Semmonen juhannus. Yhdeksän vuotta sitten notkuin näillä nurkilla viimeksi jussin vietossa, nyt tuli sitten koettua taas. Täällä on ollu varmaan viimeset 20 vuotta perinteenä, että tuohon muutaman sadan metrin päässä olevalle rannalle kokoontuu kyläläisiä istumaan nuotion ääreen, paistamaan makkaraa, porisemaan tyhjänpäiväisiä juttuja ja ennenkaikkea juomaan viinaa. Kokkokin on yleensä poltettu, yhdeksän vuotta sitten iskän veli päätti polttaa koko rannan, omia maitaan kun olivat.
Jotenkin kummasti sieltä on tätä meidän sukua löytyny joka kerta aika isokin määrä. Osa on tullu useankin sadan kilometrin takaa viettämään sukujuhannusta tänne, ovat sitten yöpyneet kuka missäkin, milloin teltassa mummon ja ukin pihalla (joka nykyisin on Silin ja BigBron piha) tai sitten tuolla iskän veljen nurkissa. Tuossa rannassa on varmaan juotettu lähestulkoon jokainen joskus siihen kuntoon, että on saatu vähintään taluttaa kotiin. Yleensä on ollut tapana, että mennessä sinne pukataan kottikärryllä viinat, makkarat ja muut vermeet, takaisin päin sitten se eniten juonut pääsee kottikärrikyydillä. Tästäkin perheestä on varmaan kaikki muut vähintäänkin talutettu kotiin, mä olen ainut, joka on marssinut joka kerta omin jaloin. Sekä ilman suurempia humalia.
No, eilen sitten taas perinteitä kunnioittaen hipsittiin tonne samaiseen rantaan. Puron yli menevä silta oli huuhtoutunu kevättulvien mukana teille tietymättömille, eli varmaan 50 vuotta vanhaan huussiin olisi joutunut kiertämään maantien kautta, joten sitähän sai juosta ihan vanhalla kunnon sissikusella koko illan. Katosi juomahalut kummasti tämän asian valjetessa. Minä, BigBro, Sil pakattiin mukaan makkarat, notskitarpeet, pastasalaatti, juomat sekä Neela ja painuttiin rantaan. LilBrokin pyörähti paikalla ja äiti ja iskä hiippaili paikalle vähän myöhemmin. Meillä oli ihan mukava ilta. Muita sinne ei pahemmin ilmestyny, vissiin tää myöhäseksi venähtäny rehunteon alotus karsi porukkaa.
Noh, äiti häipy sitten kotiin potemaan sappivaivojaan, Sil lähti Neelan kans kotiin kun mein seurana olleet 200 000 000 hyttystä meinas syödä sen pikkuneitin elävältä. BigBron kans koitettiin saada joku vanha risukasa syttymään juhannuskokoksi, mutta vähän kehnosti kävi. Polteltiin sitten sen ja iskän kans notskia, mä lipitin greippilikööriä (minkä huomasin vasta juodessa ainoastaan 15 volttiseksi) ja puhuttiin paskaa. Naurettiin ihan katketaksemme, kun kelattiin, mitenkä ois aika moneen kertaan päästy jonkun iltapäivälehden otsikoihin, jos nykypäivänä ukki harrastais lastenlastensa kanssa samaa, mitä meidän ukki harrasti meidän kanssa. Se mm. opetti, mitenkä räkättirastaan pesät pudotellaan puusta ja jos siellä pesässä sattuu olemaan poikasia, niin nehän saatiin ukin ohjeilla näppärästi hengiltä. Saman koki moni harakan ja variksenkin pesä. Kaiken paras juttu oli toki se, että ukkihan kanto virvelöintireissuilla usein pistoolia mukanaan. Olihan sillä meinaan eri näppärä tapa ottaa kala hengiltä, kun lapsautti ampua pistoolilla sen jo veteen, kun oli uistimessa vonkale kiinni. Että näin meillä päin.
Huomenna pitäs pyyhältää kahvittelemaan enon luokse. Sinne tulee koko äitin sisaruskatras, pitää varmaan polttaa joku miljoona röökiä, että kestän mummon sähläämistä ja sekoilua, ja parin serkkupojan viisastelua. Eiköhän ne muut siinä mene, mitä nyt eno tykkää vaimonsa kanssa olla välillä niin maan saatanan juntti, että taivastellaan silmät suurina ja porukalla jotain tuikitavallista asiaa. Tai siis sellaiselle tuikitavallista, jonka elämässä on muutakin, kun vaan minä ja minun talo ja minun nurmikko ja jada jada.
Kai mä sen kestän, tälleen kerran vuodessa. Nyt mä voisin käydä ruokkimassa kissimissit ja vähän hypistellä sylissäni sitä pientä poikakissaa, jolla aukesi silmät eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti