keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Going down to Potsdamer singing Checkpoint Charlie blues

Yksi sana: Väsyttää. 

Ja ihan maan helvetisti. Viime yönä nukuttu kolme hikistä tuntia, lento kotiin lähti Berliinistä klo 6.50 ja viideksi tähdättiin kentälle. Noustiin siis puoli neljän jälkeen ylös, kolmen tunnin yöunien jälkeen. Koneessa en saanu nukuttua paskaakaan, oli jotenkin hankala olla. 

Huomenna mun pitää raahautua pomojen kanssa palaveriin. Joku työpaikkakiusaamisjuttu, mua hirvittää ihan sikana. Mua ei tiettävästi syytetä mistään, vaan vitustako minä nyt tiedän, mitä siellä on se kiusaajaksi epäilty ihminen oikeesti puhunut. Mä en ole ainakaan kiusannu ketään, eikä mua ole kiusattu. Kai se sit huomenna selvinnee. Kuulemma mun ei tarvi olla huolissaan, vaan vittu, väkisinkin kai sitä on. Saisin pyytää paikalle työsuojeluvaltuutetunkin (kuulemma ei pomon puolesta ole tarvetta, mutta infoksi mulle) ja en tosiaan ole sille enää jaksanu soitella. 

Oon käyny täs valmiiksi yhden ihmisen paperisotaa liittoa varten, että saisin sinne lähetettyä kaikki lippuset ja lappuset, ennen kun suuntaan ens viikon alusta kotinurkille. BigBro, Sil ja Neppula tulee tänne viikonlopuksi, ihanaa! ♥ Mun on ollu ihan hirvee ikävä. 

Mutta meillä oli niin ihana loma. Vaikka Marken jalka kipeyty kaikesta siitä ravaamisesta heti alkuunsa ja kumpainenkin saatiin jotain pikku mahapöpöä, mulle riitti yks purjo tässä joku yö, mut Marke purjos ja istu pytyllä sit ihan mein molempien puolesta. Se olikin justi edellisenä iltana kehunu, ettei oo ala-asteen jälkeen sairastanu oksutautia. Mut silti, oli ihan huippua. Mua väsyttää nyt niin paljon, etten jaksa alkaa selostaa teille kaikkia meijän toilailuja, ehkä mä torhentaudun joku kerta. Kunhan nyt ensin saan nukuttua kunnon yöunet omassa sängyssä.

Mä kattelin noita meidän lomakuvia ja olen entistä enemmän sitä mieltä, että lähtisin takasin melkein ihan koska vain. Tai no, niiden yöunien jälkeen. Mun matkalaukku muuten ylitti 100 grammalla painorajan takasinpäin tullessa, luojan kiitos en joutunu makselee mitään sakkoja! 

Saattaapi olla, että tänään jää jalkapallo kahtomati, saattaa se kuuluisa DDR:n keksimä Nukkumasa tulla kylään, ennen kun peli loppuu. Siitäkin huolimatta, että kotiin oli tosi ihanaa palata, niin...

...Mulla on jo nyt ikävä Berliiniin.

Ei kommentteja: