Liian kauan sitä vissiin kestikin, kun illalla tuli uni ja aamulla heräsi pirteenä hyvin nukutun yön jälkeen.
Mä en pysty nukkumaan, liikaa ajatuksia. Mua ahdistaa niin paljon, että mä en voi hengittää.
Sanoin illalla Isännälle, että mä olen sitä mieltä, että tää ei toimi. Sillä on töissä vittumaista ja se on väsyny, mutta mä olen myös väsyny. Mie en enää vaan jaksa. Minä en jaksa elää tämmöstä paskaa enää kahta viikkoa, kun sitten kuulemma töissä helpottaa. Vaan jos kotielämä ei helpota, mitä helvettiä tuo mies oikein kuvittelee.
Se meni kyllä kumman hiljaiseksi, kun sanoin, että jos minä muuttasin pois. Sen jälkeen se ihan ite vapaaehtoisesti kyseli, että mihin aikaan mentäis huomenna töihin, että mulle passais bussit ja muut parhaiten.
Mä aion siitä huolimatta olla se paska ihminen, joka ottaa tämän asian puheeksi viikonloppuna. kun mie en voi hengittää, kun minä en vaan enää jaksa. Kun mulla ei ole mitään sanottavaa, kun mie en vaan yksinkertaisesti jaksa.
En maksa vuokraa, en maksa autoa, enkä maksa mitään muutakaan, ennen kun mun kans on suostuttu keskustelemaan.
1 kommentti:
Okei, siitä se muutos lähtee käyntiin sillä jollain tapaa ne asiat on saatava kuntoon.
Lähetä kommentti