Paras päivä

Mie olin menossa töissä lasten kanssa ulos, kun puhelin piippasi tekstarin merkiksi. Survoin kenkiä jalkaani ja kaivelin samalla puhelinta taskussa ja näppäilin viestin näkyviin.

I'm alive! muahah Mitäs sinne? Terveiset tuli perille, kiitos! ^^

Mie tuijotin puhelimen näyttöä, että näänkö mie oikein. Luin sen viestini uudelleen ja uudelleen ja sain semmosen kevyen kenttähepulin. Nii seiso siinä lähellä, sain sille sanottua, että sain viestin, sitten tuli kyyneleet. Mä nauroin ja itkin yhtä aikaa ja karkasin hyvin äkkiä vessaan nyyskimään yksinäni sen tunnekuohun loppuun. Tuota viestiä on nimittäin odotettu. Sen lähettäjä oli Serna. Se tuntui niin hyvältä. Siitä on niin kauan, kun viimeksi on Serenalta osannu viestejä edes odottaa! Mie nään vähintään pari-kolme kertaa viikossa unta, että Serna tulee meseen, se soittaa, se tekstaa tai me nähdään jossain. Viime yönä Sernan isoveli oli valmistumassa papiksi. Että juu, ei tarvii kahta kertaa miettiä, että missä minun alitajuntani oikein seikkailee. 

Se oli kyllä semmonen piristysruiske päivään, että leijuin koko loppupäivän pää pilvissä. Vaikka väsytti ja tympäsi ja viikonloppu oli ihan nurkalla, niin semmonen ketutus oli kyllä ihan kokonaan tiessään. 

Tässä iltasella Marke sitte soitteli ja paasasi miulle puhelimessa sukulaisten veemäisyydestä, niin siinä samalla miun silmään sattu keittiönpöydällä lojuva sittarin mainos. Siellä oli Criminal Mindsin seittemäs kausi vaan viistoista euroo! No, minä tietenkin rynnin heti puhelun loputtua autoon ja ajelin Skanssiin. Tsekataan nyt sitten... Ja voi hitto soikoon mun kanssani. Minä tosiaan lähdin metsästämään sitä dvd-boksia. Ei ollu sittarissa, eikä ollu Anttilassa. 

Mutta Anttilasta löytyi jotain muuta. Nimittäin teenkeitin! Mie oon jo jonkun aikaa haaveillu tommosesta. Joo, olen vähän uusavuton, kun keitän teeni mieluummin tolla, kun hauduttelen kattilassa ja sen jälkeen kippailen siivilän läpi sitä tavaraa termoskannuun ja niitä teen puruja on joka paikassa. Pussitee taas ei oo läheskään yhtä hyvää... Anskattoo nyt, että mimmosta tavaraa tuolla sitte tulee. On kyllä vähän mummo-olo. Toiset ostaa moccamastereita tai jotain espressokoneita, meikä kantaa Anttilasta kotiin teenkeittimen. Vaan kun se kahvi on pahaa! Mä oon vissiin joku vaihdokas, kun mun lapsuudenkodissa kaikki muut kittaa sitä kahvia pannutolkussa, mutta mulle ei kyllä uppoa. 

Shoppailinpoppailin mä sielläki Citymarketissakin. Sattupa käpälään Cheekin levy, minä onnellisena tyttönä marssin kassalle ja siitä parkkihalliin ja autoon. Matkalla elättelin jo haaveita siitä, kuinka voin mielessäni hokea koko matkan voi kyllä kyllä kyllä, kun Cheek laulaa auton ämyreistä että anna mun olla syypää sun hymyyn. Se riemu kyllä loppu vähä turhan lyhyeen. Vittuperkele, siellä kuorien sisällä ei nimittäin ollu levyä! Ei muuta, kun takasin ylös ja sittarin neuvontaan. Ja arvatkaapa muuten, että oliko edes viimenen kappale sitä levyä. Tai siis kuoria. No vittu, oli tietenkin. 

Sain sitten rahat takasin, jupisin itekseni autolle marssiessa, että tästä lähin kyllä ostan vaan sinetöityjä levyjä tai muistan tosiaan tutkia ne tarkkaan ennen ostamista, että saanhan rahalleni varmasti vastinetta. Että kiitos vaan sinä rikollinen, joka veit sen levyn sieltä kuorien sisältä. Toivottavasti siihen levyyn tuli edes muutama naarmu sillon, kun roudasit sitä himaasi ilman niitä suojaavia kuoria perkele. 

