Jos vaan ois rahaa

Mua ahdistaa noi finanssiasiat ihan hillittömästi. Toissayönä nukuin ihan sikahuonosti, uni ei meinannu ottaa tullakseen ja sitten mieleen juolahti se mukava asia, että tässä menee aika monta kuukautta, ennen kun mä saan taas kokonaista palkkaa. 

 

Nyt, kun mä sain viran tohon hommaani, niin tää eka vuosi menee mulla silleensä, että kaikki mun lomat on palkattomia, jahka semmosia haluan pitää. Määräaikasena duunarina lomiltakin maksettiin palkka ja kesät oltiin sit omillamme. Nyt sitte joko pitäs lomilla olla töissä tai pitää ne palkattomina. Ylityötunteja saa myös käyttää, mutta niitä tunteja ei saa kerätä sitä varten, että sais esim. jouluna pitää yhden päivän vähemmän sitä kuuluisaa palkatonta.

 

Noh. Pari viikkoa sitten oli syysloma. Siitä tuli kaks päivää. Pari viikkoa eteenpäin, mä lähden LilBron vauvan ristiäisiin, siitäkin tulee taas kaks päivää. Eli ens palkasta lähtee neljän päivän palkka, ja se kyllä jo tuntuu. Joulukuun palkasta lähtee vissiin joululoman palkka ainakin niiltä päiviltä, mitkä joululomasta menee joulukuun puolelta. Loput sitten tammikuusta. Helmikuussa on edessä hiihtoloma. 

 

Että hitto en mä tiedä. Sekin, että jos painaa lomansa duunia, niin siitäkään sitten tiedä, että mitä se on. Musta on ihan naurettavaa, että meille ohjaajille sitte aletaan keksimällä keksiä tekemistä lomiksi, kun kouluista on lapsetkin lomilla. Mikäs siinä, jos hyvissä ajoin osotettais vaikka joku päiväkoti, tai sitten omassa työpisteessä joku pitemmän paneutumisen vaativa projekti, että hoida tämä pois. Mutta musta on aika ahterista, että esim sen viikon ajan pyöritään, kuin puolukka pyllyssä paikasta toiseen ja mietitään, että mistähän minä seuraavaksi itseni löydän. Ei mun juttu sitten pätkääkään, saisin vatsahaavan mokomasta. 

 

Että en mä tiedä. Kun ei näissä hommissa sitä tiliä muutenkaan kovin suuria ropise. Okei, ens keväänä mulle kertyy kokonaista 15 lomapäivää, joista kesäkuussa pidetään viisi pois. Sen jälkeen ne loput kymmenen jää sitten ensi vuoden syksylle, ja kevääseen 2014 mennessä mulla pitäs olla jemmassa 28 lomapäivää. Sen jälkeen ei pitäiskään olla mitään hätää, voin kouluvuoden aikaan pitää kaikki lomat palkallisina ja kesällä sitten elellään liiton rahoilla. Tiukkaa se eläminen on kyllä niilläki, mut tähän asti oon ihan pärjänny.

 

Voi tauti, kun sitä tietäis ja osais ja vaikka mitä. Mä oon joskus miettiny, että minkähänlaista tää elämä olis, jos tekis vaikka samankokoista tiliä, kun mitä toi Isäntä tekee. Meillä kun ei todellakaan ole millään tapaa yhteiset rahat. Jos ei joka hiton ostoksen kohdalla tarviis miettiä, että onko tässä kuussa vielä jotain, vai voinko mie ostaa tämän. Tai, että joo, tässä kuussa ostan talvikengät, muuta mukavaa ei sitten tehdäkään.

 

Tätä asiaa olisi toki kannattanut varmaan miettiä jo sillon, kun oon lähteny lähihoitajaksi lukemaan. Näissä hommissa ei kukaan tahkoa kultakaivoksia. Jossain päiväkodissa voisin mahdollisesti tienata vähä enemmän, kun tuolla ala-asteella, mutta tällä hetkellä mä koen edukseni sen, että jossain kohtaa mulla tosiaan on palkallisia lomia pitkin vuotta. Vaan silti. Voi vittu, kun voittais lotossa niin paljon, että eipä tarviis näitäkään asioita pohtia. 

 

Mä olen joskus sanonut, että vaikka mulla ois kuinka paljon rahaa hyvänsä, mun olisi silti pakko käydä töissä, tai mun pää leviäisi. Vaan jos ihan tosissaan tilille rapsahtais 12 milliä, niin arvatkaapa kaks kertaa, menisinkö enää seuraavana maanantaina töihin? No okei, maanantaina voisin vielä mennä, mutta tuskin kovin kauaa siellä vanhenisin. Ei, en mä todellakaan tarkota sitä, että mä olisin millään tapaa leipiintyny työhöni, tai etten ollenkaan tykkäisi olla siellä. Mutta jos mulla olis vaihtoehtona se, että saan olla kotona ja tehdä kaikkee muuta kivaa päivän aikana, kun duunia, niin totta hitossa mä sen kotiinjäämisen välitsen! 

 

Varsinkin, kun mulla olis rahaa niin paljon, että voisin tosiaan harrastaakin päivät pitkät melkein mitä vaan mieleen juolahtais. Eipä tarviis pohtia, että onko rahaa mennä hammaslääkäriin, vai kärvistelenkö ens kuuhun. Tai että kuljenko rikkinäisillä farkuilla, vai saanko jostain pihistettyä rahat niihin uusiin. 

 

Taidan laittaa sen loton vetämään heti ens lauantaina. 

Triplatäti!

Tänään klo 19.19 minusta tuli tomeran pojankoltiaisen täti ja mun Nessu-murustani tuli isosisko. Ja on muuten isänsä näköinen pikkujätkä! Vajaa kaksi viikkoa, sitten minä nään tuonkin hurmurin. Vauvoja, vauvoja ja vähän lisää vauvoja. Vielä kun jaksaisi neuloa tuon nutun loppuun, minkä aloitin jo yli vuosi sitten...

Mistä tunnen mä ystävän

Mua väsyttää, mutta samalla mä käyn ihan järkyillä kierroksilla. Loppu taas viikonloppu ihan liian äkkiä, enkä olis millään malttanu lähtee Marken luota himaan. Siis voi elämä sentään, mie en oo varmaan ikinä darrapäivänä nauranu niin paljon, kun mie nauroin eilen! Ei miulla kyllä ees mitään hirveetä darraa ollu, kerran tuli niin hirvee pahoinvoinnin aalto, että piti halata pyttyä. Mut hei, halasin sentään pyttyä, enkä lennättäny pitkin seiniä!

Meinaan täältä voi jokainen käydä lukemassa tarinan darrasta ja elävästä elämästä. Että olis kyllä naurattanu, jos Marke ois purjonnu ittensä päälle. Vaan nauratti vielä vähän lisää, kun muidu purjosi mun päälle, sekä sänkyyn, että vielä lattiallekin. Mutta sattuuhan sitä, paremmissakin piireissä! Saapi siis sattua meillekin. Että niin, mistä tunnet sä ystävän. Siitä, että voit huoletta yrjötä sen päälle, eikä se edes vaivaudu hermostumaan. Taputtaa olkapäälle ja halaa ja sanoo, että kyllä tää tästä, oota mie käyn siivoomassa itteni niin siivotaan sit tää kämppä loppuun. Lisäksi toki nauraa ihan vitun räkäsesti koko viikonlopun koko äksidentille.

Näin kyllä viime yönä niin häiriintyneitä unia, että vaikka ei mikään hirvee liskojen yö ollukaan, niin unet oli kyllä sen mukaisia. Mä nimittäin oli Marken kans pyydystämässä heinäsirkkoja jossain helvetin heinikossa, kun se oli hommanni itelleen rotan, mikä söi niitä sirkkoja. Sen jälkeen mun piti laittaa ne taskuuni, mistä ne kaikki heinäsirkat sitten karkasi johonkin. En sitten tiijä, että mitenkä sitten siirryttiin siihen, että seuraavaksi olin panemassa BB-Tommin kanssa. Mikäs siinä, olihan se ihan mukavaa. 

Mutta tuli muuten tossa Mansea kohti ajellessa moneen kertaan kiiteltyä, että onneksi toi Isäntä otti noi talventulotoitotukset vähän vakavammin, kun minä. Se tosiaan vaihdatutti meidän autoon talvitassut alle viime keskiviikkona, juurikin siitä syystä, että sitä talvee oli jo povailtu. Oisin meinaan ollu perjantaina kusessa ja pahassa, jos oisin kesärenkailla päästelly tuolla menemään. Lunta tuli ihan maan helvetisti Turun päässä ja oli kyllä aika liukasta. Onneksi selkeni keli jo ennen puoltamatkaa, ois muuten tullu itku ajellessa. Eipä sillä, jos ei ois talvirenkaita ollu, niin ois tullu kyllä junailureissu. 

Totesinpa tuossa, että nyt ku oon tän flunssan takia joutunu pitämään jo aika pitkän tauon ton juoksukoulun kanssa, niin taidan alottaa koko paskan suorilta alusta. En vaan maha vielä huomenna uskaltaa, sen verran miehekästä rykimistä on ollu ilmassa. Samoin mun ääni, varsinkin nauraessani kuulostan ihan merihevoselta. Todella eroottista.

Talavi tulloo!

Hyvää synttäriä Markelle! 

No siinähän kävi just niin, kun mitä minä veikkasin. Nimittäin otin ja unohin ne Marken synttärit. Oon minä aika vitun kohtelias, aamulla tekstailen ja voivottelen vaikka mitä asiaa, vaan en hitto soikoon niitä synttäreitä muista. Sitte, kun avaan facebookin ja huomaan, että armas aviomieheni oli onnittellut, niin mun päässä alko kellot soimaan. Voi tauti, että muuten hävetti! Huomenna voin sit kruunata tän kaiken taivastelemalla tovin ja kysymällä sitten, että niin paljonkos sie nyt täytitkään?

Miun yskä on vähän pahentunu. Nyt oon siinä vaiheessa, että rykäseminen tekee vähän kipeetä ja kuulostan merileijonalta yskiessäni. Todella eroottista, eikö vain? 

Mut oon silti menossa huomenna bailaamaan! Laukku on pakattu, ainakin vaatteita pitäs olla ihan omiksi tarpeiksi viikonlopun ajaksi. Aamulla pitää sit muistaa meikit ja muut vastaavat tykötarpeet. 

Niin ja täällä sataa lunta! Joko pitäs lähtee hiihtämään?

Ois jo perjantai

Mulla oli hiuslakka loppu. Tai siis, sitä oli vielä tippa pullon pohjalla, vaan se tippa tuli pihalle, kun minun piti tietenkin testata, että tuleeko sieltä mitään ulos. Tämä johti sitten siihen, että minun piti lähteä hakemaa uutta hiuslakkaa, koska minä en voi mennä huomenna töihin, ellei minulla ole hiuslakkaa. Mun tukka ei siis asetu muuten. Tai asettuu, mutta lässähtää heti. Nykyään on pakko tunkea extrapaljon lakkaa, kun lättään heti aamusta pipon päähäni ja hiukset pääsee mukavasti muhimaan siellä alla. 

Noh. Tunsin oloni rikolliseksi jo kotiovelta lähtiessä. Mitä jos tulee joku työkaveri vastaan? Joo, kyllä sairaslomalla saa kaupassa käydä! Ja varsinkin, kun on seuraavana päivänä menossa töihin niin ihan varmasti saa mennä. Mutta se tunne, mikä itelle tulee, voi tauti. 

No, suuntasin Skanssiin, kun se taitaa olla lähin paikka, mistä tota lakkaa saa. Ois ihan armottomasti himottanu kävellä sinne, mutta ehkä viisaampaa jättää mokoma väliin tälleen flunssan jälkimainingeissa. Räkä lentää edelleen, aivastuttaa ja kurkku on välillä vähän arka, mutta ihan mä alan kunnossa olemaan. Viime yönä nukutut 10 tunnin yöunet teki ihmeitä.

Hain sitä hiuslakkaa ja huomasin, että lindexillä oli muotoilevat alusasut tarjouksessa. Eli suomeksi sanottuna, sai 20% halvemmalla niitä läskinlitistyskalsareita, millä huijataan kaljamaha piiloon. Okei, olihan semmoset kalsongit pakko saaha, jos mä vaikka haluun perjantaina laitaa Berliinistä ostetun rievun päälleni baariin ja jos oikein muistan, se saattoi kaivata jotain korsetin kaltaista alleen. 

Lindexillä pyöriessäni päätin sit samalla sovittaa parit rintaliivit. Ja voi tauti, taas kerran mä sen opin. Rintsikoitten ostaminen on jostain niin perseestä ja syvältä sieltä! Siinä tulee kuuma, epätoivo ja tuska, kun mikään ei tunnu hyvälle. Mä aloin ihan vakavissani siellä kopperossa harkita, että hommaan jotkut puolen litran silarit, niin sit mä voin ostaa ne suurimmat avaruuskypärät, mitkä siitä puljusta löytyy ja homma ratkastu. Tai sitten mä haluan johonki tissien piennenysleikkaukseen, niin voin sit katella joitakin kivan värisiä ja kuvioisia, missä koot loppuu johonki b-kuppiin. 

Löysin mä nyt onneks parit kivat, joten se tuskailu tuotti lopulta tulosta. Mutta mikä parasta, sittarista löyty sitä profeelin ihanaa kaakaota! Ostin sitä kuus purkkia jemmaan, nam nam nam! Tungin vahingossa koriini eka jotain maitokahvin makusta sotkua, luojan kiitos tajusin sen jo siellä kaupassa. Ois muuten tullu ihan pirun iso itku kotona, minä kun en maitokahvia juo, hyi yök. Jos joskus oon kahvia jostain syystä juonu, oon vetäny sen mustana. Maitokahvin hajuki inhottaa. Lapsena mä aina työnsin teen sekaan sokeria ja maitoo ja ihmettelin, että miten kukaan voi tämmöstä juoda. Sit mä jätin sen maidon pois ja taisin olla parikymppinen, kun jossain join teetä ihan ilman yhtään mitään ja ylläripylläri, sehän maistu ihan hyvälle.

Musta on tainnu tulla aikuinen, kun kaurapuuro on hyvää ja teetäki kuluu kuppitolkussa. Niin mä ainaki lapsena ajattelin, että kai niitä sitte aikuisena oppii syömään ja juomaan. Mut South Parkista en oo oppinu tykkäämään, vaikka lapsena mietin,että ehkä mä sit aikuisena käsitän... Ei, en muuten käsitä. Hyi yök.

Mä en jaksa oottaa, että perjantai tulis. Oon varmaan töissä koko päivän ihan sekoboltsi, kun vaan odotan, että kello tulee pykälään ja saan lähtee lätkimään.