Vihdoinkin. On tätä meinaan niin maan keleesti jo odotettu. Näki kyllä lapsistakin, että loma tuli tarpeeseen. Yks sankari jäi jälki-istuntoon ja keskustelemaan opettajan kanssa yleisistä käytössäännöistä ja minä selvittelin kolmen murusen kanssa jotain riitatilannetta. Kun se on ihan vissi, että vaikka olis kuin tehny mieli pukata kaikki vaan koteihinsa, niin ei ketään voi itkun kanssa lomille lähettää. Eipähän ainakaan jää mitään hampaankoloon.
Mä tulin just kampaajalta. Mun letti oli niin jäätävän pitkä, että meinasin oikeesti kaks viikkoa sitten tarttua ite saksiin ja silpoa tukkani lyhemmäksi, kun en saanu sitten millään sitä reuhkaa asettumaan kivasti baariin lähtiessä. Mut pysäytti vain ja ainoastaan se, että mun olis pitäny pystyä menemään kampaajalle sen ite kynityn tukan kanssa, siinä kohtaa olis viimestään tullu itku.
Huomenna mä haen Marken Huittisten asemalta, se värjää illalla mun tukan ja toivon, että toikin väri tekee mun tukasta sen kivan kirkkaan punasen. Harkihin kyllä ihan ohimenevän hetken taas tummanruskeeta, kun ei sekään pahan näkönen mun päässäni ole. Siinä on vaan se ikävä puoli, että sitten kun tahtoo takaisin sen kivan kirkkaan punaisen, niin saa tummasta millään väännettyä mokomaa. Että punaisella mennään. Sit kun mun nokkaan on alkanu taas ilmestymään kesakoita (varma kevään merkki) niin punainen sopii mulle, kuin nyrkki silmään tai nenä päähän.
Mä vedän ihan oikeesti ens yönä unta vähintään kellon ympäri. Ihan orgastisen ihana tunne, kun aamulla ei tarvii nousta ennen sian pierasua herätyskellon soittoon. Puol kympiltä soi sen verran kello, että raotan toista silmää, isken insuliinin reiteen puoli nukuksissa ja sen jälkeen käännän kylkeä ja vedän sikeitä vielä parisen tuntia. Kahdelta pitää lähtä ajelemaan Huittisiin päin, joten voin ihan huoletta koisata vaikka puoli kahteen. Marken mä vaan haen, ihan sama, vaikka näyttäsin hevonperseeltä. On se mut pahemmassakin kuosissa nähny. No okei, pakko se on sen verran nousta, että halin ja pusin ton Isännän maailmalle. Jospa se muistais sitten lahjoa mua lentokenttäsuklaalla palautuessaan Sakulandiasta maanantai-iltana.
Että juu, tekemisen ja ainakin ihanan seuran täytteinen pääsiäisloma tulossa! Isäntä hermoilee kaikkien kamojensa kanssa, tässä haettiin jo kissojen ja koirien kanssa sitä lätkää, mihin saa kirjottaa yhteystiedot ja sen jälkeen matkalaukkuun kiinni. Mun jäliltänihän se jossain todennäkösesti on, mutta ku ei löytyny niin ei voi auttaa. Hakekoon kaupasta uuden.
Ilmotetaan nyt sitten varalta, että mä saatan viettää siis päivän pari, ehkä jopa kolme täyttä hiljaiseloa tällä saralla. Että älkää rakkaat lukijat saako sydäriä, kun en taas riehu täällä joka päivä jostain mieltä painavasta asiasta. Voitte huokaista helpotuksesta, että on toiki akka välillä ihan hiljaa. Sitä nimittäin tapahtuu harvoin ihan oikeassakaan elämässä.
Mukavaa ja munarikasta pääsiäistä kaikille! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti