Minä kysyn, minä vastaan

1. Onko sinulle annettu kihlasormusta? - On. Siitä tulee ensi kesänä kymmenen vuotta.
2. Pisin parisuhde? - Hooh, kymmenen vuotta.
3. Viimeisin lahja? - Tuota... Nyt pitää oikein miettiä. Lasketaanko se, kun Fuuderi toi mulle kesällä jätskiä? Jos ei, niin sitten ne keväällä lapsilta saadut lahjat, kun jäätiin kesälomille.
4. Oletko koskaan pudottanut kännykkää? - Montakin kertaa. Mutta vain yksi kerta oli kohtalokas ja lumiasta meni näyttö hämähäkinseitille.
5. Viimeisin syöty ruoka? - Aamupalaksi söin turkkilaista jugurttia, jonka seassa oli banaani ja vähän hunajaa.
6. Mikä soi? - ...Baby, I'm preying on you tonight, hunt you down eat you alive... Maroon 5 - Animals
7. Missä asut? - Turussa kerrostalokaksiossa.
8. Mitä koulua käyt? - Yhtä alakoulua. Tai käyn siel töissä.
11. Kännykkäsi kolmas viesti? - Näyttäis olevan junalippu välille Turku - Kuopio.
12. Mikä ON sinun lempi bändipaitasi? - Hmmm. Metallican paita katosi jo aikapäiviä sitten. Eli jäljellä on enää Gunnareiden t-paita, niin sanotaan sitten se.
13. Ihminen, jolle soitat useiten? - Marke tai äitiliini.
14. Mitä meinaat viikonloppuna? - No nukuin pitkään ja tänään lähen Main kanssa viihteelle. Huomenna ehkä darrahuveja kera Fuuderin.
15. Oletko riippuvainen ihmisistä? - Todellakin.
16. Viimeisimmät häät? - öööö... Main!
17. Ensimmäinen ihminen, jolle soittaisit lottovoitosta? - Varmaan äiti.
18. Lempi pikaruokapaikka? - Paha. Kauppatorin pystykiinalainen.
19. Suurin valhe, jonka olet kuullut? - Mutta mitään ei tapahtunu! 

 

Miks tästä puuttuu 20?!

21. Osaatko kokata? - Nyt kyllä pitää sanoa, että kyllä mie jotain osaan! Harjoitus tekee mestarin...
22. Koska viimeksi puhuit englantia? - Muutama viikko sitten hirveässä jurrissa taksijonossa jonkun puolalaisen kanssa.
24. Milloin viimeksi itkit? - Tota... Siitä on kyllä aikaa. Silleen oikein kunnolla kesällä.
25. Kuka ystävistäsi on hassuin? - HAH! Se vähän vaihtelee. Ihanan hassuja ne on kaikki ja saa mut nauraa maha solmussa.
26. Viimeisin ostamasi ASIA? - Toissapäivänä ostin Vince Neilin Tatuointeja ja tequilaa.
27. Milloin olit viimeksi käsittämättömän iloinen? - No omasta mielestäni oon sitä kyllä usein. Esimerkiksi eilen töissä, kun yks lapsia survo nyrkkiä suuhunsa mun usuttamana ja mä nauroin hyperventilaationaurua.
28. Oletko tyytyväinen elämäntilanteeseesi? - Olen! Toki jotkut asiat vois olla paremminkin, mutta kyllä mun on hyvä olla näinkin.
29. Kaukaisin paikka, jossa olet käynyt? - Saksa
30. Klassinen vai moderni? - No en minä tiedä!
31. Kuvaile laukkuasi ja sen sisältöä? - Tällä hetkellä Berliini-laukku. Siellä on melkein kaikkea. Mitä et sieltä löydä, et sitä myöskään tartte.
32. Mihin haluaisit juuri nyt? - Että olis jo ilta!
33. PARAS asia kotona? - Koti! Kokonaisuus. Jos on pakko mainita joku tietty, niin oma sänky. Puhtailla lakanoilla.
34. Lempikirjailija? - Leena Lehtolainen ja Liza Marklund
35. Oletko käyttänyt huumeita? - En.
36. Jos KYLLÄ, mitä olet kokeillut? -
37. Miten nukut? - Viime aikoina oon nukkunu taas ku sika rukkiissa. Eli hyvin. Tossa viikko-pari sitten nukuin hirveen levottomasti.
38. Viimeisin ikävä ? - Nessiä, Jara, perhettä.
39. Kuinka monta tyynyä sängyssäsi on? - Kolme.
40. Mitä sinulla on päälläsi juuri nyt? - Pierucollarit, toppi ja alusvaatteet.

