Ei yksinäinen unta saa

Siis mie oon niin pulassa, kun jouvun nukkumaan yksin. Isäntä on kaverinsa kanssa mökillä, ja mie vietin sit viime yön yksinäni. Marken kans käytiin eilen Hesassa kattomassa Sernaa, tultiin sieltä joskus yhdentoista kieppeillä tähän. Marke lähti sit vähä ennen puoltayötä ajaa kotiinsa ja mie jäin tuijottaa Criminal Mindsia. Ei varmaan ollenkaan hyvä idea... 

No, sit kun Marke laitto tekstarin, että on päässy turvallisesti kotiin mie kellasin sänkyyn lukemaan. Joskus kahen aikaan sammutin valot ja sammuin ku saunatonttu, ihme kyllä. Mut voi hyvä Jumala, sitten se alko. Mie heräsin viime yönä kaikenkaikkiaan ainakin kolmesti. Joka kerta sillai, että mie tuijotin silmät selällään tätä huonetta ihan paniikissa ja mietin, että missä hitossa mie oikein olen. Sen jälkeen, ku tajusin, että kotona ja omassa sängyssähän täs ollaan niin nukahin uudestaan. Viimesellä kerralla olin napsauttanu yövalon päälle jo ennen, ku ees kunnolla heräsin ja havahuin siihen kun tiirasin kelloa. Se näytti puolta neljää. Mä jotenkin kuvittelin, etten oo nukkunu vielä yhtään, joten nappasin kirjan käteen ja aloin lukemaan.

Ehin lukee kolme riviä, kun tajusin, että miehän oon puoliksi ihan unessa, nakkasin kirjan lattialle ja aloin nukkua. Sit en enää heränny, kun puol kymmenen aikaan herätyskellon soittoon. Mutta siis voi jeesus, miten voikin olla yks nukkuminen hankalaa! Miun oli jollain välillä ihan törkeen hikikin, mutta jostain syystä en tajunnu avata parvekkeen ovea. Olin vissiin nähny jotain painajaista, enkä uskaltanu aukasta tota ovea, ettei tänne hiivi mitään mörköjä sisälle häirihtemään miun yöunia enää yhtään lisää!

Onneks mä sain kuitenkin nukuttua puol 12 asti ihan hyvin tänään, ettei mee ilta ihan harakoille. Hyppäsin sillon reippaana ylös, vedin aamupalan naamaan ja lähdin kaupoille. Oon tänään menos Main luo grillaamaan, se tulee hakee mua joskus kolmen jälkeen. Mä oon vaan niin onneton noissa "omat grillattavat mukaan" -jutuissa, ku en viiti mitään pihvipakua ostaa yksin mukaan, eikä makkarakaan niin herkkua ole, että sitä pakettitolkussa vetäis. Onneks kananugetit on keksitty, ne on grillissätehtynä oikein hyviä!

Isäntäki ehkä kotiutuu tänään, saas nähä. Ei siitä oikein selkoa ottanu, että koska se on kotiin tulossa. Sataan kertaan mä olen sille sanonu, että mä en lähde tänään ajelee perässä sinne mökille, koska mul on muuta menoa. Eilen soittaessaan se muisteli, että mä olisin eilen ollu menossa sinne grillaamaan. Että joo, ihan sama mitä sanot, ei se muista kuitenkaan. Tai sit ei vaan yksinkertasesti kuuntele.

Uah. Pitäs vielä kokata vähän jotain, etten ihan nälissäni lähe rillailee. Sit pitäs mennä suihkuun ja taikoo itestään ihminen. Mitä mie paan piälleni?!

Miten kukaan voi?!

Vantaalla pieni lapsi ja aikuinen ovat loukkaantuneet erittäin vakavasti jäätyään junan alle. Päivystävän palomestarin Ari Koivun mukaan Myyrmäen juna-asemalta lähteneen junan kuljettaja oli havainnut ihmisen asettautuvan kiskoille lapsi sylissään.

Aikuinen oli ilmeisesti ollut pikkupojan kanssa radan vieressä sähköpylvään takana kyykyssä ja kontannut sieltä alle, kun juna lähestyi. Sähköpylväs sijaitsee rataa reunustavan verkkoaidan sisäpuolella.

Iltalehti, 26.6.2012 

Iskä vei mut eilen junalle Kuopioon ja junan ollessa jo valmiiksi myöhässä puoli tuntia, sille juolahti toi uutinen mieleen. Siis miten kukaan pystyy tekemään mitään noin kamalaa?! Se aikuinen oli vielä tuon pikkuisen pojan oma ukki. Enhän mä toki tiedä, minkälaiset perhesuhteet siinä on takana, mutta viedä alle kaksivuotias lapsi junan alle? Lähteä liikkelle sillä ajatuksella, sen jälkeen piiloutua odottamaan ja junan tullessa kontata lapsi sylissä alle. Ihan hirveää. 

Tuo uutinen on pyöriny nyt mun mielessä koko viimesen vuorokauden. Mä en muista, koska viimeksi olis joku uutinen näin lujaa koskettanu. Toki noi perhesurmat pistää miettimään, mutta tämä otti jotenkin henkisesti ihan hirveän koville. Mä näin iskän ilmeestä, että sekään ei pystynyt käsittämään, miten joku kykenee tuommoseen. Mun silmissä näky koko junamatkan kuva iskästä ja Neelasta. Miten mein iskä leikkii sen kanssa, syöttää ja nukuttaa. Neela harvoin nukahtaa kenenkään syliin, mutta ukin syli on semmonen maaginen paikka, että siihen voi nukahtaa vaikka olis minkälainen meteli ympärillä. 

Neela on ukin tyttö. Ihan samalla tavalla, kun mä olen aina ollu isin tyttö. Se on niin uskomattoman liikuttava näky, kun se pikkumurunen lähtee suu leveässä hymyssä konttaamaan ukkiaan kohti, kun vaan saa mein iskän näköpiiriinsä. Mä voin sieluni silmin jo nähdä, mitenkä parin vuoden päästä se tyttö kulkee ukin kanssa ongella tai kävelee käsi kädessä maantienlaitaa kotoa mummolaan tai mummolasta kotiin. 

Mä en koskaan ole ollut mitenkään uskovainen ihminen, eikä meillä kotonaakaan näistä henkijutuista olla puhuttu, vaikka iltarukoukset onkin opeteltu ja luettu aina lapsena yhessä äitin tai iskän kanssa. Eilen illalla nukkumaan ruvetessa mä laitoin kyllä mielessäni kädet ristiin kyynärpäitä myöten ja ajattelin, että jos tuolla jossain joku suurempi voima on, niin se voima voisi antaa sen junan alle viedyn pikkuihmisen selvitä hengissä. Mitä niin pahaa alle kaksivuotias lapsi on voinu tehdä, että sille pitää tehdä noin? Miksi siltä lapselta piti riistää mahdollisuus elää ihan normaalia elämää ja kasvaa rauhassa isoksi? Voisin melkein veikata, että tuommosen rysäyksen jälkeen on mahdollista, että vaikka selviää hengissä niin ei välttämättä koskaan kävele. Ei koskaan enää elä täysin samanlaista ja tavallista elämää, mitä moni ikätoveri elää. Jos tuo uutinen kosketti jo muakin niin hirveästi, niin miltä tuntuu lapsen vanhemmista tai muista läheisistä?

Mikä tätä maailmaa ja näitä ihmisiä oikeasti vaivaa. Mä niin tahtoisin suojella kaikkia lapsia tommosilta hirveiltä teoilta, jos mä vaan voisin. Mun kova uskoni suojelusenkeleihin on taas koetuksella, kun tämmösiä juttuja kuulee ja lukee.

 

Kai mäki joskus saan nokkiintua?

Mä tunsin tänään oloni ihan viiden tähden pikkukakaraksi. Mustasukkaiseksi ja loukatuksi sellaiseksi. 

Me kateltiin eilen illalla äitin ja iskän kans mun Berliinistä ottamia kuvia, ne oli tosi kiinnostuneita ja kyseli kauheesti kaikista nähtävyyksistä ja niin edelleen. Niitä kuvia tosiaan on pikkasen päälle 600, niin ei sit eilen ehditty ihan kaikkia kattelemaan, kun toi dvd-soitin ei mitään järettömän nopeeta vauhtia niitä pyörittäny. Oli meinaan telkusta miljoona kertaa kivampaa kattoa niitä, kun tuijottaa jostain koneen näytöltä. 

No, eilen sit todettiin, että katotaan tänään loput, niin päästään joskus nukkumaanki. Äiti sit tossa alkuillasta pyysi, että voisinko laittaa ne kuvat taas pyörii, hän haluis kattoo loppuun. Mikäs siinä, iskäkin ilmesty samantien olkkarin nojatuoliin istumaan. Sil ja Nekku pyöri tässä kanssa, velipojat oli rassaamassa jotain autoa tossa naapurin hallissa.

Me kerettiin kattoa ehkä kymmenen kuvaa, kun pojat pyyhkäsi kotiin. LilBro marssi suoraan olkkariin, lyssähti nojatuoliin istumaan ja ilmotti suureen ääneen, että hänellä on hirvee nälkä. BigBro ilmotti iskälle, että se verkosta saatu siika on muuten edelleen savustamatta, niin iskähän loikki samantien savustuspuuhiin. Äiti koitti sanoa, että meillä olis tää kuvien kattelu kesken, että kyl sieltä jääkaapista saa sapuskaa kaivaa... Siitäkös taivastelu synty. No en mä mitään tarvii, on mulla kotonaki ruokaa.

Jotenkin kummasti se tilanne päätty niin, että äiti häipy kahvin keittoon, LilBro taivasteli siinä samaisessa nojatuolissaan jääkarhujen kokoa BigBrolle. Sil istuskeli Nekun kans tossa ja koitti saada Nekkuaki kiinnostumaan eläintarhasta otetuista kuvista. Siinä hetki vielä kateltiin niitä kuvia, ennen kun mä iskin sen pauselle ja totesin, että mä nyt pysäytän nää kuvat, jos se äiti haluu katella nää loppuun. LilBro naurahti epämääräsesti ja totesi, että noinkohan toi tänäiltana enää ehtii kattelemaan. Siis mul oli niin lähellä, että mää en ladannu takasin, että ei varmaan ehdikään, kun sua tarvii täs passata.

Mä kyllä loukkaannuin ihan oikeasti. Siis vois LilBrokin joskus vähän ajatella! Se ite loukkaantuu joka helvetin jutusta, mitä sille sanoo. Että mun lomakuvani tai reissuni on niin mitättömiä, että meidän vanhempia ei taatusti kiinnosta, varsinkin jos vaihtoehtona on hänen seuransa ja passaamisensa. Mä ymmärtäsin, jos mä olisin pakottanu äitin tuijottaa mun kans niitä lomakuvia, vaan kun se itte pyysi, että hän haluis taas katella. Niin jotenkin tuli semmonen fiilis kun pojat kotiutu, että nyt hetitännekaikkimeille. Teki mieli LilBrolle ärähtää siitäkin, että sä kyllä pääset tänne vaikka joka vitun ilta vatuloimaan noita omia juttujas, että anna äitin nyt olla kiinnostunu jostain mun asiasta enemmän, kun susta tai sun muikkelistas.

En mä todellakaan tarkota sitä, että kun mä tuun käymään kotona, niin koko maailman pitäis pysähtyä. Mä ajan takaa sitä, että sisarukset vois kunnioittaa sitä, jos jompikumpi vanhempi just sillä tietyllä hetkellä sattuu tekemään vaikka mun kans jotain, siinä kohtaa voi itte keittää ne kahvinsa ja kaivaa sapuskansa jääkaapista.

Mä taisin olla vähän turhan terävä siinäkin, kun BigBro kysy, että saako ottaa vähän mun metrilakuistani. Käytiin Silin kanssa torilla tänään ja ostettiin metrilakuja, Sil vaan ehti mussuttaa omansa. Ärähin aika tiukkaan että juu saat ottaa, mut kaikkia et sit syö, että mul itsellekin jää. LilBro nöyrty siinä kohtaa kummasti, kysy hyvin kauniista, että saisko hänkin maistaa. Tässäkään kohtaa ei ole kyse siitä, että mä en pystyis jakaa karkkejani. Vaan lähinnä siitä, että usein käy niin, että omat karkit menee parempiin suihin alta aikayksikön, jos sattuu paljastumaan, että jollain sattuu karkkijemma olemaan. 

Mä luulen, että äiti huomasi, että mä ihan oikeasti loukkaannuin vähän. Oli kyllä ihan hirveen vaikeeta leikkiä, että kaikki on ok, kun naamaa veti norsunvitulle koko ajan. Musta ihan oikeasti tuntuu sille, että multa pääsee parku, jos mä vielä kauankin joudun kuuntelee LilBron kailotusta ja tapella siitä, että saa suunvuoron tai sanottua edes lyhyen asiansa loppuun, ennen kun se huutaa päälle. Äiti meinaan pyysi samantien, kun toi loppuheimo lähti koteihinsa, että voisitko laittaa ne kuvat uusiksi näkymään. Seki vähä tuhahteli, kun sanoin tosta LilBron möläytyksestä. 

Älkää nyt käsittäkö mua väärin, mä rakastan omaa perhettäni ja veljiäni ihan hillittömästi. Mulla on aina ihan järjettömän kova ikävä takasin, kun mä lähden täältä pois. Ehkä juuri siitä syystä toi tuntu niin pahalta, koska kyllä mä olen kiinnostunu, jos jompikumpi veli on tehny jotain kivaa ja tahtoo näyttää vaikka kuvia siitä. Mä en ole sellainen ihminen, joka olis koko ajan vaatimassa itselleen huomiota, mutta kyllä mäkin joskus tykkäisin sitä saada. Mä myös osaan antaa muille sitä tilaa, että en ala kaakattaa omia juttujani, jos toisilla on jotain muuta kesken. En jaksa edes muistaa, koska ois viimeksi tuntunu yhtä pahalta, kun tänään tossa tilanteessa tuntu. 

Oon varmaan herkkänahkanen, mutta kai mäkin joskus saan loukkaantua. Oli kyllä tosi kivaa, kun äitin ja iskän kans kateltiin noi kuvat loppuun. Eikä äiti sitä sen takia tehny, että mun ois tullu parempi mieli vaan siksi, että sitä ihan oikeasti kiinnosti.

Ulkona on kesäyö

Semmonen juhannus. Yhdeksän vuotta sitten notkuin näillä nurkilla viimeksi jussin vietossa, nyt tuli sitten koettua taas. Täällä on ollu varmaan viimeset 20 vuotta perinteenä, että tuohon muutaman sadan metrin päässä olevalle rannalle kokoontuu kyläläisiä istumaan nuotion ääreen, paistamaan makkaraa, porisemaan tyhjänpäiväisiä juttuja ja ennenkaikkea juomaan viinaa. Kokkokin on yleensä poltettu, yhdeksän vuotta sitten iskän veli päätti polttaa koko rannan, omia maitaan kun olivat. 

Jotenkin kummasti sieltä on tätä meidän sukua löytyny joka kerta aika isokin määrä. Osa on tullu useankin sadan kilometrin takaa viettämään sukujuhannusta tänne, ovat sitten yöpyneet kuka missäkin, milloin teltassa mummon ja ukin pihalla (joka nykyisin on Silin ja BigBron piha) tai sitten tuolla iskän veljen nurkissa. Tuossa rannassa on varmaan juotettu lähestulkoon jokainen joskus siihen kuntoon, että on saatu vähintään taluttaa kotiin. Yleensä on ollut tapana, että mennessä sinne pukataan kottikärryllä viinat, makkarat ja muut vermeet, takaisin päin sitten se eniten juonut pääsee kottikärrikyydillä. Tästäkin perheestä on varmaan kaikki muut vähintäänkin talutettu kotiin, mä olen ainut, joka on marssinut joka kerta omin jaloin. Sekä ilman suurempia humalia. 

No, eilen sitten taas perinteitä kunnioittaen hipsittiin tonne samaiseen rantaan. Puron yli menevä silta oli huuhtoutunu kevättulvien mukana teille tietymättömille, eli varmaan 50 vuotta vanhaan huussiin olisi joutunut kiertämään maantien kautta, joten sitähän sai juosta ihan vanhalla kunnon sissikusella koko illan. Katosi juomahalut kummasti tämän asian valjetessa. Minä, BigBro, Sil pakattiin mukaan makkarat, notskitarpeet, pastasalaatti, juomat sekä Neela ja painuttiin rantaan. LilBrokin pyörähti paikalla ja äiti ja iskä hiippaili paikalle vähän myöhemmin. Meillä oli ihan mukava ilta. Muita sinne ei pahemmin ilmestyny, vissiin tää myöhäseksi venähtäny rehunteon alotus karsi porukkaa.

Noh, äiti häipy sitten kotiin potemaan sappivaivojaan, Sil lähti Neelan kans kotiin kun mein seurana olleet 200 000 000 hyttystä meinas syödä sen pikkuneitin elävältä. BigBron kans koitettiin saada joku vanha risukasa syttymään juhannuskokoksi, mutta vähän kehnosti kävi. Polteltiin sitten sen ja iskän kans notskia, mä lipitin greippilikööriä (minkä huomasin vasta juodessa ainoastaan 15 volttiseksi) ja puhuttiin paskaa. Naurettiin ihan katketaksemme, kun kelattiin, mitenkä ois aika moneen kertaan päästy jonkun iltapäivälehden otsikoihin, jos nykypäivänä ukki harrastais lastenlastensa kanssa samaa, mitä meidän ukki harrasti meidän kanssa. Se mm. opetti, mitenkä räkättirastaan pesät pudotellaan puusta ja jos siellä pesässä sattuu olemaan poikasia, niin nehän saatiin ukin ohjeilla näppärästi hengiltä. Saman koki moni harakan ja variksenkin pesä. Kaiken paras juttu oli toki se, että ukkihan kanto virvelöintireissuilla usein pistoolia mukanaan. Olihan sillä meinaan eri näppärä tapa ottaa kala hengiltä, kun lapsautti ampua pistoolilla sen jo veteen, kun oli uistimessa vonkale kiinni. Että näin meillä päin. 

Huomenna pitäs pyyhältää kahvittelemaan enon luokse. Sinne tulee koko äitin sisaruskatras, pitää varmaan polttaa joku miljoona röökiä, että kestän mummon sähläämistä ja sekoilua, ja parin serkkupojan viisastelua. Eiköhän ne muut siinä mene, mitä nyt eno tykkää vaimonsa kanssa olla välillä niin maan saatanan juntti, että taivastellaan silmät suurina ja porukalla jotain tuikitavallista asiaa. Tai siis sellaiselle tuikitavallista, jonka elämässä on muutakin, kun vaan minä ja minun talo ja minun nurmikko ja jada jada. 

Kai mä sen kestän, tälleen kerran vuodessa. Nyt mä voisin käydä ruokkimassa kissimissit ja vähän hypistellä sylissäni sitä pientä poikakissaa, jolla aukesi silmät eilen.

Kysymyksiä vastauksiin

tänään
Mistä heräsit aamulla? - Lapsuuden kodista omasta vanhasta huoneestani, joka taitaa olla joku vierashuoneen tapanen tätä nykyä.
Millainen olo on ollut? -Hyvä olo, vaikka aamulla väsytti ihan armottomasti!
Millainen sää on ollut? -Ihan jäätävä. Aamulla oli kymmenen astetta lämmintä ja vettä on tullu pitkin päivää. Iltaa kohti onneks on kirkastunu ja tais päivällä vähä lämpimämpiki olla. Nyt on yheksän astetta, hyi. Mut en silti laittanu sukkia tai farkkuja!
Oletko käyttänyt rahaa johonkin? - joo, kävin alkosta juhannusjuomaa ja sit ärrältä kaks askia röökiä. Sit mä hoidin Silin ja BigBron kans kaikki juhannuksen ruokaostokset. Isi makso.
Oletko ollut tänään autossa? - Kahdessakin. Aamulla ajelin lihamylly kyydissäni äiteen golfilla naapuriin, sit käytiin BigBron ja Silin hondalla kaupas.
Mikä biisi soi? -Tääl soi vaan toi kälynen paikallisradio! Pitkin iltaa siellä on soinu jotkut rätisevät juhannushumpat. Mut mul on soinu päässä kyllä koko illan Die Toten Hosenin yks biisi.
Onko ikävä jotakuta? - Ei mitenkään jäätävä ole ollu. Vaikka vähä haika tuli, kun Isäntä tänään soitteli.
Missä haluaisit olla? -Tässä on juuri nyt hyvä! Mä olen landella ja huomenna on juhannus. Kelepaa kyllä.

ihmiset
Kenelle kerroit viimeksi salaisuuden? - En tod voi muistaa. Oisinko Markelle. Mulla on loppuunsa aika vähä salaisuuksia, mutta Markea veikkaan silti.
Kenen kanssa syntyy aina hyvää juttua? -Marken, Sernan, Main, BigBron, Silin... Ja olen mä kyl huomannu, että tänään oon nauranu äitin ja iskän kans ihan maha kippurassa.
Kenellä on samanlainen musiikkimaku, kuin sinulla? - No kai jollain. En mä osaa sanoa ketään nimeltä.
Kenen kanssa haluaisit olla juuri nyt? -Bill fucking Kaulitzin!

paikka
» jossa vietät eniten aikaa? - Kotonahan minä. Siellä omassa kodissa siis, en täällä lapsuuden kodissa.
» jossa olet nyt? - Lapsuuden  kodissa, edelleenkin. Istun täs alakerrassa koneella ja kuuntelen kun iskä kattoo jalkapalloa.
» jonne menet seuraavaksi? -Tohon pihamaalle aattelin hipsiä iltasauhuille hyttysen syötiksi. Sit meen suihkuun hyttysten syötiksi ja pusuttelen kissan ja kissavauvan matkalla.
» josta viimeksi tulit? - Kaupasta päivällä. Ellei sitä lasketa, kun tulin röökiltä tosta samaiselta pihamaalta, mihin pian meen.
» jota et unohda koskaan? -Koti. Hampuri. Berliini... Kaikki ne, mistä on parhaat muistot parhaiden ihmisten kanssa.
» jonne aiot huomenna mennä? -Tohon rantaan illalla, kattoo juhannuskokkoa, paistaa makkaraa, juomaan vähän alkomahoolia ja sen semmosta. Kuulemma pitäis sammua nurtsille tai vetästä semmoset rynnäkkökännit, että joku saa tuuppia mut kottikärryissä kotiin.

henkilö
» joka piti viimeksi sinua kädestä kiinni?- Neela murunen!
» joka saa sinut aina hymyilemään/nauramaan? -Moniki ihminen! Marke, Mai, Serna, Isäntä, oma perhe...
» joka viimeksi halasi sinua? - Mummo, kun sattu kaupassa vastaan tänään.
» joka viimeksi sai sinut iloiseksi? - äiti varmaan, kun se paisto pullaa tänään.
» jonka kanssa on parhaimmat muistosi? -Monien ihmisten. Varmaan voisin luetella noi samat nimet, mitkä luettelin tossa, että ketkä mut saa hymyilee tai nauraa.
» joka lähetti viimeksi tekstarin sinulle? -Markepa Marke!
» joka merkitsee sinulle eniten? -En mä voi nimetä vaan yhtä. Niitä on niin monta.