Uf of. Mitä mä kirjoittaisin.
Tiistain vierailu Meilahdessa oli jotain niin parasta. Serna oli oma ihana itsensä niin pitkälle, kun siinä tilassa oleva ihminen voi olla. Se jaksoi jutella, heittää läppää ja vähän nauraakin meidän kanssa. Mua meinas ensin alkaa hillittömästi itkettää, kun mä näin sen siinä sängyssä kaikkien laitteiden keskellä ja mun Sernani näytti niin hirveän pieneltä!
Oli kyllä voimat aika lopussa, kun tiistai-iltana kaasuteltiin Helsingistä Markelandiaan. Siirryttiin sieltä vasta eilen päivällä Tampereelle. Tällä hetkellä mä loisin Marken nurkissa vielä ainakin viikon verran. Isännälle eilen soittelin ja infosin asiasta, niin se tuumasi, että ole toki rauhassa, hän on kuitenkin päivät töissä. Mä kyllä epäilen, että sillä saattaa olla mua ihan pikkuriikkinen ikävä. Se on tän päivän aikana lähettäny mulle jo kaksi tekstiviestiä, ilman mitään asiaa. Tässä kohtaa on vissiin hyvä kertoa, että me ei ton ukkokullan kanssa turhan usein tekstailla. Sitten viskellään viestiä, jos on jotain oikeeta asiaa.
Isäntä kun on vielä tommonen aika tyypillinen suomalainen mies, ettei se ihan pienessä kummassa myönnä, että se kaipailee mua lähelleen. Se tosiaan lähettelee sillon tekstareita millon mistäkin, tai soittaa ilman sen kummempaa syytä.
Musta tuntuu, että kaikki on tällä hetkellä ihan hirveen sekavaa. Ei mulla siis ole mitään hätää ja kaikki on omalla tavallaan oikein hyvin. Mutta silti mä en välillä tiedä, että miten pitäis suhtautua oikein mihinkään. Toi Sernan tila on melkein koko ajan päällimmäisenä mielessä, vaikka olis mitenkä päin. Mua tällä hetkellä kammottaa lähinnä se, että jos tilanne on edelleen sama muutaman viikon päästä, kun eletään sitä "kesän viimeistä viikonloppua". Eli sitä viikonloppua, minkä jälkeen alkaa taas työt. Mä tuun olemaan silloin jokatapauksessa ihan rikki. Mua ahdistaa, kun kesä on ohi. Sen ahdistuksen lisäksi mua kammottaa, että miten mä jaksan töissä keskittyä mihinkään, jos mie koko ajan vaan odotan.
Ei nimittäin tässä tilanteessa paljon jaksa työasiat kiinnostaa. Pitänee töissä ilmottaa heti alkuunsa, että jos mä satun saamaan kesken päivää tärkeän puhelun, niin minä lähden töistä, kun kuppa töölöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti