Paluu arkeen

Minulla oli hyvä pääsiäinen. Perjantaina lähinnä löhöttiin Marken kanssa sohvalla telkkarin edessä, lauantaina kirmattiin ostoksille ja sen jälkeen alettiin tälläämään ja odottamaan Maita. 

Oli kyllä onnistunut ilta. Minä olin hyvin hyvin humalassa, mutta siitä huolimatta minulla oli hyvin hyvin hauskaa. Tanssin uudet kenkäni rikki (okei, se kyllä vituttaa ja aika paljonkin) ja varpaani verille, mutta varpaat onneksi ainakin paranee. 

Meinasin kyllä saada semmosen kevyen sydärin yöllä baarista kotiuduttua, kun havahduin just ennen sammumista siihen, että puhelin soi. Main taksi oli ajanu päin liikenteenjakajaa, eikä mitään pikkusen ollukaan kolhassu. Autosta oli turvatyynyt pamahtanu auki ja kuski oli vaan selitetty jotain, että ei tuota jakajaa oo aikasemmin tossa ollu. Siis mitä vittua?! Ei se jakaja ole tyhjästä siihen ilmestyny. Ja vaikka edellä ajaiskin auto tai olis uus jakaja, ei sitä päin silti voi ajella. Mai soitti mulle ihan hysteerisenä, mä potkin Markenkin hereille siinä tohinassa. Luojan kiitos, ei käyny kuinkaan!

Mutta edelleenkin ihmettelen, miksi se taksikuski ei ollu edes soittanu poliiseja siihen paikalle? Se oli ajellu ihan ihme reittejä muutenkin, että mikä lie ollu miehiään. Ensimmäisenä heräsi epäilys, että joko se oli nukahtanu rattiin, ajanu törkysen pitkää vuoroa, kun on pääsiäispyhät. Tai sitten ei ollu ihan selvinpäin. Kun eihän se saa vakuutuksestakaan mitään, jos poliisit ei oo käyny paikalla toteamassa tilannetta.

Onneksi mulle oli jääny talteen kuitti siitä matkasta, mikä me tultiin keskustasta tähän. Siinä kuitenkin luki kaikki tiedot autosta ja kuskista, niin saa sit Mai ilmotella taksikeskukseen tai johonki, että minkälainen ukko siellä oikein on ollu ratissa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. 

Sunnuntaina minulla oli hyvin hyvin hyvin paha krapula. Lopulta pelkäsin, etten kuolekaan, kun se kuvotus ja yrjötys ei menny ohi. Pidettiin Marken kanssa kunnon purjoiluperformanssit, Marke yökkäs aamupäivän ja minä iltapäivän. Iltaa kohti onneksi parani olo sen verran, että uskallettiin ajella (Marke ajo ja minä vapisin) kylään Marken velipojan luokse tohon vähän matkan päähän. 

Sen fyysisen darran lisäksi mua hajotti eilen ihan hirveesti. Siis niin. Minä voin hummailla vaikka missä reissussa viikkotolkussa ilman, että kuolen ikävään tota Isäntää kohtaan. Mutta voi auta armias, kun se erehtyy lähtemään reissuun ja mulla on darra. Mä olisin varmaan eilen maannu koko päivän sängyssä, nuuhkinu sen tyynyä ja parkunu pahaa oloani, mulla oli niin jäätävä ikävä. Taivaan kiitos Marke oli mun kans täällä, jos mä olisin ollu yksin niin voi hyvää päivää, en olis selvinny. Vaikka mä useinkin makaan täällä rapelon kourissa sillai, että Isäntä puuhailee vaan niitä omia juttujaan, niin ainakin se on täällä. Mun ei tarvii olla yksin, se on darrassa jotain niin hirveänkamalansurkeeta, että en oikeesti selviäis. 

Tossa vajaa tunti sitten tulin kotiin, kun heitin Marken bussiin. Nyt mua hajottaa enää ainoastaan se, että huomenna pitää mennä töihin. Ei pitäs ikinä tehä yhtään mitään kivaa näillä lyhyillä lomilla, ois se töihin meno satamiljoonaa kertaa helpompaa, jos ois vaan maannu tylsyyksissään kotona. Tai niin mä ainakin luulen. Onneksi Isäntä kotiutuu ens yönä, isken siltä hampaat kurkkuun jos se ei ehdi viimeseen Tampereelta tulevaan junaan ja mä joudun nukkumaan yöni yksin. Kun mä tiedän ihan varmaksi sen, että en varmaan nuku silmällistäkään, ennen kun ulko-ovi on ukkokullan perässä napsahtanu kiinni ja sen on mun vieressä vaakatasossa.

Että huhheijaa, sanon minä. Ens viikonloppuna pitäs Main kanssa vielä vähäsen juhlia! Sit on kyllä meikäläisen bailut taas hetkeksi bailailtu, eihän tämmöstä touhua kestä kroppa, kukkaro eikä kengät.

Sano ÄL sano OO sano ÄM sano AA sano LOMA!

Vihdoinkin. On tätä meinaan niin maan keleesti jo odotettu. Näki kyllä lapsistakin, että loma tuli tarpeeseen. Yks sankari jäi jälki-istuntoon ja keskustelemaan opettajan kanssa yleisistä käytössäännöistä ja minä selvittelin kolmen murusen kanssa jotain riitatilannetta. Kun se on ihan vissi, että vaikka olis kuin tehny mieli pukata kaikki vaan koteihinsa, niin ei ketään voi itkun kanssa lomille lähettää. Eipähän ainakaan jää mitään hampaankoloon.

Mä tulin just kampaajalta. Mun letti oli niin jäätävän pitkä, että meinasin oikeesti kaks viikkoa sitten tarttua ite saksiin ja silpoa tukkani lyhemmäksi, kun en saanu sitten millään sitä reuhkaa asettumaan kivasti baariin lähtiessä. Mut pysäytti vain ja ainoastaan se, että mun olis pitäny pystyä menemään kampaajalle sen ite kynityn tukan kanssa, siinä kohtaa olis viimestään tullu itku. 

Huomenna mä haen Marken Huittisten asemalta, se värjää illalla mun tukan ja toivon, että toikin väri tekee mun tukasta sen kivan kirkkaan punasen. Harkihin kyllä ihan ohimenevän hetken taas tummanruskeeta, kun ei sekään pahan näkönen mun päässäni ole. Siinä on vaan se ikävä puoli, että sitten kun tahtoo takaisin sen kivan kirkkaan punaisen, niin saa tummasta millään väännettyä mokomaa. Että punaisella mennään. Sit kun mun nokkaan on alkanu taas ilmestymään kesakoita (varma kevään merkki) niin punainen sopii mulle, kuin nyrkki silmään tai nenä päähän. 

Mä vedän ihan oikeesti ens yönä unta vähintään kellon ympäri. Ihan orgastisen ihana tunne, kun aamulla ei tarvii nousta ennen sian pierasua herätyskellon soittoon. Puol kympiltä soi sen verran kello, että raotan toista silmää, isken insuliinin reiteen puoli nukuksissa ja sen jälkeen käännän kylkeä ja vedän sikeitä vielä parisen tuntia. Kahdelta pitää lähtä ajelemaan Huittisiin päin, joten voin ihan huoletta koisata vaikka puoli kahteen. Marken mä vaan haen, ihan sama, vaikka näyttäsin hevonperseeltä. On se mut pahemmassakin kuosissa nähny.  No okei, pakko se on sen verran nousta, että halin ja pusin ton Isännän maailmalle. Jospa se muistais sitten lahjoa mua lentokenttäsuklaalla palautuessaan Sakulandiasta maanantai-iltana.

Että juu, tekemisen ja ainakin ihanan seuran täytteinen pääsiäisloma tulossa! Isäntä hermoilee kaikkien kamojensa kanssa, tässä haettiin jo kissojen ja koirien kanssa sitä lätkää, mihin saa kirjottaa yhteystiedot ja sen jälkeen matkalaukkuun kiinni. Mun jäliltänihän se jossain todennäkösesti on, mutta ku ei löytyny niin ei voi auttaa. Hakekoon kaupasta uuden. 

Ilmotetaan nyt sitten varalta, että mä saatan viettää siis päivän pari, ehkä jopa kolme täyttä hiljaiseloa tällä saralla. Että älkää rakkaat lukijat saako sydäriä, kun en taas riehu täällä joka päivä jostain mieltä painavasta asiasta. Voitte huokaista helpotuksesta, että on toiki akka välillä ihan hiljaa. Sitä nimittäin tapahtuu harvoin ihan oikeassakaan elämässä. 

Mukavaa ja munarikasta pääsiäistä kaikille! ♥

Yks vitun päivä

Sitten neljä päivää lomaa. Kusen huomenna hunajaa, kun kello rapsahtaa pykälään. Sen jälkeen lomille lompsis.

Ettei kirosanasaldo jäis liian vähäiseksi, niin voi perkele, että väsyttää. Sanoin bussikuskille iltapäivällä vahingossa huomenta. Että joo, olen loman tarpeessa.