Mutta joo. Nyt minä menen keittämään teetä uudella teenkeittimelläni ja tunnen oloni pian Hyacinth Bucketiksi. Mun uusi teenkeittimeni.

Väsyttää

Mä en tajua. Kun mä herään aamulla, mua väsyttää. Kun mä oon töissä, mua väsyttää. Kun mä tuun kotiin, taistelen nukahtamista vastaan iltaan asti. Viimestään kymmenen jälkeen kaadun kuolemanväsyneenä sänkyyn. Herätäkseni taas aamulla ja todetakseni, että voi hyvä jumala, kun mua väsyttää.

Onneksi tämän iltanen vanhempainilta lykkäänty, kävin Main ja Virtasen kanssa shoppailemassa ja sain itelleni uudet tennarit. Huomenna on tilipäivä, josko sitä sais sitten haettua hiuslakkaa ja Ikeassakin olis kiva pyörähtää, mutta se taitaa jäädä lauantaille. Jos vaan jaksan. Mun pää on ku sementtiä ja mun kurkku on aika hirveen kipee. Mun ja Main Helsingin reissu peruuntu, ja tän flunssanalun takia ei päästä Marken kanssa moikkaamaan Sernaakaan. Ihan perseestä. Lisäksi mä en löydä mun työavaimia mistään. Mä todella toivon, että oon unohtanu ne töihin, enkä hukannu niitä jonnekin välillä duuni-kauppakeskus-koti.

Nyt mä meen suihkuun ja pian mä meen nukkumaan. En vaan yksinkertasesti jaksa valvoa.

Haasteita!

Tunnustus Miumiulta! 

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.

 Wau, tää oli aikamoinen yllätys ja kunnia, kiitos tästä! ♥ Mieleisiä blogeja on tosi paljon, mutta haaste lähtee näille viidelle: Anttu, Marke , tyttö sinä olet rätti , asiasta ja sen vierestä  sekä Forsaken fashion dolls

Reklamaatioo!

Minä se sitten osaan. Lähin eilen intoa piukkana työkavereitten mukaan kattomaan Juha Tapioo, ja länttäsin toki uudet kengät jalkaani. 

Kyllä. Se repesi. Ja kyllä, paikkasin sen rakkolaastarilla, pakkohan se oli jollain konstilla saaha pysymään jalassa! Enkä tosiaan humalapäissäni röykätessä särkeny kenkääni, vaan ihan vesiselvänä (eiku anteeksi, olin juonut tuntia aikaisemmin yhen pienen lonkeron) tepastelin kohti Naantalin rantaa, kun astuin jotenkin hassusti ja kuulu KRUNTS. Se siitä kengästä sitten.

No, onneksi minä oon vähän hövelönlaiska heittämään tavaroita pois... Oli meinaan jääny kenkien kuitti talteen. Vein kengät takasin kauppaan, kyllä mun mielestä kenkien kun kenkien kuuluu kestää pitempään, kun yhen vuorokauden. Ja sillonkin hajota ihan normikävelyssä. Sain tilalle uudet, ja jos neki hajoaa niin käskivät Haloselta viedä ne takasin niin saan rahani pois. Toivon kyllä, että oli vaan toi yks kenkä joku maanantaikappale. Pitää ehkä silti ottaa Hesaan varalta toisetkin kengät mukaan...

Mutta niin tosiaan. Oli ihan huippu ilta. Täytyy sanoa, että Juha Tapio oli kyllä jotain ihan mahtavaa. Totesin kyllä illalla, että onneksi lähin mukaan, ois jääny paljon näkemättä muuten! Mie en muista, koska oisin nauranu noin hirveesti yhen illan aikana. Että miten voi ihminen olla tyytyväinen noin ihanista työkavereista, mitä miullaki on. Bailattiin tosiaan ihan pilkkuun asti, sen jälkeen taaperrettiin grillille ja taksilla kotiin. Minä olin sängyssä pitkälläni varttia yli viis, enkä ees järettömässä humalassa.

Aamulla oli kyllä vähä ankee olo. Päätä särki ja suussa maistu siideri, kun sitä tuli eilen kitattua. Siitä vaan tulee niin armottoman huono olo, vaikkei jois montaakaan! Sain mä onneks nukuttua aika pitkään, niin meni se pahin olo ohi. Tais muuten olla jotain hyötyä siitä, kun sain Isännälle kunnon itkupotkuraivarikilarit viime viikolla. Kiljuin sille päin naamaa kaiken, mikä miun mieltä paino.

Tänään tuo ukkorakas nimittäin ehdotti, että jos mentäis kaupungille syömään samalla, kun mä meen palauttaa noita kenkiäni. Seikkailtiin vähän siellä ja täällä ja sit käytiin Rossossa syömässä. Oli hyvää! Ja ennenkaikkea, oli kivaa. Oli ihan semmonen hölmön rakastunu olo, kun valuttiin käsi kädessä pitkin kävelykatua ja käytiin kattelemassa poliisimaijoja ja moottoripyöriä, kun niitä oli jostain syystä näytillä Stokkan edessä.

Pyykit pitäs ripustella kuivumaan ja pistää uus satsi pyörimään. Huomenna tarviis vähän putsailla nurkkia siihen malliin, että miun omat äiti ja isi tulee maanantaina meille! ♥ Aattelin pyytää, josko äiti lähtis miun kanssa ostaa mulle kenkiä. Tossa Prismalla jo sovittelin parit Reebokit ja Pumat, mut haluisin mukaan jonkun vähä vihmerämmän siinä touhussa. Toki se saa maksaakin ne, jos vaan haluaa. Hohoo.

Vaikkei oo rapulaa, niin väsyttää kyllä ihan kevyesti. Mun pitäs jaksaa vähä opetella laittaa tätä tukkaani, etten näytä tarhapöllöltä maanantaina töissä. Kampaajalta kotiutuessani näytin ihan röllipeikolta ja mulla on aika ihmeellinen otsatukka, enkä vielä tiijä, että tykkäänkö mie siitä vaiko en. Ja miksi tämä bloggeri ei suostu muotoilee tätä tekstiä sillai, kun mie sen haluisin olevan?!

Hyvä ostos, parempi mieli

Niin, farkuista tosiaan meni eilen sormet läpi. Tänään tolskasin hame päällä töihin, mutta iltapäivällä painoin Haloselle tarmoa täynnä, pakkohan ne on uudet housut ostaa, ellen halua kävellä kalsareissa koko vuotta. Ja muuten löyty hyvät! Siis ihan huiput, melkein miun unelmien farkut. Eihän siinä muuta, mutta kun merkki sattu olemaan Levis, niin hintaakin oli ihan kiitettävästi. Mutta kun ne oli niin hienot! Ja onpahan nyt perkele housut.

Ja sit mä saatoin ostaa kengät...

Ja sit mä saatan olla menossa kuitten vaihteessa Main kanssa rällää Helsinkiin. Niin sit pitää olla kengät. Niitähän mulle ei jo ennestään olekaan ollenkaan... Mut ei ollukaan kiilakorkoja!

Että niin. Tili huutaa hoosiannaa, mut mieli laulaa dirlandaata. Onneks tulee viikon päästä puolikas tili, niin säilyy edes jonkinlainen kauhuntasapaino. Sit pitäs vielä ostaa jotkut kunnolliset tennarit, ettei menis jalkapohjat niin tautisen kipeiksi, kun töissä joutuu seisoskelemaan pihalla aika paljon. Noissa markan maksaneissa conversekopioissa on menny pohjat jo niin huonoksi, että kohta tulee varmaan jalat läpi. Eikä mun adidaksetkaan ikuiset oo, alkaa nekin jo muistuttaa siitä, että aika ois mennä hakee uudet. Haluun jotkut kivat niket tai adidakset tai jotkut... Kivat.

Sitte mulla on huomispäivä aikaa harjotella, miten mä selitän kampaajalle, että mitä haluan tukalleni tehtävän. Menin tosiaan varaa ihan eripaikasta ajan, ku missä oon ennen käyny. Kävi vaan se 40e leikkauksesta vähä liikaa kukkarolle, mä nyt toivon, että tossa Prisman kyljessä olevassa kampaamossa ei oo hinnat noussu ihan samoihin kantimiin! Meinaan sit kyllä tulee itku. Varsinkin, jos eka on tukka menny ihan perseeksi ja siitä pitää vielä maksaa ittensä kipeeksi. Onnee mulle.