyllä teinistä. Neiti täyttää huhtikuussa 19, mutta muistuttaa käytöksellään 16-vuotiasta. Minä nyt vaan todella toivon, että molemmat oikeasti tietäävät, mitä ovat tekemässä. 

Minä niin kovin haluaisin olla onnellinen oman pikkuveljeni puolesta. Totta kai minä onnittelin, kun sain nämä suuret uutiset kuulla ja parhaani mukaan myötäelin toisen riemua. Sanoin myös, että toivottavasti kaikki menee nyt hyvin ja teistä tulee lokakuulla vanhempia. 

Samalla myös kyllä painostin kertomaan äitille ja iskälle hyvissä ajoin, kuten myös BigBrolle ja Silille. Minua kyllä kauhistuttaa, että mikä soppa tästä vielä voi tulla. Äiti on pahottanut mielensä jo niin monta kertaa LilBron ja sen muidun käytöksen takia, että reaktiot uutiseen voi olla hyvinkin erikoiset. LilBro ottaa tod näk tästä nokkiinsa ja minä saan kunnian toimia diplomaattisena välien selvittelijänä, taas kerran. 

Totta kai minä tulen sitä lasta rakastamaan ja paljon, toivottavasti yhtä paljon, kun minun omaa pientä rakasta Neppula-murua. Eihän se sen pikkuihmisen syy ole, jos äitinsä on mitä on. Lisäksi se on minun oman rakkaan pikkuveljeni lapsi, minä haluan olla sillekin niin hyvä täti, kun ikinä vaan voin. 

Kunhan vaan kaikki menisi nyt hyvin.