tiistai 30. lokakuuta 2012

Jos vaan ois rahaa

Mua ahdistaa noi finanssiasiat ihan hillittömästi. Toissayönä nukuin ihan sikahuonosti, uni ei meinannu ottaa tullakseen ja sitten mieleen juolahti se mukava asia, että tässä menee aika monta kuukautta, ennen kun mä saan taas kokonaista palkkaa. 
 
Nyt, kun mä sain viran tohon hommaani, niin tää eka vuosi menee mulla silleensä, että kaikki mun lomat on palkattomia, jahka semmosia haluan pitää. Määräaikasena duunarina lomiltakin maksettiin palkka ja kesät oltiin sit omillamme. Nyt sitte joko pitäs lomilla olla töissä tai pitää ne palkattomina. Ylityötunteja saa myös käyttää, mutta niitä tunteja ei saa kerätä sitä varten, että sais esim. jouluna pitää yhden päivän vähemmän sitä kuuluisaa palkatonta.
 
Noh. Pari viikkoa sitten oli syysloma. Siitä tuli kaks päivää. Pari viikkoa eteenpäin, mä lähden LilBron vauvan ristiäisiin, siitäkin tulee taas kaks päivää. Eli ens palkasta lähtee neljän päivän palkka, ja se kyllä jo tuntuu. Joulukuun palkasta lähtee vissiin joululoman palkka ainakin niiltä päiviltä, mitkä joululomasta menee joulukuun puolelta. Loput sitten tammikuusta. Helmikuussa on edessä hiihtoloma. 
 
Että hitto en mä tiedä. Sekin, että jos painaa lomansa duunia, niin siitäkään sitten tiedä, että mitä se on. Musta on ihan naurettavaa, että meille ohjaajille sitte aletaan keksimällä keksiä tekemistä lomiksi, kun kouluista on lapsetkin lomilla. Mikäs siinä, jos hyvissä ajoin osotettais vaikka joku päiväkoti, tai sitten omassa työpisteessä joku pitemmän paneutumisen vaativa projekti, että hoida tämä pois. Mutta musta on aika ahterista, että esim sen viikon ajan pyöritään, kuin puolukka pyllyssä paikasta toiseen ja mietitään, että mistähän minä seuraavaksi itseni löydän. Ei mun juttu sitten pätkääkään, saisin vatsahaavan mokomasta. 
 
Että en mä tiedä. Kun ei näissä hommissa sitä tiliä muutenkaan kovin suuria ropise. Okei, ens keväänä mulle kertyy kokonaista 15 lomapäivää, joista kesäkuussa pidetään viisi pois. Sen jälkeen ne loput kymmenen jää sitten ensi vuoden syksylle, ja kevääseen 2014 mennessä mulla pitäs olla jemmassa 28 lomapäivää. Sen jälkeen ei pitäiskään olla mitään hätää, voin kouluvuoden aikaan pitää kaikki lomat palkallisina ja kesällä sitten elellään liiton rahoilla. Tiukkaa se eläminen on kyllä niilläki, mut tähän asti oon ihan pärjänny.
 
Voi tauti, kun sitä tietäis ja osais ja vaikka mitä. Mä oon joskus miettiny, että minkähänlaista tää elämä olis, jos tekis vaikka samankokoista tiliä, kun mitä toi Isäntä tekee. Meillä kun ei todellakaan ole millään tapaa yhteiset rahat. Jos ei joka hiton ostoksen kohdalla tarviis miettiä, että onko tässä kuussa vielä jotain, vai voinko mie ostaa tämän. Tai, että joo, tässä kuussa ostan talvikengät, muuta mukavaa ei sitten tehdäkään.
 
Tätä asiaa olisi toki kannattanut varmaan miettiä jo sillon, kun oon lähteny lähihoitajaksi lukemaan. Näissä hommissa ei kukaan tahkoa kultakaivoksia. Jossain päiväkodissa voisin mahdollisesti tienata vähä enemmän, kun tuolla ala-asteella, mutta tällä hetkellä mä koen edukseni sen, että jossain kohtaa mulla tosiaan on palkallisia lomia pitkin vuotta. Vaan silti. Voi vittu, kun voittais lotossa niin paljon, että eipä tarviis näitäkään asioita pohtia. 
 
Mä olen joskus sanonut, että vaikka mulla ois kuinka paljon rahaa hyvänsä, mun olisi silti pakko käydä töissä, tai mun pää leviäisi. Vaan jos ihan tosissaan tilille rapsahtais 12 milliä, niin arvatkaapa kaks kertaa, menisinkö enää seuraavana maanantaina töihin? No okei, maanantaina voisin vielä mennä, mutta tuskin kovin kauaa siellä vanhenisin. Ei, en mä todellakaan tarkota sitä, että mä olisin millään tapaa leipiintyny työhöni, tai etten ollenkaan tykkäisi olla siellä. Mutta jos mulla olis vaihtoehtona se, että saan olla kotona ja tehdä kaikkee muuta kivaa päivän aikana, kun duunia, niin totta hitossa mä sen kotiinjäämisen välitsen! 
 
Varsinkin, kun mulla olis rahaa niin paljon, että voisin tosiaan harrastaakin päivät pitkät melkein mitä vaan mieleen juolahtais. Eipä tarviis pohtia, että onko rahaa mennä hammaslääkäriin, vai kärvistelenkö ens kuuhun. Tai että kuljenko rikkinäisillä farkuilla, vai saanko jostain pihistettyä rahat niihin uusiin. 
 
Taidan laittaa sen loton vetämään heti ens lauantaina. 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuttu tunne tuo kun rahanpuute ahdistaa mutta ajattele, sulla sentään on työ josta sä saat palkkaa. Sitten se elämä vasta perseestä olisikin kun joutuisi kaikkien avustusten kanssa kikkailemaan. Lisäksi ne töissä vietetyt tunnit pitävät ajatukset edes hetkeksi pois kaikesta paskasta.

Miumiu kirjoitti...

Samma här. Työ itsessään mukavaa, mutta ilmakin pärjäisi =). Miljoonakin riittäisi, sillä elelisi loppuelämän sillai ihan normaalisti.

Lotto vetää, jatkuvasti. Suurempia osumia ei harmi vain ole vielä sattunut omalle kohdalle... Yritys hyvä kymmenen =). Tsemppiä siullekin!