Multa vietiin kyllä eilen matto niin lahjakkaasti jalkojen alta, että en oo tainnu vieläkään selvitä siitä tärskystä ja päästä jaloilleni.
Mun Lilbro odottaa vauvaa avokkinsa kanssa.
Mä olen niin maailmankaikkeuden paskin isosisko, kun en huutanu riemusta ja vääntäny onnenkyyneleitä tämän tiedon saatuani. Näin nimittäin tein silloin, kun Bigbro ja Sil kerto vuosi sitten, että heille on tulossa vauva.
LilBro on seurustellut nuorikkonsa kanssa kolmisen vuotta. Tämän kolmen vuoden aikana neiti on vaivautunu kyläilemään mun lapsuuden kodissani ehkä kahdesti tai kolmesti. BigBron ja Silin häihin tai Neppulan ristiäisiin ei tullut, kun ei kiinnosta.
Että juu, kiitosta vain. Kiitos, kun näin paljon osoitat kunnioitusta avomiehesi perhettä kohtaan.
Kyllä se minuun sattuu, kun ei pahemmin LilBrotakaan enää näe. Ei minuakaan huvita niitten luona kylässä juosta, jos suurinpiirtein katsotaan avokin toimesta ulos heti, kun on saanut kengät jalastaan pois. Minä ja LilBro ollaan pennusta asti oltu, kuin paita ja perse, ja tuon nykyisen typykän kohdalla minä koen, että se on vienyt minulta jotain hirveän tärkeää pois. Tai ainakin kauemmaksi.
Mä en todellakaan ole mikään ikärasisti, mutta tän ihmisen kohdalla mä puhun kyllä teinistä. Neiti täyttää huhtikuussa 19, mutta muistuttaa käytöksellään 16-vuotiasta. Minä nyt vaan todella toivon, että molemmat oikeasti tietäävät, mitä ovat tekemässä.
Minä niin kovin haluaisin olla onnellinen oman pikkuveljeni puolesta. Totta kai minä onnittelin, kun sain nämä suuret uutiset kuulla ja parhaani mukaan myötäelin toisen riemua. Sanoin myös, että toivottavasti kaikki menee nyt hyvin ja teistä tulee lokakuulla vanhempia.
Samalla myös kyllä painostin kertomaan äitille ja iskälle hyvissä ajoin, kuten myös BigBrolle ja Silille. Minua kyllä kauhistuttaa, että mikä soppa tästä vielä voi tulla. Äiti on pahottanut mielensä jo niin monta kertaa LilBron ja sen muidun käytöksen takia, että reaktiot uutiseen voi olla hyvinkin erikoiset. LilBro ottaa tod näk tästä nokkiinsa ja minä saan kunnian toimia diplomaattisena välien selvittelijänä, taas kerran.
Totta kai minä tulen sitä lasta rakastamaan ja paljon, toivottavasti yhtä paljon, kun minun omaa pientä rakasta Neppula-murua. Eihän se sen pikkuihmisen syy ole, jos äitinsä on mitä on. Lisäksi se on minun oman rakkaan pikkuveljeni lapsi, minä haluan olla sillekin niin hyvä täti, kun ikinä vaan voin.
Kunhan vaan kaikki menisi nyt hyvin.
3 kommenttia:
Ja onneksi Marke auttaa huomenna. :W
ONNEKSI ONNEKSI ONNEKSI!!!
Itsellähän on vähän sama homma tuon oman pikkuveljen kanssa, johon itsellä on etumatkaa vuosi ja 2 päivää. Junnuna oltiin parhaita kavereita. Sitten jossakin kohtaa sille tuli itsenäistymisvaihe ja yritti karkuun, mutta sain taas siitä kiinni ja pidettiin toisistamme huolta tasaväkisesti, kun kummallakin meni huonosti. Valitettavasti sitten löytyi sille elämänrakkaus, ja sitähän se on nyt neljättä vuotta riiannut ihan olan takaa. Harvemmin enää veljeltä huomiota saa, kun likka pyörii jaloissa, ja vaikka se tyttö nyt asuukin toisella paikkakunnalla opiskelemassa, jotenkin strategisesti sen vierailut kotikunnalle sattuu juuri samanaikaisesti kuin mitä itse on suunnitellut sinne suuntaavansa, ja ne kivat peli-illat ja leikkitappelut jää välistä. Että tämä tyttö kyllä on tosi hyvää pataa ollut perheeni kanssa alusta asti, ja sitä jopa on tuntenut siksi itse jäävänsä ulkopuolelle, kun se minua sen verran on aina vierastanut. Itsekin on ison perheen lapsi niin kunnioittaa kyllä sitä sisarusten välistä eloa, mutta pikkuveli ei ilmeisesti käsitä, että välillä pitäisi perhe laittaa likkojen edelle, ja harvemmin vaihdetaan sen, jonka kanssa ennen olen ollut kuin paita ja perse, yhtään minkäänlaisia kuulumisia.
Kyllä se oli iso shokki kun ne kertoi pari vuotta sitten menneensä kihloihin, oikeen pelkään mitä seuraavaksi tulee - tulkoot sitten naimajaiskutsua tai vauvauutisia, hirvittää. Aikamoista iskua vyönalle, vaikka kuinka yrittää olla onnellinen itselleen rakkaan ihmisen puolesta. Jos ei oltais veljen kanssa oltu koko elämää niin läheisiä, niin varmaan tulisin oikeen hyvin sen likan kanssa toimeen (sillä fiksu on ja mukava, itseasiassa muistuttaa myös jollakin tapaa hyvin paljon allekirjoittanutta sekä ripauksellisesti meän äiteetä), tai ainakin yrittäisin tulla enemmän. Nyt sitä on vaan niin varautunut ja mustasukkainen että yrittää vältellä tilanteita, joissa jää niiden kanssa samaan tilaan ja joutuu ehkä vaihtamaan muutaman väkinäisen sanan. Ja kyllä huomaan siitä todella hyvin että silläkin samanlaista vaivaantumista on ilmassa juuri meikäläisen kohdalla, kaikkien muiden kanssa kun tulee niin hyvin juttuun.
Vitun sisarukset. Maailman parhaita kamuja, mutta eikö voisi tajuta että pysyisivät ikuisesti sinkkuina ja seurankipeinä seuraajina !
Lähetä kommentti