41. Kuinka usein kirjaudut galleriaan päivässä? - En välttämättä kertaakaan. Käyn siellä joskus ja jouluna.
42. Koska nautit alkoholia viimeksi, mitä? - Viime viikonloppuna. Kotona varastin jääkaapistani Main lonkerot ja pubissa pari sidua ja minttukaakao.
 43. Mitä teet huomenna? - En mitään. Lahoan kotona ja toivottavasti harjoitan siveettömyyksiä Fuuderin kanssa.
44. Stalkkaatko? - HAH! POIS SE MINUSTA! No totta vitussa stalkkaan.
45. Onko sinut bongattu kaupungilla? - Kuulemma, useammankin kerran.
46. Montako kertaa olet ollut tekemisissä poliisien kanssa? - Hmmm. Kerran olen mokomat soittanu.
47. Paras asia talvessa? - Se, kun ei oo pörriäisiä eikä kuuma. Ja lumi, jos sitä on. Hiljaisuus.
48. Paras asia kesässä? - Aurinko, loma.
49. Viimeisin kerta kun sait sakot? - En oo saanu! Suullisella nuhtelulla oon selvinny.
50. Missä haluaisit olla? - Tähän voisin heittää jotain suuruudenhullua, mutta njäh. Tässä on ihan hyvä. Tai toki mä haluisin, että Mai olis jo tääl mun kanssa alottelemassa.
51. Hymyiletkö juuri nyt? - Mulla on ollu niin hyvä päivä, että virnuilen vähän väliä. Eli kyllä.
52. Jos pääsisit mihin tahansa nyt, mihin menisit? - REISSUUN! Johonkin kauas. Tai sit ihan vaan kotikonnuille.
53. Seuraava ulkomaanmatkasi? - Jaa-a. Sitä odotellessa.
54. Uskotko jumalaan? - En mä oikein osaa.
55. Milloin aiot mennä nukkumaan tänään? - Jos on yhtään vanhaa veneessä, niin joskus pilkun jälkeen.
56. Kännykän taustakuva ? - Lukituskuvassa Jare ja Nessi. Työpöydän taustakuvana Kaulitzin kaksoset.
57. Viimeisin suudelma ? - Fuuderi? Joo. Villiä on, tosi villiä.
58. Lonkero vai olut? -Karpalolonkero. Ei oikein maha kestä muuta.

Ois jo perjantai

Mulla oli hiuslakka loppu. Tai siis, sitä oli vielä tippa pullon pohjalla, vaan se tippa tuli pihalle, kun minun piti tietenkin testata, että tuleeko sieltä mitään ulos. Tämä johti sitten siihen, että minun piti lähteä hakemaa uutta hiuslakkaa, koska minä en voi mennä huomenna töihin, ellei minulla ole hiuslakkaa. Mun tukka ei siis asetu muuten. Tai asettuu, mutta lässähtää heti. Nykyään on pakko tunkea extrapaljon lakkaa, kun lättään heti aamusta pipon päähäni ja hiukset pääsee mukavasti muhimaan siellä alla. 

Noh. Tunsin oloni rikolliseksi jo kotiovelta lähtiessä. Mitä jos tulee joku työkaveri vastaan? Joo, kyllä sairaslomalla saa kaupassa käydä! Ja varsinkin, kun on seuraavana päivänä menossa töihin niin ihan varmasti saa mennä. Mutta se tunne, mikä itelle tulee, voi tauti. 

No, suuntasin Skanssiin, kun se taitaa olla lähin paikka, mistä tota lakkaa saa. Ois ihan armottomasti himottanu kävellä sinne, mutta ehkä viisaampaa jättää mokoma väliin tälleen flunssan jälkimainingeissa. Räkä lentää edelleen, aivastuttaa ja kurkku on välillä vähän arka, mutta ihan mä alan kunnossa olemaan. Viime yönä nukutut 10 tunnin yöunet teki ihmeitä.

Hain sitä hiuslakkaa ja huomasin, että lindexillä oli muotoilevat alusasut tarjouksessa. Eli suomeksi sanottuna, sai 20% halvemmalla niitä läskinlitistyskalsareita, millä huijataan kaljamaha piiloon. Okei, olihan semmoset kalsongit pakko saaha, jos mä vaikka haluun perjantaina laitaa Berliinistä ostetun rievun päälleni baariin ja jos oikein muistan, se saattoi kaivata jotain korsetin kaltaista alleen. 

Lindexillä pyöriessäni päätin sit samalla sovittaa parit rintaliivit. Ja voi tauti, taas kerran mä sen opin. Rintsikoitten ostaminen on jostain niin perseestä ja syvältä sieltä! Siinä tulee kuuma, epätoivo ja tuska, kun mikään ei tunnu hyvälle. Mä aloin ihan vakavissani siellä kopperossa harkita, että hommaan jotkut puolen litran silarit, niin sit mä voin ostaa ne suurimmat avaruuskypärät, mitkä siitä puljusta löytyy ja homma ratkastu. Tai sitten mä haluan johonki tissien piennenysleikkaukseen, niin voin sit katella joitakin kivan värisiä ja kuvioisia, missä koot loppuu johonki b-kuppiin. 

Löysin mä nyt onneks parit kivat, joten se tuskailu tuotti lopulta tulosta. Mutta mikä parasta, sittarista löyty sitä profeelin ihanaa kaakaota! Ostin sitä kuus purkkia jemmaan, nam nam nam! Tungin vahingossa koriini eka jotain maitokahvin makusta sotkua, luojan kiitos tajusin sen jo siellä kaupassa. Ois muuten tullu ihan pirun iso itku kotona, minä kun en maitokahvia juo, hyi yök. Jos joskus oon kahvia jostain syystä juonu, oon vetäny sen mustana. Maitokahvin hajuki inhottaa. Lapsena mä aina työnsin teen sekaan sokeria ja maitoo ja ihmettelin, että miten kukaan voi tämmöstä juoda. Sit mä jätin sen maidon pois ja taisin olla parikymppinen, kun jossain join teetä ihan ilman yhtään mitään ja ylläripylläri, sehän maistu ihan hyvälle.

Musta on tainnu tulla aikuinen, kun kaurapuuro on hyvää ja teetäki kuluu kuppitolkussa. Niin mä ainaki lapsena ajattelin, että kai niitä sitte aikuisena oppii syömään ja juomaan. Mut South Parkista en oo oppinu tykkäämään, vaikka lapsena mietin,että ehkä mä sit aikuisena käsitän... Ei, en muuten käsitä. Hyi yök.

Mä en jaksa oottaa, että perjantai tulis. Oon varmaan töissä koko päivän ihan sekoboltsi, kun vaan odotan, että kello tulee pykälään ja saan lähtee lätkimään.

Pöllarikoksut

Kierreltiin Isännän kanssa Skanssissa, mulla oli ajatuksena haeskella jotain kivaa puseroa itelleni.Ei löytyny paitaa ei... Mutta löysin sukkia ja pinkit pöllarikoksut kollaripöksyt! Ei mitään muuta vikaa, vaan ku sovittamatta ostin, niin olisin näköjään voinu ostaa vähän pienemmätkin... Mut no, parempi näin päin, kun mitä että oisin ostanu numeron liian pienet. Sit vituttais.

Saatoin myöskin vahingossa ostaa vähän kaikkee muutakin. Kuten CSI:n 10. kauden! Voittekin heittää villin veikkauksen, että mitä mä olen tehny sen jälkeen, kun kotiuduttiin kauppakierrokselta ja ravinteliruokailusta.  (oli muuten pirun hyvää, om om!) No maannu sohvalla ja kattonu CSI:ta. Nick Stokes on vaan niin asdfasdfasdfsaf ihana! 

 Oon mie kyllä jottain saanu aikaankin tänään. Mie kyllä päätin, että tänään en ressaa tai ota ahisteluita mistään, mut toisin kävi. Pesin koneellisen pyykkiä ja koitin sit vaan maata tossa sohvalla, mut ei siitä mitään tullu. Ihan hirvee se tunne, kun koittaa tehä jotain, niin takaraivossa nakuttaa koko ajan, että oikeestaan kyllä pitäs tehä tuota ja tätä ja totakin, semmosia vähän tähellisempiä hommia siis. Kaivoin sitten kuuliaisesti imurin kaapista ja tuhosin meidän villakoirakennelin. Sen jälkeen nappasin neuleen kouraan ja palasin CSI:n ihmeelliseen maailmaan. Kun pitäs saaha se vauvanpeitto neulottua loppuun, kesällä oon jo alottanu mut oon päässy vasta puoleenväliin, meinaa ressi olla senkin päältä.

Voisin ehkä väsätä salaattia iltapalaksi ja mussuttaa sitä samalla, kun kyylään Big brotherin ja nään viimeöiset kännisekoilut. Sillätapaa mä ehkä muistan ite ens viikonloppuna, että sen viinan kanssa vois koittaa vähän rajottaakki, ettei tarvii puolta baaria kaataa kitusistaan alas. 

Hohhoi. Kuka tulis laittaa mun kynnet ja nyppimään mun kulmat ja rasvaamaan mun rutikuivaksi heittäytyneen nahkani? Millään en jaksais ite.

Miks mun pääsä soi Nylon Beatin Sanoja? Hirrrrveetä.

Matkustan ympäri maailmaa

Mä aloitan taas tän saman ruikutuksen, mä tahtoisin niin lentää jonnekin kauas. 

Mä en voi lukea mitään blogeja, keskustelupalstoja tms, missä ihmiset kertoo tai vertailee omia matkakokemuksiaan. Mun on pakko ignoorata fabossa kaikki ne mun tykkäämiset, mitkä koskee jollain tapaa matkustusta. Mä en vaan nyt taas pysty. 

Mä haluisin pakata laukkuni ja hypätä seuraavaan bussiin, mikä vie mut Helsinki-Vantaalle. Tällä hetkellä se paikka, mihin mä tahdon, on Berliini. Sen jälkeen Hampuri. Sitten kiitos Amsterdamiin. Sieltä Brysselin kautta Pariisiin, mistä voisi siirtyä Sveitsiin. Sveitsin jälkeen Italiaan, mistä voiskin ehkä sitten suunnata taas kotiin maikailemaan uutta reissua. 

Että koskas lähdetään? Serna tekstas just, että sen alkaa jalat kantamaan ja omien sanojensa mukaan kipittää pian Meilahdesta karkuun. Marke on messissä luonnollisesti, niin kai mä voin pikkuhiljaa alkaa haaveilemaan siitä, että me kohelletaan kolmestaan jossain reissussa.

Mutta niin. Oisko mun elämäni yhtään sen kummempaa, vaikka mä kykenisinkin lähtemään reissuun tältä istumalta. Ongelmat ei jäis tänne, vaan ne seurais mun perässäni niin pitkälle, kun mä itse ikinä menisinkään. Turhaan mä niitä pakenisin. Tai jos ne hetkeksi jäisikin matkasta, niin jossain kohtaa tulee vastaan se tilanne, kun on palattava takaisin ja kohdattava ne omat ongelmansa ja vaikeutensa. 

Mutta toisaalta, sitä jaksais kohdata ne ongelmansa paremmin, kun sais hetkeksi karata jonnekin, missä vois leikkiä olevansa joku ihan muu ja elävänsä jotain ihan muunlaista elämää, kun tää tän hetkinen. Suomeksi sanottuna, oliskohan siis syytä ryhdistäytyä ja lopettaa tää rypeminen itsesäälissä ja kaikessa muussa paskassa. Joo, heti paikalla, kun vaan jaksan. Mä keskityn taas siihen, että jaksan huomenna hymyillä töissä ja kaikki on sinänsä ihan ok. Joo, toki mä voisin siellä sanoa, että nyt on elämä tääl kotona aika perseestä, mut mä en yksinkertasesti jaksa. Siellä mä voin olla vahva, heikkouden hetki on sitten se, kun mä olen niiden ihmisten seurassa, joiden nähden mä haluan olla heikko.

Ainut asia, mikä tässä kohtaa kiinnostaa on kömpiä tonne sänkyyn ja hautautua peittojen ja tyynyjen keskeen vähäksi aikaa. Sen jälkeen mä voisin pohtia, että millä tapaa viittisin siirtyä pankkiautomaatille, että saan huomenna bussikorttini ladattua valmiiksi.

Mun elämä. Milloin siitä tuli näin hirveä?

Nemi \,,/

Mitäs sitten

Uf of. Mitä mä kirjoittaisin. 

Tiistain vierailu Meilahdessa oli jotain niin parasta. Serna oli oma ihana itsensä niin pitkälle, kun siinä tilassa oleva ihminen voi olla. Se jaksoi jutella, heittää läppää ja vähän nauraakin meidän kanssa. Mua meinas ensin alkaa hillittömästi itkettää, kun mä näin sen siinä sängyssä kaikkien laitteiden keskellä ja mun Sernani näytti niin hirveän pieneltä! 

Oli kyllä voimat aika lopussa, kun tiistai-iltana kaasuteltiin Helsingistä Markelandiaan. Siirryttiin sieltä vasta eilen päivällä Tampereelle. Tällä hetkellä mä loisin Marken nurkissa vielä ainakin viikon verran. Isännälle eilen soittelin ja infosin asiasta, niin se tuumasi, että ole toki rauhassa, hän on kuitenkin päivät töissä. Mä kyllä epäilen, että sillä saattaa olla mua ihan pikkuriikkinen ikävä. Se on tän päivän aikana lähettäny mulle jo kaksi tekstiviestiä, ilman mitään asiaa. Tässä kohtaa on vissiin hyvä kertoa, että me ei ton ukkokullan kanssa turhan usein tekstailla. Sitten viskellään viestiä, jos on jotain oikeeta asiaa. 

Isäntä kun on vielä tommonen aika tyypillinen suomalainen mies, ettei se ihan pienessä kummassa myönnä, että se kaipailee mua lähelleen. Se tosiaan lähettelee sillon tekstareita millon mistäkin, tai soittaa ilman sen kummempaa syytä. 

Musta tuntuu, että kaikki on tällä hetkellä ihan hirveen sekavaa. Ei mulla siis ole mitään hätää ja kaikki on omalla tavallaan oikein hyvin. Mutta silti mä en välillä tiedä, että miten pitäis suhtautua oikein mihinkään. Toi Sernan tila on melkein koko ajan päällimmäisenä mielessä, vaikka olis mitenkä päin. Mua tällä hetkellä kammottaa lähinnä se, että jos tilanne on edelleen sama muutaman viikon päästä, kun eletään sitä "kesän viimeistä viikonloppua". Eli sitä viikonloppua, minkä jälkeen alkaa taas työt. Mä tuun olemaan silloin jokatapauksessa ihan rikki. Mua ahdistaa, kun kesä on ohi. Sen ahdistuksen lisäksi mua kammottaa, että miten mä jaksan töissä keskittyä mihinkään, jos mie koko ajan vaan odotan. 

Ei nimittäin tässä tilanteessa paljon jaksa työasiat kiinnostaa. Pitänee töissä ilmottaa heti alkuunsa, että jos mä satun saamaan kesken päivää tärkeän puhelun, niin minä lähden töistä, kun kuppa töölöstä.