kalsarit, alkkarit, simmarit ja pipo

Meinasin eilen haljeta naurusta. Kaivelin itselleni vaatteita täksi päiväksi ja kalsarilaatikosta käteen sattui jotain, mikä pisti pahemman kerran naurattamaan. Ei, en löytänyt sieltä mitään pornoleluja tai muutakaan, mikä kirvottaisi parhaimmat räkänaurut. Mä löysin sieltä semmoset alkkarit, joittenka en usko kuuluvan mulle. Ne ei myöskään olleet Isännän pöksyt, jotka olisi pyykkisavotan päätteeksi vaan sotkeutuneet mun alusvaatekoriini. Mulla on vahva epäilys, että ne Kiroileva Siili-teemaiset kalsarit on Marken omaisuutta! Eniten mua tietenkin nauratti se, että miten helvetissä Marken alkkarit on onnistunu muuttamaan sen kaapista mun kaappiin?

Tässä kohtaa onkin varmaan hyvä esittää kysymys, että onko silloin vähän liikaa alusvaatteita, jos ei enää tunnista, mikä on omaa ja mikä jonkun toisen? Ei silti tarvii alkaa pelätä, että alkaisin anastelemaan toisten alusvaatteita, kun kuvittelen niitä omikseni. Ennen hylkään omat kalsonkini, kun en muista niitten kuuluvan mun alkkarivalikoimaan. Kippasin just ton alusvaatekorin tuohon lattialle. Oli niin hirveä näky, että piti ihan kuva ottaa.

Kuvasta ei näy kasan korkeutta, joka ylsi melkein polveen asti.

Mä en ollenkaan valehtele sanoessani, että voisin ihan huoletta olla kaks kuukautta pyykkäämättä ja alkkarit ei loppuis kesken, vaikka vaihdankin joka päivä puhtaat. Äsken vähän kävin niitä läpi, löyty yhdet sellaiset, jotka heitin mäkeen. Meinaan mä en voi sietää reikäisiä tai kulahtaneita alusvaatteita, ne lentää roskiin samantien. Kaikki muut oli niin hyväkuntoisia, etten raskinu nakata mäkeen. Mylläsin vaan tota koria siihen kuosiin, että sattuis päällimmäiseksi ne, mitä on vähiten tullu käytettyä. En uskaltanu edes alkaa laskemaan, monetko alushousut tuossa on. Sukkia löytyy varmaan melkein saman verran, tissiliivejä oli äkkiä laskien kuudet. Joista vaan neljiä viitsin käyttää.

Ei vissiin enää tarvii ihmetellä, että mihin mä kaikki rahani syydän. No alusvaatteisiin tietysti! Okei, en ole kyllä aikoihin ostanu yhtään alushousuja tai sukkia. Muistutin taas itteäni, että vaikka miten kivoja alkkareita kävelis kaupassa vastaan, en uusien tarpeessa en ainakaan ole. Mulla oli joskus semmonen kummallinen tapa, että aina shoppaillessa ollessa mukaan lähti vähintään alkkarit. Ihan kun mä olisin joskus joutunut elämään jossain kalsaripuutteessa, jota koitan nyt korjailla.

Voisin edelleenkin tehdä hyvät rahat sillä, että möisin puolet noista jollekin pervopertille, joka haluis ostella naisten käytettyjä alusvaatteita. Sillä tuotolla vois sitten ostaa samanlaisen kasan lisää ja unohtaa taas, että monetko helvetin kalsarit yksi ihminen ihan oikeasti tarvitsee.

Nyt tuli vähän semmonen epätodellinen olo. Olenko mä juuri kirjoittanut pitkähkön, kuvalla varustetun postauksen mun omista alusvaatteista? Tämän postauksen (tai siis koko aiheen) voisi varmaan nimetä niihin infoihin, joita ilman yksikään lukija ei olisi selvinnyt huomiseen asti. No jooh, kai sitä omaan blogiinsa saa kirjoittaa tarkan kuvauksen vaikka nenän kaivelusta tai varpaan kynsien leikkaamisesta.

Tulis jo se kesä ja kesäloma

Mua meinasi tänään ihan tosissaan kyrsiä. Istuin vajaan kaks tuntia koulunkäynninohjaajien palaverissa tänään, enkä tullu hullua hurskaammaksi. Alkaa ihan tosissaan poltella persettä se, että mitä mä oikeasti ensi syksynä teen. Yhdestä suunnasta sanotaan, että juu juu, kyllä niitä hommia on. Mutta hitto, mä tahtoisin tietää, että missä niitä hommia ja on minkälaisella viikkotuntimäärällä. Ja toki sekin ois ihan jees, että sainko mä jonkun vakituisen määräaikasen pestin, vai jatkanko edelleenkin määräaikaisena. Että odotellaanpa taas vähän lisää, josko jopa ens viikon aikana selviäis. 

Vitutusta poistaakseni marssin töitten jälkeen Lindexille ja hain itelleni kahdet tissiliivit. Sattu kerrankin kertanappasulla oikeanlaiset, sit hain vielä henkkamaukasta kolmet leggarit, joten tervetuloa kesä. Vielä kun alkais nuo kesäkelit. Ainakin Berliiniin asti mä selviän nyt noilla retkuilla, kun perjantaina hain kahdet ballerinat sittarista. Sit kun tosiaan pääsis vielä niitäki käyttää, että en ihan iskemättömillä kengillä kimpoilis Berliiniin. On varmaan ihan itsemurhaliiton suosittelema kikka, että lähdetään iskemättömillä kengillä kaupunkilomalle!

Tossa kaupungilla tallustellessani huomasin, että vaikka mun mielestä on vielä aika kylmä (eli nahkatakin alle laitetaan huppari ja kuljetaan farkuissa ja tennareissa) niin moni muu on erimieltä. Eniten mun silmään kyllä pisti joku tylleröinen, joka oli pukeutunut ihonvärisiin ohkasiin sukkahousuihin ja minisortseihin. Eihän siinä mitään, mutta sitten sillä oli yläosa verhottuna lantiomittaseen karvahupputakkiin ja jäääääätävän paksuun kaulaliinaan! Näytti suoraansanoen siltä, että on kotoota lähtiessä vaan unohtanu pöksyt kotiin, jos pystyy kulkemaan kintut melkein paljaana, mutta yläpää tarvii verhota samaan tapaan, kuin talvipakkasilla. Olin taas tyylipoliisi ja kilauttelin henkisiä sakkoja siihen suuntaan. 

Voi armo ja laukaus taas tätä väsymystä. Kahtena iltana jo uni ollu ihan perkeleellisen tiukassa, oon pyöriny sängyssä vaikka miten kauan ennen nukahtamista. Taivaan kiitos, ei tarvii enää tällä viikolla nousta kuudelta. Torstaina on kyllä ihan törkysen pitkä päivä, kun lähetään ekaluokkalaisten kanssa retkelle, mistä palaudutaan takasin koululle vasta viiden korvilla. Great. Varsinkin, kun mun kohdallani duunipäivä alkaa jo kasilta, enkä ehdi pitää yhdenyhtä taukoa koko hiton päivän aikana. Oon henkisesti ja fyysisesti todennäkösesti ihan loppu torstaina kotiuduttuani. Tai sitten en kotiudu, vaan loikkaan lossilta Itämereen, jos oikeesti hajottaa tarpeeksi. 

Kuin mä voinkaan olla näin loppu jo tässä vaiheessa. Kolme viikkoa ja kolme päivää. Ja pahin taitaa olla vasta edessä päin.

Tyyliniekkana on hyvä huudella

Oon huomannu ihan hirvein usein tokaisevani jollekin mun läheiselle, että vedä mua turpaan, jos mä alan käyttää tuommosta. Enkä nyt siis puhu minkään aineiden tai lääkkeiden väärinkäytöstä, vaan meikeistä, vaatteista tai kengistä. Siis kun mähän olen itse oikea kävelevä muotiopas, todellakin. Mun on siis aivan hillittömän hyvä arvostella muita. Kyllä, ilmassa leijuu sarkasmia. Siitä huolimatta, mä ajattelin nyt teidänkin riemuksi jakaa osan niistä hirvityksistä, mitä mun käytössä ei tulla näkemään.

Ihan ensimmäiseksi mainittakoon valkoinen huulipuna. Tai en mä tiedä, onko se valkoinen vai nude vai mikä piru liekään, mutta semmonen, mikä saa huulet näyttämään valkoselta tai ihon väristeltä. Siis hyi kamala! Se saa ihmisen näyttämään siltä, kun sairastais jotain tosi vakavaa tautia. Sit jos ei tarpeeksi karmeelta näytä, niin lisätään siihen huulipunaan vielä joku oikein kirkkaan värinen luomiväri ja yliampuvan tuuheat tekoripset. Viidakon tähtösissä näin tämmösen yhdistelmän ja voin oikeasti pahoin.

Hiusmascara. Voi hyvä jumala, ne on vissiin oikeasti tulossa takasin muotiin. Ne oli kova juttu sillon ysärin loppupuolella, kun mä kävin ala-asteen viimeisiä vuosia. Löyty multakin vihreetä, punasta, sinistä ja oranssia mössöä, mutta hei, mä olin lapsi. Ei enää semmosia! Mä en tajua, mikä siinä möhnässä on niin hienoa. Mikäs siinä, jos se vaan värjäiskin tukkaa, vaan kun ei. Se on semmosta ihme tahmamössöä, mitä on joka helkkarin paikassa ja jättää tukankin ihan töhkeröksi. Sama, kuin sutis ripsiväriä tukkaan. Ei kiitos.

Samaan kastiin kuuluu sininen ripsiväri. Juu, tämäkin oli joskus kakarana ihan helvetin cool! Vaan ei ole enää. Mun mielestä on ihan järkyn näköstä, kun näkee aikuisia ihmisiä, jotka hilluu ihan vakavissaan ripset maalattuna kirkkaan sinisiksi tai vielä parempaa, vihreiksi. Yök. Eriasia, jos ollaan menossa naamisaisiin tai johonkin omituisten otusten kerhon kokoontumisajoihin, mutta normiarjessa... Olis taas tyylipoliisille sakotettavaa.

Lenkkarit. Mä puhun nyt siis semmosista ihan oikeista lenkkikengistä. Joo, jos kirmaan lenkille, niin toki sitten vedän sellaiset jalkaani. Mutta ei hyvää päivää, ei tulis mielen viereenkään lähtä kylille hillustelemaan farkuissa ja lenkkareissa. Oikeesti, joskus on baarissakin nähny jonkun olevan liikenteessä muuten ihan siistin ja tyylikkään oloisena, mutta kotoa lähtiessä jalkaan on vedetty ne sinivalkoiset Asicset. Voi kamaluus, sanon minä.  Skeittikengät on ihan eriasia, ne ei ole varsinaiset lenkkarit. Enkä myöskään laske jotain Adidaksen superstareja lenkkareiksi, ne on ihan vaan semmoset jokapäiväseen menoon tarkotetut tennarit. Mutta ei niitäkään mun mielestä juhliin kuulu puvun kanssa laittaa, meinasin saada sydänkohtauksen, kun Paleface käveli linnanjuhliin valkoiset tennarit jalassa.

Tennissukat. Oli väri mikä hyvänsä, en pue jalkaani. En edes villasukkien alle kumisaappaisiin. Sama koskee sloggin mummoalkkareita ja kaikkia puuterinvärisiä alusvaatteita.

Ne helkkarin suoralippaiset capit, missä se lippa on niin iso, että sen alla pystyy kaverikin pitämään sadetta. Ne sopii vaan harvoille ja valituille, mutta valitettavan usein niitä näkee jopa tyttöjenkin päässä. Okei, mä tiedän yhden nimeltä mainitsemattoman kitaristin, kelle ne lätsät sopii. Sillon, jos se pitää lippaa niskaan päin. Tiedän myös, että kyseisellä anonyymina pysyvällä kitaristilla on aika monta fania, jotka on myös hankkineet itselleen kasan samanlaisia hattuja. Valitettava vaan, jos lopputulos näyttää ennemminkin ylikasvaneelta pikkupojalta, kuin oikeasti fiksulta.

Loppukaneetiksi on varmaan hyvä sanoa, että mun puolesta jokainen saa toki pukeutua ihan niin, kuin itse parhaaksi näkee, ei oo mun murheeni. Löytyy varmaan monta semmoista ihmistä, jonka mielestä mun joka ikinen vaate, kenkä ja meikki on hirveintä, mitä maa päällään kantaa. Mutta eipä se silti multa pois ole, jos joku siitä blogissaan avautuu, että näitä mä en päälleni pukis. Tarkoitus ei siis ole loukata ketään tai aiheuttaa pahaa mieltä, pahoittelen syvästi, jos näin tein. Kyse on vain ja ainoastaan siitä, mitä minä en suostuisi pukemaan päälleni tai muuten käyttämään, jos meinaan nenäni pistää kotiovesta pihalle.