Mua ahdistaa noi finanssiasiat ihan hillittömästi. Toissayönä nukuin
ihan sikahuonosti, uni ei meinannu ottaa tullakseen ja sitten mieleen
juolahti se mukava asia, että tässä menee aika monta kuukautta, ennen
kun mä saan taas kokonaista palkkaa.
Nyt, kun mä sain viran tohon hommaani, niin tää eka vuosi menee mulla
silleensä, että kaikki mun lomat on palkattomia, jahka semmosia haluan
pitää. Määräaikasena duunarina lomiltakin maksettiin palkka ja kesät
oltiin sit omillamme. Nyt sitte joko pitäs lomilla olla töissä tai pitää
ne palkattomina. Ylityötunteja saa myös käyttää, mutta niitä tunteja ei
saa kerätä sitä varten, että sais esim. jouluna pitää yhden päivän
vähemmän sitä kuuluisaa palkatonta.
Noh. Pari viikkoa sitten oli syysloma. Siitä tuli kaks päivää. Pari
viikkoa eteenpäin, mä lähden LilBron vauvan ristiäisiin, siitäkin tulee
taas kaks päivää. Eli ens palkasta lähtee neljän päivän palkka, ja se
kyllä jo tuntuu. Joulukuun palkasta lähtee vissiin joululoman palkka
ainakin niiltä päiviltä, mitkä joululomasta menee joulukuun puolelta.
Loput sitten tammikuusta. Helmikuussa on edessä hiihtoloma.
Että hitto en mä tiedä. Sekin, että jos painaa lomansa duunia, niin
siitäkään sitten tiedä, että mitä se on. Musta on ihan naurettavaa, että
meille ohjaajille sitte aletaan keksimällä keksiä tekemistä lomiksi,
kun kouluista on lapsetkin lomilla. Mikäs siinä, jos hyvissä ajoin
osotettais vaikka joku päiväkoti, tai sitten omassa työpisteessä joku
pitemmän paneutumisen vaativa projekti, että hoida tämä pois. Mutta
musta on aika ahterista, että esim sen viikon ajan pyöritään, kuin
puolukka pyllyssä paikasta toiseen ja mietitään, että mistähän minä
seuraavaksi itseni löydän. Ei mun juttu sitten pätkääkään, saisin
vatsahaavan mokomasta.
Että en mä tiedä. Kun ei näissä hommissa sitä tiliä muutenkaan kovin
suuria ropise. Okei, ens keväänä mulle kertyy kokonaista 15 lomapäivää,
joista kesäkuussa pidetään viisi pois. Sen jälkeen ne loput kymmenen jää
sitten ensi vuoden syksylle, ja kevääseen 2014 mennessä mulla pitäs
olla jemmassa 28 lomapäivää. Sen jälkeen ei pitäiskään olla mitään
hätää, voin kouluvuoden aikaan pitää kaikki lomat palkallisina ja
kesällä sitten elellään liiton rahoilla. Tiukkaa se eläminen on kyllä
niilläki, mut tähän asti oon ihan pärjänny.
Voi tauti, kun sitä tietäis ja osais ja vaikka mitä. Mä oon joskus
miettiny, että minkähänlaista tää elämä olis, jos tekis vaikka
samankokoista tiliä, kun mitä toi Isäntä tekee. Meillä kun ei
todellakaan ole millään tapaa yhteiset rahat. Jos ei joka hiton ostoksen
kohdalla tarviis miettiä, että onko tässä kuussa vielä jotain, vai
voinko mie ostaa tämän. Tai, että joo, tässä kuussa ostan talvikengät,
muuta mukavaa ei sitten tehdäkään.
Tätä asiaa olisi toki kannattanut varmaan miettiä jo sillon, kun oon
lähteny lähihoitajaksi lukemaan. Näissä hommissa ei kukaan tahkoa
kultakaivoksia. Jossain päiväkodissa voisin mahdollisesti tienata vähä
enemmän, kun tuolla ala-asteella, mutta tällä hetkellä mä koen edukseni
sen, että jossain kohtaa mulla tosiaan on palkallisia lomia pitkin
vuotta. Vaan silti. Voi vittu, kun voittais lotossa niin paljon, että
eipä tarviis näitäkään asioita pohtia.
Mä olen joskus sanonut, että vaikka mulla ois kuinka paljon rahaa
hyvänsä, mun olisi silti pakko käydä töissä, tai mun pää leviäisi. Vaan
jos ihan tosissaan tilille rapsahtais 12 milliä, niin arvatkaapa kaks
kertaa, menisinkö enää seuraavana maanantaina töihin? No okei,
maanantaina voisin vielä mennä, mutta tuskin kovin kauaa siellä
vanhenisin. Ei, en mä todellakaan tarkota sitä, että mä olisin millään
tapaa leipiintyny työhöni, tai etten ollenkaan tykkäisi olla siellä.
Mutta jos mulla olis vaihtoehtona se, että saan olla kotona ja tehdä
kaikkee muuta kivaa päivän aikana, kun duunia, niin totta hitossa mä sen
kotiinjäämisen välitsen!
Varsinkin, kun mulla olis rahaa niin paljon, että voisin tosiaan
harrastaakin päivät pitkät melkein mitä vaan mieleen juolahtais. Eipä
tarviis pohtia, että onko rahaa mennä hammaslääkäriin, vai kärvistelenkö
ens kuuhun. Tai että kuljenko rikkinäisillä farkuilla, vai saanko
jostain pihistettyä rahat niihin uusiin.
Taidan laittaa sen loton vetämään heti ens lauantaina.
2 kommenttia:
Tuttu tunne tuo kun rahanpuute ahdistaa mutta ajattele, sulla sentään on työ josta sä saat palkkaa. Sitten se elämä vasta perseestä olisikin kun joutuisi kaikkien avustusten kanssa kikkailemaan. Lisäksi ne töissä vietetyt tunnit pitävät ajatukset edes hetkeksi pois kaikesta paskasta.
Samma här. Työ itsessään mukavaa, mutta ilmakin pärjäisi =). Miljoonakin riittäisi, sillä elelisi loppuelämän sillai ihan normaalisti.
Lotto vetää, jatkuvasti. Suurempia osumia ei harmi vain ole vielä sattunut omalle kohdalle... Yritys hyvä kymmenen =). Tsemppiä siullekin!
Lähetä kommentti